Onko bipo periytyvää?

Kaksisuuntaisuus ei ole periytyvää, mutta alttius sairaudelle periytyy. Kaipa jotkut puhuvat ja jotkut eivät.

drommeli kirjoitti:

Kaksisuuntaisuus ei ole periytyvää, mutta alttius sairaudelle periytyy. Kaipa jotkut puhuvat ja jotkut eivät.

Kuis oli omalla kohdallasi....siis jos olet bipo?
Pantattiinko tietoa?

Bipoton kirjoitti:

Kuis oli omalla kohdallasi....siis jos olet bipo?
Pantattiinko tietoa?

Siis ei mun vanhemmat ole kumpikaan bipoja, eikä meidän suvussa tätä sairautta ole tavattu. Mutta jos itselläni olisi lapsia, niin kyllä tietyssä vaiheessa ottaisin asian puheeksi. Sitten varsinkin pitäisi asia ottaa puheeksi, jos vanhempi oireilee todella pahasti ja lapsi ei ymmärrä asiaa ollenkaan. Tai jos lapsi alkaa itse oireilemaan. Tiedän aika monia bipoja, joiden lapsilla on puhjennut tämä sairaus todella nuorena. Ihan kamalaa.

drommeli kirjoitti:

Siis ei mun vanhemmat ole kumpikaan bipoja, eikä meidän suvussa tätä sairautta ole tavattu. Mutta jos itselläni olisi lapsia, niin kyllä tietyssä vaiheessa ottaisin asian puheeksi. Sitten varsinkin pitäisi asia ottaa puheeksi, jos vanhempi oireilee todella pahasti ja lapsi ei ymmärrä asiaa ollenkaan. Tai jos lapsi alkaa itse oireilemaan. Tiedän aika monia bipoja, joiden lapsilla on puhjennut tämä sairaus todella nuorena. Ihan kamalaa.

Lue lisää

Piti vielä sitä sanoa, että me suomalaiset olemme sellaisia sisäänpäin kääntyneitä ihmisiä, että ehkä meidän ei ole ihan helppoa kertoa vakavista asioista. Ja Suomessa vieläkin hävetään mielenterveysongelmia.

drommeli kirjoitti:

Piti vielä sitä sanoa, että me suomalaiset olemme sellaisia sisäänpäin kääntyneitä ihmisiä, että ehkä meidän ei ole ihan helppoa kertoa vakavista asioista. Ja Suomessa vieläkin hävetään mielenterveysongelmia.

Lue lisää

Näinhän se näyttää meno olevan, että vaikeat asiat tuodaan julki vasta kun tilanne päällä.
Minusta ainaskin noista mielenterveysasioista on julkisesti ruvettu avoimesti puhumaan. Ilmeisen paljon ainakin "lievä" ongelmallisia. Syinä varmaan nykymeno.
Tuos kun kirjoitit, että alttius sairaudelle periytyy, pitäiskö sitä olla vaan niin "optimi olosuhteet" elämässä ettei ältistusta syntyisi?
Mites ite olet pärjännyt biposuuden kanssa? Puhuikko vanhempies kanssa sairaudesta?

drommeli kirjoitti:

Kaksisuuntaisuus ei ole periytyvää, mutta alttius sairaudelle periytyy. Kaipa jotkut puhuvat ja jotkut eivät.

Drommeli!
Olet osittain oikeassa. Kaksisuuntaiseen liittyy usein myös alkoholi/alkoholismi ja sen alttius myös perityvää

Bipoton!
Oma kokemukseni; ei puhuta perheessä, ovat ihan pihalla ja pitävät oireita tekosyinä milloin mihinkin. Ei siinä auta lääkärintodistukset, ei mikään.
Katso myös muita keskusteluja.
Bipo on periytyvää n. 50%:lla kaikissa tapauksissa. Mietipä perhettäsi ja muita sukulaisia. Minä tein niin ja tajusin, että äidilläni (joka on jo kuollut) oli sama tauti. Masista en olisi ihmetellyt tai oikein huomannutkaan, mutta kolme selkeää maniakautta muistin. Niihin liittyi jopa harhoja joita itselläni ei ole.
Pelot kuitenkin turhia. Sairaus joka ei parane eikä syytä tiedetä mutta yhtä kaikki sairaus, mitä voidaan hoitaa. Lääkkeet auttavat/tasaavat paljon ja ihmisten tuki, (jos se on mahdollista). Itselläni vain lääkäri tai terapeutti.
Toivottavasti monilla on läheisiä jotka eivät tuomitse vaan ymmärtävät. Läheisillekin löytyy tukiryhmiä....Haluan uskoa ettei muut koe samaa kuin minä.
Voimia!

drommeli kirjoitti:

Kaksisuuntaisuus ei ole periytyvää, mutta alttius sairaudelle periytyy. Kaipa jotkut puhuvat ja jotkut eivät.

Sairaus puhkeaa nuoruusiässä

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuu 1-2 prosenttia väestöstä. Suomessa potilaita arvioidaan olevan noin 40 000. Meillä sairautta on esitetty olevan vähemmän kuin muualla maailmassa, mutta tutkimukset ovat tältä osin kesken.

Sairaus kohtaa yhtä hyvin naisia kuin miehiä. Se puhkeaa tavallisesti vähän yli 20 vuoden iässä jonkin kuormittavan elämänmuutoksen jälkeen. Suurin osa sairauden ensimmäisistä episodeista on vuosien 15-35 välillä.

Bipolaari häiriö on erittäin vakava sairaus. Itsemurhariski on suuri, kuten muissakin vakavissa mielenterveyden häiriöissä. Itsemurhaa yrittää yli puolet hoidossa olevista potilaista, ja 10-20 prosenttia heistä onnistuu siinä.

Yli 90 prosenttia potilaista, jotka sairastavat yhden maanisen tai sekamuotoisen jakson, sairastuu myöhemmin uudestaan.

Taudin syytä ei tunneta, mutta sen arvioidaan olevan monin psyykkisin oirein ilmenevä aivojen sairaus, jonka taustalla piilee hermokemiallisia muutoksia.

Esimerkiksi hermovälittäjäaine dopamiinin välitys on häiriintynyt maniassa ja luultavasti myös hypomaniassa. Tähän viittaa muun muassa se, että dopamiinin vaikutusta estävät psykoosilääkkeet hoitavat maniaa tehokkaasti. Masennuksessa puolestaan tulevat esille muut neurokemialliset kysymykset. Päähuomio on kiinnittynyt serotoniinin aineenvaihduntaan ja noradrenergiseen hermovälitykseen.

Dopamiinimuutoksien lisäksi hormonitoiminnassa tapahtuu muutoksia. Vahvimmat hormonimuutokset syntyvät etenkin depressiotiloissa, joissa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin aktivoituminen nostaa stressihormoni kortisolin pitoisuuksia.

Sairausjaksojen tihentymisen todennäköiseksi syyksi arvellaan hermoston jonkinlaista herkistymistä. Aivoista on myös löydetty lieviä muutoksia, joiden merkitys on toistaiseksi epäselvä; esimerkiksi joidenkin potilaiden aivokammiot ovat hieman laajentuneet.

Myös muistiin ja tunteiden säätelyyn vaikuttavalla hippokampus-alueella on havaittu viitteitä lievästä solukadosta. Samoin on havaittu poikkeavuuksia tunteiden säätelyssä, esimerkiksi pelkoreaktioihin liittyvässä mantelitumakkeessa.

Perinnöllisyys vahvasti mukana

Tauti on vahvasti periytyvä, ja usein potilaan suvussa on ollut kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai masentuneisuutta. Jos identtisistä kaksosista toisella on sairaus, jonkinlainen mielialahäiriö on noin 70 prosentin todennäköisyydellä myös toisella, Isometsä arvioi.

-Selvä sukuhistoria pitää aina ottaa diagnoosia tehdessä huomioon. Jos perheessä vanhemmalla on mielialahäiriö ja lapsella ilmenee yksikin sairausjakso, on ilmeinen uhka, että hänelle ilman hoitoa kehittyy sama sairaus. Lapsuuden kokemuksilla ja ihmissuhteilla ei ainakaan yksinään ole keskeistä merkitystä sairauden synnyssä, Isometsä sanoo.

Vaikeat elämänkokemukset ja odottamattomat asiat voivat kuitenkin laukaista sen. Myös uni-valverytmin häiriintymisellä ja stressillä näyttää olevan liittymä sairastumiseen; etenkin ensimmäisen sairasjakson aikana valvominen saattaa olla yksi laukaiseva tekijä.
Nuoruusiällä sairastettu vaikea-asteinen masennus voi osoittaa alttiutta sairastua myöhemmin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Erityisesti psykoottisen masennuksen nuoruusiällä on havaittu ennakoivan kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Alkoholiongelmat liittyvät usein kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Runsas tai kohtuuton juominen voi pahentaa sitä ja laukaista uusia sairausjaksoja.
- Sinä aikana moni on tehnyt itsemurhan, moni perhe on hajonnut, monen koulutus on jäänyt kesken ja moni on raunioittanut elämänsä, isometsä pahoittelee. Hypomaaniset sairausvaiheet jäävät usein havaitsematta, koska potilas saattaa kokea ne omaan käyttäytymiseensä normaalisti kuuluvina asioina, eikä niihin kiinnitetä riittävää huomiota rutiinidiagnostiikassa.

- Hypomaaninen jakso on erilainen eri ihmisillä. Monelle se on kireän kiihtyneen tuskainen, eikä siihen liity mielihyvää. Joillekin se voi olla euforinen kokemus, jossa on jotain samaa kuin monien stimulanttihuumeiden aikaansaamissa tiloissa. Diagnostiikkaa vaikeuttavat usein myös alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäyttö sekä mahdollinen persoonallisuushäiriö, koska ne peittävät alleen bipolaarihäiriön oireita. Keskeisin ongelma Isometsän mukaan on, että diagnostiikasta puuttuu pitkittäisnäkökulma eli riittävä tieto potilaan koko elämän aikaisista oireista.
- Suuri osa potilaista hakee hoitoa masentuneena. Jos heidän lievemmät maniajaksonsa ovat jääneet huomiotta tai kirjaamatta tarpeeksi selvästi sairauskertomukseen, ei osata tehdä sellaisia hoitopäätöksiä kuin pitäisi.

- Diagnostiikassa on tärkeä tuntea potilaan sairaushistoria niin psyykkisten kuin fyysisten sairauksien osalta mahdollisimman hyvin. Myös suvussa esiintyneet psyykkiset sairaudet ovat tärkeitä kaksisuuntaisen mielialahäiriön perinnöllisyyden vuoksi.

Verkkoklinikka.fi
löytyy enemmänkin tietoa

Sabotage kirjoitti:

Sairaus puhkeaa nuoruusiässä

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuu 1-2 prosenttia väestöstä. Suomessa potilaita arvioidaan olevan noin 40 000. Meillä sairautta on esitetty olevan vähemmän kuin muualla maailmassa, mutta tutkimukset ovat tältä osin kesken.

Sairaus kohtaa yhtä hyvin naisia kuin miehiä. Se puhkeaa tavallisesti vähän yli 20 vuoden iässä jonkin kuormittavan elämänmuutoksen jälkeen. Suurin osa sairauden ensimmäisistä episodeista on vuosien 15-35 välillä.

Bipolaari häiriö on erittäin vakava sairaus. Itsemurhariski on suuri, kuten muissakin vakavissa mielenterveyden häiriöissä. Itsemurhaa yrittää yli puolet hoidossa olevista potilaista, ja 10-20 prosenttia heistä onnistuu siinä.

Yli 90 prosenttia potilaista, jotka sairastavat yhden maanisen tai sekamuotoisen jakson, sairastuu myöhemmin uudestaan.

Taudin syytä ei tunneta, mutta sen arvioidaan olevan monin psyykkisin oirein ilmenevä aivojen sairaus, jonka taustalla piilee hermokemiallisia muutoksia.

Esimerkiksi hermovälittäjäaine dopamiinin välitys on häiriintynyt maniassa ja luultavasti myös hypomaniassa. Tähän viittaa muun muassa se, että dopamiinin vaikutusta estävät psykoosilääkkeet hoitavat maniaa tehokkaasti. Masennuksessa puolestaan tulevat esille muut neurokemialliset kysymykset. Päähuomio on kiinnittynyt serotoniinin aineenvaihduntaan ja noradrenergiseen hermovälitykseen.

Dopamiinimuutoksien lisäksi hormonitoiminnassa tapahtuu muutoksia. Vahvimmat hormonimuutokset syntyvät etenkin depressiotiloissa, joissa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin aktivoituminen nostaa stressihormoni kortisolin pitoisuuksia.

Sairausjaksojen tihentymisen todennäköiseksi syyksi arvellaan hermoston jonkinlaista herkistymistä. Aivoista on myös löydetty lieviä muutoksia, joiden merkitys on toistaiseksi epäselvä; esimerkiksi joidenkin potilaiden aivokammiot ovat hieman laajentuneet.

Myös muistiin ja tunteiden säätelyyn vaikuttavalla hippokampus-alueella on havaittu viitteitä lievästä solukadosta. Samoin on havaittu poikkeavuuksia tunteiden säätelyssä, esimerkiksi pelkoreaktioihin liittyvässä mantelitumakkeessa.

Perinnöllisyys vahvasti mukana

Tauti on vahvasti periytyvä, ja usein potilaan suvussa on ollut kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai masentuneisuutta. Jos identtisistä kaksosista toisella on sairaus, jonkinlainen mielialahäiriö on noin 70 prosentin todennäköisyydellä myös toisella, Isometsä arvioi.

-Selvä sukuhistoria pitää aina ottaa diagnoosia tehdessä huomioon. Jos perheessä vanhemmalla on mielialahäiriö ja lapsella ilmenee yksikin sairausjakso, on ilmeinen uhka, että hänelle ilman hoitoa kehittyy sama sairaus. Lapsuuden kokemuksilla ja ihmissuhteilla ei ainakaan yksinään ole keskeistä merkitystä sairauden synnyssä, Isometsä sanoo.

Vaikeat elämänkokemukset ja odottamattomat asiat voivat kuitenkin laukaista sen. Myös uni-valverytmin häiriintymisellä ja stressillä näyttää olevan liittymä sairastumiseen; etenkin ensimmäisen sairasjakson aikana valvominen saattaa olla yksi laukaiseva tekijä.
Nuoruusiällä sairastettu vaikea-asteinen masennus voi osoittaa alttiutta sairastua myöhemmin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Erityisesti psykoottisen masennuksen nuoruusiällä on havaittu ennakoivan kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Alkoholiongelmat liittyvät usein kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Runsas tai kohtuuton juominen voi pahentaa sitä ja laukaista uusia sairausjaksoja.
- Sinä aikana moni on tehnyt itsemurhan, moni perhe on hajonnut, monen koulutus on jäänyt kesken ja moni on raunioittanut elämänsä, isometsä pahoittelee. Hypomaaniset sairausvaiheet jäävät usein havaitsematta, koska potilas saattaa kokea ne omaan käyttäytymiseensä normaalisti kuuluvina asioina, eikä niihin kiinnitetä riittävää huomiota rutiinidiagnostiikassa.

- Hypomaaninen jakso on erilainen eri ihmisillä. Monelle se on kireän kiihtyneen tuskainen, eikä siihen liity mielihyvää. Joillekin se voi olla euforinen kokemus, jossa on jotain samaa kuin monien stimulanttihuumeiden aikaansaamissa tiloissa. Diagnostiikkaa vaikeuttavat usein myös alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäyttö sekä mahdollinen persoonallisuushäiriö, koska ne peittävät alleen bipolaarihäiriön oireita. Keskeisin ongelma Isometsän mukaan on, että diagnostiikasta puuttuu pitkittäisnäkökulma eli riittävä tieto potilaan koko elämän aikaisista oireista.
- Suuri osa potilaista hakee hoitoa masentuneena. Jos heidän lievemmät maniajaksonsa ovat jääneet huomiotta tai kirjaamatta tarpeeksi selvästi sairauskertomukseen, ei osata tehdä sellaisia hoitopäätöksiä kuin pitäisi.

- Diagnostiikassa on tärkeä tuntea potilaan sairaushistoria niin psyykkisten kuin fyysisten sairauksien osalta mahdollisimman hyvin. Myös suvussa esiintyneet psyykkiset sairaudet ovat tärkeitä kaksisuuntaisen mielialahäiriön perinnöllisyyden vuoksi.

Verkkoklinikka.fi
löytyy enemmänkin tietoa

Lue lisää

Kiitokset avartavasta tietopaketista. Ei mikään helppo aihe avautua. Voimia teille kaikille.

Elikkäs aika paljon vaikutusta myös "ympäristötekijöillä"...no ainakin niihin altistaviin ei millään välttämättä pysty itse vaikuttamaan: kaikenlaisia negatiivisia ennalta-arvaamattomia elämäntilanteita voi sattua. Sitä toivoisi, että bipoon suhtauduttaisiin suvaitsevaisemmin.