sun luota.
Se on niin vaikeaa, joka kertaa vaikeampaa, taakseen katsomatta kävellä ulos tietäen, että tulossa on pitkiä tunteja, päiviä, tyhjiä ajatuksia, poissa olevan kaipausta. Johon tottuu ja ottaa tavaksi, ilo muuttuu suruksi muuttuu iloksi muuttuu suruksi ja taas iloksi.
Mitähän siinä tapahtuisi, jos vain jäisin. Jotakin selittäisin, että miksi siksi.
Se on niin vaikeaa, joka kertaa vaikeampaa, taakseen katsomatta kävellä ulos tietäen, että tulossa on pitkiä tunteja, päiviä, tyhjiä ajatuksia, poissa olevan kaipausta. Johon tottuu ja ottaa tavaksi, ilo muuttuu suruksi muuttuu iloksi muuttuu suruksi ja taas iloksi.
Mitähän siinä tapahtuisi, jos vain jäisin. Jotakin selittäisin, että miksi siksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan kuin olisin nähnyt häivähdyksen epäröintiä kun käännyit lähteäksesi. Sitten vaan menit pois.
Ensi kerralla..jää!
ainakaan silloin minulle eli tulisi ikävä, siis mikset vain jäisi
muuta kuin sen, että siinä on hyvä olla?
se olisi tärkeältä ihanaa kuultavaa.
Joukahaista kuvataan Kalevalassa sanoilla nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen. Hän on Väinämöisen tavoin tietäjä. Vanha ja nuori tietäjä ryhtyvät kilpalaulantaan. Vanha Väinämöinen osoittautuu nuorta tietäjää mahtavammaksi ja laulaa tämän suohon. Hädissään Joukahainen lupaa Väinämöiselle Aino-sisarensa vaimoksi,.
http://www.ateneum.fi/kalevalataidettakouluille/images/joukahainen/gallen-kallela-iso.jpg
Olipa nuori Joukahainen,
laiha poika lappalainen.
Se kävi kylässä kerran;
kuuli kummia sanoja,
lauluja laeltavaksi,
parempia pantavaksi
noilla Väinölän ahoilla,
Kalevalan kankahilla,
kuin mitä itseki tiesi,
oli oppinut isolta.
Siitä läksi, ei totellut.
Otti ruunansa omansa,
jonka turpa tulta iski,
säkeniä säärivarret;
valjasti tulisen ruunan
korjan kultaisen etehen.
Itse istuvi rekehen,
kohennaikse korjahansa,
iski virkkua vitsalla,
heitti helmiruoskasella.
Läksi virkku vieremähän,
hevonen helettämähän.
Onhan sun mentävä...