Minulla olisi mahdollisuus pyytää esim.työkavereita lenkille, kahville, tms.. Mutta en yksinkertaisesti jaksa olla seurallinen! Ennen luulin, että yksinäisyys suorastaan tuhoaa minut ja täytyisi löytää ihmisiä ympärille, mutta minusta tuntuu, että olen paljon onnellisempi oman tieni kulkijana ja hieman erakkona. Työkaverit jääköön töihin ja hyvänpäivän tutut satunnaisille kohtaamisille.
En yksinkertaisesti jaksa miettiä, mitä ihmiset minusta ajattelisivat. En jaksa miettiä, että lupauduin kahville, vaikkei kiinnosta p*skan vertaa, odottaisin vain, että pääsisin pois tilanteesta.
Tottapuhuen, "ystävät" tuntuu enemmän velvollisuudelta kuin mukavalta asialta.. En vain osaa olla ihmisten kanssa, joten miksi täytyisi? Koska se on "normaalia"? Sanoo kuka? Olen kuormittanut itseäni liikaa tuolla asialla, enkä enää jaksa. Ei yksinäisyys välttämättä ole paha asia, tai sitten en vain ole kohdannut oikeanlaisia ihmisiä.. Mene ja tiedä, mutta nyt on hyvä näin.
Tajusin, että haluan olla yksin
206
13483
Vastaukset
- taas minä täällä
>> Ei yksinäisyys välttämättä ole paha asia, tai sitten en vain ole kohdannut oikeanlaisia ihmisiä..
Ei minullekaan "kelpaa" kuka tahansa. Mutta melkein kuten rakastumisessa, niin joidenkin ihmisten seurassa huomaa viihtyvänsä oikein hyvin ja jännittämättä.
Niiden toisten kanssa puhutaan sitten vain "small talkia", eli niitä näitä sen sijaan että käsiteltäisiin luottamuksellisia aiheita. Tämä ei ole on/off, eli joidenkin kanssa voi olla kaveri vaikka ei häntä kutsuisikaan kotiin.- Multi...aire
Ei yksinäisyys välttämättä ole pahasta. Mitä korkeammalle on kouluttautunut ja mitä "paremmassa" työssä on, niin sitä tylsempiä ystävien tapaamiset kokemukseni mukaan ovat, kukin kehuskelee palkoillaan, lukaaleillaan ja autoillaan jne... Tällaiset tilaisuudet voivat pidemmän päälle alkaa todella ahdistamaan, joten voin sanoa omasta kokemuksestani, että yksinäisyys ei välttämättä ole pahasta (=se voi olla myös luksusta arjen verkostoitumisen tai pitäisikö sanoa "hyvävelikerhon" ylläpitämisen vastapainoksi). Ystävyys tai verkoston rakentamistilanteet eivät saa olla stressin lähde, vaan sen tulisi pikemminkin piristää. Jos löytää samanhenkisiä ystäviä, niin heistä kannattaa pitää kiinni!
- Anonyymi
Multi...aire kirjoitti:
Ei yksinäisyys välttämättä ole pahasta. Mitä korkeammalle on kouluttautunut ja mitä "paremmassa" työssä on, niin sitä tylsempiä ystävien tapaamiset kokemukseni mukaan ovat, kukin kehuskelee palkoillaan, lukaaleillaan ja autoillaan jne... Tällaiset tilaisuudet voivat pidemmän päälle alkaa todella ahdistamaan, joten voin sanoa omasta kokemuksestani, että yksinäisyys ei välttämättä ole pahasta (=se voi olla myös luksusta arjen verkostoitumisen tai pitäisikö sanoa "hyvävelikerhon" ylläpitämisen vastapainoksi). Ystävyys tai verkoston rakentamistilanteet eivät saa olla stressin lähde, vaan sen tulisi pikemminkin piristää. Jos löytää samanhenkisiä ystäviä, niin heistä kannattaa pitää kiinni!
Yksinäisyys ja erakoituminen ei ole pahasta ja se on elämänmuoto, jota itse olen osittain elänyt ja jos talous, asuminen ja muu elämäntilanne byrokratioineen antaisi myöten, eläisin mielelläni erakkona luonnonhelmassa omassa kodissani. Se on elämäntapa ja valinta, joka ei ole keltään pois. Sen ohjeen toki annan ja olen itsekin siitä pitänyt kiinni, että ilmoitatte itsestänne aika ajoin läheisillenne, etenkin lapsille, vanhemmille, että voitte hyvin, sillä haluatte varmaan heidän olevan turvallisin mielin itsestänne.
- Nyt on hyvä näin
"Ei minullekaan "kelpaa" kuka tahansa. Mutta melkein kuten rakastumisessa, niin joidenkin ihmisten seurassa huomaa viihtyvänsä oikein hyvin ja jännittämättä."
Tuo on kyllä ihan totta. Olen monta kertaa saanut nenilleni, kun en ole halunnut olla ystävä tai seurustelukumppani. Turhauttaa, että niin moni ihminen ottaa itseensä ja alkaa riitelemään ja vänkäämään vastaan, vaikka kuinka selittäisin, ettei syy ole henkilökohtainen. Jää oikein kurja fiilis, kun pitäisi jälleen velvollisuudesta olla ystävä. Kaikkien välillä ei vain ole sitä jotakin. Argh!- ei yksinäinen
Ei kukaan ole YKSINÄINEN jos ei tunne olevansa yksinäinen. Yksin olo ei ole yksinäisyyttä jos se on vapaaehtoista.
Itse tykkään olla yksin mutta en silti korosta sellaista etten halua olla kenenkään ystävä. Ihan sama olenko vai en. Jos joku tuntee minut ystäväkseen niin tuntekoon. En lähde minnekään rientoihin kenenkään kanssa jos ei huvita. 99 prosenttisesti ei huvita. Kuuntelen itseäni ja elän sen mukaan.
- veit sanat suusta
Just noin se on!!!!!
- kaamoskaappi
HYVÄ;HYVÄ.Kyllä tää HULLUUS ainakin Espoossa on nähtävissä. Hirveät ruuhkat, jengi ryntää ostoskeskuksiin ja pyörii siellä. Se on niiden elämää. HULLUJA sanon minä. Tahdon itse pois täältä jonnekin rauhalliseen paikkaan. Espoo on HULLUJENHUONE
- Onnellinen espoo.
kaamoskaappi kirjoitti:
HYVÄ;HYVÄ.Kyllä tää HULLUUS ainakin Espoossa on nähtävissä. Hirveät ruuhkat, jengi ryntää ostoskeskuksiin ja pyörii siellä. Se on niiden elämää. HULLUJA sanon minä. Tahdon itse pois täältä jonnekin rauhalliseen paikkaan. Espoo on HULLUJENHUONE
Päinvastoin. Aina on seassa poikkeuksia ja muutama kaltaisesi hullu tunkeutuu sekoittamaan meidän eli normaalien espoolaisten arkea.
Men ihmeessä pois. Asut varmaan Matinkylämäisessä slummissa vuokralaisena. Toivottavasti hyvien liikenneyhteyksien varrella, että pääset lähtemään. Mitä pikimmin, sen parempi. kaamoskaappi kirjoitti:
HYVÄ;HYVÄ.Kyllä tää HULLUUS ainakin Espoossa on nähtävissä. Hirveät ruuhkat, jengi ryntää ostoskeskuksiin ja pyörii siellä. Se on niiden elämää. HULLUJA sanon minä. Tahdon itse pois täältä jonnekin rauhalliseen paikkaan. Espoo on HULLUJENHUONE
Muuta pois, ei kaikille sovi se ruuhka, eikä tarvitse pitkälle mennä että saa naapureista kavereita ja hiljaisuutta ja sopivasti yksinäisyyttä. Kaikki on omassa vallassa, kun muuttaa ruuhkasuomesta pois. Tee radikaali temppu ja muuta maaseudulle. Onnea tulevaisuudellesi.
- raijanfaija
kaamoskaappi kirjoitti:
HYVÄ;HYVÄ.Kyllä tää HULLUUS ainakin Espoossa on nähtävissä. Hirveät ruuhkat, jengi ryntää ostoskeskuksiin ja pyörii siellä. Se on niiden elämää. HULLUJA sanon minä. Tahdon itse pois täältä jonnekin rauhalliseen paikkaan. Espoo on HULLUJENHUONE
Olen työssä käyvä espoolainen erakko. Asustelen kerrostalossa luonnonkauniilla paikalla ja yöni nukun kerrossängyssä, jonka toinen (ylempi) sänky on tyhjä. Tai ei sentään ihan tyhjä, onhan siellä somisteena yksi pehmolelutiikeri, joka on myös oman lajinsa erakko. Erakkoelämää voi harrastaa myös suurkaupungissa aivan hyvin. En kaipaa lainkaan muiden ihmisten seuraa raskaan ja meluisan palvelualan työpäiväni jälkeen. Metsän lintujen laulu ja kesätuulen humina puiden latvuksissa on paljon parempaa seuraa.
- tykkäsin
raijanfaija kirjoitti:
Olen työssä käyvä espoolainen erakko. Asustelen kerrostalossa luonnonkauniilla paikalla ja yöni nukun kerrossängyssä, jonka toinen (ylempi) sänky on tyhjä. Tai ei sentään ihan tyhjä, onhan siellä somisteena yksi pehmolelutiikeri, joka on myös oman lajinsa erakko. Erakkoelämää voi harrastaa myös suurkaupungissa aivan hyvin. En kaipaa lainkaan muiden ihmisten seuraa raskaan ja meluisan palvelualan työpäiväni jälkeen. Metsän lintujen laulu ja kesätuulen humina puiden latvuksissa on paljon parempaa seuraa.
tää oli melkeen runollista :)
- Metsien mies
Onnellinen espoo. kirjoitti:
Päinvastoin. Aina on seassa poikkeuksia ja muutama kaltaisesi hullu tunkeutuu sekoittamaan meidän eli normaalien espoolaisten arkea.
Men ihmeessä pois. Asut varmaan Matinkylämäisessä slummissa vuokralaisena. Toivottavasti hyvien liikenneyhteyksien varrella, että pääset lähtemään. Mitä pikimmin, sen parempi.Kuka sen todistaa oletko niin sanottu normaali. Tuo sinun tekstisi todistaa päinvastaista.
Miksi tuollainen raivoisa, vihaa uhkuva purkaus? Miksi käyttäytyt noin agressiivisesti?
Sullahan nousee verenpaine. Se ei ole hyväksi se.
Et vaikuta onnelliselta purkauksestasi päätellen. Samaa mieltä. Kumma kun pitää olla jokin olematta mitään.....
Vaikka haluaisin lomailla YKSIN, Aina on joku,jonka mielestä se ei ole toimivaa.
Paitsi jos maksat majoituksesi...
Silloin kaikki käy...- omegaN.
Onnellinen espoo. kirjoitti:
Päinvastoin. Aina on seassa poikkeuksia ja muutama kaltaisesi hullu tunkeutuu sekoittamaan meidän eli normaalien espoolaisten arkea.
Men ihmeessä pois. Asut varmaan Matinkylämäisessä slummissa vuokralaisena. Toivottavasti hyvien liikenneyhteyksien varrella, että pääset lähtemään. Mitä pikimmin, sen parempi.Kuulepa, taitaa olla sulla vanha piintynyt käsitys, että Matinkylä Espoossa olisi slummia. Ehkä se vanha ostarin seutu on sitä, mutta tulepa tänne uuteen puoleen Matinkylää, Ison Omenan puolelle, vaikkapa juuri Rauhalanpuistoon, on kaukana slummista. Tänne tulee pian metrokin ja sen mukana paljon uutta ja monipuolista palvelua ja uusia hyviä asuintaloja.
Ostoskeskuksia on joka puolella, ei vain Espoossa, ja moni niissä käy. Vaan ei ole pakko. On rantoja ja kaunista merimaisemaa yllinkyllin viettää aikaa ja pääsee Espoon moniin saariin yhteysaluksilla, jos vaikka merelle haikailee.
Itse muuten olen omantieni kulkija ja viihdyn hyvin yksinkin. Olenkin jo vähän vanhempi naisimmeinen. Jokainen tekee elämästään sellaisen kuin haluaa. - minä vaan
kulkija kirjoitti:
Muuta pois, ei kaikille sovi se ruuhka, eikä tarvitse pitkälle mennä että saa naapureista kavereita ja hiljaisuutta ja sopivasti yksinäisyyttä. Kaikki on omassa vallassa, kun muuttaa ruuhkasuomesta pois. Tee radikaali temppu ja muuta maaseudulle. Onnea tulevaisuudellesi.
Ei tarvitse muuttaa pois kaupungista, mutta jos rupee hyvin yksinään viihtymään siinä on se pelko että rupee todella päästä vippaamaan.On kyllä hyvä että sinulla on työ paikka siellä varmaan joudut ihmisiä tapaamaan.Mutta käy hyvä mies ihmisten ilmoilla että tapaat toista sukupuolta olevia.Vaan eikö sinua kiinosta naiset eikä miehet.Minä pelkään että älä hyvin kauan ole yksinään mutta tänne voi kirjotella ja täällä on sanlaisia näkyy muitakin .Minä en kyllä viihdy yksin joskus kyllä toivoo että saa olla yksin se tekee hyvää, mutta kun on parisuhteessa niin harvoin yksin.Pistä teräaseet myyntiin jos rupee joskus ahdistaan.
- aigle88
kaamoskaappi kirjoitti:
HYVÄ;HYVÄ.Kyllä tää HULLUUS ainakin Espoossa on nähtävissä. Hirveät ruuhkat, jengi ryntää ostoskeskuksiin ja pyörii siellä. Se on niiden elämää. HULLUJA sanon minä. Tahdon itse pois täältä jonnekin rauhalliseen paikkaan. Espoo on HULLUJENHUONE
Hehee, miten totta onkaan..Oon ite töissä sellossa ja aattelen vaan joka päivä että miks porukka jaksaa siellä pyöriä, ite en menis sinne vapaaehtoisesti ellei olis pakko. Kaamee ahdistus iskee heti kun joutuu sinne käytäville ryysimään.
- elisabet79
kaamoskaappi kirjoitti:
HYVÄ;HYVÄ.Kyllä tää HULLUUS ainakin Espoossa on nähtävissä. Hirveät ruuhkat, jengi ryntää ostoskeskuksiin ja pyörii siellä. Se on niiden elämää. HULLUJA sanon minä. Tahdon itse pois täältä jonnekin rauhalliseen paikkaan. Espoo on HULLUJENHUONE
Vaihdetaanko? Tuu tänne korpeen asumaan, muutan mielelläni keskelle elämää...)
- Anonyymi
minä vaan kirjoitti:
Ei tarvitse muuttaa pois kaupungista, mutta jos rupee hyvin yksinään viihtymään siinä on se pelko että rupee todella päästä vippaamaan.On kyllä hyvä että sinulla on työ paikka siellä varmaan joudut ihmisiä tapaamaan.Mutta käy hyvä mies ihmisten ilmoilla että tapaat toista sukupuolta olevia.Vaan eikö sinua kiinosta naiset eikä miehet.Minä pelkään että älä hyvin kauan ole yksinään mutta tänne voi kirjotella ja täällä on sanlaisia näkyy muitakin .Minä en kyllä viihdy yksin joskus kyllä toivoo että saa olla yksin se tekee hyvää, mutta kun on parisuhteessa niin harvoin yksin.Pistä teräaseet myyntiin jos rupee joskus ahdistaan.
Sinähän se tässä hullu olet kun oletat, että ihmisestä tulee hullu jos ei nää ketään vapaa-ajallaan. Kyllä minusta riittää, että töissä näkee ihmisiä ja omia perheenjäseniä näkee joskus. Kaikki ei ole samanlaisia.
- Anonyymi
minä vaan kirjoitti:
Ei tarvitse muuttaa pois kaupungista, mutta jos rupee hyvin yksinään viihtymään siinä on se pelko että rupee todella päästä vippaamaan.On kyllä hyvä että sinulla on työ paikka siellä varmaan joudut ihmisiä tapaamaan.Mutta käy hyvä mies ihmisten ilmoilla että tapaat toista sukupuolta olevia.Vaan eikö sinua kiinosta naiset eikä miehet.Minä pelkään että älä hyvin kauan ole yksinään mutta tänne voi kirjotella ja täällä on sanlaisia näkyy muitakin .Minä en kyllä viihdy yksin joskus kyllä toivoo että saa olla yksin se tekee hyvää, mutta kun on parisuhteessa niin harvoin yksin.Pistä teräaseet myyntiin jos rupee joskus ahdistaan.
Et taida ymmärtää meitä erakkoluonteisia ihmisiä, jotka vietämme vapaa-aikaamme omissa oloissa.
- dgsgsdfgsdg
Ehkä se johtuu vain siitä kun ystävystyminen on työlästä etkä vielä osaa olla oma itsesi uusien tuttavuuksien kanssa, ja sen takia mieluummin olet laiskasti kotona kuin teet vähän työtä.
- lone wolf sometimes
Ei se ole laiskuutta jos ei halua pitää suurta kaveripiiriä. Läheisriippuvaiset takertuvat ihmisiin epätoivoisesti, niistä meidän pitäisi olla huolissaan. Ajatella kuinka monen kiltin ihmisen elämää ne häiriköivät.
- loner...
hmm.. tässä aloittajalla on hyvä pointti. Itse olen pitkälti samanlainen ja nyttemmin juuri pohtinut samaa asiaa. Yksinäisyyttä. Mulla on perhe; äiti, isä, sisko ja veli ja koirakin :) jotka tuntee mut kauttaaltaan ja joiden kanssa on hyvä olla.
On niitä hyvänpäiväntuttuja tuossa myös, muttei yhtään oikeaa ystävää. Usein ajatellut juuri että olen laiska tai viallinen. Oli mulla ala-asteella ystävä, muttei enää pitkiin aikoihin ollut. Onko siinä väärää jos elää kuin hyvältä tuntuu? Itse en tunne oloani 100% hyväksi yksinäisenä, mutta jos pakotan itseni väkisin sellaisten ihmisten seuraan jossa koen oloni epämukavaksi, en koe että minut hyväksytään niin auttamatta ahdistaa ja koen oloni huonommaksi kuin ollessani yksin.
Onko jotkut ihmiset luotu yksineläjiksi? Lasketaanko parisuhteet?
Onko muilla yksinäisillä ongelmia jos/kun olette parisuhteessa, mitä toinen osapuoli on mieltä asiasta?- Western windy
Sullahan on kaikki jopa koirakin. Koira onkin se paras ystävä.
Meikä on täysin yksin. No saisinhan mie sen koiran jos haluaisin. Mutta laiskuuttani en laita koiraa.
Yksin olen. Silti tyytyväinen. Mikäpä tässä elellessä. Muuta en välitäkään.
Kenellepä niitä niinsanottuja oikeita ystäviä sitten on. Taitaa kaikilla olla aika vähissää ne "oikeat ystävät"
- Stone innmy hand
Täällä myös yksi joka ei vain jaksa olla muiden seurassa. Joskus harvoin kun kaverit soittaa, en jaksa vastata, koska minua rupeaa ahdistamaan ja haluan olla yksin. Kannattaa joskus kuitenkin pakottaa itsensä ihmisten ilmoille vaikka ei jaksaisikaan. Sen jälkeen on taas kahta mukavampaa olla omissa oloissaan. Omalla kohdalla häiritsee ikuinen ristiriita, ahdistaa olla yksin, mutta en myöskään jaksa olla muiden seurassa.
- pelkkä stone
MASENNUS. Itse ainakin huomaan, että vuosien saatossa minusta on tullut juuri tollanen jota kuvailit. Muut kyselee mitä kuluu? Ja aina saa vastata, et samaa pas..aa, ku ei ole elämä muuttunu vuosiin...jotenkin vaan jankkaa paikallaan, vaik oon vaihtanu paikkakuntaa, työpaikkaa...niin silti samaa pas..aaa... sillon sitä "mieluummin" vaan on yksin, ettei tarvi selitellä. Vit..taahan tää tällänen, koska yksinäisyys ahdistaa.
Totta, kannattaa mennä vaan ja mennä sellasiin paikkoihin joissa itse viihtyy. Jos jää kotiin aina, tulee mökkihöperöksi, pelkää sosiaalisia tilanteita. Se käy nopeasti. muutama vuosi kotona viettäen aikaa itsensä ja telkkarin ja netin kanssa, on saletti että väkijoukkokammo iskee. Sitä kannattaa välttää. Porukassa voi saada uusia elämyksiä ja oivalluksia, jotka kantaa taas hiljaisuudenkin läpi
- uyfopu8d6y
pelkkä stone kirjoitti:
MASENNUS. Itse ainakin huomaan, että vuosien saatossa minusta on tullut juuri tollanen jota kuvailit. Muut kyselee mitä kuluu? Ja aina saa vastata, et samaa pas..aa, ku ei ole elämä muuttunu vuosiin...jotenkin vaan jankkaa paikallaan, vaik oon vaihtanu paikkakuntaa, työpaikkaa...niin silti samaa pas..aaa... sillon sitä "mieluummin" vaan on yksin, ettei tarvi selitellä. Vit..taahan tää tällänen, koska yksinäisyys ahdistaa.
Niin kuinka moni niistä erakoista onkin masentunut, jotka eivät vain jaksa ihmisten seurassa selitellä sitä, kuinka huonosti menee? Eihän kukaan sellaista jaksa kuunnella, joten sitten on pakko olla yksinäinen.
- vironsuomalainen
pelkkä stone kirjoitti:
MASENNUS. Itse ainakin huomaan, että vuosien saatossa minusta on tullut juuri tollanen jota kuvailit. Muut kyselee mitä kuluu? Ja aina saa vastata, et samaa pas..aa, ku ei ole elämä muuttunu vuosiin...jotenkin vaan jankkaa paikallaan, vaik oon vaihtanu paikkakuntaa, työpaikkaa...niin silti samaa pas..aaa... sillon sitä "mieluummin" vaan on yksin, ettei tarvi selitellä. Vit..taahan tää tällänen, koska yksinäisyys ahdistaa.
Suomessa elämme masentavassa feministisessä h**v***ssä. Mitä enemmän naisia on päättävissä tehtävissä ja virastoissa kiusamassa ja tahallaan syrjäyttämässä kansalaisia, sitä enemmän pahaa oloa leviää ihmisten keskuuteen.
Kun muuttaa minun tavoin ulkomaille, missä ei vielä ole virka-akkojen ylivaltaa, on ilmapiiri aivan toisenlainen ja vieraatkin henkilöt tuntuvat ystäviltä.
Ei tarvitse kauaskaan lähteä. Jo Viro on mentaliteetiltaan toisenlainen Suomeen verrattuna. Ihmiset kulkevat selkä suorana reippain askelin silmät iloisesti kirkkaina ja hymyilevin kasvoin. Siinä unohtuu äkkiä suomalainen paha olo. Tallinna tosin on jo turismimme takia suomalaistunut entisen venäläisyyden lisäksi. Ilmeisesti kiusavalta on niin ihanaa, että se tarttuu helposti naisesta toiseen myös palvelualoilla.
Pitää siis mennä kauemmaksi johonkin pikkukaupunkiin.
Suomessa on 800 000 poliittista virka-akkaa ja saman verran psyykepillerien syöjiä. Onko se sattumaa! Uskon, ettei ole. - nössöt lakoon
vironsuomalainen kirjoitti:
Suomessa elämme masentavassa feministisessä h**v***ssä. Mitä enemmän naisia on päättävissä tehtävissä ja virastoissa kiusamassa ja tahallaan syrjäyttämässä kansalaisia, sitä enemmän pahaa oloa leviää ihmisten keskuuteen.
Kun muuttaa minun tavoin ulkomaille, missä ei vielä ole virka-akkojen ylivaltaa, on ilmapiiri aivan toisenlainen ja vieraatkin henkilöt tuntuvat ystäviltä.
Ei tarvitse kauaskaan lähteä. Jo Viro on mentaliteetiltaan toisenlainen Suomeen verrattuna. Ihmiset kulkevat selkä suorana reippain askelin silmät iloisesti kirkkaina ja hymyilevin kasvoin. Siinä unohtuu äkkiä suomalainen paha olo. Tallinna tosin on jo turismimme takia suomalaistunut entisen venäläisyyden lisäksi. Ilmeisesti kiusavalta on niin ihanaa, että se tarttuu helposti naisesta toiseen myös palvelualoilla.
Pitää siis mennä kauemmaksi johonkin pikkukaupunkiin.
Suomessa on 800 000 poliittista virka-akkaa ja saman verran psyykepillerien syöjiä. Onko se sattumaa! Uskon, ettei ole.Hyvä. Olet näköjään perehtynyt hyvin tähän asiaan. Se pitää paikkansa.
Täysin.
Olen ajat sitten, ainakin yli 40 vuotta sitten jo huomannut saman inhottavan asian.
Siihen on selitys. Se on: Suomalaiset miehet ovat nössöjä, uunoja, nynnyjä.
Päästäneet vallan luisumaan akoille. Omaa saamatonta nössöyttänsä, peläten että menettävät panopuunsa. Kaikki vain periksi antavat akkojensa oikuille.
Tympii semmonen. Jotkut ukot sanovat vaimoaan äidiksi. Äiti käsköö.
Voi mursun munat kuiten.
Tai hallitus käski tehdä näin. Muka huumorilla. Hävetkää parisuhde nössö-ukot.
Nössö sanoo, luullen olevansa humoristinen: Parempi tossun alla, kuin taivas-alla. Nössö mikä nössö. Tympii, tympii. Uunot nössö-ukot. Mitättömyydet.
Voisin jatkaa tätä loputtomiin. Mutta eiköhän tässä jo ole kerraksi.
PAREMPI YKSIN, KUIN TOSSUN ALLA.
- lonely wolf
Tunnistan itseni hyvin ap:n kirjoituksesta. Olen itsekkin pohtinut juuri tätä samaa asiaa ja olen oppinut nauttimaan yksinolemisesta. Mutta olen huomannut että se todellakin johtuu seurasta (ainakin omalla kohdallani). Sillä juuri jokunen kuukausi sitten tapasin yhden tuttuni kautta yhden tyypin jonka kanssa meillä oli todella hienoja ja "henkeviä" keskustelutuokioita. Huomasin heti että kyseinen tyyppi oli monista asioista samaa mieltä ja juuri samallainen kuin minä eli ei oikein viihdy tuttujen seurassa. Nään häntä aina silloin tällöin ja onkin varmaan yksi ainut kaveri jonka kanssa voin olla vapaa ja keskustella syvemmistä aiheista kuin millainen sää on tällä viikolla tulossa ^^
- Introverttius
Olet selvästi introvertti persoona. Tällaiset vaan viihtyvät yksin ja jos silloin tällöin joutuu sosiaalisissa tapahtumissa pakosta käymään, ei hetkeen tee mieli käydä yhtään missään, tarvitsee vain omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Itsekin olen introvertti, minua vain ahdistaa olla suuren väkijoukon keskelle, silloin olen epäsosiaalisimmillani. Siksi en harrasta baareja tai biletystä. Joskus käyn max kolmen-neljän ihmisen seurassa jossain, se riittää minulle. Onhan ihmisellä oikeus valita, kuinka sosiaalisesti aktiivinen on, ja se on ihan ok, vaikkei sosiaalinen puoli kukoistaisikaan, emme kai ole kaikki samaan muottiin valettuja.
- 15
Itse olen myös aloittajan kaltainen kyyppari, pakkososiaalisuus on kammottavaa.
Minulla on vain se vika että en luota kehenkään, näin ollen en voi jutella "luottamuksellisesti" kenekään muun kuin itseni kanssa.
Johtunee kait siitä kun on puukotettu selkään niin monesti, on oppinut varomaan puheitaan.- laiu90wahy
Minäkin luulin joskus olevani niin erilainen ihminen kuin muut, että en uskonut kenenkään ymmärtävän minua, joten erakoiduin. Olin puukotettu jo vanhempieni taholta, joten en luottanut kehenkään. Myöhemmin opin luottamaan ihmisiin ja tajusin, että olen aivan samanlainen kusipää ja hullu kuin kaikki muutkin.
- Kylmät kädet
Aspergeri täälläkin. Saan suorastaan energiaa yksinolosta. Jaksaa ja jopa nauttii ihmisten kanssa tekemisissä olosta, kun on pari kolme päivää ollut eristettynä muusta maailmasta (paitsi tietokoneesta ofc).
- 31246ttwryhu
Sen verran sosiaalinen olet sinäkin, ettet pärjää ilman nettiä.
- Sosiaalinen mies
Olettepa te mielenvikainen
- faktoja
Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Yksinäisyys ei ole koskaan, siis ei ikinä, hyvä asia. Se raastaa sinua sisältä ja tuhoaa sinut. Kaikkein pahin asia yksinäisyydessä on se, ettei se parane välttämättä edes seurassa. Yksin oleminen sen sijaan tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että olet yksin. Se, miten ihminen suhtautuu yksin olemiseen, on yksilökohtaista - jotkut tykkäävät, toiset eivät.
- ma7777
Faktoja kirjoittaja esitti just sen mitä minäkin haluan sanoa. Yksinäinen ihminen ei tunne olevansa yksin, jos on yksin vapaasta tahdostaan.
Jos on aina esim. tuntunut, että asiat omassa olemuksessa joutuu muuttamaan radikaalisti kun yrittää olla jonkun kaa.
Se, että menettää oman minuutensa, eikä olekaan sitä, mitä haluaisi olla.
Pidän itsestäni ja siksi en ole enää pitkään aikaan ole ottanut kumppania itselleni. Kumppania, joka kuitenkin vähän ajan kuluttua määräilee ja moittii, sanoo miten pukeutua,. käyttäytyä.
Miksi edes alkaa suhteeseen jos tietää et haukkuminen alkaa., Jos en kelpaa tälläisenä kun ensi kertaa näit. Fuck y- - onnellinen nainen
ma7777 kirjoitti:
Faktoja kirjoittaja esitti just sen mitä minäkin haluan sanoa. Yksinäinen ihminen ei tunne olevansa yksin, jos on yksin vapaasta tahdostaan.
Jos on aina esim. tuntunut, että asiat omassa olemuksessa joutuu muuttamaan radikaalisti kun yrittää olla jonkun kaa.
Se, että menettää oman minuutensa, eikä olekaan sitä, mitä haluaisi olla.
Pidän itsestäni ja siksi en ole enää pitkään aikaan ole ottanut kumppania itselleni. Kumppania, joka kuitenkin vähän ajan kuluttua määräilee ja moittii, sanoo miten pukeutua,. käyttäytyä.
Miksi edes alkaa suhteeseen jos tietää et haukkuminen alkaa., Jos en kelpaa tälläisenä kun ensi kertaa näit. Fuck y-Kiitos ma777, ymmärrän sinua täysin.
Jotkut tutut säälivät, kun olen yksin. En kuitenkaan halua ketään motkottamaan ajankäytöstäni ja mielenkiinnonkohteistani. Suhteissani olen saanut kuulla, että katson vääriä ohjelmia telkusta (luonto-ohjelmia), syön liian vähän (vain yhden grillimakkaran), juon vain puoli tölkkiä olutta (menee hukkaan), harrastan liikaa liikuntaa (tekisit jotain järkevää!), nukun väärään aikaan (yhdeksältä illalla, kun menen viideksi töihin), kissani on ärsyttävä, lapseni on liikaa kotona. Napu napu.
Kyllä parasta on, että saa olla ihan niinkuin haluaa, syödä ja nukkua tai olla syömättä ja nukkumatta. Mitä se kellekään kuuluu, en minäkään puutu toisten tekemisiin. En soittele ja kysele ihmisiltä kuulumisia, en tuppaudu kenenkään luo kylään, inhoan kyläilyä puolin ja toisin, ja ärsyynnyn, kun joku utelee elämästäni.
Työnikin teen yksin, itsenäisesti. Minulta kysytään usein eikö työsi ole yksinäistä. Vastaan että raanakuskin työssä parasta on, että saa olla yksin. - ma7777
onnellinen nainen kirjoitti:
Kiitos ma777, ymmärrän sinua täysin.
Jotkut tutut säälivät, kun olen yksin. En kuitenkaan halua ketään motkottamaan ajankäytöstäni ja mielenkiinnonkohteistani. Suhteissani olen saanut kuulla, että katson vääriä ohjelmia telkusta (luonto-ohjelmia), syön liian vähän (vain yhden grillimakkaran), juon vain puoli tölkkiä olutta (menee hukkaan), harrastan liikaa liikuntaa (tekisit jotain järkevää!), nukun väärään aikaan (yhdeksältä illalla, kun menen viideksi töihin), kissani on ärsyttävä, lapseni on liikaa kotona. Napu napu.
Kyllä parasta on, että saa olla ihan niinkuin haluaa, syödä ja nukkua tai olla syömättä ja nukkumatta. Mitä se kellekään kuuluu, en minäkään puutu toisten tekemisiin. En soittele ja kysele ihmisiltä kuulumisia, en tuppaudu kenenkään luo kylään, inhoan kyläilyä puolin ja toisin, ja ärsyynnyn, kun joku utelee elämästäni.
Työnikin teen yksin, itsenäisesti. Minulta kysytään usein eikö työsi ole yksinäistä. Vastaan että raanakuskin työssä parasta on, että saa olla yksin.Näin se vaan menee. Olemmepa sosiaalisia tai emme.
Ihmisyys on meillä sisällämme.
Todella iso kiitos sinulle, olit ilo. - jokainenihmonlauluna
ma7777 kirjoitti:
Näin se vaan menee. Olemmepa sosiaalisia tai emme.
Ihmisyys on meillä sisällämme.
Todella iso kiitos sinulle, olit ilo.Sosiaalisudesta puhutaan paljon, mutta sitä ei ymmärretä mitä se tarkoittaa. ihmiset luulee kun puhuu paljon niin on sosiaalinen. Ei vaan joka kuuntelee on sosiaalinen. esim. Narsisti ei koskaan sosiaalinen. Miettikää sitä ensi kerralla kun keskustelette jonkun kanssa. Olkaa enemmän kiinnoistuneita kaverin puheista kuin omistanne. Vähän tärkeilyä mutta niinhän se menee.
- ninni*
onnellinen nainen kirjoitti:
Kiitos ma777, ymmärrän sinua täysin.
Jotkut tutut säälivät, kun olen yksin. En kuitenkaan halua ketään motkottamaan ajankäytöstäni ja mielenkiinnonkohteistani. Suhteissani olen saanut kuulla, että katson vääriä ohjelmia telkusta (luonto-ohjelmia), syön liian vähän (vain yhden grillimakkaran), juon vain puoli tölkkiä olutta (menee hukkaan), harrastan liikaa liikuntaa (tekisit jotain järkevää!), nukun väärään aikaan (yhdeksältä illalla, kun menen viideksi töihin), kissani on ärsyttävä, lapseni on liikaa kotona. Napu napu.
Kyllä parasta on, että saa olla ihan niinkuin haluaa, syödä ja nukkua tai olla syömättä ja nukkumatta. Mitä se kellekään kuuluu, en minäkään puutu toisten tekemisiin. En soittele ja kysele ihmisiltä kuulumisia, en tuppaudu kenenkään luo kylään, inhoan kyläilyä puolin ja toisin, ja ärsyynnyn, kun joku utelee elämästäni.
Työnikin teen yksin, itsenäisesti. Minulta kysytään usein eikö työsi ole yksinäistä. Vastaan että raanakuskin työssä parasta on, että saa olla yksin.JEE JEE Puhut ihan mun ajatuksia samat on kokemukset, nyt on hyvin näin kun ei ole kukaan arvostelemassa tekemisiä. Ihanaa olla yksin ja tehdä ihan mitä itse haluaa.
- elämäntapaerämies
juuri näin. vapaasta tahdosta yksin elävä ihminen on onnellinen. voimakkaasti läheisriippuvainen on varmaan eri mieltä. se hänelle sallittakoon.
- Sigge.
Lue täältä työttömän Teron koskettava tarina siitä, miten hän voitti vaikeutensa:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10440596#comment-54056728- raakkuna1
Aloitus kirjoituksen tekijä huomasi että kyllä suomesta löytyy ihmisiä jotka kokevat samalla tavalla oman yksin olonsa. Ja voin sanoa todellakin että onnellinen sellainen ihminen joka viihtyy itsensä seurassa. Raakkuna on myös onnellinen yksin olossaan, vaikka niin mielelläni kävisin joskus tapaamassa jotain hyvää ystävää, jonka kanssa vois vaan istuskella ja jutella luontevasti jostain. Ja on minulla kaihonnut myös nais seuraa jota kaipaisin välillä kovastikkin, ja aion vielä tosissani mennä avioliittoon. Ja uskon että jokainen yksinäinen ihminen on varmaankin ajatellut samalla tavalla, mutta silloin aviopuolison pitäisi olla kyllä sointua niin hyvin yhteen kuin vain on todella tarkoitettukkin. Sanoisin vielä yksin olosta että olen aina ajatellut että ihmisen tulisi yksinäisyydessään kasvaa ja kehittyä syvällisemmäksi ja kypsäksi luonteeksi, joka ei kammoa yksinoloaan, ja on valmis sen jakamaan aikaansa toisenkin kanssa, kunhan vain sellainen tulee vastaan. Ja ihmisiähän on valtavasti maailmassa, mutta silti jokaisella on ainoastaan yksi sielunpuoliso, ja täytyy huomioda että kohtalo johdattaa sielunpuolisot toistensa luokse, vaikka olisin jonkun toisen kanssa solminut jo avioliiton.
Ja haluan tuoda myös erittäin tärkeän asian esiin yksin olosta, sillä maailma vie sielun mennessään niin helposti, ja vaikka kavereita on ympärillä jossain vaiheessa, niin on erittäin todennäköistä että jokainen löytää itsensä yksinäisenä jälleen jossain vaiheessa. Ja jos ei ole ollut periaatteellisuutta ja kykyä kieltäytyä mielestään väärästä seuranpidosta ja hauskuuden merkeissä tapahtuneesta moraalittomuudesta, niin silloin ihminen saattaa kokea että ihmisten ihana ystävyys on vienyt sielun alkuperäisen viattomuuden ja puhtauden mennessään, ja saattanut vääntää luonteenkin ihan kieroon. - kaikenlaista....
raakkuna1 kirjoitti:
Aloitus kirjoituksen tekijä huomasi että kyllä suomesta löytyy ihmisiä jotka kokevat samalla tavalla oman yksin olonsa. Ja voin sanoa todellakin että onnellinen sellainen ihminen joka viihtyy itsensä seurassa. Raakkuna on myös onnellinen yksin olossaan, vaikka niin mielelläni kävisin joskus tapaamassa jotain hyvää ystävää, jonka kanssa vois vaan istuskella ja jutella luontevasti jostain. Ja on minulla kaihonnut myös nais seuraa jota kaipaisin välillä kovastikkin, ja aion vielä tosissani mennä avioliittoon. Ja uskon että jokainen yksinäinen ihminen on varmaankin ajatellut samalla tavalla, mutta silloin aviopuolison pitäisi olla kyllä sointua niin hyvin yhteen kuin vain on todella tarkoitettukkin. Sanoisin vielä yksin olosta että olen aina ajatellut että ihmisen tulisi yksinäisyydessään kasvaa ja kehittyä syvällisemmäksi ja kypsäksi luonteeksi, joka ei kammoa yksinoloaan, ja on valmis sen jakamaan aikaansa toisenkin kanssa, kunhan vain sellainen tulee vastaan. Ja ihmisiähän on valtavasti maailmassa, mutta silti jokaisella on ainoastaan yksi sielunpuoliso, ja täytyy huomioda että kohtalo johdattaa sielunpuolisot toistensa luokse, vaikka olisin jonkun toisen kanssa solminut jo avioliiton.
Ja haluan tuoda myös erittäin tärkeän asian esiin yksin olosta, sillä maailma vie sielun mennessään niin helposti, ja vaikka kavereita on ympärillä jossain vaiheessa, niin on erittäin todennäköistä että jokainen löytää itsensä yksinäisenä jälleen jossain vaiheessa. Ja jos ei ole ollut periaatteellisuutta ja kykyä kieltäytyä mielestään väärästä seuranpidosta ja hauskuuden merkeissä tapahtuneesta moraalittomuudesta, niin silloin ihminen saattaa kokea että ihmisten ihana ystävyys on vienyt sielun alkuperäisen viattomuuden ja puhtauden mennessään, ja saattanut vääntää luonteenkin ihan kieroon.Raakkuna herää tähän maailmaan. Vain yksi sielunveli maailmassa. Siinä on sitten kova hakeminen 7 miljardin joukosta.
- erilainen.
100% yksinäisyys ei välttämättä ole aina hyväksi, vaikka voisi siltä tuntua. Joskus kannattaa olla ihmisten ilmoilla. Itse yleensä tykkään olla mahdollisimman yksin pari kolme päivää ja sitten tykkään liikkua ihmisten ilmoilla (ei tarkoita mitään bilettämistä). Sen jälkeen taas tekee mieli olla itsekseen.
Kaikista eniten vituttaa ns. pakkojuhlat eli esim. joku joulu tai juhannus. Miksi ei voi olla kivaa silloin kuin itselle sopii eikä sen takia, että "nyt on pakko juhlia koska on juhlapäivä". Ihmiset ovat erilaisia. Kaikkia ei kiinnosta samat asiat, olkoot miten "normaaleja" asioita tahansa.- Oman polun kulkija
Inhosin aina ennen noita pakkojuhlia, mutta olen jo pitkään nauttinut niin juhannuksesta kuin erityisesti joulusta. Vietän ne omassa kodissa rauhassa ja rentoutuen. Jos tuntuu siltä, voin lähteä ihmisten ilmoille ja juhannuksena vaikka kavereitten mökille ym., mutta jos yksin oleminen tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä, niin sitten olen yksin. Fiiliksen mukaan.
- Maahonka
Samaa mieltä että joskus on kiva olla ihmisten seurassa ja joskus taas haluaa pois. Mulla taas jouluisin sukulaiset kyselevät että eikö sulla ole paikkaa minne mennä? olet ihan yksin? lähde meidän kanssa lomanviettoon.
Eikö yksi sana riitä, ei, kiitos. Entäpä jos haluaisinkin viettää sitä juhlaa ihan yksin.. tuliko sellainen mieleen. On kovin uurtunut tämäkin ajatustapa.
- sinkkuleski
Yksinolo on luxusta.
Työelämässä ollessa oli puoliso ja viisi lasta työn lisäksi vaatimassa omaaosuuttaan ajastani...
Nyt sinkkuna eläkeläisenä suorastaan nautin kun saan olla monta pv edes puhumatta kellekään.
Yhtään ei ole olo yksinäinen :)- Yksinäisyyden motiva
Niin onko taitoa taitoa vai onko onni onnea vai onko onni ja taito vain joitakin roolimalleja?
- Tiude
Itsekin olen samanlainen, viihdyn omissa oloissani enemmälti :) Mä olen pohtinut tätä kans jotenkin et olenko erikoinen kun en jaksa tai ei kiinnosta olla baareissa ja käydä kahviloissa kavereiden kanssa.. Mulla on oma perhe, se riittää. Mutta nykyään kuulee niin paljon sitä että miten ihmiset joilla ei ole ystäviä, heissä on jotain vialla. Miten niin muka? Työkaveri puhui kerran että kannattaa välttää ihmisiä joilla ei ole ystäviä tai kavereita, taikka heillä olisi niitä vain muutama, heissä on silloin jotain pahasti vialla, eivät ole psyykkisesti tasapainoisia. Otti pikkasen pannuun, kun en koe olevani mikään hullu kuitenkaan. En vaan viihdy isoissa porukoissa, ja kahviloissa tms musta tuntuu että aina saa olla keksimässä puheen aiheita kun ei vaan osu jutut yksiin vaikka ystäviä oltaiskiin. Nää tämmöset tilanteet vois jättää väliin mieluusti..
Oma perhe on se ykkönen. Ne liitelee , jotka eivät sitoudu perheeseen. On hyvä että pitää perhettään niin arvokkaana, että viettää aikaansa sen kanssa, eikä huitele perhosena kapakoissa ja muka kavereiden kanssa. Ennen oli kyläyhteisö, joka oli tiivis ja kaikki tunnettiin, ja töissä autettiin, ja naisilla oli tukea vanhemmista naisista ja sukulaisista ja miehillä oli omat porukkansa. Se on eri asia kuin sitoutua viettämään aikaansa bubeissa ja ravintoloissa. sellainen yhteenkuuluvaisuus elää edelleen joissain paikoissa maaseudulla ja se tukee perhettä ja yhteisöä. se että ryyppää kavereiden kanssa kapakassa ei tue mitään muuta kuin ryyppäämistä, harvoin sieltä apua saa talonpidossa ja autonkorjaamisessa, saati sitten perheasioissa.
- -.,mn
Sellaisen ihmisen seurasta pitäisit joka ei tosiaan odota sinulta mitään vaan ihan vain haluaa vain välittää ja olla ystävä, mikään ei muuttuisi vaikka et pitäisi yhteyttä vuoteen.
- ANTEEKSI!
Huoh! Olen Pahoillani!
- one man band...
parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa...mä oon panostanut parisuhteissani aivan liikaa,ottanut aina 1. huomioon toisen tunteet/mielihalut jne. et lopulta vain huomannut kuinka sellainen rassaa itseäni,ei vain voi mitään kun luonne on hyväntahtoinen,ei tossun alla mutta aina ottaa huomioon toisen vaikka ei olisi paikallakaan,se kun on alitajunnassa...no nyt pitkä tovi "erakkona" ja sosiaalinen elämä menee kantabaarien(!) kavereiden kanssa kaljaa juoden ja "maailmaa parantaen".helppoa sinänsä kun ei tarvitse vastata kuin itsestään eikä "pakoteta" kaiken maailman kissanristiäisiin kakkukahveille..samaa mieltä että yksinäisyys paha ja aivan eri asia kuin yksin
Parisuhteen pitää olla tasa-arvoinen. Ei niin että jompikumpi asettuu alakynteen ja tekee muka kaiken toisen mieliksi ja asettuu itse uhriksi. Pitää osata neuvotella ne omat rajat. Eikä pidä syyttää kumppania siitä että on itse asettunut kynnysmaton asemaan. Joka ei paikkaansa pidä sen asema viedään, se on raadollinen tosiasia, niin elukoiden kuin ihmistenkin keskuudessa. Näytä pehmeytesi, ja heti sinua riistetään, ellet sitten tapaa yhtä pehmeätä ja huomioonottavaa. Ainoa keino on pitää omat rajansa, eikä laskea muita sille tallomaan. Asema pitää joissakin tapauksissa taistella itselleen, mutta se pitää tehdä, eikä asettua marttyyrin asemaan ja syyttää kumppania yliajosta.
- sama se..
kulkija kirjoitti:
Parisuhteen pitää olla tasa-arvoinen. Ei niin että jompikumpi asettuu alakynteen ja tekee muka kaiken toisen mieliksi ja asettuu itse uhriksi. Pitää osata neuvotella ne omat rajat. Eikä pidä syyttää kumppania siitä että on itse asettunut kynnysmaton asemaan. Joka ei paikkaansa pidä sen asema viedään, se on raadollinen tosiasia, niin elukoiden kuin ihmistenkin keskuudessa. Näytä pehmeytesi, ja heti sinua riistetään, ellet sitten tapaa yhtä pehmeätä ja huomioonottavaa. Ainoa keino on pitää omat rajansa, eikä laskea muita sille tallomaan. Asema pitää joissakin tapauksissa taistella itselleen, mutta se pitää tehdä, eikä asettua marttyyrin asemaan ja syyttää kumppania yliajosta.
ei tässä syytellä kuin itseään,työkaverit esim. pyytää kaljalle niin omatunto soimaa et mitäköhän partneri tuumaa kun tulen kaljalta haisevana,ja ollut kaljalla "niiden naistenmiesten kans",ne kun kelaa pahinta ja mä koitan elää ettei semmoista tilannetta tule,mut parin pvän viiveellä se tulee päälle,kerran löin sen sairaalaan kun kuppi palo, ja syystä
- Viina vie aivot
sama se.. kirjoitti:
ei tässä syytellä kuin itseään,työkaverit esim. pyytää kaljalle niin omatunto soimaa et mitäköhän partneri tuumaa kun tulen kaljalta haisevana,ja ollut kaljalla "niiden naistenmiesten kans",ne kun kelaa pahinta ja mä koitan elää ettei semmoista tilannetta tule,mut parin pvän viiveellä se tulee päälle,kerran löin sen sairaalaan kun kuppi palo, ja syystä
Sellasta syytä ei ole, jolla kimppuunkäymisen voi oikeuttaa.
Itse asiassa ei voi oikeuttaa edeshellää kosketusta vastoin toisen tahtoa.
Opettele tajuamaan, että ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen, joka on lailla suojeltu perusoikeus.
Sen rikkominen on rikos, josta joutuu kärsimään lain määräämät seuraukset. - vironsuomalainen
kulkija kirjoitti:
Parisuhteen pitää olla tasa-arvoinen. Ei niin että jompikumpi asettuu alakynteen ja tekee muka kaiken toisen mieliksi ja asettuu itse uhriksi. Pitää osata neuvotella ne omat rajat. Eikä pidä syyttää kumppania siitä että on itse asettunut kynnysmaton asemaan. Joka ei paikkaansa pidä sen asema viedään, se on raadollinen tosiasia, niin elukoiden kuin ihmistenkin keskuudessa. Näytä pehmeytesi, ja heti sinua riistetään, ellet sitten tapaa yhtä pehmeätä ja huomioonottavaa. Ainoa keino on pitää omat rajansa, eikä laskea muita sille tallomaan. Asema pitää joissakin tapauksissa taistella itselleen, mutta se pitää tehdä, eikä asettua marttyyrin asemaan ja syyttää kumppania yliajosta.
Suomessa tuo paikkansa ottaminen ja pitäminen onnistuu vai naisilla. Nykyään miehiä aletaan sortaa jopa lainsäädännössä sukupuolestaan jo syntymähetkestä. Jos mies yrittää pitää omasta reviiristään kiinni, niin suomalaismies heitetään hyvin äkkiä häkkiin ja ovi lukkoon selän takana. MIehellä, nimenomaa suomalaisella miehellä ei ole enää omassa maassaan mitään oikeusturvaa eikä usein edes ihmisoikeutta. Jopa Suomen Amnesty, jonka tehtävä on ihmisoikeuksien suojelu, syyllistyy miesten ihmisoikeusrikkomuksiin niin yhteisönä kuin henkilöstönsä yksityisinä henkilöinä.
Tunnen asian hyvin, koska siihen osallistuu perheenjäseneni. Suomalaismiestä saa lyödä miten vaan jopa asiakirjoja väärentämällä ja vääriä ilmiantoja tekemällä, mutta sanopa edes joku totuus suomalaisesta naisesta, niin jopa oletkin rikollinen vihapuhuja. Samoin miehestä saa kijoittaa millaista puppua ja solvauksia hyvänsä lehtiin ja nettiin, niin mitään ei tapahdu. Mutta, jos joku kirjoittaa vaikka tositapahtuman tummaihoisesta maahanmuuttaja-naapurista, niin jopa on koko valtakunnan akkakaarti niskassa.
Poliisikin kertoi, ettei enää uskalla puuttua mamurikoksiin, koska saa jokaiselta virkanaiselta sen jälkeen rasistisyytöksen hartijoilleen.
Samassa suojellussa asemassa on eräs oma väestönryhmämme, jonka ryhmän eteläeurooppalaiset veljet ja siskot ovat jokakesäinen riesa kadunkulmissamme mukeineen.
Täällä ulkomailla asuu jo suurin joukoun suomalaisia, koska ovat kyllästyneet suomalaisvirkakunnan rasistiseen asenteeseen omia kansalaisiaan kohtaan.
Muuten Virossa ei näe yhtään muuta mamua katukuvassa, kuin suomalaisia ja tuoreen suomalaismamun erottaa siitä, että hänellä on naama nurinpäin ja selvä humalatila näyttämässä vielä kotoperäistä pahaa oloa. - vironsuomalainen
Viina vie aivot kirjoitti:
Sellasta syytä ei ole, jolla kimppuunkäymisen voi oikeuttaa.
Itse asiassa ei voi oikeuttaa edeshellää kosketusta vastoin toisen tahtoa.
Opettele tajuamaan, että ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen, joka on lailla suojeltu perusoikeus.
Sen rikkominen on rikos, josta joutuu kärsimään lain määräämät seuraukset.Suomessa on yksi ryhmä ja syy, joka oikeuttaa vastuutta ja rangaistuksetta kimppuun käymisen, jos uhri on suomalaismies. Se oikeus on annettu suomalaisnaiselle, erityisesti virkanaiselle!
Vai - oletteko kuulleet, että joku virkanainen olisi joutunut vastuuseen vääristä tai jopa rikollisista teoistaan. Mummonmyrkyttäjätkin saavat jatkaa touhujaan vuosikausia, vaikka heidät ilmiantaisi. Nainen saa meillä tappaa, mutta mies, jos 20 vuoden piinan jälkeen kerran huitaisee korvalle, on suurrikollinen.
Kuinkas on muuten A Auerin tapaus ja tilanne. Montako murhaa ja lasten myyntiä pedofiileille pitää vielä tapahtua, vai onko hänelläkin suomalaisnaisena ikuinen vastuuton rikoksenteko-oikeus, minkä feministiministerimme ja -tuomarimme varmistavat! - Naisten uhri
Viina vie aivot kirjoitti:
Sellasta syytä ei ole, jolla kimppuunkäymisen voi oikeuttaa.
Itse asiassa ei voi oikeuttaa edeshellää kosketusta vastoin toisen tahtoa.
Opettele tajuamaan, että ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen, joka on lailla suojeltu perusoikeus.
Sen rikkominen on rikos, josta joutuu kärsimään lain määräämät seuraukset.Nainen saa tehdä rikoksia miestä vaataan kuinka paljon tahansa joutumatta vastuuseen.
- Jöötä tarvittaisiin
vironsuomalainen kirjoitti:
Suomessa tuo paikkansa ottaminen ja pitäminen onnistuu vai naisilla. Nykyään miehiä aletaan sortaa jopa lainsäädännössä sukupuolestaan jo syntymähetkestä. Jos mies yrittää pitää omasta reviiristään kiinni, niin suomalaismies heitetään hyvin äkkiä häkkiin ja ovi lukkoon selän takana. MIehellä, nimenomaa suomalaisella miehellä ei ole enää omassa maassaan mitään oikeusturvaa eikä usein edes ihmisoikeutta. Jopa Suomen Amnesty, jonka tehtävä on ihmisoikeuksien suojelu, syyllistyy miesten ihmisoikeusrikkomuksiin niin yhteisönä kuin henkilöstönsä yksityisinä henkilöinä.
Tunnen asian hyvin, koska siihen osallistuu perheenjäseneni. Suomalaismiestä saa lyödä miten vaan jopa asiakirjoja väärentämällä ja vääriä ilmiantoja tekemällä, mutta sanopa edes joku totuus suomalaisesta naisesta, niin jopa oletkin rikollinen vihapuhuja. Samoin miehestä saa kijoittaa millaista puppua ja solvauksia hyvänsä lehtiin ja nettiin, niin mitään ei tapahdu. Mutta, jos joku kirjoittaa vaikka tositapahtuman tummaihoisesta maahanmuuttaja-naapurista, niin jopa on koko valtakunnan akkakaarti niskassa.
Poliisikin kertoi, ettei enää uskalla puuttua mamurikoksiin, koska saa jokaiselta virkanaiselta sen jälkeen rasistisyytöksen hartijoilleen.
Samassa suojellussa asemassa on eräs oma väestönryhmämme, jonka ryhmän eteläeurooppalaiset veljet ja siskot ovat jokakesäinen riesa kadunkulmissamme mukeineen.
Täällä ulkomailla asuu jo suurin joukoun suomalaisia, koska ovat kyllästyneet suomalaisvirkakunnan rasistiseen asenteeseen omia kansalaisiaan kohtaan.
Muuten Virossa ei näe yhtään muuta mamua katukuvassa, kuin suomalaisia ja tuoreen suomalaismamun erottaa siitä, että hänellä on naama nurinpäin ja selvä humalatila näyttämässä vielä kotoperäistä pahaa oloa.Asiantuntevaa hyvää tekstiä.
- kamalat ämmät
vironsuomalainen kirjoitti:
Suomessa on yksi ryhmä ja syy, joka oikeuttaa vastuutta ja rangaistuksetta kimppuun käymisen, jos uhri on suomalaismies. Se oikeus on annettu suomalaisnaiselle, erityisesti virkanaiselle!
Vai - oletteko kuulleet, että joku virkanainen olisi joutunut vastuuseen vääristä tai jopa rikollisista teoistaan. Mummonmyrkyttäjätkin saavat jatkaa touhujaan vuosikausia, vaikka heidät ilmiantaisi. Nainen saa meillä tappaa, mutta mies, jos 20 vuoden piinan jälkeen kerran huitaisee korvalle, on suurrikollinen.
Kuinkas on muuten A Auerin tapaus ja tilanne. Montako murhaa ja lasten myyntiä pedofiileille pitää vielä tapahtua, vai onko hänelläkin suomalaisnaisena ikuinen vastuuton rikoksenteko-oikeus, minkä feministiministerimme ja -tuomarimme varmistavat!Tosi on.
Virkaämmit ne huutaa, huoraa ja mässää.........
Miksiköhän ne potevat pahaa oloa. Mikään ei riitä.
Purkavat pahaa oloansa etupäässä suomalaisiin tavallisiin miehiin. - sama se..
Viina vie aivot kirjoitti:
Sellasta syytä ei ole, jolla kimppuunkäymisen voi oikeuttaa.
Itse asiassa ei voi oikeuttaa edeshellää kosketusta vastoin toisen tahtoa.
Opettele tajuamaan, että ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen, joka on lailla suojeltu perusoikeus.
Sen rikkominen on rikos, josta joutuu kärsimään lain määräämät seuraukset.tämä akka soitti mut turhaan 4 kertaa Kisahalliin yöksi,kerran hakivat 3:lla partiolla ja kun ihmettelin et eix yksi auto olisi riittänyt,tuli vastaus että se oli jo aikaisemmin ilmoittanut et heilun kirveen kanssa ja se oli jäänyt poliisin tietokantaan..se järjesti aina riitoja ja mä poistuin aina paikalta ja menin kuppilaan kaljalle,tää soitti aina perään ja pyyteli anteeksi ja "uteli" missä olen.ja 15min kuluttua tää aina istu mua vastapäätä juoden mun ostamia kaljoja,yksinhuoltaja mikä ei kestänyt pomottavaa lastaan niin näin keplotteli itsensä "vapaalle" ja naapurustolle valehteli ja antoi kuvan että mä olen kaiken pahan alku ja hän vastakohta...PASKAT !!!!!!
- sama se..
Viina vie aivot kirjoitti:
Sellasta syytä ei ole, jolla kimppuunkäymisen voi oikeuttaa.
Itse asiassa ei voi oikeuttaa edeshellää kosketusta vastoin toisen tahtoa.
Opettele tajuamaan, että ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen, joka on lailla suojeltu perusoikeus.
Sen rikkominen on rikos, josta joutuu kärsimään lain määräämät seuraukset.niin ja tää "kunnon kotiäiti" mun kimppuun kävi,menin suihkuun kun heitti tuopillisen makeeta viiniä mun päälle kun tää keksi et "nyt lähdet vankilaan.." ja siinä vaiheessa sanoin et sitten laitetaan myös jotain aihettakin ja löin 1.kerran..rosis antoi tuomion ja kun myönsin tapahtuman ja hiukan taustatietoa tästä yh:sta tuomio oli lievä pahoinpitely 2kk. ehdonalaista..!! että minähän sen voitin ja lautamiehet tajusivat yh:n hulluuden..1. ,viinilasi päälle ja sit nyrkein lyömään mua,enkä tehny sille mitään ennenkuin uhkasi vankilalla ja oli menos rappuun kämpän kaikkien kännyköiden kans soittamaan kytille..ja antoi vielä niin väärän lausunnon että soti poliisipartiotakin vastaan...ja tollaiset hullut saa pitää lapsia vaikka se ei uskaltanut edes jutella sen lapsen kans,ja aina humalassa.. tää poju nykyään n.20v ja ei poistu himasta,pelaa vain nettipelejä ja akka edelleen jurris äijäporukassa jakamassa kun ei viihdy poikansa kanssa,PASKA!!!!!
- yksin mutta ei yksin
Pitkästä aikaa erinomaisen hyvä kirjoitus. Tuohon ei minulla ole mitään lisäämistä. Voisi olla minun kirjoittamani. Mukava tietää, että on "kohtalon tovereita" tässä yhteiskunnassa, jossa jatkuvasti korostetaan sosiaalisten suhteiden merkitystä.
- itse minä
Ei ole.Ole onnellinen että viihdyt yksin.Se tekisi kaikille hyvää.Sitten vapaaehtoisesti seurakseen voi valita vain niitä jotka eivät häiritse sinua niin että saat aina omaa aikaa silloin kun tahdot.Minä ajattelin että nyt kun jään eläkkeelle otan yhteyttä entisiin luokkatovereihini.Näin tein ja kuinkas kävikään.Juoppoja ja vaimonsa haukkujia ,viina on aina mukana kun tullaan meille.Yöllä humalassa soitellaan.Kun en halua vastata ,niin on alkanut tulla mitä kurjempia sähköposteja.Eli minun ko pitäisi sopeutua siihen että minulle saa soittaa vaikka keskellä yötä.Nyt olenkin jättänyt nämä kaverit ja teen vaan sitä mikä miellyttää ja juttelen esim.ulkona ventovieraiden kanssa ja saan siitä riittävästi iloa,ei ne häiritse minua yösoitoillaan ja humalatiloillaan.Hiljaisuus on ihana olotila etenkin jos et halua että sinulta viedään itsenäisyys.
joo kyllä sen onnen ,mutta tie loppuu joskus sen tiedän minä usko pois!
- Jussikat on nättejä
Nätit jussikat, nee lystikkäitä on, nätit jussikat nee lystikkäitä on!
On korviaa, on korviaa....................................................................................................
.....................................................................................................................................
- A lone
Yksinolo ei ole yksinäisyyttä. Se on yhteiskunnan asettama sääntö että jos et seurustele tai ole ihmisten seurassa, olet surullinen ja heikkoluontoinen, mikä minun mielestäni voi olla päinvastoin. Silloin saa olla rauhassa ja poissa muiden häkellyksestä.
Itse viihdyn täysin hyvin itsekseni ja ihmisten pitäisi totuttautua siihen ajatukseen, että yksin ei ole kamalaa. Ihmiset vain olettavat niin koska seuraavat muita jotka eivät halua erottua massasta ajatusmaailman kanssa.
Minua joskus ihan masentaa kuinka järjettömiä ja kuinka kuusesta ihmiset ja heidän asettamansa standardit ovat.- lapset on silti kivo
Mieti tätä jatkuvan kasvun periaatettakin ja sitä, että nyt tietyn puolueen (minusta kuihtuva näillä arvoilla) edustajat mainostavat, kuinka esimerkiksi luonto on yhteiskuntaa ja ihmisen käyttöä varten. Ei edes peruskoulun ala-astelainen ole noin tietämätön!
Meille todellakin luodaan sosiaalisia ja yhteiskunnallisia paineita ja samalla ainutkertaista elämää tuhotaan pinnallisten tarpeiden takia (jotta joku saisi jotain koruja itselleen muun muassa). Jotkut halveksivat ihmisiä, joille lemmikit ovat perheenjäsenen arvoisia: koska eivät ole itse henkisesti samanlaisia (jos olisin ilkeä, sanoisin samantasoisia), eivät kykene ymmärtämään yli lajirajojen menevää arvostusta ja elämisen arvottamista eri tavoin.
Onnea teille kaikki hyvän oman tien kulkijat! Ei nykymaailma ole ihmiselle pelkästään perheenperustamisvelvoite, vaikka poliitikot sitä mantraa jauhavatkin.
- olo yksin
Nuorempana kärsin kun vertailin itseäni muihin ja tunsin olevani jotenkin epänormaali ja vaikka mitä. Olin syrjäänvetäytyvä ja aina ilman kavereita. Menin jopa sosiaaliselle alalle töihin yrittäessäni jotenkin ehkä "näyttää" etten ole ihan nyhverö ja pärjäsin siinä hyvin. Introvertilta se kuitenkin vaati tavallista enemmän ponnisteluja. Nykyään olen myöntänyt itselleni, että en oikeastaan ole kovin kiinnostunut muista ihmisistä, vaikka empaattinen olenkin. Osaan toki olla sosiaalinen ja käyttäytyä ystävällisesti ja olla olevinani kiinnostunut, mutta miksi teeskennellä? Sosiaalisuus on vain sellaista roolien esittämistä ja kaikkia kiinnostaa oikeasti vain omat asiat. Mutta jotta omista asioista saisi jaaritella muiden kanssa niin on teeskenneltävä kiinnostumista muidenkin asioihin. Jotenkin niin teennäistä ja pinnallista. Minulle tarjoutuu kyllä tilaisuuksia kun voisin syventää tuttavuuksia ystävyyden puolelle, mutta en koe tarvetta tarttua näihin tilaisuuksiin. Osaisin kyllä, mutta en halua. Minustakin tuntuu, että ystävyyssuhteet olisivat velvollisuuksia, joita täytyisi pitää yllä ja muistaa kaikki merkkipäivät ja kutsua kylään ja jos unohtaisi pitää yhteyttä vaikka muutamaan kuukauteen niin heti luultaisiin että olen loukkaantunut jostain tai vastaavaa. Ainakin näin naisten kohdalla. Joten antaa olla. Nautin yksinolosta. Minulla on kyllä yksi luotettava ystävä ja hän on minuakin vielä eristäytymishaluisempi ja viihtyy vain yksin huoneessaan kaiket päivät ihan tyytyväisenä. Olen valikoiva sen suhteen ketä päästän lähelleni ja hän on ainoa, joka todella tuntee minut. Voimme olla ihan hiljaakin yhdessä puhumatta mitään ilman että tulisi kummallekaan mitenkään vaivaantunut olo. Minä kuitenkin tykkään edes joskus ottaa kontaktia muihin ja saada jotain vastakaikua omille ajatuksilleni. Mutta hänenkin kanssa keskustellessa käy niin, että jutellessamme emme pääse niin syvällisiin keskusteluihin, jotka olisi minulle ominta. Puhumme siis hänen mittakaavassa syvällisiä, mutta minusta aiheet vain raapaisevat pintaa. Ehkä se johtuu siitä, että olen kiinnostunut niin henkevistä asioista, mille ei oikeastaan aina edes löydy sanoja.
- kiujuska
ei tarvii teeskennellä sosiaalista jos on kiinostava kaveri jolla on samanlaisia juttuja kuin itsellään ja jonka kanssa on kiva jutella.
- akjdjfaj
Kirjoituksesi vastaa lähes täysin omia ajatuksiani. Tarpeen tullen pystyn olemaan sosiaalinen ja yritän aina olla ystävällinen, mutta yleisesti kaikenlainen sosialisointi kodin ulkopuolella on jotenkin todella uuvuttavaa. Nimenomaan en jaksa sitä teeskentelyä ja pinnallisuutta. Ollessani Jenkeissä vaihdossa otti päähän niin paljon puheet siitä miten minun pitäisi olla sosiaalisempi, tai muuten ihmiset pitävät outona, ja etten osaa "sopeutua". Totuus oli, että suurin osa niistä ihmisistä samalla luokkatasolla ei sykähdyttänyt millään tavalla. Sekopäisiä, äänekkäitä pimboja tms... Muutama todella läheinen ihminen Jenkeistä ja Suomesta perheen lisäksi löytyy, ja se riittää mulle. Kotona vaan on kiva olla ja tehdä omia juttuja. :)
- Läksynsä lukenut.
Joo. Minullakin oli 40 vuotta sitten, naapuri," ystävä", kalakaveri. Kunnes "ystävä" huomasi että tuota naapurin vaimoa olisi mukavaa kiksauttaa. Siihen loppui tämä "ystävyys" sekä avioliittonikin. Sittemmin minulla on ollut jo 40 vuotta ystävä, vaimo, joka lasteni lisäksi riittää minulle ystävyys suhteiksi! Enkä koskaan ystävysty muihin ihmisiin, kuin nimeksi. Ihminen on julma peto!
- 1 erakko
Jos ihminen on luova ja aktiivinen, silloin tarvitsee aikaa tehdä omia asioitaan. Tuttavat häiritsevät, kun he puhuvat aivan muuta, kuin tärkeitä ja kiinnostavia asioita.
Suuria asioita syntyy hiljaisuudessa. Ihmisten seura on vain ajan kuluttamista, mutta yksinään voi tehdä aivan uusia ja suuremmoisia asioita. Ei niitä tuttavat tai sukulaisetkaan usein ymmärrä.
On sattunut, että uutta ideaa vastustetaan aivan ehdottomasti. Sitten kun se todetaan hyväksi se varastetaan. Vahvemmat varastavat heikommilta. Se on luonnonlaki nykyaikanakin.
Kuitenkin uusien asioiden tekeminen yksinään on hyvin kiinnostavaa. Siksi aikaa yksinäisyyteen tarvitaan. Siis ihmisten seura ei useinkaan ole nautittavaa, vaan ne asiat mitä tehdään yksin tai seurassa. - Kiujuska
Olen itse samanlainen ja nään vain poikaystävääni ja joka toinen viikko parasta kaveriani, jos edes sitäkään, pikku siskoni haluavat käydä minun luonani silloin tällöin ja koen olevani uupunut kun en jaksa nähdä kavereitani, eikä minua pahemmin kiinnosta. Käyn yksin kaupoillakin, enkä tarvitse siihen kaveria.
kannattais kyllä välillä nähdä ihmisiä ja jutella jollekki avoimesti kaikki murheet, ettei yhtäkkiä sairastu masennukseen. - Sosiaalinen Erakko
Itse olen ollut sosiaalinen erakko jo kauan :D Parikymppisenä aloin erakoitumaan ja miettimään, että onkohan minussa jotain vikaa, kun en kaipaa ihmisten seuraa. Mutta en silloin ymmärtänyt, että isäni oli aivan samanlainen...
Nykyään miltei kaksi vuosikymmentä myöhemmin ymmärrän, että olen oman tieni kulkija, en nauti ihmisten seurasta. Mielestäni tämä on hyvä näin.... :D
Jotenkin meidän yhteiskunnassa korostuu tuo toisten ihmisten tarvitseminen ja erakoitumista sekä yksinäisyyttä pelätään, kuin ruttoa, mutta ei siinä ole mitään kauheaa :D Kauheampaa olisi esim. seurustella :D Paljon kaueampaa :D- tiiyetm
Ihmiset pelkäävät olla itsensä ja omien ajatustensa kanssa, siitä on kyse. Onnellinen se, joka pystyy olemaan itsensä kanssa.
- Yoda
Jos asia on sinusta hyvä ja haluat olla yksin, niin "miksi numeroa siitä täällä tekemään alkaa hän"(Yoda) ??
- Kojootin huuto yössä
No miksi ei saisi puhua jos viihtyy yksin tai ei viihdy, Ihan hyvä aihe.
Kiinnostavaa keskustella tästäkin.
Jos Yoda ei tykkää. Hän voi mennä niile omille juorupalstoilleen.
UGH! Olen puhunut. - -
Kojootin huuto yössä kirjoitti:
No miksi ei saisi puhua jos viihtyy yksin tai ei viihdy, Ihan hyvä aihe.
Kiinnostavaa keskustella tästäkin.
Jos Yoda ei tykkää. Hän voi mennä niile omille juorupalstoilleen.
UGH! Olen puhunut.UGH! Turpa kiinni.
- KOjootti vastaa
- kirjoitti:
UGH! Turpa kiinni.
Väärin meni Yodalla vastaus.
Näin se kuuluu: Ugh! Näppäimet tukkoon mouse! - kojootin huuto yössä
KOjootti vastaa kirjoitti:
Väärin meni Yodalla vastaus.
Näin se kuuluu: Ugh! Näppäimet tukkoon mouse!Suosittelen Yodalle lämpimästi suomi24 palstaa: Victoria kömpii öisin Martinan & Stefanin viereen. Ihan vakavasti. Olet niin runollinenkin. Sinne ne runot sopisivat kuin koiralle häntä.
UGH. Olen puhunut.
- mobanu
Jaan tunteen kanssasi, itselläni ollut iso joukko kavereita, ystäviä ja tuttuja, en koskaan kuitenkaan ole tuntenut oloani hyväksi porukassa, enkä nyt syytä tästä ystäviäni, päinvastoin he ovat todella huippu tyyppejä ja luotettavia, en vain viihdy sosiaalisissa tilanteissa.
Kaikki syntymäpäiväjuhlat ja muut kissanristijäiset joihin minut kutsutaan, meneminen tuntuu enemmänkin velvollisuudelta kuin hauskanpidolta, olen aina ollut mielummin omissa oloissani enkä koe että elämäni olisi tylsää, päinvastoin voin tulla ja mennä oman halun mukaan.
Unelmani olisikin ostaa mökki/huvila, elää omavaraisesti niin monissa asioissa kuin omat rahkeet riittää, ja kulkea sieltä päin töissä ja palata omaan maailmaan töiden jälkeen.
Olenko siis hullu tai puuttuuko geeneistäni jokin osa kun ihannoin ja haaveilen yksin elämisestä??- 80 vuoden visionisti
Hieno ajatus minusta on, että olet ihmispopulaatiossa sellainen versio (geenityyppi), jossa voimistuu "uusi" ei-laumahenkinen "apina", jos saan tässä biologisesti sanoa meitä kaikkia apinoiksi. Kyseessähän olisi tällöin vain evoluution askel eikä mitenkään huono tai hyvä, vaan kokeilu siitä, miten onnistuu tällainen ihmistyyppi.
Mistä sen tietää, millainen maailma on esim. 200 vuoden päästä? Silloin voidaan tarvita lisääntyvässä määrin erakkoja, jos vaikka ydinsäteily, kemikaalit (saastuminen) tai kasvihuoneilmiö tai kaikki yhdessä ovat muuttaneet olosuhteita johonkin uuteen suuntaan.
On turha pelätä tällaisia asioita, kun pitäisi avoimin mielin tutkailla kaikkia puolia.
- Yksin onnellinen
Yksin oleminen ei ole pahasta, ainakaan silloin kun itse tuntee olonsa hyväksi! Miksi olla väkisin jossain / joidenkin kanssa, jos se vaan ei ole sun juttusi! Ymmärrän hyvin sinua, sillä koen itse olevani oman onneni seppä, niin sanotusti, kun olen yksin! Mutta viihdyn myös ihmisten kanssa, jos ne ovat mukavia, eikä tarvitse niin sanotusti tehdä jonkun kaavan mukaan sitä tapailua! Joten ole niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, kunhan et ala tuntea mitään masennukseen tai muuten depressioon liittyvää! Sinulla on kuitenkin työpaikka, jossa näet ihmisiä ja saat olla niiden kanssa päivät, illat ja muun vapaa-ajan voit sitten keskittyä vain omaan itseesi ja hyvinvointiisi, ole onnellinen että sinua ei kukaan määrääile, mitä teet!
rullasin täysin yli kaikista vastauksista mutta voin samaistua aloittajaan.
- potunkuori
Joo. Syö pullaa ja kaikki vain yli rullaa.
- Ihanaa asua yksin
Hyvä että joku on samaa mieltä, ihanaa olla yksin ja saa pyytää ketä tahansa kahville kotiin. Ei ahdista yksinäisyys yhtään, koska onnellisuus löytyy meistä sisältä ei mistään muualta, uskokaa pois , nainen 54v PS. en ole alkoholisti tupakan polttaja enkä muutenkaan vaikea ihminen, olen vain erakko. Miten ihanaa nostaa jalat lasipöydälle eikä kukaan tule huutamaan!!!
- neea
Minä nautin yksinolosta ja omista ajatuksistani. En koe millään tavalla oloani yksinäiseksi, enemmän se tuntuu olevan ongelma läheisilleni. En soittele kenellekään, kännykkä on vain asioiden hoitamista varten, enkä koe olevani silti jäänyt mistään paitsi.
Myös ns. sosiaaliset mediat (esim. Facebook) ei kiinnosta pätkän vertaa, koska rehellisesti sanottuna minua ei kiinnosta muitten ihmisten tekemiset.
Olen varmaan anti-sosiaalinen, mutta sekään ei haittaa:) Eikös se näin ole, että antaa kaikkien kukkien kukkia.
Ahdistavimpia kokemuksia ovat ns. "tyttöjen illat", joihin velvollisuudentunteesta nuorempana raahauduin, mutta nyt vanhemmiten skippaan ne miettimättä mitä muut ovat mieltä. Ei vaan kiinnosta lähteä sitä kaakatusta kuuntelemaan, niin paljon kuin pidänkin kavereistani. Sellainen laumasieluisuus vaan on minulle vierasta, ja ystäväni tietävätkin sen. JA tosiaan, minulla on ystäviä :) En vaan pidä heihin yhteyttä hirveästi, mutta he tuntevat minut ja haluni olla yksin.
Parisuhdekuvioissa yritin joskus pyöriä, mutta ahdisti liikaa:) Joten yksin JA onnellisena mennään!!
Mukavaa kesää kaikille!! - yksin mutta ei yksin
Suurta osaa nykypäivän ihmistä vaivaa minä-keskeisyys (mulle kaikki heti periaate),narsismi,itsekkyys.Monet puhuvat vain itsekkäästi eivätkä osaa kuunnella,vastavuoroisuus puuttuu.Tälläisten ihmisten kanssa kun on,niin tulee hyväksikäytetty olo,he vain ottavat,mutta eivät anna mitään tilalle.Silloin onkin viisasta paeta yksinäisyyteen ja olla omissa oloissaan,hyvässä seurassa.Nykyään monet valittavat yksinäisyyttä,vaikka olisivat ihmisten ympäroimiä.Vaikka onkin yksin ei se tarkoita että on yksinäinen.
- XTAR
Niin on tuosssa tilanteessa,mut textaampa,et kyllä aurinkokin risukassaan paistaa,jos ei tänään,tai huomenna,tai kuukaisina,mut vuosien jälkeen Kyllä!!
Tuli tuo aloitus kun omasta suusta.. Mieluummin olen yksin ja hiemän yksinäinen, kun että käytän koko elämäni etsimään jotain suurta rakkautta. Sellaiset ihmiset hieman säälittää ketkä eivät osaa olla ollenkaan yksin, koko ajan pakko seurustella .. :)! Ja kyllä skitsofrenia yksinolon voittaa!! voimia aloittajalle! :)
- Yksin hyvä olla
En tajua miksi omissa oloissaan viihtyviä pidetään yksinäisinä. Olen elellyt vuosia yksin enkä tunne olevani yksinäinen tai yksin. Kaikki on paremmin kuin hyvin. Yksin asuminen ja oleminen on elämäntapa joka antaa vapautta. Toisissa ihmisissä roikkuvat on onnettomia ressukoita ja säälittäviä.
Mielestäni ihmisten ajattelutapa on jonkinlaista järkivammaisuutta. Tämän vuoksi ihmisten seura ei juurikaan kiinnosta jotka tietävät kaikesta kaiken ja elävät olettamustensa kanssa sekä pitävät itseään parempina kuin muut. - Yksilö oletkin yksin
Moni ei tajua että, globaali samankaltaistaminen on sama kun yksinkertaistaminen,
vaikkapa yksinkertaisen kapea alaiseksi kouluttaminen jolloin laumaa on tietenkin
helpompi hallita ja hallinoida rahastaa ja hyväksikäyttää .
Edes Suomalisille niin rakkaassa EU.ssa ei näytetä tajuttavan jotta olosuhteet,
kulttuuri ja maantavat poikkeavat niin paljon toisistaan eri Euroopan maissa
että, on mahdotonta toteuttaa yhtenäisyyttä oikeasti milloinkaan.
Menikö asian vierestä?
Joukossa joku sitten lopulta tiivistynee`? - Jenefer
Kuinkahan moni tänne kommentoineista ovat yksineläviä? Aikaa näet on roikkua netin ääressä ja hakea seuraa nettifoorumeilta. Kylhän se niin menee, että vaikka kuinka olis introvertti tai epäsosiaalinen niin toinen ihminen kuitenkin lisää omaa onnellisuutta. Suomalaisista syö melkein miljoonaa ihmistä jo masennuslääkkeitä ja yhteisöllisyyttä ei kannateta jne. Aina voi keksiä tekosyitä yksineloon ja yksinäisyyteen, kun ei ole vaan kohdannut sitä oikeaa sielunkumppania!
Kaikki ihmissuhteet ei rakenna vaan osa hajoittaa, ja tulisikin löytää hyviä ihmissuhteita ja kasvaa myös itse ihmisenä, toinen ihminen toimii yleensä peilinä omalle keskeneräisyydelle ja sitä onkin mukava paeta yksinäisyyteen, kun ei halua käsitellä omaa rikkinäisyyttä. Pointti kuitenkin on, että hyvistä ihmissuhteista voi ammentaa elämään paljon sisältöä, johon työ, harrastukset, riippuvuudet (päihteet, ruoka, seksi, ostos, läheis, työ) jne eivät kykene!- Maarukka
Kyllä voi. On ihmisiä, jotka pelkäävät yksinoloa, koska joutuvat silloin kohtaamaan oman itsensä. Ja, kyllähän tuo seksi kuuluu enemmänkin parisuteessa olevalle. Käsitteenä sekin on parisuhteessa yli ihannoitua. Rakastaa voi ilman seksiäkin. Mutta sinkkuus on ihana asia, jota nalkkiin joutuneet eivät näköjään vain osaa käsittää. Me voime kuluttaa Aivan Vapaa Aikame Omalla Haluamallamme Tavalla.
- Vähän huumorilla yes
Kyllä Jenefer puhuu asiaa.
Olisi se mahtavaa jos olisi edes yksi kunnon kaveri. En nyt tarkoita naimakaveria.
Mutta kun ei ole. Syitä tähän on monia.
Suurin syyllinen varmaan itse.
Koko elämä mennyt lähes yksin. Meneehän se näinkin. Ei siinä mitään.
Oli joskus pari kaveria. Joita jo voi sanoa kavereiksi, Siitä on kyllä aikaa.
Taitaa olla niin kuin joku jo sanoi Paavo Nurmesta kuolinhetkellään. Muutan vähän.
Vaikkapa näin: Tässäkö tämä oli. Olipa turha elämä. Nyt se on myöhäistä enää. Olisi pitänyt elää.
Hyvin sitä elää yksinkin, mutta saattaisi olla mukavampaa jos olisi kunnon ystäviä.
Mauno Kuusisto lauloi aikoinaan: On mennyt aika nuoruuden, vain yksinäisyys verhoo sen.. jne
- ~
Idässä arvostetaan introvertteja fiksuina ja ahkerina työntekijöinä ja heidän on helpompi nousta korkeaan asemaan, kun taas ekstrovertteja voidaan pitää tyhmempinä ja he ajautuvat helpommin yhteiskunnassa huonoille teille.
Lännessä taas arvostetaan ekstrovertteja ja painotetaan sosiaalisuutta ja introvertteja katsotaan pahalla ja he ovat vaarassa syrjäytyä.
Voimme siis miettiä miten kulttuuri vaikuttaa meihin ja siihen miten oma itsearvostus tai itsensä normaalina pitäminen on kehittynyt. - onneako79
Erosin lasteni äidistä 5v sitten ja sen jälkeen oli ns pakko löytää parisuhteita jotka eivät johtaneet mihkään..mutta nyt muutaman vuoden jälkeen olen todella onnellinen yksin ilman mitään suhteita ja aikaa antaen vain lapsilleni joka toinen viikonloppu. Nyt taas elämääni astellut ihana upea nainen mutta mulla hirveän onneton ja rasittunut olo kun tuntuu että lisä kuorma tullut elämääni sekoittamaan, en oikeen ymmärrä mikä mua vaivaa kun rakkautta olen luullut tärkeänä pitäväni. Sama juttu kaveri suhteissani etten niitä jaksa ylläpitää vaan mieluummin olen yksin ja tyydyn työkavereideni seuraan työaikana.
- nautiskelee
No sinä et ole yksinäinen, vaan haluat olla yksin, niin minäkin. Ei ole mitään järkeä olla seurassa kun ei kerran halua. Nautin siitä että saan tehdä mitä haluan. On meitä varmaan paljon muitakin.
- Sauna päälle
Minä olen ollut erakko oikeastaan aina. Olin avioliitossa tosin n 20 vuotta ja nyt sitten eronnut ja olen viihtynyt hyvin vain omissa oloissani. Lapseni ovat käyneet luonani aina säännöllisesti. Minulla ei ole yhtään kaveri tai ystävää, siis sellaisia joiden luona käydään tai kutsutaan kotiin. Minua ahdistaa jos joku alkaa jotenkin roikkumaan minuun ja pitämään liikaa yhteyttä vaikka vain puhelimella.....jätän usein vastaamatta. Minua ei kiinnosta mitkään menot jonnekkin jollakin yhteisellä porukalla tai että alettaisiiin juttelemaan jossain kahviloissa ihan turhanpäiväisiä asioita, ne ei minua kiinnosta. Olen huomannut että yleensä ihmisten puheet lopulta kääntyvät itsensä ja perheensä kehuskeluun yms. Tykkään yksinäisyydesä ja nytkin tätä yksin omassa hiljaisuudessa kirjoittelen teille. Nyt on kesäkuun 1 pv ja perjantai, laitan pian saunan päälle ja otan muutaman kylmän oluen ja nautin rauhallisuudesta. Luulen että seurusteluni on seurusteltu, mutta mikään ei tietenkään ole varmaa. Jos löydän sellaisen naisen jonka seurassa voin olla täysin oma itseni ja niin että hän oikeasti hyväksyy minun köyhyyden ja työttömyyteni ja sen että rahaa ei paasata turhuuksiin niin saatan vakavasti harkita jopa seurusteluakin:)
- yksin onnellinen
Niinpä, olet oivaltanut miten nauttia elämästä! Siinä olet ihan oikeilla jäljillä, koska joku asia sinut saa ajattelemaan noin 20v. jälkeen! Olipa se asia mikä tahansa, siihen on syy minkä vain sinä tiedät! Omasta kokemuksestani vuosien varrella, olen oppinut sen, että nyt jos koskaan, pitää elää myös itselleen, eikä aina vaan ajatella perhettä, lapsia, työtä, tai mitä nyt milloinkin ihmisellä on päällimmäisenä! Minä olen nyt sen ikäinen, että olen päättänyt elää myös itselleni tätä loppuelämääni, jonka aiemmin olen uhrannut lapsilleni ja vain heille! Sinulle "erakko", nauti siitä elämästä josta sinä pidät, älä ota paineita muualta! Onnea myös tulevaan, jos kohtaat sen oikean!
- Sammari
Onko se ylimielisyyttä, välinpitämättömyyttä vai ihminen vailla vastakaikua? Yksin oleva vai yksinäinen? Pitäisikö siitä tuntea syyllisyyttä. Siitä , mikä olet? Ehkä et ole koskaan paljastanut todellista itseäsi kenellekään torjunnan pelossa. Uskotko, että olet rakkauden arvoinen. Kaikki eivät halua tai tarvitse peiliä. Niin tai näin olen onnellinen siitä ,että olet olemassa ja että on muitakin, jotka tuntevat näin. Voi ainakin yrittää ymmärtää ja saada tukea, purkaa olojansa.
- Feng-sui-hin
Kyllä sinkkuna on kivaa...en tartte koko lehmää jos haluan purkin maitoa...
- mummo -64
Eikö elämän tarkoitus olekin elää hyvä elämä, eli juuri niin, kuin tuntuu hyvältä. Ei kaikki ole joukkosieluja, ei eläimetkään. Hienoa, että olet löytänyt hyvän olon.
- N 62v
- Mukavaa, täällä tuntuu olevan onnellisia yksinäisiä.
Meitä taitaakin olla aika paljon.
Ollaan yksin ja nautitaan kun kukaan ei käskytä, örvellä, ole vaatimassa
sitä ja tätä. Jos sydän sanoo että tahtoo olla yksin, niin miksi se ei olisi.
Tsemppiä meille kaikille ! - maarukka
Nyt on näin, itsekin tykkään olla sinkkuna. Mutta myöhemmin, kun sairaus tms. uhkaa. Tai, vanhuus tulee, silloin yksinolo ei olekaan hyvä asia. Meidän sinkkujen ja yksineläjien kuuluisi ja tulisikin verkostautua. Yhteiskunta tukee jo nyt lapsiperheitä. Miksi meidän pitäisi huolehtia heistä, huolehditaan siitä naapurista, joka tarvitsee Oikeasti apuamme. Mitäs sanotte
- Jersic
Hyvä ideahan tuo olisi että verkostoitua kun jos tulee tilanne että sairaus oli se sitten psyykkinen tai fyysinen niin pitäisi olla joku kuitenkin kehen hädän hetkellä tukeutua. Yksin ja pahassa tilanteessa on kauhea, kun olisi edes naapuri vaikka johon mennä joka ottaa vastaan.
- Kannatan!
Loistava idea.
Voisimme mm. perustaa sinkkujen kerrostaloja joissa ei ole pakko tervehtiä naapuria tai järjestää kimppakyytejä joissa saa istua hiljaa pukahtamatta sanaakaan. Tai seuramatkoja joilla pidetään huolta toisista matkalaisista mutta ilman mitää kylkeen liimautuvaa, tahmeaa, tekopirteää seurallisuutta.
Olisi todella kiva jos voisin vaikka käydä kysymässä apua naapurilta ilman, että se tarkoittaisi mitään kaveruutta. Haluan vapaasti olla pitämättä ihmisistä ja silti saada apua. Enkä myöskään halua kiristää omalla auttavaisuudellani kaveruutta muilta. Voin tarvittaessa auttaa ketä vaan. Ei tarvitse tulla toimeen kanssani.
Me pitäisi ehdottomasti luoda omat verkostomme joissa saisimme olla omia itsejämme. - verkostoidutaan?
Mitäs jos aluksi joku vaikka perustaisi meille oman tien kulkijoille oman keskustelufoorumin, missä voisi keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä ja lähtökohtana olisi introverttiys? Siellä voisi olla turvallisesti nimimerkin takana ja saada vertaistukea muilta samanlaisilta, joita tämän ketjun mukaan näyttäisi olevan paljonkin.
Jos oikein rupeat kiinnostumaan asiasta,vastaus löytyy tieteen saralta.Minulla on vähän samoja vaivoja.Aivoparkamme vittuuntuvat sillointällöin ihmisten mölinään.Aivot menee vähän niinkuin juntturaan suojellakseen ja hoitaakseen itseään.Masennukseen tämä asia ei liity millään tavalla.Mä tykkään elää yksin,tyttöystävä ei aina ymmärrä näitä juttuja.Kuten sanottu,aivot narikkaan,ja muut haistakoon v......t!
- 25.v-Blondi
Itse olen täysin samanlainen, viihdyn paljon paremmin itsekseni ja sitä kaikki tuttavani ei ymmärrä. Kestin huonoa suhdettakin 10-vuotta = mies oli harvoin kotona, se ei ei yleensä haittanut. Kun viihdyin omissa oloissani, mutta tietysti välillä se otti päähän. Nykyään olen ollut sinkkuna kaksi vuotta, mietin seurustelua viikko sitten. Mutta alkoi ahdistaa, että on jollekkin "tilivelvollinen" ja jne. Suhde olisi ollut kaukosuhde, joten omaa aikaa olisi ollut. Mutten ole vielläkään valmis suhteeseen, nautin tästä kun saa olla ihan omissa oloissa enimmäkseen.
Uskot sydämeesi,se riittää.Pian saat hätistellä ritareita hyttysmyrkyllä.Minä hoidan hyttyset.
- villi ja v:n vapaa
parasta olla sinkkuna ,ni ei tule turhia murheita.
- Will Gates
Taidat olla NÖSSÖ.
- sammahäär
Mulla vähän sama, että en jaksa juuri ystäviä nähdä vaikka mulla ei ole mitään niitä vastaan. Tykkään olla yksin ja "erakko". Jos joku mukava mies löytyisi seurustelukumppaniksi niin kyllä sen kanssa voisi toki enemmän aikaa viettää kuin ystävien, mutta ei toki senkään kanssa ihan älyttömyyksiin.
- Mooses Kutuharju
Yksin olo ja yksinäisyys on KAKSI ( 2 ) eri a siaa...
- XTAR
"ystävät" niin hekin voivat olla Ystäviä,mut kato oikeat oman sydämesi Ystävät! Vuosien kokemuksella voin näin kirjoittaa
- luontopertti
Ah mikä nautinto kävellä metsässä ja kuunnella hiljaisuutta, käydä melomassa, istua ongella, nauttia luonnosta! Ei siihen mitään "omituista-höpöttäjää" vierelleen todellakaan kaipaa!
- 1
Jokainen viisas valitsee kaivon pohjan asuinpaikakseen,
sillä yksinäisyydessä sydän ja mieli puhdistuvat.
Kaivon pimeys on parempi kuin ihmisten tekemä vääryys:
joka toisia seuraa, ei pelastu koskaan!
- Rumi - Tulileijona
Määrittelen itse itseni urbaaniksi,ekstroverttierakoksi.Olen tarvittaessa hyvinkin seurallinen.Minua vaan usein hämää se eläinmaailmasta tuttu hyötynäkökohta ystävyydestä.Sen kun tulisi ns.hiljaisella sopimuksella olla aina tasan ,se saldo.Minusta ei niin,vaan vasta pitkällä periodilla,suurpiirteisesti.
Yli 50v. ikäisenä olen ehtinyt tuumailla maailmaa paljon ihan rauhassa.Huomaan keskusteltaessa satunnaisesti tuttujen kanssa, että olen aika lailla etumatkalla tuumiskeluissani.Säälittää monet ikäiseni,jotka ovat saaneet kaikki lauman hyvälle jäsenelle asetetut kriteerit täytetyksi,mutta oma sisus on jäänyt " vähän raaàksi".Suorastaan raakileeksi,jonka kanssa jutut vaan hymyilyttävät,ihan hyväntahtoisesti,mutta surkutellen kuitenkin.
Sisäistä tyhjyyttä turrutetaan usein pinnallisilla asioilla,tavarataivaalla.Vertailumateriaaliksi hankittuna siis,jonka perusteella ei tosiaankaan voi näytttöjä antaa,ainakaan pitäviä.
Yksin olo on kiva juttu ja tullee lisääntymään vaan ,jos ihmisten juoksupyörän moottoriin aina ja ainavaan lisätään kierroksia.Silloin ne sosiaalisemmatkaan eivät jaksa pitää yhteyksiään.
Tulee ajanjakso,kohdakkoin,että ihmiskunta tajuaa äärellisyytensä rajat ja populaatio kehittyy toisensa huomioon ottavampaan suuntaan.Äänekkäät rauhoittuvat ja hijaiset huomataan.Silleesti. - riittävän hyvä?
Minä olen nelikymppinen,liikuntavaivainen eläkeläinen.
Minulla oli paljonkin ystäviä vuosia sitten,mutta kun sairastuin ,ystävien yhteydenotot harvenivat ja lopulta löysin aina itseni epätoivoisestikin ottavani heihin yhteyttä luuri kädessä.Eipä heillä ollut paljon aikaa keskustella,joskin kiltteyttäni ymmärsinkin,että onhan muilla kiireinen elämänsä...ja minulla vain aikaa.Mutta ei se ihan yksi yhteen kuitenkaan mene.
Päätin lopettaa soittelemisen ja katsoa kuuluuko heistä mitään.Vuodessa sain kolme soittoa ja kaksi meiliä yhteensä kolmelta henkilöltä!!Voitteko kuvitella?!!
Silloin päätin,että antaa toki olla jos minun asiani ei ketään kiinnosta.Päätin alkaa yksinäiseksi.
Minulla on kumppani jonka kanssa olen elänyt jo vuosia ja se riittää minulle.
Joskus tuntuu hankalalta kun niin harvoin kukaan piittaa minusta,mutta ajan kuluessa tähän olen tottunut eikä elämä ole ollenkaan hullumpaa näinkään.
Kumppanini tosin joskus on huolissaan siitä,että ajatteleekohan jotkut sukulaisetkin,että hän pitää minua vankinaan kun en käy koskaan kenenkään luona kylässä :D.Minä olen lohduttanut,että kaitpa ne osaavat kysyä jos näin pelkäävät.
Erakkous on mielestäni viehättävää,varsinkin kun asun peräkylällä eikä kukaan tuppaa väkisin kaffeelle.
Yksi kaukainen entinen ystävä ilmoitti vähän aikaa sitten haluavansa tavata kun HÄnellä sattui olemaan sopivasti aikaa.Yllätin itseni valehtelemalla ettei minulle käy.Ei minua yksinkertaisesti kiinnostanut tavata.Jos häntä ei kiinnostanut vuosiin tavata minua,tai edes olla ylipätään yhteydessä,miksipä minuakaan kiinostaisi enää?Onhan tässä minulla tiettyjä marttyyrin piirteitä,mutta olkoon.Pitäköön ne entiset ystävät keskenään kivaa jotka kynnelle kykenevät ja jotka ovat vielä terveitä ja voivat hillua baarissa tai osallistua kissanristiäisiin.
Luokkakokouskin olisi suunnitteilla mutta en minä aio osallistua.Tuskinpa kukaan minun poissaoloani siellä edes huomaakaan,loppujen lopuksi :D.
Epäilenpä,että ihmiset ovat minulle kateellisia kun "pääsin" oravanpyörästä pois sairastamaan.Heillä ei ole kuitenkaan hajuakaan siitä miltä tuntuu olla kipeä 24/7.Eipä se tunnu heitä kiinnostavankaan vaikka en koskaan ole valitellut oloani,joten yhteydenpidottomuus ei voi ainakaan johtua siitä että valittaisin.
Jatkan omissa oloissani ja jaan elämäni mieheni kanssa,kun hänelle sentään tunnun kelpaavan,ainakin toistaiseksi ;) - amanjaminja
Täällä yksi "erakko", joka kuitenkin kaipaa salaa samanhenkistä ystävää. En ole löytänyt ihmisiä, joiden kanssa saisi vapaasti olla, nauraa ja tuntea. Aina on perusjäykkää, mukakivaa, soitellaan jne.
Itse tunnen olevani tylsää seuraa, vaikka olen puhelias, perus huumorintajuinen, ymmärtäväinen, hyvä kuuntelija jne. Yritän ehkä liikaa, olematta kuitenkaan kenellekään se vaihtoehto nro 1, jolle soitetaan ensimmäisenä. Toisaalta, minusta ehkä paistaa läpi, että en täysillä soitteluja toivokaan. Itseasiassa jännitän puhelinkontakteja :/
Vaan mistä voisi löytää samanhenkistä seuraa näin "vanhalla iällä" eli päälle 30 -vuotiaana. Toista se oli lapsena hiekkalaatikolla tutustuessa :)- litterborman
Tässä tullaan siihen, että aikuiset on varautuneita, lapset ei! Lisää Lapsellisuutta maailmaan!!!!!!!!!
- kettureponainen
Täältä?
Voisin ainakin lähteä hiekkakakkuja tekemään, jos meidän laatikot on tarpeeksi lähekkäin :)
- One in ten
Olen hälisevissä, mekastavissa, stressaantuneissa, kiireisissä, yltiösosiaalisissa väkijoukoissa yksinäinen.
Yksin en sitä ole. - Saa olla yksin :)
Sosiaalisuuskin noudattaa Gaussin käyrää - jotkut on hypersosiaalisia ja haluaa olla aina ihmisten ympäröiminä, toiset hyvinkin erakkoja. Se on ihan luonnollista vaihtelua, onhan meitä pitkiä ja lyhyitäkin, sekä tosi pitkiä ja tosi lyhyitä. Niin kauan kuin kohtelet muita ihmisiä hyvin silloin kun olet syystä tai toisesta tekemisissä heidän kanssaan, on kaikki hyvin. Erakkoushan ei oikeuta olemaan törkeä tms, mutta en oletakaan että olet :) Eikä yksinäisyys tee onnettomaksi, yksinäisyys on onnetonta vain jos se ei ole oma valinta. Musta on hienoa että ihmiset tunnistaa piirteet itsessään ja tietää keitä on ja mitä haluaa ja tarttee, eikä vain tee niin kuin kaikki muutkin ihan ajattelematta. Onnea elämääsi, onnellisesti yksinäinen! :)
- Toscaana
Toi yksinäisyys kommentti-aloitus kyllä kolahti. Minut on leimattu joskus nuorempana oudoks, siks, että en halua niin ihmisiä ympärilleni, en osoittamaan kuka olen. Nyt ollessani vanhempi, kukaan ei sitä niin noteeraa. Olen tyytyväinen työkavereihin, omiin lapsiin jne, en tarvitse muita. Ihmiset eivät pakosti edes usko kuinka rasittavia he voivat olla, samojen juttujen, minä minä juttujen kanssa. Ei niitä jaksa. Ja toisaalta, olen paljon tasapainoisempi, rauhallisempi ihminen kuin nämä jotku jotka omaavat kymmenen kaveria ja aina on jotain juttua menossa.
- Kiitos, ketju!
Hyvä huomio tuo Gaussin käyrä... ja hyvä myös tämä keskustelu. Auttoi oivaltamaan itselleni ajankohtaisen havainnon: Olen viime aikoina ihmetellyt, miten hyvältä eläköityminen tuntuu - siksi, että saa lopettaa vastaamisen monenlaisiin odotuksiin. Se tuntuu niin hyvältä, että huomaan miettiväni, että haluaisin ainakin väliaikaisesti etäisyyttä niihinkin, joita vielä on jäljellä.
Toisaalta pelottaa että piileekö siinä riski joutumisesta aivan autioon erämaahan, ihmissuhdetyhjiöön, mitä en haluaisi. Onko minulla paluuta - suhteita jäljellä vielä - jos otan etäisyyttä?
Tämä keskustelu auttaa ymmärtämään toistakin asiaa, joka on huolestuttanut: Pitkien ystävyyssuhteiden hiipuminen. Nyt ajattelen, että niillä toisilla saattaa olla kyse tästä samasta: Ovat hoksanneet introvertin itsessään, kuten minäkin nyt.
Ratkaistavaksi jää ristiriita: Läheisyyden- ja tuentarpeen yhteensovittaminen tarpeeseen olla vapaa itsekseen. Koen nimittäin kumpaakin enkä siis ole laitatapaus erakoitumistarpeen suhteen. Pikemminkin itselläni on kysymys siitä, että omaa tilaa viimeinkin on, sitovan (mutta vapaaehtoisen) omaishoitajuuden jälkeen. Se kesti vuosia ja joskus tuntuu, että kestää vuosia toipua siitä, vaikka antoisaa olikin.
Media. ja nimen omaan media painottottaa sosiaaliseen ihanteeseen. ihanoidaan sellaisa yleitykseksi joka ei ole jokaisen todellisuus.
Sosiaalisuus on ennekaikkea jokapaikassa korostautuva ihanne.
Ihminen voi olla hyvin onnelinen yksinään ja kaivata rauhaa. esimerkitsi työssä jossa näkee satoja ihmisiä päivittäi tai on sosiaalista muuten.
jotkut ihmiset syntyvät sellaisen luoteen kanssa että että on jo lapsesta saaka tottunut etsimään itsenäistä tekimistä jota tykää tehdä yksin yms.
Samasta on kyse silloikin kun perheelinen haluaa hetkesi vetäytyä nautimaan hetkestä yksin ilman esim lasten tuomaa metleliä ja vastuuta omaan rauhaan keskytymään siihen mikä tuo itselle hyvää mieltä
sitten tailijat ja muut luovat, en esim itse vois kuvitellakkaan ketään lähistolle silloinkun harrastan taiteita ja luon jotan muuten . yksinäisyydestä voi nauttia.
Ja joku toinen keskittyy vaikka elokuvaan tai hyvään kirjaan samasta syystä.
Kaikki edl . mainnitut ovat vapaaehtoista omasta halusta hakeutumista yksinäisyyteen ja nauttimista siitä.
kutsuisin tätä vaapaaehtoseki yksinäisyydeki ja positiivisekis yksinäisyydeksi ja ns yksilön omaksi ajaksi jollain määritellän mikä itselle tuo iloa joka on tervettä, joka tulee jokaisen hyvksyä
En viihdy isoissa kaveri rymissä itsekään mutta ystäviäni tarvisen. mutta ei koko ajan vaan käymään heidän luonaan ja sitten taas yksinäisyyttä.
En ole baari ihmisiä sitten olenkaan. ja kaikesta huolimatta olen nyt onnellinen
Sitten tämä toisenlainen yksinäsyys joka tarkoitaa sitä että on omasta mielestää vastetahtosesti yksin. kaipaa ymmärtävää juttukaveria. tai seuraa. parisuhdetta joka hyväksyy sellaisena kun on, yms sellaista. tai ihmisä joiden kanssa on ns salla aalto pituuudella (eli joiden kanssa on jotain yhteistä itsesi kassa, samankaltaisia arvoja ja mielipiteitä tai luoteen piirteitä ja joiden seurassa ei tule ns vaivaantunut olo ), niin lujaa että se on koko ajan surua ja mielipahaa enenmän tai v'ähmmän mieleen tuova asia. eli negatiivinen yksinäsyys joka ei ole hyväsi kenellekään ja jolla voi olla surullia seuraanmuksia äärinmäisyyteen mentäesssä.
Sairastin vakavan masennuksen nuorena ja silloin minua ja vähän myöhminkin, huonon itsentunnon takia on kiusannut tämä toinen yksinäisyys .
Olen nähny molemat muodot joten osaan sen takia erotaa ne hyvin toisistaan :)- zeezuz
AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ...tämä keskusteluketju oli asiallista kirjoittelua yksinäisyydestä. Ei siis toisten pilkkaa, vi##uilua, nälvimistä tai jotain muuta epämukavaa. Ensimmäinen kerta kun tällaisen pitkän ketjun kohtasin netissä.
Näyttäisi siis yksinäisyys olevan aihe, joka ei tuo suomalaisten perusluonnetta esiin....tulipahan tämäkin päivä nähtyä.....toivo elää. - jep jep
zeezuz kirjoitti:
AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ...tämä keskusteluketju oli asiallista kirjoittelua yksinäisyydestä. Ei siis toisten pilkkaa, vi##uilua, nälvimistä tai jotain muuta epämukavaa. Ensimmäinen kerta kun tällaisen pitkän ketjun kohtasin netissä.
Näyttäisi siis yksinäisyys olevan aihe, joka ei tuo suomalaisten perusluonnetta esiin....tulipahan tämäkin päivä nähtyä.....toivo elää.Introventit on fiksumpia ja suurin osa vastaajista on näitä. Tai muuten itsenäisiä.
- Z
On helppoa purkaa se sosiaalisen kanssakäymisen tarve nettiin tai televisioon. Laittakaan koneet kiinni ja pian tulee ahdistus, sitten tulee tarve lähteä ihmisten seuraan. Se onnistuu helposti kun hankkii harrastuksia. Sieltä sitten tapaa söpöjä tyttöjä/poikia.
Älkää olko yksin. Yrittäkää löytää ihmisiä. Muuten käy kuin Paavo Nurmelle joka juoksi koko elämänsä itsekseen ja asui mökillään itsekseen. Hänen viimeiset sanansa kuolinvuoteella olivat: " Minä en ole elänyt."
Älkää pettäkö itseänne. Tarvitsette toisten ihmisten seuraa. Avatkaa sitten sydäntänne kun tuntuu siltä.- Metsien mies
No niin. Taitaapa ne sanoa samalla lailla nekin jotka muka ovat eläneet.
Ei se Paavo ole ainoa.
Sillä eli miten eli, harva on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä kuolihetkellään.
- fksolfls
Mikäs hemmetin neuvoja sinä oikein luulet olevasi? Anna ihmisten olla sellaisia kuin he ovat.
- z
Sanoin mitä ajattelin. Niin Minulla on siihen oikeus. Sinulaisesi eivät minua liikuta.. MItä siihen sanot? Aiotko tehdä asialle jotakin?
- sellaista se on
Itse olen 24 vuotias nuori mies ja sama juttu minunkin kohdallani. En vain yksinkertaisesti viihdy kenenkään kanssa eikä ole edes suhteita keneenkään naiseen. Tämä ei silti tarkoita sitä ettenkö olisi kenenkään kanssa mutta yksinäni on vain niin nautinnollista. En edes viihdy yhtään kaupungissa vaan välillä menen johonkin metsän tietämille kävelemään jossa on kauniin rauhallista. Ei yhtään autojen ja teollisuusalueiden metelöintejä mitä olen aina inhonnut. Minkäs voi kun ei ole rahaa omakotitaloon joka olisi kaukana kaupungista...
- 2+17
Itse viihdyn hyvin omissa oloissani, mutten välttämättä sanoisi nauttivani jatkuvasta yksinolosta. Kaipaan useinkin seuraa, mutta kun sitten olen jossain porukassa, en yleensä viihdy. Se johtuu tietysti osittain ujoudestani (en saa suutani auki), osittain siitä, että elämäni vähän niin kuin "roikkuu ilmassa" tällä hetkellä, enkä siksi ihmeemmin välitä puhua omista asioistani. Ehkä pitäisi saada oma elämä järjestykseen, ja miettiä sitten, millainen ihminen "oikeasti" olen.
Toisaalta koen välillä niinkin, että suurin osa ihmisistä ei edes ole tutustumisen arvoisia. Näiden "keskustelu"palstojen lukeminen lienee suurin syy tähän. Nyt en siis viittaa tähän ketjuun, ihan hyviä kirjoituksia. - Metsien mies
Hyvä. Tämä keskustelupalsta on saanut suorastaan räjähtävän vastaanoton ja nopeasti. Tällaiselle on siis ollut tarvetta.
Älykästä porukkaa suurin osa näyttäis olevan äkkiseltään lueskellessa.
Tänne kannattaa palata. - Sosiaalinen erakko
Aika moni "erakoista" täällä kävi töissä ja sen jälkeen ei jaksanut/halunnut/tuntenut tarvetta tavata ketään. Sinänsä ihan normaali reaktio, jos on työssä antanut 110 % ja vielä palvelualalla. Kertoo vaan työelämästä paljon.
Itse olen todella vakavan masennuksen aikana ollut todella erakko eli ainoastaan käynyt kaupassa ja terapeutilla sekä metsässä/luonnossa. Minä tarvitsin sen, koska en todellakaan jaksanut tavata ketään. Sitä pidetään yleensä vaarallisena, mutta minusta se oli hyvinkin elinvoiman palauttava "retriitti", Ihmisten on todella vaikeaa tajuta sitä. sitä en kyllä ymmärrä että on parisuhteessa ja haluaa olla erakko. Sitten on parempi erota.
Sitten on niitä jotka oikeasti nauttivat aivan yksinolosta ilman nettiä ja telkkaria jne ääriesimerkkinä erakkomunkit.
Paljon on sellaista että on sellaisia puolivillaisia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa on pirun ikävä olla mutta ei ole kehdannut sanoa ei. Minä laiton kaikki huonot ystävät ja tuttavat menemään. Kaikista yksinäisin on huonossa seurassa.
Jokaisella on oma tapansa elää, mutta kyllä jotain sosiaalisia suhteita on hyvä olla, ei ihminen ole ihan saari. Ja tarvitsee ns. peiliä. Erakkomunkeillakin käy kylässä ihmisiä ja vaikkei mitään puhuttaisi, niin syödään yhdessä jne. Joku filosofi joskus sanoi, että on hyvä syödä seurassa eikä yksin. Minun nykyisessä tuttava/ystäväpiirissä käydään kahvilla, kaljalla ja yhdessä syömässä ja illalliskylillä. Ei kovin usein mutta kumminkin. Siinä tulee juteltua kaikenlaista.
Pitäisin kyllä aika huonona jos ainoat ihmissuhteet ovat netissä. Yli 80% ihmisen viestinnästä on muuta kuin puhetta. - anti sosiaalinen
Kyllä itsekkin muutan kaupungista heti pois kun mahdollista, mikään vituta kattoa näitä lampaita millä ei ole muuta elemään kuin käydä töissä ja ryypätä vklp. ei mitään järkevää elämässä, ihmissuhteet ihan sekaisin hypitään suhteesta toiseen tapellaan ym perus zombi meininkiä. ei ihmistä ole tälläiseen luotu, kenenkään kanssa voi keskustella järkeviä pitää itsekkin vaan "piiloutua" ja esittää tyhmää vaikka pään sisällä pyörii muut asiat.
unelma olis jos saisi sellaisen kämpän mikä olisi 100metriä maan alla ei ikkunoita ei mitään auringon valoa. saisi olla ihan rauhassa ja uppoutua omiin juttuihin.
olen sosiaalinen jos haluan, sekä saisin naista ihan vain sormia "napsauttamalla". mutta vaikea löytää samanhenkistä naista vierelle, jos henkisesti ei ole samalla tasolla niin ei siitä mitään tule. tiedän sen ilman seurustelua kun alkaa pikkaisen miettimään aivoilla eikä alapäällä.
Itse luulen että ihmiset ketkä ajattelevat samalla tavoin, heidän mieli on jossain 1000 luvulla milloin asiat olivat paljon simppelimpiä. kaikki eivät vain pysy mukana tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Ja luulenkin että geenien mukana on siirtynyt jonkinlainen sisäinen "muisti" mikä muistaa sen wanhan ajan eikä yritä edes pysyä mukana tulevaisuudessa vaan hakee koko ajan sinne 1000 luvulle alitajuntaisesti mikä on kulkeutunut geeniperimän mukana sieltä tänne 2000 luvulle. muuta järkevää selitystä en omallekkaan toiminnalleni keksi ja en ole ikinä käyttänyt mitää lääkkeitä enkä myöskään juo alkoholia.- nietzz
"vaan "piiloutua" ja esittää tyhmää vaikka pään sisällä pyörii muut asiat"
"Eräs tapa salata oma henkisyytensä on yhtyä johonkin etuala mielipiteeseen"(Friedrich Nietzsche).
- 18+16
Seurallinen tarkoittaa tässä maailmassa sitä, että kaikki toimivat saman kaavan mukaisesti "oikein", eli se on aikalailla verratavissa teatteriesitykseen. Opimme tuohon jo lapsena, ja siksi lähes kaikki ovat siinä mukana, mutta ilmeisesti sinä koet esittämisen turhauttavaksi ja itsesi vapaammaksi omillasi. Se on ihan oikea havainto.
Olen lukenut erästä kirjaa jonka mukaan unohdamme itsemme, koska opimme esittämään yleisen ajatustavan mukaista roolia, ja koska tuon ajatustapa iskostetaan mieleemme jo lapsena, useimmat eivät ole tietoisia roolistaan, vaan uskovat olevansa se henkilö joksi heidät kasvatettiin.
Kirjan avulla oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään, ja kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi ja siksi sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä sitä edes huomaa, eli henkilö esittää roolia huomaamattaan. Ajatuksia paljastaessa tietoisuus omasta itsestä kasvaa koko ajan aina kunnes tuo opittu rooli on kadonnut kokonaan, jolloin jäljelle jää aito oma itse.
Tosi mielenkiintoinen ja ennen kaikkea toimiva kirja, kannattaa tutustua. Lisää sivulla www.alkuajatus.org - nyt näin, ja ok
kun on jo paristakin parisuhteesta kokemusta, tuntuu, että kaikista parasta on elää nyt yksin, ei vaan jaksa enää elää toisen tapojen mukaan,harvoin löytyy kumppani, etteikö jostain alkas valittamaan...
- kasäkuu
täällä myös yksinviihtyvä immeinen!ystäviä on,mutta niitä tavataan,kun tavataan,ei sellasta sydänystävää,kenne kanssa pitäis joka paikkaan kaksin mennä!ja nautin lenkillä yksin käydä,ei siihen ketään höpisee viereen,menis lenkkeilyn maku muuten!yksin asuminenkin kivaa,kun voit olla iha,mite haluut!!!
- vironsuomalainen
Pahin ongelma suomalaisissa on, etteivät naisemme siedä miehiään tai yleensä suomalaismiestä ei arvosteta.
Vanhan sanonnan mukaan heteroparisuhde kestää tasan niin kauan kuin mies tekee, mitä nainen vaatii. Naisten vaatimukset sitten ajavatkin suomalaismiehen ennenaikaiseen hautaan.
Jos siis mies haluaa valita elämän, hän joko elää Suomessa yksin tai muuttaa kaltaisteni tavoin ulkomaille, missä naiset ovat toisenlaisia.
Suomessa tasa-arvoinen heterosuhde on mahdottomuus, mutta muualla, missä ei pahansuopa "tarjahaloslainen" feminismi ole vielä valloillaan, se on mahdollista. - lötkötä löt nössöt
vironsuomalainen kirjoitti:
Pahin ongelma suomalaisissa on, etteivät naisemme siedä miehiään tai yleensä suomalaismiestä ei arvosteta.
Vanhan sanonnan mukaan heteroparisuhde kestää tasan niin kauan kuin mies tekee, mitä nainen vaatii. Naisten vaatimukset sitten ajavatkin suomalaismiehen ennenaikaiseen hautaan.
Jos siis mies haluaa valita elämän, hän joko elää Suomessa yksin tai muuttaa kaltaisteni tavoin ulkomaille, missä naiset ovat toisenlaisia.
Suomessa tasa-arvoinen heterosuhde on mahdottomuus, mutta muualla, missä ei pahansuopa "tarjahaloslainen" feminismi ole vielä valloillaan, se on mahdollista.Tosi on. Taas.
Pätevää tekstiä.
Tämä on just näin.
Ja se on nössöjen omaa syytä.
Suomalaisen nössöuroksen.
Turvautuu sitten alkoholiin nössö.
- vapaus=yksinäisyys
Ennen kuolemaa ihmiset katuvat eniten sitä, että elämä tuli eletyksi toisten odotusten mukaan:
http://www.iltalehti.fi/terveys/2011101714584465_tr.shtml- dåda noin
"Ennen kuolemaa ihmiset katuvat eniten sitä,"
No just. Ja nyt joku oikeasti uskoo että joku toinen tietää mitä "ihmiset ennen kuolemaa eniten katuvat".... - Elämä elettävänä
Ei sen takia erakoksi tarvitse alkaa, että saisi elettyä omanlaisensa elämän. Opetelkaa sosiaalisia taitoja, uskaltakaa antaa itsestänne, niin saatte jotain tilallekin !
Ahneuden ja saituuden takia, ei kannata yksin sisällä kököttää.
Antakaa runsaudestanne ja auttakaa niitä, joilla ei mitään ole, niin saatte valtavasti iloa. - ulkomaan elävä
Elämä elettävänä kirjoitti:
Ei sen takia erakoksi tarvitse alkaa, että saisi elettyä omanlaisensa elämän. Opetelkaa sosiaalisia taitoja, uskaltakaa antaa itsestänne, niin saatte jotain tilallekin !
Ahneuden ja saituuden takia, ei kannata yksin sisällä kököttää.
Antakaa runsaudestanne ja auttakaa niitä, joilla ei mitään ole, niin saatte valtavasti iloa.Milloinka siltä itsekkäältä suomalaisfeministiltä aletaan vaatia sosiaalisia taitoja? Kysynpä vaan!
- Hippi
Menkää ihmeessä metsää ja herää oikeasti vain kysymys että mitä ittua te täältä kysytte mielipiteitä kun olette niin hyviä yksiksenne ja sinut sen kanssa ettei muiden mielipiteillä ole väliä???!!! Tyypillisiä suomalaisia olette viihdytte metsässä ja ette hallitse sosiaalisia taitoja ja sitten heti perään kysytte turistilta että mitä mieltä olet meistä suomalaisista!!! Menkää metsään älkää kyselkö tyhmiä!!!
- EL GOYOTE WEST
No mikäs se hippiä närästää. Älä riehu nössö täällä. Ota iisisti. Verenpaine nousee. Se ei ole hyväksi terveydelle.
Mitä muuten tarkoittaa ittua? Onko se vauvan kieltä ja tarkoittaa istua. Vai mitä.
Joo, niin se varmaan on.
Rauhoitu hyvä mies. Mitä olet haistellut? - vittuako minua
kiinnostaa turistin mielipide? Eri kulttuurista se on kuitenkin kotoisin ja ok, kunhan ei tule arvostelemaan minun elämäntyyliäni ja luonnettani!!!! Ärsyttää ne "väkisin sosiaalisiksi" suomalaiset ulkomaalaisten tavoin, jotka häpeää suomalaisuutta ja matkii esim. poskipusuja ja lässyttystä. siis yök, en tahdo että joku puolivieras on poskessa kiinni!!!!! Eri asia on suukotella omaa muksua..... Toki ystävällinen voi ja pitää olla, mutta tietty etäisyyskin on kohteliaisuutta ja toisen kunnioittamista!
- " roskaposti "
Oma tapa elää , miksi sitä kovin harvat haluavat ymmärtää . Kuten elämä ilman lapsia , minusta parasta mitä voin tenavilleni tehdä on jättää ne tekemättä .
- z
Miksi niin? Mistä tiedät?
- ksdlmls
z kirjoitti:
Miksi niin? Mistä tiedät?
Kyllähän sen vain tietää. En voi käsittää, miten joillain täälläkin kirjoitelleilla erakkoluonteisilla on lapsia?! Itselle ei tulisi mieleenkään tehdä niitä, sillä vain siten voin taata oman rauhan. Ihan sama, vaikka joku aina jaksaa muistuttaa, että "sitten vanhana kaduttaa", no ei varmasti kaduta ja jos kaduttaakin, niin entä sitten? En tee lapsia siksi, että joskus saattaisi ehkä kaduttaa. Elän niin kuin tahdon.
- z
ksdlmls kirjoitti:
Kyllähän sen vain tietää. En voi käsittää, miten joillain täälläkin kirjoitelleilla erakkoluonteisilla on lapsia?! Itselle ei tulisi mieleenkään tehdä niitä, sillä vain siten voin taata oman rauhan. Ihan sama, vaikka joku aina jaksaa muistuttaa, että "sitten vanhana kaduttaa", no ei varmasti kaduta ja jos kaduttaakin, niin entä sitten? En tee lapsia siksi, että joskus saattaisi ehkä kaduttaa. Elän niin kuin tahdon.
Järjetöntä. Jos ei ole lapsia ei ole mitään. Lapset on parasta mitä voi olla. Et voi tietää mitä menetät...
Veltto Virtaselta kysyttiin katuuko hän mitään. Hän sanoi katuvansa sitä että kondomia olisi voinut käyttää vähemmän. - cristinaL
z kirjoitti:
Järjetöntä. Jos ei ole lapsia ei ole mitään. Lapset on parasta mitä voi olla. Et voi tietää mitä menetät...
Veltto Virtaselta kysyttiin katuuko hän mitään. Hän sanoi katuvansa sitä että kondomia olisi voinut käyttää vähemmän.No joillekin oma jälkikasvu on parasta mitä voi olla ja elämän sisältö. Toisille sitä voi olla ystäväpiiri, luonto, taide, musiikki, jalkapallo, matkustelu. Et sinä voi sitä määritellä muiden puolesta.
Itsekin olen introvertti ja nautin yskinäisyydestä, vaikka minulla on myös hyviä ystäviä. Lapsia ei kuitenkaan ole, eikä tule. Olen läheltä seurannut useammankin lapsiperheen elämää ja se ei ole minua varten. Pidän kyllä lapsista, en vain tunne mitää tarvetta lisääntyä. Perheelliset: antakaa meidän tehdä niin kuin itse haluamme, ja putkautelkaa te vaan niitä vaaveja maailmaan kaikessa rauhassa.
Antaa kaikkien kukkien kukkia. Älä yritä pakottaa muita omaan malliisi tai arvomaailmaasi. - z
cristinaL kirjoitti:
No joillekin oma jälkikasvu on parasta mitä voi olla ja elämän sisältö. Toisille sitä voi olla ystäväpiiri, luonto, taide, musiikki, jalkapallo, matkustelu. Et sinä voi sitä määritellä muiden puolesta.
Itsekin olen introvertti ja nautin yskinäisyydestä, vaikka minulla on myös hyviä ystäviä. Lapsia ei kuitenkaan ole, eikä tule. Olen läheltä seurannut useammankin lapsiperheen elämää ja se ei ole minua varten. Pidän kyllä lapsista, en vain tunne mitää tarvetta lisääntyä. Perheelliset: antakaa meidän tehdä niin kuin itse haluamme, ja putkautelkaa te vaan niitä vaaveja maailmaan kaikessa rauhassa.
Antaa kaikkien kukkien kukkia. Älä yritä pakottaa muita omaan malliisi tai arvomaailmaasi.Oravat tekee lapsia, delffiinit, hevoset, linnut, kimalaiset, mustikatkin.
Enkä yritä pakottaa ketään. Ihme juttu että heti kun sanotaan oma mielipide, vaikkakin se saattaa tunkeutua jonkin henkilökohtaisen suojamuurin puolelle, heti älähdetään.
Eikö asioista voi puhua?
Ihme tyyppejä... - CristinaL
z kirjoitti:
Oravat tekee lapsia, delffiinit, hevoset, linnut, kimalaiset, mustikatkin.
Enkä yritä pakottaa ketään. Ihme juttu että heti kun sanotaan oma mielipide, vaikkakin se saattaa tunkeutua jonkin henkilökohtaisen suojamuurin puolelle, heti älähdetään.
Eikö asioista voi puhua?
Ihme tyyppejä...Mustikat tekee lapsia?
Ihmisillä ja eläimillä on se ero, että ihminen voi päättää mihin energiansa suuntaa. Ja sinähän tässä päsmäröit... Luepa aikaisemmat kommenttisi. - Elämä ilman lapsia
z kirjoitti:
Oravat tekee lapsia, delffiinit, hevoset, linnut, kimalaiset, mustikatkin.
Enkä yritä pakottaa ketään. Ihme juttu että heti kun sanotaan oma mielipide, vaikkakin se saattaa tunkeutua jonkin henkilökohtaisen suojamuurin puolelle, heti älähdetään.
Eikö asioista voi puhua?
Ihme tyyppejä...No sinäpä sen sanoit. Lisääntyy ne torakatkin.
Ihmisillä nyt vain sattuu olemaan aivot, joilla tehdä päätös olla lisääntymättä.
Enää ei ole pakko, sivistyneissä läntisissä teollisuusmaissa. Lapsia ei tarvita "vakuutukseksi", koti-/peltotöitä tekemään.
Ehkäisy on keksitty, olet ehkä kuullutkin asiasta. Enää jokaisesta "kylänmiehen kännisestä tyrkkäisystä" ei tarvitse tikistää sitä "lovechildiä" maailmaan.
Mutta tietysti jos "lapset ovat kaikki", no, niin, can't be helped. Kenties tajuat joskus kuinka säälittävältä tuo lause kuulostaa. - maarit:)
cristinaL kirjoitti:
No joillekin oma jälkikasvu on parasta mitä voi olla ja elämän sisältö. Toisille sitä voi olla ystäväpiiri, luonto, taide, musiikki, jalkapallo, matkustelu. Et sinä voi sitä määritellä muiden puolesta.
Itsekin olen introvertti ja nautin yskinäisyydestä, vaikka minulla on myös hyviä ystäviä. Lapsia ei kuitenkaan ole, eikä tule. Olen läheltä seurannut useammankin lapsiperheen elämää ja se ei ole minua varten. Pidän kyllä lapsista, en vain tunne mitää tarvetta lisääntyä. Perheelliset: antakaa meidän tehdä niin kuin itse haluamme, ja putkautelkaa te vaan niitä vaaveja maailmaan kaikessa rauhassa.
Antaa kaikkien kukkien kukkia. Älä yritä pakottaa muita omaan malliisi tai arvomaailmaasi.Terve.Olen myös yksin viihtyvää tyyppiä.Ystäviä olisi ja 2 ihanaa lasta.Vaikea suhde takana.Olen viime aikoina haaveillut että pääsisin lomalla yksin jonnekin metsän keskelle mökille saunomaan ja patikoimaan.Ajatteleman.En jaksa juuri ketään, työni on ihmisten kanssa olemista.Sen hoidan kyllä mutta loppuajan haluan nauttia yksin.Nytkin nuorempani pääsi ysiluokalta tänään ja on juhliamssa.Olisin voinut mennä jonnekin mutta koko päivän olen ollut yksin ja jollakin tapaa nautin tästä paljon.Ymmärrän täysin apkirjoittajaa ja olen puolellasi.
- vironsuomalainen
z kirjoitti:
Oravat tekee lapsia, delffiinit, hevoset, linnut, kimalaiset, mustikatkin.
Enkä yritä pakottaa ketään. Ihme juttu että heti kun sanotaan oma mielipide, vaikkakin se saattaa tunkeutua jonkin henkilökohtaisen suojamuurin puolelle, heti älähdetään.
Eikö asioista voi puhua?
Ihme tyyppejä...Joo, kaikki muut naiset tekee lapsia paitsi suomen suomalaiset ja Viron virolaiset tai ylipäätään läsimaitten valkoiset naiset.
Näitten lapsettomien joukossa itsekkyys tiivistyy.
Valkoisista poikkeuksen tekevät venäläiset, jotka kiksauttavat aina ilman suojaa, jos haluttaa, syövät, kun on nälkä ja juovat, jos tekee ryyppyä mieli. He elävät tässä hetkessä tunnetasolla. Heidän perusluonteensa on perin luonnonläheinen muissa asioissa paitsi luonnonsuojelussa! Heillä ei ole huolta huomisesta, jos tänä päivänä viinaa riittää.
Kaikki rojut työnnetään luontoon, on se "luonto" sitten nainen tai lähimetsä. Tosin naiseen työnnetään eri asiat kuin metsään.
Nainen työnnetään luontoon nyrkiniskujen saattamana vasta, kun luonnolliset tarpeet on tyydytetty häneen.
- naurettava kansa
te suomalaiset .... lol
- z
Itsekin olet suomalainen.
- kake2
z kirjoitti:
Itsekin olet suomalainen.
kyllähän hän se niin on, jos on muiden ihmisten kanssa tekemisissä, se on sama kuin vetäisi kivirekeä perässään, häiritsee tosi paljon. yksin olla ei tarvi välittää kenestäkään mitään , ottaa huomioon, kukaan ei manipuloi sinua, eikä ole velvollinen kellekään. se ei tarkoita sitä että olisi erakko, päinvastoin, jos tarve, hyvinkin sosiaalinen ja osaa tulkita muita ihmisiä.
lenita airisto kerran sanonut hyvinkin viisaasti, hän on hyvinkin tarkka omasta ajastaan, nuuka, itara, jos muiden kanssa tekemisissä, oltava tosi korkeatasoista, mielenkiintoista.
kyllähän se niin on , ettei ihmistä ole luotu tänne muille seuraa pitämään, vaan elämään omaa elämää. - Nauti yhteydestä
kake2 kirjoitti:
kyllähän hän se niin on, jos on muiden ihmisten kanssa tekemisissä, se on sama kuin vetäisi kivirekeä perässään, häiritsee tosi paljon. yksin olla ei tarvi välittää kenestäkään mitään , ottaa huomioon, kukaan ei manipuloi sinua, eikä ole velvollinen kellekään. se ei tarkoita sitä että olisi erakko, päinvastoin, jos tarve, hyvinkin sosiaalinen ja osaa tulkita muita ihmisiä.
lenita airisto kerran sanonut hyvinkin viisaasti, hän on hyvinkin tarkka omasta ajastaan, nuuka, itara, jos muiden kanssa tekemisissä, oltava tosi korkeatasoista, mielenkiintoista.
kyllähän se niin on , ettei ihmistä ole luotu tänne muille seuraa pitämään, vaan elämään omaa elämää.Elämä on liian arvokas ja ihmisten välinen yhteys ihana, että sitä kannattaa tuhlata, itsekkyyteen, ahneuteen ja saituuteen.
- naurettava kansa
z kirjoitti:
Itsekin olet suomalainen.
en ole
- naurettava kansa
kake2 kirjoitti:
kyllähän hän se niin on, jos on muiden ihmisten kanssa tekemisissä, se on sama kuin vetäisi kivirekeä perässään, häiritsee tosi paljon. yksin olla ei tarvi välittää kenestäkään mitään , ottaa huomioon, kukaan ei manipuloi sinua, eikä ole velvollinen kellekään. se ei tarkoita sitä että olisi erakko, päinvastoin, jos tarve, hyvinkin sosiaalinen ja osaa tulkita muita ihmisiä.
lenita airisto kerran sanonut hyvinkin viisaasti, hän on hyvinkin tarkka omasta ajastaan, nuuka, itara, jos muiden kanssa tekemisissä, oltava tosi korkeatasoista, mielenkiintoista.
kyllähän se niin on , ettei ihmistä ole luotu tänne muille seuraa pitämään, vaan elämään omaa elämää.Vain suomalaiset ajattelevat näin. hassu että kun sanotaan että ei kukaan maipuloi sinua jos sä oot yksinä mutta eiko se teke sinustaki manipuloiva henkilö kun toinenkin ajattelee samalla tavalla että jos se tulee sun kanssa tekemissä niin sä manipuloidat häntä... lol
Pitä olla avoin ja pitä osaa sanoa ei kun tarvitsee mutta kun suomalaiset on niin *thickhead* kuolee yksinä.
muistakaa *humans are social animal* - Ei vakavaa silti
naurettava kansa kirjoitti:
en ole
Kaikkihan me kuolemme yksin Miten sitä kuollaan kaksin? Tä?
- älä muttoota mulle
naurettava kansa kirjoitti:
en ole
No mikä siinä niin naurattaa. Katso peiliin vaan ja naureskele ittelles. Yes.
Manipoloi ittiäs. - z
naurettava kansa kirjoitti:
en ole
Puhut suomea, asut Suomessa. Sinä olet suomalainen ja tämä asia, yksinäisyys on myös sinua.
Jos asut Suomessa, pidät itseäsi esim. maahanmuuttajana, mutta pidät suomalaisia naurettavina, esiinnyt esimerkkinä maahanmuuttajasta tällä palstalla.
Ja 1/1 otannalla osoitat kaikki stereotypiat maahanmuuttajista tosiksi ja osoitat meille kaikille tällä palstalla esiintyville, että
1. maahanmuuttaja ei todellakaan kannata ottaa tänne aiheuttamaan epäsopua ja pilkkaa.
2. maahanmuuttajat esiintyvät kaksinaamaisesti, mielin kielin kasvotusten, mutta pilkaten ja ivaten selän takana. Esiintyen "suomalaisina" mutta selän takana pitäen entisestä kansallisesta identiteetistään kiinni.
- grannen
kaikessa on hyvät ja huonot puolet. jos yksinäisyys on itse valittua niin mikä ettei. säästyy monelta pettymykseltä kun ei ole lliian seurallinen. moni ns ystävyys/ tuttu suhde on pinnallista ja aika turhaa. silloin voi kysyä että mitä se loppujen lopuksi antaa ? ei mitään, voi olla ilmankin.
jos on ystävä jonka kanssa voi todella puhua asiaa, sitä arvostan ja avoimmuutta. se huono puoli yksinäisyydessä on että voi avun tarpeessa ollesssa olla vaikea saada apua.. vaikka ei kaikki anna apua muutenkaan. mutta poikkeuksiakin on. - lepoaa
Tuo teksi oli aivan kuin minun kirjoittamani. Minäkin olen ihan mielelläni yksin. En jaksa mitään sosiaalisia ympyröitä. Olen ollut niissä mukana aivan tarpeeksi ja nyt ei vain enää huvita. Muutama vanha ystävä on, joiden kanssa ollaan oltu yhteyksissä, mutta muuten saavat minun puolestani jäädä kaikki rasittavat kuviot pois. Rauhassa sielu lepää.
- hamsuli65
olen minäkin epäsosiaalinen sinkku nainen,lapseton ja todella tyytyväinen siihen etta olen yksin,vapaa,itsenäinen...joku kertoo että ihmisella on vahva luonne jos pystyy olemaan yksin ja nautia siittä
- Yksikkö
Upea ketju tämä.
Ja harvinaisen typerä tuo otsikko tuolla suoli24:n yläpalkissa: Haluan olla yksinäinen. Jaaha... tuskin nyt sentään kuitenkaan. Miten olisi: Haluan olla yksin, viihdyn todella hyvin yksin.
Ja joku hemmetin davidhässelhoff vielä kuvana siinä, jeee. - Betti
Mä olen rekkamiehen vaimo ja muuttanut Pohjois-karjalaan Vantaalta. Mies ajaa pitkää linjaa ja on välillä viikkotolkulla reissussa. Mulla on 2 koiraa ja unelma talo järven rannalla, syrjäkylällä. En tunne itseäni yksinäiseksi, vaan ihmettelen miten ikinä asuin siellä ns. sivistyksen parissa. Vieläkin 12 vuoden jälkeen duunimatkat
on pelkkää nautintoa kun maisemat on huippuu ja ruuhkista ei tietoakaan - Ajatus!
Näyttää tämä aihe herättävän keskustelua, siksi pieni aasinsilta tästä. Eli yksinolosta nauttivat: Mitäs jos telkku ja netti lähtisi elämästä. Vieläkö nauttisitte yksinolosta päivittäin? Onko kenties nuo asiat niitä, jotka korvaavat sitä menetettyä sosiaalisuutta/ystäviä ja muita ihmisiä? Itsekin asun yksin ja en välitä ihmispaljoudesta, mutta silti oon sitä mieltä, että erakoituminen ei oo hyväksi kenellekkään. Ihminen on laumaeläin. :)
- Anonyymi
Ihminen on laumaeläin. :)
Huoh. Väittää jotkut.
- Kaikki yhtä
Yksin vai itsekäs ?
Siinä on iso ero.
Todellisuudessa emme ole koskaan yksin, vaan kaikki yhteydessä toisiimme, halusimme, tai emme.
Tosi erakkoja on äärimmäisen vähän, he eivät kirjoita S24 -palstalle.- Jaettu Ilo
Tietysti levätä välillä pitää, mutta hei ihmiset, haudassa ehtii olla yksin. Jos ymmärrät elämän arvon, etsit toisia ihmisiä, yhteyttä heihin ja teet osuuteesi yhteisestä hyvinvoinnin rakentamisesta.
Käytä elämäsi hyvien tekojen tekemiseen ja toisten auttamiseen, elämäsi ei mene hukkaan. Ehkä jossain joku tarvitsee juuri sinua ? - Yhteisvoimaa
Jaettu Ilo kirjoitti:
Tietysti levätä välillä pitää, mutta hei ihmiset, haudassa ehtii olla yksin. Jos ymmärrät elämän arvon, etsit toisia ihmisiä, yhteyttä heihin ja teet osuuteesi yhteisestä hyvinvoinnin rakentamisesta.
Käytä elämäsi hyvien tekojen tekemiseen ja toisten auttamiseen, elämäsi ei mene hukkaan. Ehkä jossain joku tarvitsee juuri sinua ?Kaikki me tarvitsemme toisia ihmisiä, jos käännät selän muille, on turha tulla pyytämään apuakaan sitten, kun sitä tarvitsee.
Joten se kohtuus kaikessa ja antamista ja jakamista, aitoa yhteisyyttä kehiin.
Älkää haudatko itseänne eläviltä, vaan elämä on elämistä varten.
Moni taitaa vetäytyä yksinäisyyteen ihmispelon takia ja viimeaikaisten tapahtumien, äärioikeistolaiset vallanpitäjät ovat päässeet tavoitteeseensa, saaneet orjat pelkäämään toisiaan. Siihen ei pitäisi suostua, vaan päinvastoin, hakea aitoa yhteyttä toisiin ihmisiin.
Joo minulla on kokemusta hyvin monenlaisesta yksinolon ja yksinäisyyden muodossa. Olin vuoden sisäoppilaitoksessa ja voin kertoa, että minulla oli hirveästi niin kutsuttuja hyvän päivän tuttuja. Kenenkään kanssa en tullut syvällisesti juttuun. Ne keskustelut olivat ihan small-talk juttuja suurimmaksi osaksi. Olin siis kaikista yksinäisin eli olin sellaisessa seurassa, jossa minulla ei ollut yhteistä kenenkään kanssa. Sitten ihmiset suuttuivat minulle siitä, etten avautunut heille tai kertonut heille tarpeeksi asioitani. Tämä ei ole ollenkaan henkilökohtaista, olen useimmiten hyvin valikoiva ihmissuhteissani, enkä helposti avaudu...Nykyisin muuten osaan olla todella hyvin yksinäni, jopa nautin siitä todella paljon. Ennen minusta varsinkin siellä sisäoppilaitoksessa oli ahdistavaa olla yksin. Kaikki ihmissuhteeni eivät muuten ole netissä.
Sitten minulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa oikeastaan voin puhua melkein mistä tahansa, seksistä, vainoharhoista, päihteistä, mielenterveysongelmista oikeastaan melkein kaikesta. Tavallaan kaikesta uppo-oudosta.
En sano tätä silkkaa itserakkauttani, mutta olen suhteellisen hyvän näköinen ja minun on suhteellisen helppo saada miesseuraa. Kuten joku aiemmin myös kirjoitti. En vain usein jaksa olla miehen kanssa koko aikaa.
Oikeasti on todella hyvä pointti tuo Gaussin käyrä :) Se pitää ihan varmasti paikkansa.- jk
vai niiin
- NikkiN
Mahtavaa Aloittaja että olet huomannut tämän asian: Yksin oleminen voi olla todella mukavaa! Miksi pakottaa itsensä väkisin seuralliseksi, jos ei sitä kerran oikeasti ole. Minä aloin kokea ekaa kertaa näitä tuntemuksia pari kolme vuotta sitten. Järkytys oli suuri koska siihen asti olin juuri elänyt elämääni päinvastoin, keräsin kavereita mielettömän määrän juuri sillä ajatuksella, että mitä enemmän, sitä parempi. Ikäänkuin suoritin kaveruutta. Laatu ei ollut tärkeää vaan määrä. Tämän murroksen läpikäynti olikin todella vaikeaa. Tähän vaikutti eniten muutamien elämän realiteettien tajuaminen ja sen jälkeinen alkoholin käytön ja baareissa käymisen lopettaminen. Pitkään epäilin että olenkohan sittenkin masentunut, mutta ei, kyllä kyse oli kasvamisesta, aikuistumisesta. Entisessä elämässäni olin oikea pintaliitäjä, kaiken piti olla uutta ja upeaa ja aina entistä parempaa. Ei nykyisin. Välitän vain siitä että olen aito, rehellinen ja teen asioita jotka koen mielekkäiksi. Poistin facebookin, enkä voisi vähät välittää vaikkei ihmiset tietäisi missä olenkaan :)
- evvvvk
pysy poissa
- Pohdiskelua..
Taitaa olla NikkiN:llä katkeroituminen elämää kohtaan alkamassa hyvää vauhtia.. Muut menneet naimisiin ja saaneet lapsia ja ei olekaan enää aikaa sinulle, joten käänsit yksinäisyyden eräänlaiseksi voitoksi itsellesi? Hienoa kuitenkin jos olet kasvanut aikuiseksi, veikkaisin että sulla ikää 25-30v välissä...
- ei kaikki
todellakaan tahdo naimisiin! Kun katsoo nykyajan parisuhteiden LAATUA, niin ei ihmetellä tartte että suurin osa päätyy eroon! Jotkut tykkäävät pitää yksityisyyden, eli ei tartte laittaa kuvia omasta yksityiselämästä nettiin, mutta ei siinäkään mitään pahaa ole, jos tahtoo laittaa. Ihmisiä on monenlaisia, kuten koirarotuja.
- neiti cruel
KIINNOSTAA
Joo se facebook profiilin poistaminen auttoi minuakin paljon. Ei sitä jaksa aina olla ajantasalla kaikkien tekemisistä... Tuli rauha, ettei tarvitse seurata kaikkien tekemisiä. Olen samaa mieltä kanssani NikkiN
- tekemistä tarvitaan
Yksinäisyyttä tosiaankin voi sietää. Mutta se vaatii sen, että elämässä on kuitenkin edes jotain sisältöä, jotain tekemistä, jotain mitä puuhailee sitten yksinään. En tarkoita nyt vain tietokonetta, sillä tämä jatkuva netissä roikkuminen on vain turhauttavaa. Eikä sen tekemisen tarvitse olla sen kummoisempaa, kunhan vain on jotain, ettei jumitu koneen ääreen ja turhaudu entistä enemmän. Itse piirtelen kaikenlaista, käyn lenkillä, teen musiikkia ja valokuvaan luonnossa. Näin sitä jaksaa edes hieman paremmin yksin oloa. Paljon auttaa jo sekin, että lähtee ulos, se vain vaikuttaa niin huomattavasti mielenlaatuun.
- blondi täti
Minä myös vähemmän sosiaalinen, viihdyn omin nokkineni, saa tehdä niin kuin haluaa. Jos alkaa tuntua yksinäiseltä, lähden pyöräilemään, hölkkäämään tai ulos syömään tai kahville. Vaikka ikää jo paljon, 61v, silti aina joku pyrkimässä seurusteluun ja naimisiinkin vaikka sanon suoraan että haluan elää yksin. Houkutteleeko se miehiä kun pidän itseni hyvässä kunnossa, hiukset nätisti, hiukan meikkiä, nätit vaatteet, näin olen aina tehnyt. En jaksa enää miestä sohvalla passattavana. Parempi yksin kuin kaksin yksinäinen. Miehet ei vaan meinaa uskoa suoraa puhetta, ärsyttävää. En myöskään kaipaa kyläilijöitä kahvikekkereihin, tulee vain tunne että lähtisivät jo, väsyttävää keskuskustella säästä, työstä tai lasten koulun käynnistä, syvällisemmät keskustelut kiinnostais mutta vierailijat välttelee tai eivät osaa. Nyt aamulenkille.
- kaappi-intro
Suosittelen kaikille tässä ketjussa ja miksei muillekin lukemaan juuri ilmestyneen Susan Cainin menestyskirjan "Hiljaiset - introverttien manifesti"
http://avain.net/julkaisut/tietokirjat/hiljaiset-introverttien-manifesti.html
Tässä kirjailijan mielenkiintoinen puhe samasta aiheesta, The Power of Introverts:
http://www.youtube.com/watch?v=c0KYU2j0TM4&feature=plcp- monianäkökohtia
Vähän myöhässä tämä kommentti.
Yksin viihtyvä ei ole välttämättä ainakaan kokonaisuudessaan introvertti eikä välttämättä muiden seurassa ollessaan hiljainen. Mutta sen sosiaalisuuden vastapainona tarvitaan yksin olemista.
Yksin viihtymisestä syyllistetään nykyisin kauheasti. Ja oletetaan, ettei ihminen pääse minnekään, missä on toisia ihmisiä, ihan vain menemällä sinne yksin. Ulos kävelemäänkään ei voi mennä yksin. Hyi kauheeta, varmaan tapahtuu jotain ihan hirveetä, kun menee yksin!
- nyt mää
Parasta on olla rehellinen omalle itselleen. Älä pakottaudu muitten seuraan jos et halua.Samaa olen itse kokeillut ja aina oon vaan halunnut olla yksin. Y ksin ryhmässä on karseeta. Hyvä ystävä jos sellainen on se on kuin lottovoitto.
- Jorma3D
Yksin on just parasta. Vielä kun opiskelee, käy lenkillä ja puuhailee muutenkin omia juttujaan yöllä. Jos tarvii käydä kaupassa niin käy viikolla aamulla just kun kaupat aukee niin saa sielläkin olla suht rauhassa. Päivät nukkuu puhelin kiinni ja välttelee somea. Kavereilla kun käy harvoin ja sopii hyvin etukäteen niin saa niistäkin tapaamisista enemmän irti ku jos näkis jatkuvasti. Vielä kun pääsee joskus muuttaan yksin korpeen niin ei elämältä enempää voi varmaan toivoakaan. Maailmassa on niin mielenkiintoisia asioita pohdittavana ja tutkittavana, kunhan ei oo kaikenmaailman tättähäärät, naapurustopoliisit, oman elämänsä somejulkkikset, fitness hörhöt ja muut positiiviset pellet sotkemassa elämää. Oma fiilis on, että ihmiset haluaa muita ympärilleen, ettei tarvisi yksin kärsiä. Tai että vois pönkittää omaa egoaan ja sais huomioo. Mut miks pitäis kärsiä tai olla egoistinen. Mä oon kokenut omat hienoimmat hetkeni yksin. Sanotaan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Tuon sanonnan keksijä on ollut kovin ahdasmielinen. Jos iloitsee yksinolosta niin milläs sen jaat?
- Anonyymi
Joo ei jaksa paljoa turhia jauhaa. Yksin ei tarvii. Ihana rauha.
- Anonyymi
Sama vika.
Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän haluaa olla yksin.
Ei minulla koskaan kovin paljon kavereita ole ollut, mutta nuorempana kaveripiiri oli laajempi ja yhteyksiä enemmän.
En vaan enää jaksa samoja ihmisiä ja samoja juttuja jotka on kuullut tuhat kertaa. En jaksa kuunnella ihmisten valituksia, enkä oikein mitään muutakaan kuulumisia. Enkä jaksa kysellä toisten kulumisia, sillä en ole yhtään kiinnostunut toisten asioista. Vielä muutama vuosi sitten jaksoin, mutta en enää.
Erityisen allerginen olen pinnallisille itsensä kehujille ja rasisteille. Näitä ihmisiä ja heidän juttuja vielä nuorena sieti, kun halusi kuulua porukkaan, mutta nyt kun ikää on kohta 40, niin en siedä itseään kehuvia pintaliitäjiä ja rasistipellejä ollenkaan.
Työkaverit ovat onneksi pääosin mukavia ja heidän kanssaan tulen hyvin juttuun, mutta en todellakaan halua olla heidän kanssaan tekemisissä vapaa-ajalla. Olen aikoja sitten poistanut kaikki työporukan whatsapp ryhmät puhelimestani, koska en halua kuulla vapaa-ajallani sanaakaan mitään työhön liittyvää, enkä jaksa nauraa noille kiertomeemeille ym. typerille vidoille joita jokainen noihin ryhmiin suoltaa.
Ok, joku voi sanoa, että olen kranttu ja niin olen omastakin mielestä. Toisaalta haluaisin kuulua johonkin porukkaan, mutta sellaista vaan ei ole löytynyt missä viihtyisin ja minkä tuntisin omakseni. Niin kauan kun en löydä omaa porukkaani, niin on parempi olla yksin. En jaksa enää teeskennellä vaan olen sellainen kuin olen ja se saa riittää. - Anonyymi
Täälä kans. Näin on paras !
- Anonyymi
Vittupaska, vittupaska. Jou jou !
- Anonyymi
Elämänvalinta ei koskaan tule olemaan syyttämisen aihe https://youtu.be/Hs90_LjOwGw
- Anonyymi
Sama täällä.
Toivon aina lukevani suuronnettomuuksista ja naurankin aina, kun ihmisiä on kuollut.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 575630
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233567Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281692Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2071690- 911156
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna281119Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49917Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259846Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71829Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35828