mitä vain, jos tietäisin merkitseväni sinulle edelleen jotain. Oli se sitten mitä tahansa, kunhan tietäisin sinun joskus ajattelevan minua.
Vaikka kaikki olikin epäselvää ja vaikeaa silloin, sekin oli parempi kuin ei mitään.
Vaikka kaikki olikin epäselvää ja vaikeaa silloin, sekin oli parempi kuin ei mitään.
Vastaukset 64
Vanhimmat
En varmaan sejolle tarkoitit, mut välitän ja paljon ja voisin sanoa noi samat sanat itsekin..
Kummallisinta onkin juuri tuo että ikävä tuntuu vain pahenevan ajan myötä :/
Minäkin antaisin mitä vain jos tietäisin merkkaavani eräälle ihmiselle jotain.Jopa niin paljon et hän palaisi luokseni...
Palaisin sekunnissa jos kuulisin hänen kaipaavan minua.
Ikävä kasvaa..... etkö voi olla häneen yhteydessä ja kysyä?
Miten epäselvä ja vaikea suhde voi olla parempi? Minusta sellainen suhde vain syö ihmistä. Ja joskus ikävästä on osattava päästää myös irti, jos aikoo jatkaa elämää.
koska ikävä kasvaa. Ikävää on monenlaista
Epäselvää ja vaikeaa oli, silti se oli parempi kuin tämä tyhjyys, ikävä ja kaipaus. Tätä ei kestä.
En voi ja tuskin hänkään sitä haluaa :( Todellisuudessa jotain hänelle merkitsin ja varmaan vieläkin,mutta hän halusi pois minun elämästäni.Nyt vain haaveilen hänestä yön laskeutuessa.
Tämä ikävä ei vaan lopu, vaikka kuinka yritän unohtaa.
Niin minun on kuitenkin tehtävä, tiedän sen.
Tunteet ei sua kohtaan ole kadonneet mihinkään...
Riittääkö sulle, että tiedät hänen ajattelevan sua? Vai haluatko vielä enemmän, nyt tai myöhemmin?
Enemmän myöhemmin.
Jos olet hän, voin sanoa että kyllä merkitset ...
(Eihän tämä ole ainoa viestini sinulle)
Kuinka paljon merkitset:
määrää on vaikea sanoa mutta enemmän kuin kukaan muu ja ajattelen sua ehkä liiankin paljon päivän aikana.
Mitä artisti maksaa?
Hups. Ei sama hymynassu kuin jäljenpänä .
Sen äänihuulileikkauksen, joka tarvitaan elvyttämään ikävöivien, mykiksi muuttuneiden, äänihuulet toimintakuntoon.
Tavalliset huulet kyllä pysyvät kunnossa mykkäkaudenkin ;-)
Aatteita aamuun m>n
http://www.youtube.com/watch?v=9EHAo6rEuas&feature=related
Hmmm.. Valitsit sitten juuri sen oikean biisin, mitäs nyt sitten tehdään?
Annat mitä vaan jee nyt saa seksiä;))
Taas , meni yö sinua ajatellen. Aamukahvilla mietin sinua. Tulin tänne sinua ajatellen. Ikävä kasvaa ja kasvaa.
Olisiko ihan liian nöyryyttävää meidän ikävöivien ottaa vielä kerran yhteyttä siihen kaipuumme kohteeseen? Entä jos olemmekin väärässä, ei olisikaan myöhäistä ja juuri hän ajattelisi samoin? Kannattaisiko ottaa riski?
Kannattaaa. Ihmismieli on ihmeellinen, se voi vaihtua laidasta laitaan, muttei se ole ilkeä. Vaikka joku olisi ollut suuttunut sulle, voi hän seuraavana päivänä olla lempein ihminen, jonka olet tavannut.
Varovainen yhteydenotto ... kukaan ei menetä mitään.
"En tiedä", oletko ap?
Mun mielestä ei ole nöyryyttävää. Ja myöhäistä on vasta kun toinen on poissa.
Muuten olen samaa mieltä kuin "1 1".
Minä en ole sinulle/hänelle suuttunut vaikka käytökseni voisi siltä näyttää. Onhan tämä vieläkin epävarmaa ja epäselvää, kuten kirjoitit. Vai mitä?
Ehkä et ole ap, ehkä kumpikaan ei ole hän, jota ajattelen ja jonka liikkeitä en ymmärrä. Ehkä niitä ei ole edes tarkoitettu minun ymmärrettäväksi ehkä hän haluaakin pysyä poissa, eri paikoissa etten tylsistytä hänen elämäänsä.
Elämä on kummallista. Se alkaa yllättäen, kulkee outoja polkuja eikä koskaan ole varmaa, onko oikealla polulla vaikka aurinko paistaisi ja leuto tuuli puhaltaisi. Sekin polku saattoi olla väärä valinta siellä edellisessä polunhaarassa.
Jokainen ikävöivä siis mars; varovaista tunnustelua kohteelta! Ja varsinkin miehet, teidänhän pitäisi olla rohkeampia ;-)
Tasa-arvolaki, 234: 6.7.n :
nainen on yhtä pätevä ja rohkea ottamaan yhteyttä mieheen kuin mies 1800-luvulla ostamaan hevoisen.
Juu ja minnuu potkaisi polle päähän ja sanoin määhän, sie siitä hevoinen. Mitään tällaista tilannetta en ole ottanut huomioon...
Olet sitten valmiiksi sekaisin... :) voit ottaa mieheen yhteyttä ja vedota pollen potkuun. Parastahan silloin olis jos mies olisi terveydenhuoltoalalla
Olen yrittänyt ottaa häneen etäisyyttä, välillä enemmän onnistuen, välillä vähemmän. Helkkari sentään, nytkö vain kopisuttelisinko menemään takavasemmalle vai ottaisinko yhteyttä ja tekisin itsestäni täydellisen aasin?
et tee itsestäsi aasia, korkeintaan "My Little Ponyn" - ja sekin siinä huonoimmassa tapauksessa. Jos hyvin käy, niin kopisuttelette kohti hevosten laaksoa ja kun se alkaa edessänne siintää, lähdette täyteen laukkaan.
Mitenhän uskaltaisin, on hän kuitenkin aikamoinen orhi... Jos tältä tammalta meneekin tolkku, laukkaan täysillä hänen luokseen, puren niskaan ja pukittelen. Vikittelyn jalo taito voi hukkua hännän heilautukseen ja hän karkaa luotani enkä pysy perässä.
Ota suitset mukaan ja joku tuttu ohjastajaksi pitämään sut sopivan etäällä, JOS nyt olisi vaara että orhi säikkyy. kaikki ei säiky niskaan puremista, päinvastoin.
Karkuun hän ei pääse, tammat on kovia juoksemaan kiinni karanneita
Läähätän ja läkähdyn.... ;-)))))
Ja tässä ei sanat auta ja jukolauta mä tiedän sen...
Tunne vähän tolkuton
polvissa on .......
Rohkeudestahan tässä on kyse-ei oikeuksista ;) Millaisen signaalin naiselta haluaisit jotta uskaltaisit tehdä siirtosi?
Tarkoitatko signaalia tällä palstalla? Mieluiten ei:) mieluummin vaikka tekstiviesti tai soitto, joka avaisi yhteyden.
Jos tällä palstalla, niin signaalin pitää olla tosi erityinen, jotta voisi olla varma tai melko varma, että nainen on hän. Sen pitäisi sisältää jotakin sellaista jonka vain me tiedämme ja sen pitäisi liittyä tai siitä pitäisi suoraan seurata jotain todelliseen elämään liittyvää. Esim. "tule klo 17 sinne missä sanoin sulle, että..." tai sellaista.
Muuten hyvä mutta ei tarvi olla noin varmoja tunnisteita. Riittää vaikka tällainen:
- muistatko missä kävimme kahvilla? Siellä huomenna klo XX.
tai jos ei halua samaan paikkaan kuin ennen, niin sitten "siitä kahvilasta se kadun toisella puolella oleva".
Päivistä viikkoihin, viikosta kuukausiin, vuodenajat vaihtuvat, linnut palaavat muuttomatkaltaan...sinä et palaa elämääni.
Joka päivä ikävä on suurempi.
Ikävä, että maailmassa on ikävää kärsiviä. On liian paljon ikävätä.
Onkohan jonkinlaista käänteistä ikävän tunnetta. Uskoisin että on.
Silloin voi havaita olevansa elossa ja tunne puolen toimivan aivoissa.
Välillä on vain yksinkertaisesti liikaa kemiaa.
Positiivisin mielin on edettävä ja kerättävä energiaa luonnosta, sieltä missä itse kukin kulkee päivittäisissä jokapäiväisissä vaatimattomissa askareissaan. Yössäkin on oma viehätyksensä ja energiansa se on vain kyettävä aistimaan ja sieltä poimimaan muistojen syövereihin. Aina ja joka hetki ei voi olla juhlan aika tai edes syytä juhlaan.
Muistakaamme viisaan sanat; " kalat kutevat hiljaisissa vesissä."
Käänteisiä tunteita on paljon: esim jälleennäkemisen riemu, lähekkäin olosta tuleva tunne että hän on nyt tässä eikä lähde pois, ......
Mutta kalatkin tekevät pitkiä matkoja viettinsä vieminä. Matkalla on vaaroja, riskejä, mutta matka tehdään, koska se päämäärä on elämän tarkoitus. Riski on kalankin otettava...
Kamalasti vastauksia yhteen epäselvään viestiin. Kertoo vain sen, että meitä ikävöiviä on paljon. En jaksa vastata kaikkiin erikseen, kun viesteissä kuitenkin toistuu paljon samaa. Mistään ei voi varmasti tietää, mikä on tarkoitettu kenellekkin. Tässä joitain ajatuksia kommentteina edellisiin.
Tällä hetkelle riittäisi sekin, että tietäisin hänen edes joskus uhraavan ajatuksen minulle. Siitä tiedosta saisin voimaa, uskaltaisin tunnustaa tunteeni. Tietenkin lopulta haluaisin enemmän, haluaisin hänet elämääni, pysyvästi, oikeasti, kokonaan.
Kyse ei siis ole siitä etteikö oltaisi yhteydessä, vaan enemmän siitä mllä tavoin ollaan yhteydessä.
Voisin ottaa riskin, soittaa/tekstata ehdottaa tapaamista. Varmasti se tapaaminen järjestyisikin. Voisin ottaa riskin, kertoa mitä tunnen, kuinka kaiken koen. Tarvitsisin vain vähän lisää rohkeutta. Rohkeutta kohdata myös se ei toivotttu vastaus. Sillä todellisuudessa minulla ei ole enää pienintäkään aavistusta siitä mitä hän asiasta tuumaisi.
Jos toinen ei tunne samoin, kyllä se voisi olla vähän nöyryyttävääkin minulle... Vaikka hän onkin hyväntahtoinen ihminen, ei nauraisi, ei pilkkaisi. Ymmärtäisi kyllä, mutta silti vaikeaa olisi jatkaa senkin jälkeen "ystävinä".
Haluaisin oikean yhteyden häneen, haluaisin hänet. Kaipuu kasvaa. Jokainen kohtaaminen tuntuu vievän vain kauemmas, jokainen puhelu lisää tuskaa. Tiedän että selviän. Tärkeintä kuitekin on että hän on onnellinen. Jos vaikka kuulisi sen aidosti, vilpittömästi, vain minulle tarkoitettuna oikeana totuutena, voisin uskoa, voisin luovuttaa, voisin antaa olla ja yrittää rauhassa unohtaa. Nyt on liikaa avoimia kysymyksiä, kysymyksiä, joihin haluan vastauksen ennen lopullista irroittautumista.
Nimimerkille "hölmö mies" toivoisin niin juuri hänen postaavan tuon minulle, mutta pahoin pelkään. Mun näkökulmasta juttu on jotenkin näin.
http://www.youtube.com/watch?v=hLQl3WQQoQ0
niisk:')
Joka päivä ajattelen sua eikä susta kuulu mitään arvaa onko mukavaa;)
Ota sinä yhteyttä niin vastaan. Ajattelen sinua paljon.
Eiku sä otat;)
Eeeeiiii, näpyttele se viesti, odotan.
Sinäpäs sun vuoro mäkin odotan;)
Olisit saanut mut joskus jos olisit halunnut mutta vaimosi oli tarkeampi sinulle??
Jälleen kerran, odotusta :(( Turhaan.
Vai mun vuoro-hmm-kuulostaa mielenkiintoiselta nyt.. ;)
Viittaatkohan johonkin..
Kenelle lie viestin tarkoitit? Meneekö naiselle/miehelle?
Tavallaan ois kai hänen vuoro, kun itse otin yhteyttä viimeksi. Anna yks vihje, joku kohtuu tunnistettava ja tekstaan ;) Uskallan...
Pari eräänlaista aloitetta olet tehnyt, myönnän. Kumpikin oli samalla viestintämenetelmällä.
Niin joo, menihän se niinki.
Hyvä tunniste. Osuu aika moneen. Ei riitä mulle. Sorry :(
Miksi et voi lähettää mulle tekstaria etkö uskalla:)
Jotain tuntomerkkiä, kuka ja kenelle?
Pitkähiuksinen;)
En uskalla :) Lähetä sä mulle, vastaan.
Voit sä lähettää pelkuri;)
Lähetä alan katsomaan tätä;)
28.05.2012 klo 21:00-21:50
Syväluotauksessa heviklassikko Metallica (1991), joka tunnetaan myös nimellä The Black Album. Mukana mm. Enter Sandman ja Nothing Else Matters. Metallica soittaa Helsingin-keikallaan juuri tämän levyn kokonaisuudessaan.
Toinen toiselta odottaa ja kumpikaan ei lopulta uskalla...Miten käy??Ole rohkea ja laita sinä hänelle viesti.Tiedät sitten ainakin mitä hän on mieltä.
Tein elämäni suurimman virheen ja erosin...nyt on ikävä ja ajattelen joka päivä häntä...
Tartu nyt puhelimeen, soita ja kysy, tuo ei enää ole terveellistä ihmiselle... suosittelen lämpimästi.
Mikään ei suju eikä mikään tunnu miltään jos tuo jatkuuuuu...
Ei ole tullut soittoa ei viestiä. Ikävä!
Heh he. Kirjoutukset ovat pelkkää :))) tai :(((( tai irl.
Mielenkiintoista höpinää kirjoitustaidottomilta.
Yäkkkkkkkkkkkkkkkkk.
sanat loksahti suoraan omalle kohdalleni, ihanaa tietää että täälä on muitakin ihmisiä joilla on samanlaisia vaikeuksia