En koskaan sanonut sitä sinulle
enkä sano
vien salaisuuden mukanani hautaan
et koskaan tule tietämään mitä minulle merkitsit
Tuskin sillä olisi ollut väliäkään
silti
Suojautumalla sinulta, satutin itseäni vain enemmän
Jäihän minulle ylpeys.
Kun sinä rakastelet häntä
minä ja ylpeyteni katsomme telkkaria
Kun käperrytte saman peiton alle
ylpeys lämmittää kylmiä öitäni
Kun olet vanha
Sinulla on hänet
Minulla on vain ylpeyteni
Ja muistot
enkä sano
vien salaisuuden mukanani hautaan
et koskaan tule tietämään mitä minulle merkitsit
Tuskin sillä olisi ollut väliäkään
silti
Suojautumalla sinulta, satutin itseäni vain enemmän
Jäihän minulle ylpeys.
Kun sinä rakastelet häntä
minä ja ylpeyteni katsomme telkkaria
Kun käperrytte saman peiton alle
ylpeys lämmittää kylmiä öitäni
Kun olet vanha
Sinulla on hänet
Minulla on vain ylpeyteni
Ja muistot
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus satuttaa itseään enemmän vaikka molempiin sattuu. Se mitä koettaa piilottaa tai kieltää ei ehkä olekaan salaisuus. Joku voi nähdä sydämellään enemmän kuin silmillään.
Kun rakastaa ei aina osaa ilmaista itseään niin että toinen ymmärtäisi, ylpeys nostaa päätään ja ennakkoluulokin, ikävä kyllä.
Muistoissa hän säilyy. Kun unohtuu, miten paljon muutakin on päässyt unohtumaan, ehkäpä ihminen on sitten unohtanut jo itsensäkin.
http://www.youtube.com/watch?v=jySUpMqmzd4&feature=fvwrel
Minä en unohda. Hän on minussa ja osa minua. Aina.
Ajatuskin siitä että saisi edes yhden päivän vapaasti rakastaa... Ei voi pää eikä sydän käsittää.