Sattumalta törmäsin tähän jaksoon. Tuossa 1980-luvun lopulla olin töissä 1106 peräisin olevassa pubissa, aikaisemmin majatalo The Ye Old Ostrich Inn. Colnbrook. UK. Paikka sijaitsee välillä Lontoo- Windsor.
Joten aikoinaan Ostrichin kaltainen majatalo oli paikka missä levähdettiin, peseydyttiin ja vaihdettiin hieman fiinimpää ylle. Ennen kuin astuttiin kuniinkaallisten eteen Windsorin linnassa. 1100-luvulla majatalossa sai sen isäntä John Jarman eukkoineen varsinaisen businesidean: Huumataan ja tapetaan kiehauttamalla öljyssä rikkaimmat yöpyjät. Otetaan rahat ja muu hyvä ja heitetään ne ruumiit jokeen. Murhia John Jarman tunnusti ennen hirttämistään 64 kappaletta. Viimeisin heistä oli Thomas Cole.
Vaikka GHI (Ghost Hunters International) Ei paljon saakkaan irti talosta, niin voinen minäkin jotakin kertoa. Videolla esitetty ns. Blue Room eli surujen huone oli se huone johon uupuneet ja huumatut vieraat majoitettiin ja jonka lattiassa on se luukku suoraan alapuolella olevaan keittiöön ja hups: öljypataan.
Minun ollessa töissä tuolla, huonetta käytettiin henkilökunnan pukuhuoneena/ varastohuoneena. Jollainen se näkyy olevan GHIn vierailun aikanakin.
Huone oli aina hyytävän kylmä, muistan kuinka tärisin vaihtaessa siellä vaatteita.
Omalta kohdaltani en voi varmana pitää mitään kokemaani, mutta työkaverini Janice kohtasi viimeisen uhrin Thomas Colen yläkerran baarissa. Ei ollut mitenkään miellyttävä tapahtuma naiselle, sen verran muistan tapahtuneesta.
Pubin henkilöstöpäällikön asunnossakin tuli istuttua useita kertoja, myös iltaisin ja yksin, mutta en muista mitään erikoista asunnossa kokeneeni. Ovet vinkuvat näköjään siellä samalla tavalla edelleenkin avattaessa ja lattialankut narisevat. Scot ja Chris eivät työskennelleet tuolloin pubissa. Omistajana oli tuolloin Derek ja johtajana John. Tietääkseni. Thomas Colen lisäksi pubin naisten huoneessa saaattaa kohdata myös Elisabeth I aikaiseen asuun pukeutuneen naisen.
Elisabeth I itse?
Kuka ties se onkin Elisabeth I. Hän on yöpynyt majatalossa, vaunujen ratas sattui erään kerran hajoamaan matkalla Lontoosta Windsoriin.
Sweeney Todd/ eli The Ye Old Ostrich Inn alkaa tästä ja jatkuu osasssa 3/3
http://you.tu.be/AiuV_iXQkGA
http://youtu.be/iK0SShXVcFo
Joten aikoinaan Ostrichin kaltainen majatalo oli paikka missä levähdettiin, peseydyttiin ja vaihdettiin hieman fiinimpää ylle. Ennen kuin astuttiin kuniinkaallisten eteen Windsorin linnassa. 1100-luvulla majatalossa sai sen isäntä John Jarman eukkoineen varsinaisen businesidean: Huumataan ja tapetaan kiehauttamalla öljyssä rikkaimmat yöpyjät. Otetaan rahat ja muu hyvä ja heitetään ne ruumiit jokeen. Murhia John Jarman tunnusti ennen hirttämistään 64 kappaletta. Viimeisin heistä oli Thomas Cole.
Vaikka GHI (Ghost Hunters International) Ei paljon saakkaan irti talosta, niin voinen minäkin jotakin kertoa. Videolla esitetty ns. Blue Room eli surujen huone oli se huone johon uupuneet ja huumatut vieraat majoitettiin ja jonka lattiassa on se luukku suoraan alapuolella olevaan keittiöön ja hups: öljypataan.
Minun ollessa töissä tuolla, huonetta käytettiin henkilökunnan pukuhuoneena/ varastohuoneena. Jollainen se näkyy olevan GHIn vierailun aikanakin.
Huone oli aina hyytävän kylmä, muistan kuinka tärisin vaihtaessa siellä vaatteita.
Omalta kohdaltani en voi varmana pitää mitään kokemaani, mutta työkaverini Janice kohtasi viimeisen uhrin Thomas Colen yläkerran baarissa. Ei ollut mitenkään miellyttävä tapahtuma naiselle, sen verran muistan tapahtuneesta.
Pubin henkilöstöpäällikön asunnossakin tuli istuttua useita kertoja, myös iltaisin ja yksin, mutta en muista mitään erikoista asunnossa kokeneeni. Ovet vinkuvat näköjään siellä samalla tavalla edelleenkin avattaessa ja lattialankut narisevat. Scot ja Chris eivät työskennelleet tuolloin pubissa. Omistajana oli tuolloin Derek ja johtajana John. Tietääkseni. Thomas Colen lisäksi pubin naisten huoneessa saaattaa kohdata myös Elisabeth I aikaiseen asuun pukeutuneen naisen.
Elisabeth I itse?
Kuka ties se onkin Elisabeth I. Hän on yöpynyt majatalossa, vaunujen ratas sattui erään kerran hajoamaan matkalla Lontoosta Windsoriin.
Sweeney Todd/ eli The Ye Old Ostrich Inn alkaa tästä ja jatkuu osasssa 3/3
http://you.tu.be/AiuV_iXQkGA
http://youtu.be/iK0SShXVcFo
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toi eka linkki ei pelittäny, mutta no hätä. :) Toinen pelitti ja sen kautta pääsin kurkistamaan ekaakin linkkiä.
Yksi kysymys olisi, kun GHI tutki jotakin "yläkerran ruokailuhuonetta" Upstairs diningroom, niin ne sai sieltä parhaat mittaukset. Tiedätkö jotakin tuosta huoneestakin kenties jotakin kertoa. Niin, ja itte olen menossa Lontooseen heinäkuussa, onko Colnbrook rautatien varrella. Vai, mites sinne pääsee lähemmäksi? Entä kuinka pitkä matka sinne olisi Lontoosta? Kiinnostaisi käydä kyllä tsekkaamassa tuokin paikka, kun kerran sinne päin olen menossa. Harmi ettei pomot ole sun tuttujas enään. Voisin viedä terveisiä sulta. :)
On sinulla ollut mielenkiintoinen työpaikka!
Ei mikään ihme, että siellä kummittelee, kun paikan historia on noin synkkä. Se, että joku huone on aina huomattavan kylmä tai kuuma, on niitä tavallisimpia kummittelun merkkejä. Senkin kyllä uskon, että työkaverisi näki siellä kummituksen, mutta en usko että se oli Elisabeth I. Hänelle tuskin tapahtui siellä mitään merkillistä. Tuonne olisi vaan kannattanut lähettää kunnon tutkijat, eikä noita GHI:n tyyppejä.
Kiitoksia kysymyksistä. The Ye Old Ostrich Inn on Iso-Britannian kummituspubien listalla kuudennella sijalla. Netistä löytyy lisää tietoa Ostrich Innistä. Pubia on tutkittu useaan otteeseen. Myös silloinen pubinomistaja Derek L. oli hyvin kiinnostunut rakennuksen historiasta ja antoi tutkia myös henkimaailman mellastamista rakennuksessa. Hänellä ja vaimolla, Brendalla oli myös asunto yläkerrassa, jossa majoittuivat Colnbrookissa. ( Asuivat vakituisesti Walesissa.) Myös heille oli usein sattunut, että olivat havahtuneet öisiin ääniin, joille ei löytynyt selitystä.
Sitten niihin kysymyksiin.
Colnbrookiin pääsee toki junallakin, lähin asema Langley, josta bussi. Tai, Iver, mutta joutuu silloin kävelemään parisen kilometriä. Parhaiten Colnbrookiin pääseee, kun nouseen VIctorian bussiasemalta Windsoriin menevään bussiin. Matka kestää noin tunnin verran, kylä sijaitsee puolivälissä matkaa.
Samalla reissulla voi käydä myös katsomassa Windsoria. Eton. Tai, vaikkapa Hampton Courtia. Henrik VIII palatsia. Henrikin viidennen vaimon. Lapsikuningatar Catherine Howardin huudon saattaa kuulla galleriassa. Nuori kuningatar pakeni vartijoiltaan ja syöksyi hakkaamaan kappelin ovea, jossa hän uskoi miehensä olevan rukoilemassa. Kuningatar raahattiin kirkuvana takaisin kammioonsa odottamaan mestausta. Lapsivuoteeseen kuollut Jane Seamour puolestaan kulkee linnapihalla.
Tuo yläkerran ruokailuhuone on Elisabethin huone. Kuningatar Ellisabeth I majoittui juuri tuohon huoneeseen matkallaan Windsoriin.
Videolla voi nähdä yksityiskohtia huoneessa, kuten umpeen muuratun avotakan.
Elisabethin huoneessa työkaverini Janice kohtasi hengen. Ei, se ei ollut Elisabeth I. Kummitus oli ilmeisesti Thomas Cole. Se John Jarmanin viimeiseksi jäänyt uhri. Mies hahmo oli mustaan takkiin pukeutunut ja eteni verkkaisesti, kuin ontuen huoneen poikki ja katosi.
Myös siivooja Lindalla oli omakohtaisia kokemuksia rakennuksesta. En muista niitä kovin tarkkaan, koska olin vähemmän tekemisissä hänen kanssa. Mutta kerran tulin keittiöön ja satuin silloin kuulemaan, kuinka Linda väitteli siellä kummittelusta keittiöpäällikkö Martinin kanssa. Lindan kertoman mukaan jokin esine, tai, esineitä oli itsestäään siirtynyt Surujen huoneessa. Ja joskus hän oli löytänyt huoneeseen vietyjä tavaroita jopa käytävältä huoneen ulkopuolelta. Martin oli skeptikko. Hänen suuri huvinsa oli kiivetä ruokahissin kuilussa ja kolkutella yläkerran ruokhuoneen seinään iltaisin.
Muistatko, miten työkaverisi kuvaili näkemäänsä kummitusta? Oliko kummitus ihan kokonainen ja elävän näköinen vaiko jotenkin utuinen? Entä kuvailiko hän kummituksen simiä?
Olen itse törmännyt vanhaan kummitukseen, joka oli ihan elävän näköinen, mutta vaatteet ja silmät olivat oudot. Lisäksi ystäväni näki kerran edellään kävelevän naisen katoavan eikä hän millään uskonut, että kyseessä oli kummitus. Nainen näytti kuulemma ihan elävältä. Paikassa tiedettiin kummittelevan.
Esineiden katoaminen tai siirtyminen paikasta toiseen on myös hyvin tavallinen kummitteluun liittyvä ilmiö. Muistatko, tapahtuiko sitä vain kerran vaiko toistuvasti ja olivatko esineet aina samoja vai eri esineitä? Olivatko ne uusia vai vanhoja? Kummituksilla on tapana siirrellä samoja esineitä kerran toisensa jälkeen juuri samaan paikkaan.
Se tapahtui suurin piirtein tällä tavoin. Olimme tulleet iltavuoroon. Janicen ja David oli määrätty yläkertaan Elisabethin huoneeseen. Janice oli juuri avaamassa ruokasalin aovea, kun hän kuuli ääniä oven takaa ja otaksui Davidin jo ennättäneen saliin. Hämmästyksekseen hän huomasi oven olevan kuitenkin ulkoa päin lukittuna. Oven avattua Janice näki mustaan, pitkään takkiin pukeutuneen rujon miehen ontuvan hitaasti huoneen poikki ja katoavan. Janice siis näki ihmishahmon ottaneen hengen, mutta ei kohdannut kasvokkain.
Noista esineistä minä en enää muista mitä ne olivat, huone oli lähinnä varastohuone ja kaikenlaista roinaa täynnä. Huoneessa oli henkilökuntaa varten vain pari tuolia ja iso pukukaappi. Näyttää siltä, ettää nykyjään henkilökunnanhuone ei enään ole sama, jos sitä kammotaan noinkin paljon. No niin, olihan jo minunkin aikanani siellä nuori harjoittelijatyttö, joka ei halunnut mennä yksinään huoneeseen vaihtamaan vaatteita.
Myös Most Haunted on tehnyt The Ye Ostrich Innistä peräti viisiosaisen ohjelman. Heidän osansa ohjelmassa oli mielestäni bullshittiä, vaikkakin Carlin konttaaminen ullakolla on mielenkiintoista seurattavaa.
Alla toinen llinkki: Brittish Ghosts. Virheellisesti siinä kylläkin sanotaan, että pub sijaitsisi Sloughssa, joka on lähin isompi kaupunki. Vuosikymmeniä sitten Slogh oli osa Colnbrookia.
Samoin virheellisesti puhutaan, The Ye Ostrich Innin perustetun 1500-luvulla. Ostrich perustettiin 1106, mutta jo vuosituhannen alussa tuolla paikalla on ollut majatalo. The Ye Old Ostrich Inn on Englannnin (ei Iso-Britannian) kolmanneksi vanhin pub.
Minulle oli uusi seikka, että John Jarmanin vaimo Mary istuskelisi ikkunapenkillä portaikossa ihmisiä tarkkailemassa. En muista siitää kuulleeni koskaan, mutta se kylläkin selittäisi sen, että portaikossa minulla oli ilkeä tunne, että joku tuijottaa. Piti välillä kurkistella ylös kaiteen taakse onko sielllä ketään, vaikka eihän siellä ketään näkynyt.
Hassua on, että juuri tuolla kohdalla, missä Mary kuuulemma istuisi. Minä itse eräänä iltana kompastuin, putosin pari porrasta ja venäytin nilkkani. Kamppasikohan minut Mary Jarman? :D
Itse kylläkin uskon kompuroineeni ihan ilman kummituksen tuuppimiistakin. Mutta onnekseni en tuolloin tietänyt eukon majailevan sillä kohtaa, se olisi antanut pienen pikantin säväyksen tapahtuneeseen. Mary Jarman muuten hirtettiin miehensä John Jarmanin rinnalla.
Ja se linkki on sitten tässä: http://youtu.be/1AbcHjK040o
Kiitos. Tuo lyhyt ohjelma oli tosi hyvä ja antoi selkeän kuvan paikasta. Ohjelmassa tulivat esille oikeastaan kaikki tyypillisimmät kummittelun merkit eikä kynttilöiden kanssa hommailukaan ole ennenkuulumatonta. Tiedän yhden paikan, jossa kummitus kaatelee kynttelikköjä.
Kuvauksesi perusteella olettaisin, että työkaverisi näkemä kummitus muistutti ihan elävää ihmistä vaatteita lukuunottamatta. Kysyin tätä, koska en ole kuullut ensimmäistäkään tarinaa utuisesta tai osittain näkyvästä aaveesta, väittivätpä kummituskirjat mitä tahansa.
Tunne siitä, että joku katselee, on minullekin kovin tuttu. Tunne tulee aina samassa paikassa, sitä ei voi selittää itselleen millään ja se tuntuu tosi epämiellyttävältä. Rappusissa kompastumisesikin saattoi johtua kummittelusta. Luepa vaikka tältä sivulta kohdat "Pushed down the stairs" ja "The tripping ghost":
http://paranormal.about.com/od/trueghoststories/a/When-Ghosts-Attack.htm
Kiitos, mielenkiintoisesta luettavasta. Olen samaa mieltä, että kaikki kummmitukset eivät todellakaan ole ystävällisiä Kaspereita. Olikos sen britti meedion nimi Eddie Burk, joka esitti teorian, että jotkut kuoltuaan jumiutuvat välivaiheeseen, tai, maastoon. Ja, kun he yrittävät herättää huomiota, koska haluavat apua.
Ymmärtää hyvin sen, että sitä tulee katkeraksi, jos joutuu sitä apua odottamaan turhaan. Vuosisatojakin jossakin synkässä paikassa.
Tuo Bell's Witch taitaa olla perustana sille elokuvalle An American Haunting.
Muistaakseni perheen isä käytti tytärtään seksuaalisesti hyväkseen.
Olisikin mielenkiintoista, jos joku ja jossakin ihan vakavasti tutkisi sitä, kuinka voimakas on ihmisen oma mieli.
Luultavasti se oli Beth itse, joka aiheutti tuon poltergaistilmiön.
John Bellin kuolema saattoi sekin johtua uskovaisen isän syyllisyyden tunnosta ja helvetin pelosta.
Niin, olen itsekin miettinyt sitä portaissa kompasteluani. Videollakin näkee sen ettei noita portaita juostu alas, ne olivat jyrkät ja ahtaat kulkea.
Saattaa hyvinkin olla, että joku, tai, jokin pyyhkäisi jalat altani.
Tuon Great British Ghosts videon alapuolella olevassa keskustelussa huomautetaan, että Mary Jarman ei voi olla viktorianajan asussa esiintyvä naishenki. Se on totta. Jarmanin pariskunta piti majataloa aikaisemmin. Mary ei voi myöskään olla se Elisabethin ajan asussa ilmestyvä nainen. Eli pubissa on monenlaista ja eri aikakausilta peräisin olevaa kummittelua. Itse myös väittääisin, perustuen Colnbrookin pastorin Guy Danielsin tekemään Colnbrookin historiikkiin, että John ja Meredith (Mary) Jarman elivät jo 1100-luvulla. Olen kuulllut, että kuningas Henry I, joka hallitsi 1100-1135. Olisi määrännyt The Ye Old Ostrichin murhien jälkeen poltettavaksi maantasalle ja ettei, sille kirotulle maaperälle koskaan enään saisi rakentaa. Majataloa ei kuitenkaan poltettu ja tuhottu, olihan se kuitenkin tärkeä levähdyspaikkana matkan varrella. Päin vastoin rakennusta restauroitiin ja korjailtiin ja1400- luvulla siihen rakennettiin lisäsiipi, jonka alakerrassa on ainakin ollut naisten vaatekauppa. Mustapukuinen mies on muuten nähty sielläkin, tosin ei taitanut löytää mitään uutta sieltä ylleen.
Tuo paikka on kyllä todella vanha ja on pieni ihme, että se on vielä pystyssä. On hyvinkin varmaa, että se on jätetty purkamatta vain siksi, kun siellä kummittelee. Koko maa-alue on todellakin saastunut hengistä ja vanha kansa on ollut sellaisista asioista perillä.
Kuten sanoit, siellä on varmasti monia henkiä eri aikakausilta, ja kyllä nuo vanhat kauhujutut totta ovat, kun ne ovat siirtyneet varhaiselta keskiajalta meidän päiviimme saatta. Esim. sen ajan Suomesta ei tiedetä paljon mitään. Suomi oli noihin aikoihin pimeä kolkka, johon katolinen kristinusko ja sitä kautta muukin sivistys saapui vasta 1200-luvulla.
Sanoit, että "Olisikin mielenkiintoista, jos joku ja jossakin ihan vakavasti tutkisi sitä, kuinka voimakas on ihmisen oma mieli." Kyllähän tuo asia tiedetään, mutta sitä ei oikein tässä länsimaisessa kulttuurissa oivalleta ja ymmärretä. Kaiken kummittelun takana on oikeastaa aina jokin vahva tunne, yleisimmin intohimoinen viha tai rakkaus, tai vaikkapa hirvittävä (Jumalan) pelko. Ihmismielen voimasta kertoo myös se, että kaunainen ihminen voi tehdä toisille ihmisille mitä hyvänsä ja ahneus pitää monen kummituksen edelleen maan pinnassa vartioimassa omaisuuttaan.