Neuvoja

Sinä olet varmaan liian paljon omissa oloissa ja koneella. Tuo että alat kuulla nieäsi ja ym. saattaa johtua yksinkertaisesti siistä syystä, että sinulla on liian vähän virikkeitä aivoillesi. Ihmisen aivot ovat sellainen systeemi ja varsinkin nuorella jos on liian vähän kopassa kuormitusta niin voi milikuvitus alkaa keksimään haasteita. Voisitko kirjoittaa, miten miten mielestäsi sinun erilaiuus ilmenee ja millaiasia huomautuksia saat.
Kun pelkäät että et osaa puhua, vaikka sinulla puhuttavaa ja asiaa sydämellä olisikin. Kutenkin on nyt hyvin tärkeää, että jotenkin voit sitten kertoa noille ammattilaisille juusi niinkuin sinnusta tuntuu. Jos et osaa puhua niin kirjoita. Tämä on hyvä konsti saada asiansa esille. Kirjoita sekin että sinun on hyvin vaikea puhua ja kertoa ongelmistasi. Hyvin tämä puoli sinulla sujuu. Kun terapiassa osataan käsitellä juuri sitä mikä on ongelman ydin niin siitä on sinullekin parhaiten hyötyä.
Varmaanin osa kuvitelmistasi, että olet outo muiden silmissä, onkin vain pelkoa. Näet sitten kärpäsen härkäsenä.
Kyllä nuo terapeutit ovat ihan ammattilasia, psykologeja ja ovat perehtyneet ihmisen monenlaisiin ongelmiin.
Hyvä että itse koet ja halua apua. Harmi vain että jonot ovat pitkät. Sinä voit kirjoitella asioista jo vaikka etukäteen odottaessasi aikaa. Ja kirjoittele tännekin.

No siis, kaikesta eriaisesta/erikoisesta käyttäytymisestä saa ihan kuulla useinkin koulussa, joskus joku luokkalainen tulee suoraan ihmettelmään jotakin. "Miksi sä seisot siinä? Älä seuraa noita." Mut useimmiten se on sellasta, että jotkut kiusaajat huutelee ja haukkuu, itse en ole mitenkään vammainen, mutta ne on sitten keksiny cp- ja kehitysvaimmaisesta omasta mielestään hauskat lyhenteet, separi ja kehari, jota ne huutelee mulle ja sanookin mua noilla nimillä. Sitten on erikseen nää, kun jossain porukassa nauraa mun jokaselle tekemiselle, kun meen ohi, kuiskivat, kattovat mua päin ja hihittävät. Ja ihan tossa "kaveriporukassa" huomaa, että noilla muilla on ne paremmat kaverinsa kyllä ja mä oon vähän ulkopuolinen, jotkut joskus ihan tarkotuksella välttelee tai vilkuilee ilkeästi, jos mä tuun siihen porukkaan. Mut joo, peruskoulu loppu nyt sitten, eli noista ihmisistä ei monia tarvi enää sitten nähdä.
Ja siitä en tiedä, mikä vois olla ton syntymekanismi, että tosiaan kuulee joskus jotain omiaan, ei sitä yleensä kyllä kotona tapahdu ja ei kyllä koskaan täysin hiljasessa ympäristössä, että en nyt tiedä, liittyykö paljon koneella oloon, ennemminkin ihmisjoukoissa sitä helpommin tapahtuu.
Ja toi koululääkärin aika oli, en nyt ymmärrä, kun kuraattori käytännössä lupasi, että tehään joku lähete tonne polille, ei sitten tehtykään. "Kun ei tää nyt mitään vakavaa ole", totesi lääkäri. Se laitto vaan lähetteen labraan, että katottais kilpirauhas-, verensokeri-, ja hemoglobiiniarvot. Jotain se puhu, että kun tuo lukio alkaa, voisin ehkä joskus puhua jollekin lukioissa toimivalle psykologille mutta tiedä sitäkään sitten, ilmeisesti taas kaikki on nyt sitä mieltä, että eihän mulla oikeastaan mitään ole.Ei toki, siis ihan muuten vain näin pska olo koko ajan,

Joo no, tohon lähetteen laittamiseen... Itte sain smmosen lääkäriltä muutama päivä sitten, sen jälkeen oonkin todennu ettei ne niistä pitkistä jonoista ihan turhaan jauha... (niinku mainitsitkin). Itekin sellasta jotain toivoin, mutta eipä enää paljon ilahduta. Kattoo jos ensvuonna:/

Mee kunnon lääkärille! Ei koululääkärille!

Toi kiusaamisjuttu on ihan perus. Kun on kauan ollu kiusattuna kiinnittää huomiota kaikkeen ja ottaa kaiken tosi hekilökohtaisesti yms. En siis tarkota vähätellä sitä nyt, vaan että siihen saa myöhemmin (aika paljon myöhemmin) ihan uuttakin objektiivisempaa näkökulmaa.