Olen 17-vuotias nuori ja yksinäisempi kuin koskaan voi ihminen olla. Aloin viettää paljon aikaa yksin kotona jo noin 13-vuotiaana ja samalla linjalla eletään vieläkin. Yläasteella minulla oli yksi hyvä ystävä ja vietimmekin päivät aina kaksistaan. Silloinen luokkani oli myös todella mukava ja itse asiassa kaikki tulivat toimeen keskenään, joskus saatoin pyöriä ainoana tyttönä isossa poikaporukassa välitunneilla. Kiusattu minua ei siis ole koskaan.
Sitten alkoi lukio. Lukion ensimmäinen vuosi on juuri lopuillaan ja käyn IB-linjaa, jossa aineet opetetaan pääsääntöisesti englanniksi. Luokkamme on hyvin pieni, 13 oppilasta ja kaikki tulevat keskenään toimeen, mutta kaikilla on jo omat ystäväporukkansa. Itselläni on kaksi kaveria koulussa, joiden kanssa hengaan aina ja joiden kanssa teen ryhmätyöt. He ovat kuitenkin erilaisia kuin itse olen ja molemmat ovat kiinnostuneita kirjallisuudesta, kirjojen luvusta jne., juuri siitä, mistä itse en ymmärrä mitään ja josta en suoraan sanoen ole kiinnostunut yhtään. Välitunnit menevätkin yleensä siihen, että kuuntelen heidän innokkaita kirjakeskustelujaan. Tilannetta pahentaa myös se, että IB-lukiolaiset ovat niin sanotusti hieman eristäytyneitä muusta lukioväestä, joten en juurikaan tunne ketään ''normaalilukion'' puolelta. Tapasin uuden pojan myös tältä luokalta ja seurustelimme, jos sitä siis siksi voi edes sanoa, noin kaksi kuukautta, mutta hän päätti sitten lopettaa koko jutun. Lupasi kuitenkin, että pysytään kavereina ja ollaan yhteyksissä. Vaan eipä ole mitään kuulunut ja tuntuu, että toiset kaverit olivatkin mukavempia eivätkä niin tylsiä kuin minä. On se sitten kivaa katsella vierestä, kun nauravat ja pitävät hauskaa keskenään. Tämä oli kuitenkin viimeinen niitti ja aloin todella syyttää itseäni kaikesta.
Kotona vietänkin sitten aikaani yksin, kirjaimellisesti tietokoneen kanssa 24/7. Harrastuksina minulla on tennis, jota käyn pelaamassa kolme kertaa viikossa. Sieltäkään en kavereita ole saanut, koska muut samassa ryhmässä pelaavat ovat vasta varhaisteini-ikäisiä. Musiikki on myös lähellä sydäntä ja pidän rumpujen soitosta, jota olen harrastanut jo 11-vuotiaasta lähtien. Muuta elämää minulla ei sitten olekaan kuin koulu ja koti. Tilannetta pahentaa myös se, että olen erittäin ujo, sosiaaliset tilanteet jännittävät suunnattomasti ja jopa koulussa koko luokan kuullen puhuminen saa sydämen läpättämään. Vanhempani ovat huomanneet yksinäisyyteni ja yrittävät kovasti patistaa esimerkiksi johonkin nuorisotilalle, mutta en kerta kaikkiaan uskalla mennä yksin, koska tiedän, että kaikki hengaavat siellä oman kaveriporukansa kanssa. Asun myös pienellä paikkakunnalla ja kaikki täällä tuntevat toisensa, vaikka ei kavereita olisikaan. Suurin haaveeni olisi tulla näyttelijäksi, josta olen haaveillut 5-vuotiaasta asti, mutta senkään eteen en ole mitään tehnyt, vaikka halu on erittäin palava. Muut ryyppäävät, bilettävät ja heittävät läppää kavereidensa kanssa ja mitä minä teen? Istun yksin tietokoneella päivästä toiseen ja nettikeskustelutkin alkavat jo tuntua hyödyttömältä, koska haluan kaverin, jonka kanssa voisi puhua kasvotusten. En edes itsekään tiedä, mitä pelkään ja miksi käyttäydyn näin. Olen kai alitajunnassani aiheuttanut tämän itselleni ja pakenen jotain, mutta en itsekään tiedä mitä. Olen sekaisin kuin seinäkello.
Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea.
Elämä hukassa
12
642
Vastaukset
- Missfoxy
Et ole ainakaan yksin ajatustesi kanssa. Itse olen 19-vuotias tyttö ja samanlailla se elämä minullakin on mennyt. Juuri nyt lukio takana eikä niistäkään vuosista jäänyt oikein mitään käteen kavereista puhumattakaan. Viimeiset pari kuukautta olen elänyt täydellisessä yksinäisyydestä (koska ei ole kavereita eikä koulua) ja sama meno todellakin jatkuu syksyyn asti. Yliopistoon olen hakenut, mutta mitä todennäköisemmin en pääse, mutta onneksi on sentään paikka yo-pohjasella amislinjalla. Josko sieltä saisi kavereita ja oman elämän vihdoin käyntiin. Asun siis vielä porukoiden luona, mutta olisi kiva muuttaa omaan kämppään ja vihdoin aloittaa se elämä.
Onhan se juu masentavaa katsella kuinka "kaikilla" muilla on hauskaa, bileitä yms, mutta täytyy muistaa, ettei se ehkä oikeasti mene niin. Tämä palsta on malliesimerkki siitä, kuinka paljon yksinäisiä (nuoria) Suomestakin löytyy. En osaa antaa mitään neuvoja, koska oma elämäkin on tällä hetkellä lievästi sanottuna pelkkää paskaa, mutta pitää yrittää jaksaa uskoa, että kyllä se aurinko joskus paistaa risukasaankin.
Kannattaa kuitenkin yrittää olla aktiivinen ja hakeutua muiden seuraan eikä jäädä yksinään kyhjöttämään jonnekin nurkkaan. Pitäisi kai unohtaa itsensä tarkkailu ja antaa vaan mennä välittämättä mahdollisista nolauksista. Itse olisin tehnyt asioita niin toisin jos olisin silloin lukiaikoina vielä tajunnut. Nyt vaan vi-tuttaa kun ne kaikki vuodet meni hukkaan eikä mitään jäänyt käteen, mutta ehkä sitten parempi tuuri ensi kerralla. En edes osallistunut Wanhojen tansseihin tai muutenkaan ollut missään tekemisissä luokkalaisten kanssa. Koko lukioajan elin täysin muista eristyksissä paria kaveria lukuun ottamatta (joiden kanssa en tosin ole enää missään tekemisissä), mutta niin.... Et ole yksin. Ole aktiivinen ja yritä jutella muille. En osaa sanoa muuta. - dfsjgb
Mä menisin psykologille sinun tilanteessasi. Jos ei tiedä mistä ongelmat johtuu niin niitä on vaikea käsitellä. Ammattilaisen tarjoaman keskusteluavun turvin ne syyt voitaisiin kalastella pääsi sopukoista esille ja sitten tilanteeseen on helpompi hakea ratkaisua. :)
- ugly duckling
Aika hämäävä toi otsikko kun mun mielestä sulla on elämä edessä..
Älä turhia stressaa ettet ole dokaamassa tai örveltämässä kuten jotkut ja sulla tulee niitä miehiäkin olemaan niin että rumempia täytyy potkia menemään :)
Elämä näyttää vielä parhaimmat puolensa. - Jarppile1983
Erakoita muka ja kissan viikset. Te ette tiedä oikeasti mitä tuo sana tarkoittaa. Minäpä tiedän. Olen karvan vajaa 30v ja minulla ei ole työpaikkaa, perhettä eikä ensimmäistäkään kaveria. Kerran tai kaksi viikossa käyn kaupassa ja siinä kaikki. Muut ajat vietän neljän seinän sisällä. Ja tätä on jatkunut jo useamman vuoden. Alkoholia en käytä, joten en käy edes baareissa. Vanhemmat ja muu suku asuu toisella puolella Suomea ja niitä tapaan kerran vuodessa. Vanhempien kanssa soittelen ehkäpä pari kertaa kuukaudessa. Siinä teille sitä ERAKKOA sanan todellisessa merkityksessä!
- jk
niinkö
- Erakko myös.
Missäpäin sie asut? Mie oon lappeenrantalainen, 18 vuotias mies. Myös ilman kavereita. Voitaisko tutustua, jos asut täälläpäin?
- Erakko
Ihaks totta? Asun ite Imatralla. :O Ois tosi mukava tutustuu! :) En viitsis vaan täällä tietojani jakaa.
- Erakko myös.
Jeps :) Jos toinen tekee jonkun väliaikaisen sähköpostin, laittaa sen näkyviin tänne, johon toinen voi laittaa sitten omat yhteystiedot?
- Erakko
[email protected]
Siinä :P - Erakko myös.
Laitoin sähköpostia..? Eikös tullut perille? :)
- Yksinäisyys!
Täällä on myös yksi henkilö, joka on nykyään täysin erakko.
[email protected] - Tietäjä
Kärsi lukio loppuun, ja aloita uudelta pöydältä, kun pääset korkeakouluun ja muutat asumaan itsekseen isolle paikkakunnalle.
Juuri opiskelun alkuvaiheessa on helpointa löytää kavereita. Osallistu siellä kaikkeen mahdolliseen toimintaan, niin pakosti löydät itsesi tapaisia kavereita.
Jos missaat tämän mahdollisuuden (minulle kävi aikoinaan niin), tilanne on vaikeampi, jos kohta ei mahdton.
Olet niin nuori, ettet tajua, ettei pari vuotta vaikka yksin vankilassa ole mitään ... Tee töitä ja kehitä itseäsi tulevaisuutta varten.
ÄLÄ TUHLAA AIKAASI.
ÄLÄ ANNA ITSESI MASENTUA.
TAPA PESSIMISMI.
Sinulla elämä edessäsi, olet naurrettavan nuori. olen kateellinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1107622
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1095301Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1163536Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p293527Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352574Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191886Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3561530Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961521Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?651373Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311366