Kasvatanko onnetonta lasta?

:) Onpas teillä helpon ja rauhallisen kuuloinen lapsi! Nauti siitä, äläkä pode huonoa omaatuntoa noista kertomistasi asioista. Muistan kuinka tylsää oli olla esikoisen kanssa kotona kun hän oli vielä noin pieni, eikä varsinaisesti voinut leikkiä hänen kanssaan tai hän ei itse liikkunut ja touhunnut. Kyllä sitä silloin tuli katseltua telkkaria pitkin päivää ja istuttua koneella, jos vauva vaan viihtyi lattialla/sitterissä. Mä pidin usein myös kantorepussa aluksi, kun meillä oli itkuinen vauva. Kuten myös tämä toinen.
Perhepedissä ei ole mikään pakko nukkua! Nukutten niin kuin saatte jokainen parhaiten unta. Ei se ole hyvä juttu jos vanhemmat nukkuvat huonosti perhepedissä. Teillä on oikein hyvä systeemi, ja se on hienoa että vauva oppii pienestä asti nukahtamaan itsekseen. Ette joudu sitä sitten myöhemmin hänelle opettamaan. Meillä ei kumpikaan lapsi ole vauvana rauhoittunut itsekseen sänkyynsä, vaan huuto on alkanut välittömästi jos sinne on yksin jätetty. Ollaankin jouduttu istumaan sängyn vieressä kunnes nukahtaa, joskus muutama minuutti, joskus tuntikin. Unikoulua pidettiin esikoisen kanssa kun hän oli vuoden ikäinen juuri siksi, ettei nukahtanut itsekseen ja yölläkin tarvitsi jonkun viereensä kun havahtui. Esikoinen nukkui alusta asti omassa sängyssään, toisen lapsen kanssa nukuttiin n. 5 kuukautta perhepedissä ja sen jälkeen siirrettiin hänet omaan sänkyyn (ja siitä alkoi huonommat yöunet, jotka nyt 9 kk iässä ovat vasta parantuneet...)
Mutta siis ole ihan huoleti, teillä on ihan varmasti kaikki hyvin! :)

ihan turhaa stressaat moisesta. nauti ihmees,kun vauva nukanhtaa nuon helpolla ja viihtyy ittekseenkin.meidän poika piti 5kk asti kanniskella uneen. myös meillä pidettiin sitteris paljon,koska viihtyi siinä hyvin! sylis kitisi enemmän, sitteriin nukahtikin helpolla(meillä se malli mikä heilui heti ittekseen ku vauva vähäki jalkoja heilutti). ittekkin joskus oli huono omatunto, et onkohan se liikaa tuos sitteris. ei vaan ollu sylivauva alusta alkaenkaan.
Ja mitä perhepetiin tulee, ei todellakaa tarvi nukkua siinä. itte en ole perhepedin kannattaja. alusta alkaen mielestäni hyvä opettaa omaan sänkyyn, ja ainakaa mä en saanu nukuttua jos vauva oli vieres,koko ajan samas asennos piti olla, ja pelkäsin et mies unissaan huitasee tai kääntyy päälle. meillä oli aluksi niin että aamuyöstä otin viereen,kun ei meinannu enää omas sängys poika nukkua. itte en kyllä saanu nukuttua niin. eikä vauvakaa oikeen meidän vieres, heräs pieneenkin likkeeseen heti. turha stressi pois:)

Minulla kun on kokemusta vain kahdesta koliikkiaan huutavasta vauvasta niin sanon sulle, että NAUTI vain huoletta rauhallisesta vauvasta! Kyllä vauvat osaa kertoa milloin tarttee läheisyyttä ja milloin omaa rauhaa. Meillä huomaa nyt tästä 7kk neitistä, että on ihan toista luontoa kuin isosiskonsa. Sisko on aina ollut "sylivauva" ja viihtynyt hyvin vähän itsekseen. Yhäkin 3v on kovin läheisyydenkipeä. Tämä kakkonen taas koliikin jälkeen on ollut itsenäisempi ja käy tissillä ja heti haluaa maailmaa katsomaan.

Teidän pusuttelut ja hellittelyt kuulostaa ihan hyvälle. Eriasia, jos lapsi joutuisi yksin olemaan sitterissä ja ette vastaisi itkuun yms. yms.

Tyttöni alkoi 2 kuukauden iässä nukkumaan yli 8 tunnin yöunet. Keskustelupalstalla ihmiset pelottelivat että lapsen kehitys jää jälkeen,jollei herää syömään 3 tunnin välein.Kysyessäni neuvolatädiltä asiaa,hän vaan nauroi ja käski nauttimaan asiantilasta :)

Itse olen aina ollut unihäiriöinen ja unissakävelijä,joten en todellakaan uskaltanut vauvaa viereen ottaa nukkumaan!
Myöskään imetys ei onnistunut,jouduin ensin suonensisäiseen antibioottitippaan ja sen jälkeen syömään 3 kuukautta antibioottia sectiohaavan pahan tulehduksen takia, jolloin en hirveästi edes kärsinyt vauvaa kannella, vaan meillä oli nimenomaan tuota samaa "kuhertelua" sitterissä.

Tyttö oli itsenäinen nukahtelija, samoin aamulla saattoi höpistä itseksiään pitkiä aikoja ennenkuin alkoi kaivata seuraa.

Nyt tuo vauva on jo 11 vuotias,onnellinen ja iloinen esimurkku, joka halii ja pusii aina ohimennen (jos kaverit ei näe,se on kuulema noloa..) viihtyy sekä seurassa että puuhailee yksin omiaan.

Hei,
Minulla pieni nukkuu perhepedissä mutta olen pohtinut samoja kysymyksiä sylittelystä, juttelusta ja muusta huomioinnista - ja poden yhä. Poika siis 4 kk. Minä olen ainut huoltaja vauvalleni joten tuo tekijä osaltaan vaikuttaa omiin voimavaroihini, kun tietyt rutiinit, siivoukset ja ruoanlaitot yms. asiat on pääasiassa hoidettava yksin. Luulen, että ihminen joka pohtii asiaa noin paljon kuin sinä, antaa kyllä lapselle kaiken tarvittavan hellyyden mitä lapsi voi toivoa! Nauti äitiydestäsi ja koita olla kokematta huonoa omaatuntoa niistä asioista joita et tee, vaan keskity tosiaan miettimään niitä hyviä asioita ja kokemuksia, joita lapsellesi annat. Näin minäkin tämän viestin myötä yritän tehdä ; )

Muistakaa kun vauva on virkeä puhua hänelle babytookkia ja katsekontakti ja hymyovat tärkeitä. Silloin vauva tietää, että hänestä iloitaan ja hän on rakastettu ja hänet huomioidaan. Säännölliset ruoka ja nukkuma ja ulkoiluajat. Ei se sen kummempaa ole, niin hyvää tulee.

Kylläpäs sinä olet huono äiti. Sinun pitää opetella kasvattamaan lasta oikeaoppisesti, taidat olla joku uusavuton.

Lapsesi kuulostaa esikoiseltamme. Itsekin hermoilin tuolloin, olenko jotenkin aikaansaanut masentuneen vauvan, kun hän oli kovin tyytyväinen eikä vaatinut syliä tai muuta mitenkään erityisen paljon, ajattelin siis, että olenko jotenkin lannistanut hänet. Muistan edelleen, miten hän puolivuotiaana makoili 45 min. vaunuissa parvekkeella unta odottamassa tyynen rauhallisena ja miten siitä säikähdin. Enpä usko, hän vain on luonteeltaan perustyytyväinen, sikeä nukkuja eikä kärsinyt mahavaivoista tai muista kivuista. Nyt koulutulokkaana esikoisemme on erittäin fiksu ja keskittymiskykyinen eli vauvavaihe vain kuvasti hänen luonnettaan. Erityisen läheisyydenkipeä hän ei ole edelleenkään, mutta silti välimme ovat erittäin läheiset (ehkä henkinen läheisyys korvaa osittain fyysistä?). Harmitti vähän jälkeenpäin, että miksi en nauttinut täysillä rauhallisesta vauva-ajasta. Esikoisen jälkeen nimittäin syntyi toinen lapsi, joka oli alusta asti aivan eri maata: sylinkipeä vinkuja ja on sitä edelleen, vaikka onkin iältään jo iso lapsi. Luonne-eroja. ;)

saat neuvoja että nauti vain kun poikasi ei vaadi mitään. tuo vauvaaika on niin lyhyt että kannattaisi käyttää se paremmin hyväksi. miten voit valita tietokoneen lapsesi sijaan ? miten olet aikonut saada kontaktin lapseesi ? sillä että hän saa vain katsella vierestä ja kehittyä itsekseen ?
monta tuntia koneella on kyll liikaa.

mitäs jos kysyisit samaa asiaa neuvolassa ? eikö olisi kuitenkin kiva saada vastaus asiantuntijalta ?

yllätyin positiivisesti siitä, miten kannustavia ja myönteisiä kommentteja jutun aloittaja oli saanut. (ei tunnu olevan tyypillistä tällä sivulla...) Maalaisjärjellä tosiaan pääsee pitkälle lasten kasvatusasioissa. Sitterissä itse en kyllä istuttaisi lasta, ja istuahan lapsi ei saakaan ennen kuin itse punnertaa ylös. Ennen istumista pitää oppia ryömimään ja konttaamaan, muuten karkea motorinen kehitys voi hidastua. Vaikka sitterissä lapsen asento muistuttaa makuuasentoa, niin mitään syytä sitterissä istuttamiseen en kyllä keksi.Lasten täytyy olla paljon lattialla fyysisen kehityksen vuoksi,ja sylikin on aivan korvaamaton paikka läheisyyden tarpeen ja psyykkisen kehityksen kannalta!! Niin, ja selkeät rutiinit saa lapsen tuntemaan olonsa turvalliseksi ja äidin työn hepottuu :)

Ainoa neuvo, mitä kenenkään pitäisi antaa, on; ajattele maalaisjärjellä. Ja mikä on parhaaksi omalle mussukalle.
Neuvolan neuvot jätä sikseen.

Esim. meidän vauvalle (nyt jo 3-vuotiaalle) olisi aikanaan pitänyt ottaa uusi rokote, ja joka kerta kun neuvolassa vauvana käytiin, niin aina siitä mainittiin, että se pitäisi ottaa lapselle, jos ajattelee lapsen parasta. Kieltäydyttiin siltikin. Ja onneksi, sillä kyseenomainen rokote on aiheuttanut narkolepsiaa.
(Siskoni sairastaa sitä, joten tiedän mitä se käytännössä tarkoittaa).

Eli ajattele omilla aivoillasi, älä usko kenenkään sanomaa.

Äiti tietää parhaiten, mikä omalle lapselleen sopii. Piste.
Hyviä jatkoja :)

Hoidat poikaasi ihan esimerkillisesti. Lapselle on ihan hyvä nukahtaa itsekseen tuttuje niltapuuhien jälkeen. Iltaruoka, pesut, vaipat sänkyynviennit, pusuttelu, pyllylle taputtelu ja hyvää yötä.

Pidä lasta sylissä kun syötä, vaihdat vaippoja. Kun lapsi on hereillä, hän voi olla omissakin oloissaan. Lapsennenhan on vielä kovin pieni. Kun hereillä oloa alkaa olla enemmän, kyllä hän sitten osaa vaatia huomioita. Nyt on ruoka ja uni tärkeimmät. Syliä tosiaan hoitaessa ja hyvä tulee. Huolehdit jo nyt lapsestasi opikein hienosti.

Jos lapsi on tyytyväinen, nukkuu ja syö hyvin, on asiat hyvin. Tulet huomaamaamaan, että kun vauva varttuu, hän haluaa olla sylissäkin enemmän.

Kyllä.

Tän on pakko olla provo. Ootko ihan tosissas?

Noh... Mä en pystyny imettään, poikanen ei koskaan nukkunu perhepedissä, nukahti aina tosi helposti (tutti suuhun, suukko poskelle ja sänkyyn), lattialla viihtyi tosi hyvin ja sitterissä. Sylissä ei niinkään, kun oli ihan hiton kuuma kesä, kun vuos sit syntyi! Poikanen itki vain nälissään ja väsyneenä, nykyään ehkä hieman useammin, jos alkaa harmittaan, kun ei onnistu jossain...

Poikamme on ihan superhelppo, iloinen, onnellinen, kiltti, suloinen yksi vuotias. Vaikkakin omaa tahtoa on alkanut tulemaan, niin siltikään ei itkeskele kovin paljoa, eikä kiukuttele! Onnellinen tyyppi!

Voi, nauti noista ihanista ajoista :)
Meillä on tosi helppo esikoinen 5kk, viihtyy yksin lattialla, rattaissa, sängyllä ja lattialla jne.. Menee nukkumaan joskus 9 mais illalla ja herää ehkä kerran syömään ja aamu 10-11 mais herätään ylös :)
Kaikki on kateellisia näille perheille joilla on helppo vauva.
Ja tosta unijutusta, tehkää miten parhaaksi näät, itse otin sen vauvana viereen nukkuu (kainaloon) mutta mieheni ei oikee uskaltanu nukkua eli laitoin sen siitä hetkestä asti omaa sänkyy nukkuu ja nukkuu edelleenki hyvin.
Meillä poitsu synty kuukausi etuajassa, eli jouduttiin 2-3h välein syöttää pikkusta :)
Ole onnellinen kun meillä on näin ihanat ja helpot vauvat :)