Oletko ollut tosi vaikeuksissa?

Kyllä tidän miltä tuollainen odottaminen tuntuu tyttäreni oli imusoluke syöpä ,ennenkö sai tietää varmasti mikä häntä vaivaa se otti hermoille koko perheelle se odottaminen.

aika ennen diagnoosini saamista oli tuskaisaa. Oireet ja veriarvot viittasivat syöpään, jonka ennuste huono, joten järjestelin asioita, mm. lasten huoltajuus. Löytyi hoidettava sairaus, joka ajoittain ei reagoi lääkeannokselle ja silloin miettii, kuinka hiuskarvan varassa elämä onkaan.
On vain elettävä ja nautittava jokaisesta hetkestä ja kerättävä rikastuttavia kokemuksia nyt eikä sitten kun..........

Vaikeuksissa olen ollut, tosi vaikeuksissa.
Minun vaikeuteni eivät ole samaa luokkaa kuin teidän jotka aikasemmin vastasitte.
Onnekseni olen ollut melko terve (koputus maalaamattomaan puuhun) ja menneet vaikeuteni olen ohittanut ja toivottavasti en samanlaisiin vaikeuksiin tämän elämäni aikana enää joudu.

Näitä vaikeuksia ei osaa muut ymmärtää kuin sellaiset jotka ovat sen itse kokeneet. Heistä ei tosiaankaan enää ole Suomessa miljoonia elossa.

Kuitenkin kun lentokoneet syöksivät pommejansa ja kun sai odottaa koska katto putoaa päähän , niin kyllä siinä oli vaikeutta tarpeeksi.

Lapsena vielä, kun elämä olisi edessä ja se roikkui hiuskarvan varassa, niin mieleen jälkeenpäin tulee ajatus, siksikö elämäni on nyt helpompaa kun lapsena joutui kiertämään nurkasta nurkkaan pelosta , eikö minua kukaan suojele.

Oli nälkää, oli murhetta näkisikö vielä huomisen päivän. Oli henkistä kipua, aiheuttaen haavoja, jotka koko elämän ajan kannoilla seuraavat ja raastavat sisimmässä.

Anteeksi vuodatukseni.