LA helmikuu 2013

Itse vasta jännitän että olisinko nyt raskautunut....
Kuukautisten pitäisi alkaa vasta viikon päästä, mutta tänään (sopivasti kun olin uimahalliin päässyt) oli pöksyihin ilmestynyt vähän verta....
Kuukautis-oloa minulla ei ole, ei ole kipuja, eikä ole runsasta vuotoa, ovis oli viikko sitten niin nyt toivon ja epäilen että kyseessä olisi kiinnittymisvuoto.....
Ja jos on, niin uskallan ehkä testata jo perjantaina, kosk ehkä olisi erittynyt sitten jo niin paljon hormonia että näkyisi testissä=)
Esikoisen kanssa plussasin jo 9pvä hedelmöityksen jälkeen.

Esikoinen on nyt 10kk, ja olemme toivoneet että toinen tulisi mahdollisimman pian, joten olisin todella onnellinen jos tämä nyt tarkoittaisi raskautta.
Vaikka se tietty herättää omat epäilyt jaksamisesta kahden pienen kanssa...
Mutta joo, enhän minä edes tiedä olenko raskaana vielä =D

Toivottavasti pienokainen pysyy matkassa!
Oletteko menossa yksityiseen varhaisultraan?
Me kävimme esikoisen kanssa, rv7, oli kyllä helpotus nähdä että sydän sykki, ja oli oikeassa paikassa.

mulla oli alussa paha olo rv13 asti,mutta en oksentannut koskaan.piti vain muistaa syödä parin tunnin välein ja sain pidettyä pahan olon poissa.myös väsymys painaa pitkin raskautta.nyt rv36 2 menossa ja yöunet on katkonaisia ja vessassa tulee ravattua tunnin parin välein,hengästyn nopesti ja kaupassa käyntikin tuntuu raskaalta..mutta kohta helpottaa ja pieni nyytti on sylissä.minua ainakin on kiusanneet pitkin raskautta alamahakivut ja nyt loppu raskaudesta alapäässä vihlontaa.nauti raskaus ajasta!

täälläkin helmimamma 2013 :D
Oireina,kupliva ja kireän tuntuinen maha,tuntuu niinkuin koko ajan olisi mahassa ilmavaivoja,mutta pieruja ei silti tule.
Rinnat tosi tosi tosi kipeät.
Ei oikeastaan muita oireita,paitsi kauhea energisyys,tekee mieli koko ajan touhuta jotain,siivoamista.leipomista ym.
Itse olen 23v ja mieheni 24,meillä on 4v tytär.. tulee suuri ikäero sisaruksille :) mutta ei se haittaa ainakaan tällä hetkellä :) kauan onkin tätä yritetty,reilu kolme vuotta jo,onneksi ei vielä menty mihinkään hoitoihin,koska nyt tärppäsi :)
Viikko sitten tein testin,ois voinu kyllä varmaan vähä aikaisemminkin tehdä mut en halunnu pettyä ,en osaa vielä varmaksi sanoa viikkoja koska kuukautiseni ovat niin sekavat..

täälläki yksi helmimamma ilmoittautuu. haalean viivan joka vahvistui sain lauantaina, voi tätä ilon määrää, testiä vilkuillen vieläki menee päivät, samaista siis. Oireet ovat olleet vähäiset rintojen arkuus, mutta tämä vielä niin alussa, ihan ymmärrettävää.

Täälläkin yksi helmimamma syöksyy mukaan keskusteluun. Saa nyt nähdä, pitääkö siirtyä tuonne tammimammojen puolelle kun tarkat ajat on määritelty. On siinä niin kiikunkaakun, kummalle kuulle laskettu loppupeleissä sijoittuu.

Viime viikon alussa tein testin ja samantien kun testialue kostui, tuli kaksi tummaa viivaa. En alkuun meinannut uskoa, että viivat tulisivat niin tummana ja nopeaa, luulin että viivaa pitäisi odottaa. Luin käyttöohjeet moneen kertaan ja pakkohan se on uskoa!
Ja mame91, täälläkin tarkastetaan testi joka vessakäynnin yhteydessä :D Niin kauan kun viivat vain siinä näkyy :D

Ennestään minulla on edellisestä suhteesta kaksi lasta; 8- ja 9-vuotiaat tytöt. Eli ikäeroakin riittää :D Miehelleni tämä on ensimmäinen, ja voi sitä innostuksen määrää! (Olen itse 27- ja mieheni 20-vuotias)

On aika outoa, miten tämä raskaus niin jännittää. Kun en ole edes ensikertalainen asiassa. Ehkä siitä on vain niin kauan aikaa kun olen viimeksi odottanut. Ja nyt elämäntilannekin on otollisempi lapsen tulolle. On vakityö, hyvä mies ja tällä kertaa olen täysi-ikäinenkin :)

Nyt vain pitää toivoa, että kaikki menee hyvn. Olen lukenut (liikaa) tuulimunaraskauksista, ja vähän jopa pelottaa. Mutta tsemppiä kakille odottajille, meillä on pitkä ja "tuskallinen" taival edessä :)

täällä kans helmivauvaa odottava! ensimmäinen lapsi tulossa ja oon niin innoissani! rv 6 3 tällä hetkellä. kovin jännittää että meneekö kaikki hyvin ja että pysyykö tuo masukki menossa mukana :)

Täälläkin helmivauvan odottaja! :)
Varhaisultrassa tuli käytyä viikolla 6 0 (luultiin, että viikkoja olis ollut jo 7...) Käynti maksoi 123€ Kela-korvauksen jälkeen. Mut oli se hieno tunne nähä, et siel pikkunen sydän sykki ja oikeeseen paikkaan oli kiinnittynyt.

Ensimmäinen neuvolakäynti oli nyt perjantaina, eli viikkoja on 8 jotain tällä hetkellä. Seuraava ultra on 17.7 et sitten saa ehkä vihdoin selvyyttä raskausviikkoihin ja laskettuun aikaan :)

Aamupahoinvointi on p*skapuhetta! =D Välillä on päiviä, jolloin on erittäin hyvä olo. Sit on päiviä jolloin on huono olo aamusta iltaan... Väsyttää koko ajan. Nyt oon ollut 2,5vk kesälomalla ja huomenna olis paluu töihin, saa nähä mitä siitäkin tulee...

jei! ensimmäinen neuvola 12.7 :) kertokaahan mitä kaikkee siellä ekalla kerralla höpötellään jne.!

Lisäksi siellä ekassa neuvolassa keskustellaan sun ja sun miehen suvun sairauksista ja allergioista. Sydänääniä ei välttämättä ekalla neuvolakäynnillä kuunnella siitä syystä, ettei ne ehkä vielä kuulu ja se aiheuttaa turhaa huolta tulevalle äidille, jos niitä ei saada kuulumaan. Hemoglobiini mitataan ja otetaan verikokeet. Virtsanäyte annetaan joka käynnillä.

Ulkopuolelta huutelen. Onnea odotukseen! :)

Taalla myos yksi helmikuuta odotteleva. Kakkosta odotellaan, veli on jo 3v 1kk. Talla hetkella rv 8 0 ja kylla vasyttaa niin vietavasti 24/7 ja paha olo on viikko viikolta lisaantynyt. Huoh! Ensimmaista odottaesssa pahaolo alkoi vaistya 13-14rvn kohdalla, joten sinne nyt tahtaan. Meilla ensimmainen aika 10.7, mutta ei neuvolaan, silla Brooklynissa asustamme, ja perinteisen laakarin/OBGYNin sijaan aika on varattu Birthing Centeriin, jossa hoitaja on midwife(katilo?) En ole ihan perilla miten suomessa koko synnytys/neuvola toimii, mutta taalla synnytetaan perinteisesti sairaalassa laakarin valvonnassa, joten midwifen luona kayminen ei ole niin yleisesta (harmi!!) Itse tahtaan luonnolliseen synnytykseen ja mahdollisesti vesisellaiseen, ja sairaalassa se useimmiten ei ole mahdollista.

Kiva tutustua ja onnea teidan odotukseen!

Täälläkin yksi helmivauvan odottoja, 22 vuotias ja tosiaan esikoinen olisi. Raskausviikkoja 7 0 ja viikko sitten varhaisultrassa käyty varmistamassa että sikiö on oikeassa paikassa. Pahaa oloa ja heikotusta on paljon, väsymyksestä puhumattakaan.
Ei ole vielä näin varhaisessa vaiheessa uskaltanut kovin monelle hehkuttaa pienokaisesti kun mitä vain voi vielä sattua, mutta positiivisella ja iloisella asenteella mennään.

Onnea muillekin odottajille!

hei, täälä myös yksi helmivauvan odottaja! olemme mieheni kanssa ensikertalaisia, ja kaiken maailman termit ovat ihan outoja, emme edes tiedä mitä tarkoittaa kun olen raskausviikolla 8 1 ! mitä jälkimmäinen luku tarkoittaa, voisitteko vähän valaista tietämätöntä. :) kiitos, ja onnea kaikille!

Helemi91: Se tarkoittaa, että olet raskaana 8 viikkoa ja 1 päivän, eli yhdeksännellä raskausviikolla :) 8 on täydet viikot ja 1 on päivät siihen päälle :)

Taustalta huutelen :D

Eli, mie kävin tiistaina ekassa neuvolassa ja voi että sitä informaation määrää ja niiden lappusten täyttelemistä. Ei oikein jäänyt mitään päähän ja hirveen nivaskan sain opuksia ja lehtisiä. Niitä vissiinkin sitten olis luettava. Nyt menossa rv 9 2.
Yksin esikoistani odottelen, ja pelottaa miten rankkaa tästä tulee kun miestä ei olekaan tukemassa vierellä. Onneksi on hyvät ystävät ja vanhemmat apuna. Onko muita yksin odottavia?

Missäs päin ihmiset vauvojaan odottelee? = ) Itse olen viikoilla 8 1 ja salossa asun. Kakkonen olisi nyt masussa kasvamassa. Oireita ei juurikaan ole ollut muuta kuin pientä vatsan turvotusta varsinkin iltaisin.

Täälläkin yksi onnellinen ilmoittautuu! Ensimmäistäni odottelen ja viikkoja 9 0. Minua vähän huolestuttaa kun minulla ei hirveästi ole ollut oireita (joo tiedän että aina ei ole, mutta tuntuu että kaikilla muilla on kauhea pahoinvointi 24/7 ja ihme mielitekoja jne.. Minulla ainoa selkeä oire on rintojen arkuus, varsinkin öisin/aamuisin kun nousee sängystä. No ehkä olen väsyneempi kuin ennen mutta en mitenkään huomattavasti. Kai tämäkin on normaalia..? Onko täällä muita vähä-oireisia? Jännittää kovasti eka ultra, joka on vasta reilun parin viikon päästä! Jännittää myös tuleva syksy, tiedossa on melkoista stressiä opiskelujen loppurutistuksen kanssa :/ No, jospa kaikki menisi hyvin ja helmikuussa saisin terveen pienen tähtisilmän :)

kiitos lehmus vastauksesta! :)

itsellä oireet ovat välillä ihan kamalia, viime viikolla joka päivä koko päivän tuntu että ihan just tulee oksennus, mutta onneks ei tullu mitään, sillä en pidä oksentamisesta yhtään. !! onneksi tunnin välein syöminen on auttanut, niinkuin neuvolatäti neuvoi puhelimessa.

Heips taas kaikille!

Uteliaana kyselen, etta miten teidan siirtyminen toiselle kolmannekselle on sujunut? Onko olo parantunut ja miten olet muuttunut?

Itsella on nyt menossa 14 5 ja onnellisesti ollaan ekalta kolmannekselta ulkona. Olo on parantunut huimasti kahden viime viikon aikana, oksu ei ole lentanyt moneen paivaan, vaikka vahan aikaan sitten viela tuli 1-5 paivassa. Myoskin energiataso on kohonnut ja mieli virkistynyt. Tahan mennessa raskaus aikalailla toistaa siis ensimmaista kaavaa. Tarkoittaakohan se, etta toinen poika on tulossa?

Paino on tippunut kilon raskaudenalusta, mutta masu tuntuu ja nakyy jo (housut ei mene kiinni). Liikkeita ei ole tuntunut, mutta en ole sita viela odottanutkaan..

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia tahan mennessa, ja mua henk.koht. kiinnostaa myos, etta minkalaisia testeja/juttuja suomen neuvolassa on tahan asti paasseille tehty? (Itse en siis ole raskaana suomessa).

Terkkuja ja onnea helmiodottajille (ja muille)!

Hiljaista tuntuu olevan taalla helmiodottajissa.. :(

No, jatkan itsekseni.. Kaksi yota sitten tunsin vauvan liikkeet ensimmaista kertaa. Oli oikein valloittavan tuntuista, etta siella oikeasti viela on joku, varsinkin kun en ole paassyt laakarissa kaymaan sitten rv 8 (nyt 15 5). En edes tieda milloin paasen seuraavan kerran, kun vakuutuksen kanssa tuli sotkuja (en siis ole suomessa). Ekasta kerrasta naes kotiin tule $1800 lasku pelkista labrakokeista. Eli nain taalla lansimaassa, jossa terveydenhuolto on ihan pusikosta!

Itsellä on laskettu aika 14.2. Tähän asti ollaan menty suht koht hyvävointisena, oksentelu alkoikin vasta aika myöhäisessä vaiheessa rv 12 kieppeillä. Malttamattomana olen ostanut tulevalle pienokaiselle jo kaikenlaista, mm. vaatteita ja vaunut. Rakenneultraa odotellaan innolla, vaikka sukupuolta emme aiokaan siellä selvittää. :)

En ole varma olenko jo tuntenut liikkeitä, en ainakaan mitenkään jokapäiväisesti. Vaikea tietää onko kyse liikkeistä vai mistä kun esikoista odottaa. Edelleen mielta kaiherruttaa se että jos jotain kuitenkin vielä sattuu, olen niin kova huolehtimaan. :(

Miulla menossa nyt rv15 4 ja kun käytiin tuossa np-ultrassa ja nähtiin se vauva niin minä ja mun hyvä ystävä kummatkin yhteen ääneen todettiin että siellä se poika on! Äidille kun näytin kuvat ultrasta niin hän myös sanoi että aivan varmasti poika sieltä tulee.
Kuvittelin että tämä yksin odottaminen olisi rankkaa, mutta mulla on luojalle kiitos hyviä ystäviä ja perhe jotka auttavat ja kuuntelevat murheeni. Seuraavalle ultra käynnillekin on ystävä tulossa mukaan niin ei tarvitse yksin jännittää.
Mä en ole vielä tuntenut liikkeitä, mutta kun makaa selällään sängyllä niin tuntee miten ihanasti kohtu on kasvanut.
Mä en ole vielä mitään ostanut tulevaa vauvaa varten, ystäviltä tosin olen saanut laatikoittain vauvanvaatteita ja leluja. Joulukuussa sitten lähdetään kavereitten kanssa ikeaan shoppailemaan ja ostamaan koko paikka tyhjäksi vauvantarvikkeista :)
Ihanaa odotusta kaikille!

Hei helmimami ym. odottajat textejänne on kiva seurailla, ja olisi kiva tietää myös lisää teistä esim. puolisonne ikä, synnytyssairaalanne jne. toivon kaikille iloista odotusaikaa, itse juuri lapsosen saanut 3kk sitten, mutta edelleen jumitan täällä palstoilla :)

itsellä laskettu aika 6.helmikuuta.ja ensimmäistä odotan,tällä hetkellä viikot 18 5.ollut todella vaivaton raskaus tähän mennessä.ei oksentelua.pientä päänsärkyä oli muutama viikko sitten mutta ei sitäkään enään.ei outoja mielihaluja.viikoilla 15 1 kävin edellisen kerran kuuntelemassa sydän ääniä ja kaikki silloin hyvin.vauvan liikkeitä en oo kyllä mielestäni tuntenut ja muutenkaan ei oikeastaan tunnu miltään tuolla vatsassa.kuukausi sitten tuntui sellaista muljahtelua aika useasti mutta nyt ei juurikaan mitään.ja se vähän huolestuttaa :/ onneksi kahden päivän päästä neuvola niin pääsee kuuntelemaan sydän äänet ja toivon että kaikki on kunnossa.toinen ultra olisi sitten seuraavalla viikolla.vatsakaan ei ole kasvanut yhtään.ainoastaan tuntuu kovemmalta kun varovasti painelee.kai se kohtu siellä kasvaa mutta olisi kiva kun sais jotain selkeetä näyttöä raskaudesta.huolestun heti jos ei oo mitään outoja olotiloja.eli pelon sekaisin tuntein odottelen tiistain neuvola käyntiä.toivottavasti kaikki hyvin.. ja onnea muille odottajille :)

Tiedän et ei pitäis huolestua,mut on vaikeeta olla huolestumatta.etenkin kun ensimmäinen lapsi tulos niin ei tiedä miten kaiken pitäis mennä.täytyy yrittää olla onnellinen siitä että ollut näinkin "helppo" raskaus tähän mennessä :) huomenna nauvolaan niin jos tää paniikki vaikka helpottais sen käynnin jälkeen :)

neuvolas kaikki hyvin.sydän äänet kuului hienosti ja potkikin silleen että se koko laite särisi :D neuvolantätiäkin nauratti :) viikolla 12 kävin ultrassa ja nyt oon ens viikolla menossa uudestaan.oon 3 päivää tuntenu ihan selkeitä muksimisia vatsassa.jotenkin niin helpottava ja ihana tunne

Missä kaikki helmimammat luuraa? :)

eilen käytiin ultrassa ja kaikki on vauvalla hienosti.painoarvio oli 300g.kysyin sukupuolta mutta vauveli laittoi jalat niin ristiin että lääkäri ei lähtenyt edes arvaamaan kumpi on tulossa :D vähän harmitti,mutta pääasia että kaikki on kunnossa. vajaan kuukauden päästä kolmas ultra niin ehkä malttaa sitten olla paikoillaan :) mulla on diabetes niin pääsen kuukauden välein ultraan loppuraskauden ajan.ei auta muu kuin odottaa.
Miten siellä rapakon toisella puolella menee toi homma,oon ymmärtänyt että saattaa olla ihan kallistakin touhua synnyttäminen?? varmaan aika erilaista kuin suomessa? :)

Onkos äipät pystyny tekee ihan töitä raskaudesta huolimatta? ite oon päiväkodissa töissä, ja hieman noi nostelut aiheuttaa suppareita.. toivottavasti ei kuitenkaan mitään sen suurempaa aiheutus. mistä päin muut mammat on? mä oon satakunnasta ja satakunnan keskussairaalassa olis tarkotus ponnistaa tää paketti ulos sitten aikanaan :)

Heippa kaikki! Täällä myöskin yksi esikoistaan odotteleva 23v. Luin tuota helmimamin viestiä aiempana, niin kuin olisin itse kirjoittanut, ihan samanlainen tilanne, la vain päivää myöhemmin 21.2. Raskaus alkoi meilläkin ensiyrittämällä. Kaikki sujunut tähän mennessä erinomaisesti, välillä vatsassa vihlaisuja.. Kovasti myös täällä rakenneultraa odotellaan. Mies haluaisi tietää kumpi on tulossa, mutta itse pitäisin mielelläni yllätyksenä, sillä molemmat tervetulleita. Toivotaan että vauva pitäisi ne jalat vaan ristissä.:)

Meilla ultra 2.10 ja en myoskaan jaksaisi odottaa. Kauhean utelias olen onko siella neiti x vai poika x. Tytolle on jo koko nimi valmiina, pojalle vain etunimi. Viela ei vakuutus ole tullut lapi, mutta ajattelin etta pakko kayda katsomassa vaikka siita saattaa ne kauheat laskut tulla.
Kismet-85: Joo, taalla on nama raskausajan ja synnytyskulut (ja muukin terveydenhuolto) ihan alyttoman kallista ja vakuutus on niin vaikea homma. Anoin osavaltion vakuutusta, joka evattiin, mutta kun otin niihin yhteytta, sanoivat etta olivat mokanneet, joten ei kun uutta hakemusta kehiin. Nyt vaan odotellaan melkein kusi sukassa. Olen koko raskaudenaikana kaynyt terkkarilla 2 kertaa, mutta kummallakin asiat ollut ok, ja toisella kerralla kuulin sydanaanetkin. Nyt kun vaavin liikkeet on paivittaisia, se ainakin vahan rauhoittaa. Mutta toisaalta tuntuu etta masunkasvu on loppunut. Mielestani se on ollut sama jo kuukaudenpaivat. Toiset sanoo etta on liian iso ja toiset sanoo liian pieneksi. En tieda, mutta kylla valilla masentaa olla niin tammoisessa ei-sairaanhoitoa tilanteessa. "Onneksi" en ole ainoa, niin paljon vertaistukea loytyy..

Vahan jannittaa etta melkein puolivalissa mennaan (rv 19 4). Kauhean nopeasti mennyt aika!

Mietin tassa eilen, etta meilla on miehen kanssa haapaiva tammikuun puolivalissa, ja ei olla vuosiin paasty yhdessa juhlistamaan, kun oon aina ollut matkoilla, etta jos tana vuonna tehtaisiin jotain. Varsinkin ennenkuin vauva tulee. Esikoinen menisi mummolle yoksi (hanellekin oikea juhlanpaikka, kun aina kinuaa mummolaan menoa). Haluaisin menna 1n tai 2n yon risteilylle New Yorkista, ja paatissa voitaisiin kayda syomassa, leffassa jne, mutta miesta vahan jannittaa, kun on kuukautta ennen laskettua aikaa. Musta voidaan menna ihan hyvin. Mita mielta olette? Menisitko itse?

Kyllä voitte hyvin mennä, jos ei mitään ennakko oireita ole ollut, niin synnytyksen käynnistymisn riski on todella pieni :)

Huomenna olisi sitten tuo rakenneultra. Jännittää ihan hirveesti et onks kaikki kunnos ja samal sit taas ootan innolla et pääsee näkee pikkuisen :) Toivon mukaan se sukupuolikn selviäis.

Muuten on raskaus menny tosi hyvin. :emmA:, onpa meillä samankaltaiset tarinat :) Onkos teillä ollut jo tuo rakenne?

Rakenne ei mennyt ihan niinku odotin. Vauva ei oikein suostunut yhteistyöhön eikä saatu kaikkea mitattua. Vauva on myös melkein pari viikkoa pienempi ku pitäis, mikä pisti huolestuttamaan vaikka kaikki oli muuten hyvin. Nyt meen ens viikol uudestaan ultraan mis mitataan loput ja katotaan onko tapahtunu edistystä.

Nyt on ultrassa kayty, kuten myos neuvolassa (tai sita vastaavassa). Kaikki oli hyvin, vaavilta loytyy jasenet ja sisaelimet, vaikka kauan se ultraus kesti. Niin ihanaa oli tallakin kertaa, kun isa oli mukana ja vaikken itse nahnyt ruutua koko aikaa (ihan lopussa vasta), han naki ja oli miehekkaasti liikuttunut. Voih! Isi ja isoveli saivat myos toiveensa mukaan, kun vauva erittain anteliaasti paljasti sukupuolensa ja meille on siis toinen poika tulossa. Itsella on sekava olo, kun tyttoa toivoin ja olin niin siihen varautunut. Olen onnellinen pojasta, mutta suren hieman sita ajatusta, etta minusta ei koskaan taida tulla tytonaitia. Hassua, koska kun ennen tata "varmistusta" surkuttelin, etta meille ei tule toista poikaa (kun kuvittelin vauvan olevan tytto) ja miten ihanat olisivat veljekset. Kylla on hormonit sekoittaneet paan! Heh! Nyt olen asian kanssa sujut omassa paassa, mutta viela pelottaa sukulaisten reaktiot, kun kaikki ovat niin hartaasti tyttoa toivoneet. Olen kuullut loputtomat jutut tukanlaitosta rimpsumekkoihin ja miten sopo ja ihana tytto olisi (tama vauva on miehen sukuun viides poika, kun tyttoja on vain yksi, joten voi myos vaikuttaa). Olen kertonut vasta parille ystavalle, perheelle paljastetaan kiitospaivana kakun avulla, toivottavasti eivat ilmaise pettymystaan ainakaan nakyvasti.

No, puhuttiin miehen kanssa, etta ehka meidan ei pitaisi olla niin ehdottomia, etta lapsiluku jaa tahan kahteen, vaan katsoa elamaa pari vuotta eteenpain ja miten silloin tuntuu, vaikka se on selva, etta kolmatta vauvaa en yrita pelkastaan toivomalla, etta saisin tyton, koska se olisi ihan hulluutta. Kolmatta vauvaa voidaan yrittaa, jos on olo, etta kolmas halutaan, oli se poika tai tytto. Toisaalta se antoi myos tiettya rauhallisuutta itselle, kun olen koko raskauden ajatellut, etta viimeista kertaa koen kaiken taman ja sitten vauvaian jne, etta ehka tulevaisuus on viela avoin, ei tarvitse ajatella niin lopullisesti etta "viimeisen kerran tama ja tama.." Ei pitaisi aina suunnitella kaikkea niin kauhean tarkasti, niinkuin mulla on pahana tapana. Mutta ihana oli, etta vauva on kunnossa ja nykyaan jumppaa erittain ahkerasti pitkin paivaa ja yota. En jaksa odottaa hanen tapaamistaan!

Helmimami, pidetaan peukut pystyssa, etta ensi kerralla ultraus onnistuu ja paaset rentoutumaan vauvan ultrakuvien kanssa!

Meillä oli rakenneultra viime viikolla ja kaikki oli ok. Pikkuinen tyttö sieltä todennäköisesti on tulossa, mutta en vielä uskalla ajatella mitään vaaleanpunaista.:) Mukana ultrassa oli sveitsiläinen lääkäriopiskelija, joka halusi myös kokeilla, joten saimme vähän ekstra aikaa katsella vauvaa. Yllätyin miten tarkasti pystyi näkemään sydämen kammiot ja sormet ja varpaat. Ei tosiaan enää malttaisi odottaa että lapsi syntyy. Hoidan vauvaa jo ahkerasti yöllä unissani..:)

Kaikki oli onneks hyvin toisessa ultrassa ja tyttö myös täällä tulossa :) Nyt tuli vaan uusi "stressin aihe" kun istukka kasvaa edessä ja melko alhaalla. Joulukuussa kontrolli et mihin päin on kasvanu. Jos on kasvanu lisää alaspäin ni sit on sektio tiedossa. Enkä missään nimessä halua joutua siihen ku pelkään niin paljon. Mut se on sit vaan kestettävä että saa ihanan pikku paketin sieltä masusta.

Tyttö täälläkin Ouluun tulossa ja yksin odotellaan. Mutta yhtä hymyä kaikesta muusta huonosta (lapsen isästä) huolimatta.
Laskettu aika sattuu vielä minun oman äidin syntymäpäivälle ja ei kauas heitä minunkaan syntymäpäivästä. Eli naistiimi tulossa :) Ei malta odottaa pikkuneitiä vielä kolmisen kuukautta.

mitäs kuuluu helmimammoille? aika hiljaista tuntuu täällä olevan. Itsellä nyt menossa rv 25 2 ja olo on mitä mahtavin. ainut huolen aihe nyt on vain pieni mahani, josta neuvolassakin oltiin jo hiukka huolissaan, potkut tuntuvat kovasti, mutta raskausmahaa ei ole oikein minkäänlaista. tätä varten varattiin lääkärille aikaa, että tutkii tarkemmin. toisaalta, neuvolassa sanottiin että onnekas olen jos en kovasti kasva raskauden aikana niin kilotkin lähtee sitten synnytyksen jälkeen helpommin.
hurjaa miettiä että ollaan menossa jo yli puolenvälin ja kohta saa pienen nyytin syliinsä. ihanaa odotusta kaikille!

Taalla ollaan me myos viela. Puhelin oli rikki pari viikkoa, niin ei tullut taalla niin usein kaytya ja nyt on sitten ollut kauhea kiire viime aikoina. Kaikki on mennyt hyvin, masu otti kasvuspurtin viikko sitten niin, etta tuttavatkin sanovat, etta yhdessa yossa kasvoi jatiksi! Itsella alkaa olla olo, etta voikun ihmislajin raskaus kestaisi vaan 6-7kk, eika sita 9kk, joka tuntuu niin pitkalta ajalta!

Vauva on aktiivinen ja potkii voimakkaita potkuja niin, etta melkein sattuu. Supisteluja on ollut taallakin, ja myos kipuja varsinkin liikkuessa. Mulla oli neuvola perjantaina ja sokerilitkukoe tehtiin. Kaikki oli hienosti, hyvat verenpaineet, voimakkaat sydanaanet, mutta maha mittasi rv26 3 sijasta 28vko. Hoitaja kylla sanoi etta se on ihan ok. Jotenkin on vaan niin kauhean iso olo kokoajan! En kylla edes muistaisi, etta ensimmaisen kohdalla olisi mahaa edes mitattu tai olisi ollut nain "taysi"olo kokoajan.

Sitten se mika eniten mietityttaa.. Heinakuussa ekassa tarkastuksesta hoitaja loysi toisesta rinnasta patin ja kaski tarkastuttamaan ultrassa. No sitten tuli ne vakuutussotkut ja miehen kanssa tutkittiin etta kummastakin rinnasta loytyisi patti, niin asia unohtu. Nyt oli eri hoitaja, joka naki papereista jutun ja tutki uudestaan. Tallakin kerralla patti loytyi heti ja nyt on sitten lahete ultramaan rinta. Pikkuisen pelottaa, mutta yritan olla ajattelematta.

Onko teilla muuten nimet jemmassa vauveliineille? Meilla on vaan etunimi, muut nimet tuntuvat olevan kiven alla!

Mullaki löyty patti kainalosta ja menin sen kanssa lääkäriin. Oli onneks vaan tulehtunut hikirauhanen. Muaki hermostutti vaik kuin paljon mut onneks ei ollu mitään. Mut kannattaa tosiaan mennä tarkistamaan ni ei tarvii sit stressata.
Meil on koko nimi valmiina. On myös pojalle jos joskus saadaan. Tietty voi sitten olla eri mieltä nimestä kun sen aika tulee :) Me onneks keksittiin nimet tosi helposti ja sopuisasti. Toivottavasti lapsi on sitten nimensä näköinen :).
Onko teillä muuten BrooklynMami lapselle tarkoitus antaa kokonaan amerikkalainen nimi vai otatteko huomioon myös suomalaisuuden?

Enpä tiennyt että tällasiakin ketjuja on, nyt kun on aikaa surffailla niin löytää näköjään kaikkea uutta.

Meillä on LA 22.2, viime viikon maanantaina jouduin sairaslomalle ennen aikaisten supistelujen takia ja nyt sitten ollaan kotona levossa ainakin 5.12 asti, jolloin lääkäri tsekkaa tilanteen, mutta ei kuulemma kauheasti ole toiveita ettäkö töihin saisi vielä palata ennen äitiyslomaa :/

Hiukan tuntuu tylsältä, mutta nyt täytyy ajatella vauvelin parasta :) Saatiin tietää rakenneultrassa että meille on tulossa poika, vauvan isä on ihan onnesta soikeana.

En ole vielä uskaltanu laittaa mitään valmiiksi. Onko muut jo hankkineet vauvalle jotain?

Mukavaa kuulla että helmikuun odottajilla menee hyvin. Itse tuossa aikasemmin mainitsinkin hitaasti kasvavasta mahastani, no, huolehdin ihan turhia, sillä tänään lääkärissä mitattiin ja sanoivat että on massu lähtenyt kasvupyrähdykseen.
Hemoglobiini tosin oli hyvin alhainen ja käskivät aloittamaan rautakuurin, ihme että onkin heikottanut ja välillä meinannut kesken kauppareissun pyörtyä.
Vauva potkii ihan hirmuisesti, yksi aamu tuli niin kovia potkuja että ihan jo sattui.

Valmiiksi vauvalle on hommattu vaatteita ja babysitteri ja ja ja itkuhälytin sekä kehto. Kaikki tosin saatu ystäviltä, joten vielä en ole itse mitään ostanut. Joulukuussa olisi tarkoitus lähteä ostamaan vauvan rattaita, sillä ne ovat sellaiset jotka haluan ihan uutena.

Viikon päästä onkin sitten jo eka synnytys/perhevalmennus, jännittää pikkaisen.

En tiedä kuulostanko kamalalta tulevalta äidiltä, mutta olen silloin tällöin miettinyt, että onko minusta tähän ja kykenenkö äidiksi. Onko muilla ollut tällaisia pelkoja tai tuntemuksia?
Tämä vauva, uusi elämä, on minulle todella tärkeä ja rakas, mutta en voi olla ajattelematta sitä, että epäonnistuisin tässä.

Hei taas!

Eilen oli rinnan ultraus ja laakari sanoi, ettei mikaan nayta halyyttavalta. Kaski kuitenkin valvoa ja tunnustella, jos tulee muutoksia myohemmin, niin sitten otetaan koepala. Hyva mieli tuli, mutta vahan epailyttaa pystynko pattia seuraamaan, varsinkin sitten kun maito tulee..

Meillakin oli koko nimi tytolle valmiina, mutta pikkuveljelle ei tunnu loytyvan kuin eka nimi. On meilla ideoita, mutta ei napsahda samallalailla kun tyton nimi. Nimeen tulee suomalaista, kuten isoveljella ja kaikki nimet tulee olla suomalaisittainkin helpohkoja (ei esim Matthew, vaan esim James). Isoveljen tokanimi on suomalainen Leevi (vaikka isi lausuukin sen amerikkalaisittain Liivai). Pikkukakkoselle kaavaillaan toiseksi nimeksi Eelia (isi sanoisi sen kylla Iilai), mutta ei olla ihan varmoja. Mulle on tarkeaa, etta lapset "sailyttaa" suomalaisuutta ja esikoinen puhuu sujuvaa suomea. Toivottavasti nain kay myos kakkosen kohdalla.

HelmiSini: Meillekin tulee poika! Ainoan hankinnan, jonka olen vauvalle tehnyt tahan mennessa on lelu, joka oli puoleenhintaan. Vaatteita meilla on kauheasti saatuja ja esikoiselta jaaneita ja myos vaunut/sitteri/keinu/kehto/halytin/rintapumppu on saastossa/luvattu. Hommaamaan joudutaan matkasanky (jossa on myos bassinet-osa), joka esikoisella oli paljon katevampi kuin pinnaria, jota en talla kertaa edes halua. Myoskin vauvankantopussi on viela hommattava (meille elintarkea).

Happy!: Mua jannitti ekan kohdalla tosi paljon, etta miten osaankaan hoitaa niin tarkeaa roolia kuin aiti. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja kun vauva tuli, unohdin pelkoni. Mutta nyt kakkosen kohdalla pelko on paljon kauheampi, kun yhtakkia pitaisi osata olla aiti kahdelle. Jotenkin tuntuu etta en tieda miten voin hoitaa vauvaa ja isoveljea samanaikaisesti! Myoskin synnytys pelottaa nyt paljon enemman kuin ekalla kerralla, vaikka eka kerta meni nopeasti ja hyvin (vahan yli 6tuntia). Luulen etta jannittaminen joillekin on ihan normaalia, todellakin uskon, etta hyva aiti sinusta tulee ja osaat kasvattaa ja hoitaa lapsesi juuri sinulle oikealla tavalla.

Täällä sitten jouduttiin vuodelepoon kun niin paljon tulee supistuksia ja ovat alkaneet vaikuttaa kodunkaulaan ja suuhun. Vähän jännittää et miten tää raskaus nyt tästä etenee. Toivottavast pikkunen pysyy matkassa mukana mahdollisimman pitkään et ehtii kasvaa ja kehittyä. Mut nyt vaan yritetään ottaa rennosti.
Meillä on eka synnytysvalmennus jo ylihuomenna. Jännää! Odotan sitä et pääsen tapaamaan muita odottajia täältä meidän alueelta jos vaikka sais kaverin.

Ai täällä on muitakin Turkulaisia :)

Tiedän miltä susta tuntuu helmimami, itsekin ollu nyt kohta kuukauden vuodelevossa noitten ennen aikasten supistelujen takia. Tuntuu tosi tylsältä kun alkuraskaus kuitenkin meni suht hyvin, mitä nyt hiukan pahoinvointia ja väsymystä, niin nyt sitten jos joutuu olemaan helmikuulle asti jalat ristissä :/

Meillä ei ole edes puhuttu synnytysvalmennuksesta, ehkä sekin sitten vielä tulee :) Hirveen pitkiä muuten noi neuvola-käynti välit. Meillä on ensiviikolla lääkärin tarkastus ja sitten seuraava neuvola viiminen päivä joulukuuta. Viimeksi ollu "neuvolan tädillä" 22.10, että meillä on aika pitkä väli. Vai onko muillakin yhtä harvakseltaan käyntejä?

Voi, tsemppia teille vuodelepolaisille!!

Itsella on ollut niin hirvea kiire ja stressi viimeisen parin viikon ajan, etta se on nyt alkanut purkautumaan itkukohtauksina (myos hormonit vaikuttaa). Viela olisi pari viikkoa puristusta ja sitten jaan "aitiyslomalle" (ei oikealle, mutta koulu on ohi, eika ala vasta kuin helmikuussa). Ja samalla menee muutama muu stressinaiheuttaja. Itsella tekee myos ihan kauheasti mieli jo alkaa pesta ja napraamaan vauvanvaatteita, mutta yritan nyt hillita itseani edes joulun yli ja sitten. Tilasin kylla vauvalle talvipuvun, kun isolla alennuksella sain.

Olen hieman ymmallani, etta kaytte neuvolassa niin harvoin. Taalla kayn nyt kerran kuukaudessa (seuraavan kerran perjantaina) ja nyt kun on kunnolla siirrytty viimeiselle kolmannekselle, tarkastukset on kahden viikon valein. Ja viikolta 36 viikottain. Mulle se sopii hyvin, kun ensimmaisessa raskaudessa loppuvaiheessa oli alkava raskausmyrkytys, niin nyt jannitan sita vahan.

Maha on kasvanut hervottoman isoksi! Miten teilla? Jotenkin tuntuu, etta esikoinen ei ollut nain iso tassa vaiheessa. Nyt vauva on kylla tosi ylhaalla myos ja tuntuu etta alamaha on "tyhja", mutta alkaa olla inhottava olo. Ja eilen olin tapahtumassa, jossa ihmiset kyselivat lasketusta ajasta jne ja hammastyivat kun sanoin helmikuu! (Odottivat joulukuun loppua tai jtn).

Miten teilla on "oireet" muuten muuttuneet? Mulla vasymys on taas lisaantynyt (johtuu myos kiireesta ja stressista) ja eilinen deitti-ilta miehen kanssa paatyi taksimatkaan kotiin ennen 20:00 ja sammumiseen sohvalle ennen yhdeksaa. Nooh, tulipahan nukuttua hyvin! Tanaan laitetaan joulukoristeet ja aletaan nauttia tasta viimeisesta sesongista 3-jasenisena perheena (odotan vauvaa tulemaksi tosi paljon, joten positiivista ajattelua)!

Jaksamista vuodelepolaisille ja muille!

Kyl mulla ainakin on neuvolakäynnit just tollee ku sullakin BrooklynMami. Eli neljän viikon välein sinne viikolle 30 asti suunnilleen, sit kahden viikon välein ja viikolta 36 eteenpäin joka viikko. Ja neuvolalääkäri mulla on ollu kaks kertaa plus sit yks ekstra käynti.

Tuulia helmikuu: Mulla ainakin tuli supistuksia melko useasti ja joka päivä. Ja heti jos joutu tekee jotain ni paheni vaan. Mulla sattu onneks toi neuvolalääkärin toinen käynti just sopivasti et pääsin tarkistukseen. Lääkäri katto kohdunkaulan ja suun ja oli alkanu jo lyhenee ja pehmenee. Siks nyt sit pitää vaan maata ja kattoo tuleeko silti supistuksia paljon. Ens viikol meen tarkastukseen et jatkuuko makoilu. Viikko vast menny enkä tiedä miten oikein saan ajan kulumaan. Pakko vaan kestää et pysyy vauva mahdollisimman pitkään vatsassa.

Mul ei oikein oo oireet muuttunu paitsi nyt nää supistukset. Välillä alkaa ahdistaa ku tuntuu et vauva syntyy jo ihan pian. Jotenkin aika tuntuu vaan menevän hirveetä vauhtia eteenpäin. Silti odotan tätä vauvaa niin paljon. En millään jaksais odottaa :)

Helmimami: Miten kävi? Olitko jo tarkastuksessa? Toivottavasti pääset täyslevosta pois tai sulla on kauhee kirjastollinen hankittuna hyviä elokuvia ja/tai kirjoja!

BrooklynMami: Tuttua tuo väsymys...Eikä pienoinen stressi auta yhtään siihen päälle. Olen ollut pahalla tuulella ja ärsyyntymiskynnys on matalalla. Tekee mieli vaan lepäillä. Yöunet on nyt ensimmäsitä kertaa koko raskauden aikana jotenkin häiriintynyt, ja tuntuu että aamuisin olen aina väsynyt. Tuo joulukuun pimeys ei varmaan yhtään auta asiaa. Joskus on heikohkosti pahoinvoiva olo.

Teen itse freelancerinä tällä hetkellä hommia, ja yksi isompi kirjoitustyö olis valmistuttava tällä viikolla, mut pitää oikeasti pakottaa itseään tekemään ja tuntuu että aivokapasiteetti on ihan nollassa,eikä vaan jaksais enää. Odotan ens viikkoa, kun tää on alta pois ja voi keskittyä joulun laittelemiseen, sit joulu, enkä sit enää ota mitään töitä vastaan vaan jään odottelemaan vain ja ainoastaan vauvaa ja puuhailemaan ja näpertelemään vaan jotain kotijuttuja, ihanaa! Ja aion nukkua, nukkua ja nukkua :)

Nyt tosiaan alkaa tuntua, kuten helmimami tuossa totesi, että vauvahan syntyy ihan pian! Se ei niin montaa viikkoa ole enää kun ajattelee.Ja samat tuntemukset - välillä ahdistaa, ja kuitenkin odottaa jo tosi paljon.Ajatukset käy synnytyksessä entistä useammin. Oletteko jo miettineet synnytystä- siis että mikä olis ihanne? Kummempaa suunnittelua tuskin kannattaa tehdä...mut jos vois elää ihannemaailmassa :)

Eilen olin tarkastuksessa ja sairasloma ja lepo jatkuu. Kohdunkaulaa ei oo melkeen ollenkaan jäljel. Huome meen käymään äippäpolil ja toivottavast sielt sais jotain apua. Vaikka niitä supistuksen estolääkkeittä. Vähän on alkanu pelottaa et jos hän syntyy liian aikasin. Neuvolalääkäri kyl lohdutteli et vauva selviää jos nyt syntyy. Sit mun kohtu on vähän hidas kasvamaan ni sitäki aletaan varmaan seuraamaan et kasvaako vauva normaalisti.
Mä en osaa ees ajatella synnytystä ku nyt on vaan ajatukset vauvan sisäl pysymisessä. Nyt on viikkoja kasassa tasan 30 ni toivon et pysyis kohdussa vielä 4-5 viikkoa et vahvistuis. Mut koitan olla liikaa stressaamatta :)

Koita jaksaa helmimami, muistan vielä millaista piinaa on pelätä että jos vauva tulee liian aikaisin ulos..

Meillä oli onneksi tilanne "normalisoitunut" kun käytiin lääkärintarkastuksessa ja nyt saa ulkoilla ja hiukan touhuilla joulujuttujakin :) Kuitenkin lääkäri laittoi sairaslomaa äitiysloman alkuun asti koska oli sitä mieltä että niin on parempi, tosin työ jota teen on fyysisesti aika raskasta enkä luultavasti olis tän mahan kanssa pystynyt siellä enään toimimaankaan.

Seuraava neuvola on 31.12 ja sillon sovitaan synnytysvalmennuksesta (toivottavasti) onko muut jo käyneet valmennuksessa?

Viikkoja tasan 31 eli laskettu 16.2! Huomasin tän sivuston vasta nyt,oon kyl yrittän löytää sivui mis ois muitaki helmikuun mamei mut tuntuu ettei monikaa kirjottele .. Yksin odottelen esikoistani ja kaikki menny erittäin hyvin.. :) Itse asustan Kymenlaakson suunnil ja meillä on ollut 4kpl tapaamisia muitten odottavien kanssa ja se neljäs oli tutustuminen synnytys-sairaalaan.. oli kiva nähdä minne sit joutuu ja miten hommat etenee..

Tsemppia helmimamille ja muille odottajille. Loppusuora alkaa tosiaan haamottaa (niin nopeasti tuntuu aika menevan). Joulun jalkeen kaivan esiin vauvan vaatteet pesua ja lajittelua varten (meille on tosiaankin kannettu niita pusseittain). Ei jaksaisi odottaa.

Mutta on myos pakko purkautua yhesta asiasta. Oon ihan raskauden alusta asti puhunut parhaalle ystavalleni (laheinen kuin sisko) , josko han voi katsoa esikoisemme peraan kun lahto tulee. Sanoin etta annan hanelle taksirahat valmiiksi ja kaikki oli sovittuna. Sitten noin viikko sitten varmistelin asiaa kymmenennen kerran, kun "neuvolan" hoitaja oli just ohjeistanut varautua "syoksysynnytykseen", niin ystavani sanoi etta unohti koko asian ja aikoo nyt lahtea lomalle juuri vauvantulon aikoihin. Sain ihan kauhean stressin, kun nyt isa ei tod.nak. paase mukaan synnytykseen, kun meilla ei ole ketaan muuta katsomaan esikoista (unettomia oita on vietetty asian suhteen). Miehenkin sukulaiset asuvat yli parin tunnin ajon paassa. Minua loukkasi aivan kauheasti, etta ystavani "unohti" koko jutun ja vauvan syntyman, joka kuitenkin on minulle elamaa mullistava asia. Tuli olo, etta ehka emme olekaan niin hyvia ystavia kuin mita olen nama 20v. kuvitellut (han on myos suomesta). Nyt sitten pelkaan ja suren synnytysta, kun yksin joudun siella olemaan. En myoskaan tieda miten voin paasta taman asian yli ystavani suhteen. Miten teidan synnytyssuunnitelmat menee?

Kävin siellä äippäpolilla ja asiat ei onneks ookaan niin huonosti ku neuvolalääkäri luuli. Oon päässy pois vuodelevost ja saan vähän jotain puuhailla. Rauhassa pitää kuitenkin ottaa ja kuunnella omaa kehoa et koska pitää huilata.

Brooklynmami, onpa kurjaa et sulla kävi tollee. Mulla on ollu raskauden alusta asti ongelmia parhaan kaverin kanssa ku ei oo ollu kauheen kiinnostunu musta ja raskaudesta. Toivottavasti saatte jonkun tulee vahtimaan eskoistanne, että mies pääsee mukaan synnytykseen ja sun tueksi. On kyl aika outoa, että unohti ku on sulle kuitenkin tärkeä asia kyseessä ja luulis hyvän ystävän tälläisen muistavan.

Mul ei oikein oo mitään suunnitelmaa synnytyksen suhteen. En osaa yhtään ajatella et tää vauva tulee joskus myös ulos :) Pelkään ihan törkeästi niit piikkejä ja toivon et synnytys menis sen verran kivuttomasti etten tartteis mitään puudutteita. Toiveajattelua varmaankin :)

Helmikuu1: Tervetuloa mukaan :)

Helmimami:Hieno homma, että olet päässyt pois vuodelevosta!! Ota rauhassa nyt vaan! Joulukin kyllä tulee ilman valmistelujakin :)

BrooklynMami: Saitpa kurjaa kohtelua ystävältäsi.Ehkä kaikki ei vaan yksinkertaisesti tajua, kuinka suuri asia on saada vauva - jos on siis itse lapseton - ja ehkä hän ei vaan ole sisäistänyt, miten tärkeä hänen apunsa olisi ollut sinulle ja teille. Jos ei ole ikinä lasten kanssa ollut ja elänyt sitä arkea, niin ei välttämättä ymmärrä, kuinka yhtäkkinen suunnitelmien muuttaminen ei onnistu ihan mutkattomasti. Saisitteko tehtyä jonkun muun järjestelyn? Vaikka palkattu lastenhoitaja niin pitkäksi aikaa kunnes miehenne vanhemmat ehtisivät paikalle? Toivottavasti asia järjestyy jollakin tapaa eikä tarvitse sitä murehtia enempää, ja miehesi pääsee synnytykseen mukaan.

Ei olla synnytysvalmennuksessa tms käyty, eikä sitä kai oletetakaan kun on jo kolmas tulossa - ei ainakaan neuvolassa ole mitään mainittu. Miehellenihän tämä on ensimmäinen, joten ehkä se hänelle olisi kiinnostavaa, mutta kaiketi synnärillä käynti jossain vaiheessa vielä ennen todellista tapahtumaa riitttää. Hän on kerran työnsä takia sattunut keskelle synnytystä, muistaakseni Indonesiassa, jossa nainen ilmaantui maaseutuklinikalle, jalan,synnytti parissa tunnissa ja sen jälkeen otti vauvansa ja lähti tallaamaan reippaasti kotiin taas, luoja tietää kuinka pitkälle. Toivottavasti ei kuvittele, että mä pystyisin samaan, hehheh!

Kaikki Suomessa odottajat on varmaan saanut äitiyspakkauksen jo? Tuli Kelalta tuossa pari viikkoa takaperin kohtelias kirje, jossa pahoiteltiin, kuinka äitiyspakkauksen pyyyhkeen kanttinauha saattaa päästää pesussa väriä, ja jos se oikeanlaisesta pesusta huolimatta värjää, niin saa lähettää takaisin. Lopuksi pahoiteltiin mahdollista asiasta aiheutunutta vaivaa! Olette varmaan muut saaneet sen saman kirjeen. Olipa taas muistutus kuinka älyttömän hyvin meillä on täällä asiat :) Ensin saat vauvan vaatteet ilmaiseksi ja sitten vielä pahoitellaan jos niissä onkin joku pikkuvika! Ei voi olla rakastamatta tätä maata :)

Sellaisia ajatuksia tänään... Neuvolassa taas käyty, kaikki mukavasti.Kätilö sanoi, että vaikka olen synnyttänyt aiemmat kaksi viikolla 37, niin se ei ole mtenkään sen tae, että tämäkin tulisi ajoissa. Oli mukava kuulla. Olin jotenkin ajatellut, et varmaan taas se menee samalla lailla. Vauva on jo pää alaspäin. Onnistuu potkiskelemaan kyllä kummallisesti jokaiseen mahdolliseen suuntaan silti!

Hyvää joulun odotusta kaikille vauvojen odotuksen lisäksi!

Eipä ole aikoihin tullu tänne kirjoiteltua. Joulupyhät oli ja meni ja masu sen kun kasvaa. Mukavaa oli lukea äsken tuossa muiden odottajien kuulumisia.
Viikko sitten minä menetin tämän tulevan lapsen isän. Rakas vaipui ikiuneen. :( Kuolinsyytä saa odotella vielä monta viikkoa. Kamalinta on ettei hän koskaan pääse pitämään lastaan sylissä. Suru on ylitsepääsemätön, mutta onneksi mulla on maailman paras perhe sekä ystävät tukemassa.
Neuvolassakin on käyty ja vauvalla kaikki hyvin, vaikka oma vointi onkin surkea.
Haluan vain sen kaikille sanoa, että ei pidä mitään itsestäänselvyytenä ja vaikka kuulostaa tyhmältä ja loppuunkuluneelta sanonnalta, mutta jokainen päivä on elettävä täysillä.
Hyvää uutta vuotta kaikille!

Jaksamisia happy! Ei osaa kuvitellakaan kuinka raskasta olisi kokea tuollainen menetys, kun itsellä ainakin tuntuu että muutenkin asiat "sekaisin".

Meillä oli maanantaina neuvola ja nyt olen hivenen huolestunut, vaikka neuvolassa yrittikin vakuutella että syytä huoleen ei olisi.. Kohdunpohjankorkeus ei ollut noussut yhtään, se on jumittanut tuohon 29.

14. päivä on kontrolli että silloin katsotaan onko jotain tapahtunut. Jos ei aletaan kuulemma "jatkotoimenpiteisiin". Miks niitten pitää olla noin mystisiä tuolla neuvolassa. Toivottavasti kuitenkin panikoin nyt turhaan ja kaikki on hyvin.

Mitens muilla meni joulun aika? Meille tuli joulun välipäivinä vaunut ja niitä on nyt sitten testailtu :)

Onhan tää todella raskasta, ei tällasta halua kenenkään kokevan. Päivä kerrallaan, oikeestaan tunti kerrallaan eteenpäin. Itketty on joka päivä, tuntuu pahalta kun pitäisi iloita tulevasta lapsesta, joka olisi ollut myös tälle tulevalle isälle ensimmäinen. Neuvolassa varoittivat että nyt varsinkin ennenaikainen synnytys voi olla mahdollinen, kun on niin paljon stressiä ja murheita yms..
Joulua ja uutta vuotta ei meidän perhepiirissä niinkään vietetty tämän menetyksen vuoksi, lähinnä keskityttiin toistemme kuuntelemiseen ja lohduttamiseen.
Mie en vielä oo vaunuja hommannut, aattelin että onhan tässä aikaa, mut kun tarkemmin miettii niin laskettuun aikaan ei ole enää kun noin 8 viikkoa.
Synnytys pelottaa enemmän kuin koskaan, ei ole miestä tukemassa. Luojalle kiitos mahtavasta mutsista joka lupautui lähtemään mukaan kun tosipaikka on edessä.
Olisi mukava jos helmimammat kirjoittelis tänne vähän enemmän, itekii saa muuta ajateltavaa kun lukee mitä muille kuuluu ja miten muilla on raskaus mennyt. :)

Tänne kuuluu melko hyvää. Äitiysloma alkaa virallisesti ens viikon keskiviikkona :) Tänään oli neuvola ja kaikki ihan kunnossa. Vauva kasvaa alakäyrällä mut kasvaa kuitenkin niin ei oltu siitä huolissaan. Kovin tuolla vatsassa liikutaan, että välillä ihan sattuu. Odotetaan niin paljon että pikkuneiti tulee maailmaan. Lantio ja häpyluu on löystyny ihan hirveesti ja hyvä kun pystyn eteenpäin kävelemään. Onneks ei oo enää montaa viikkoa jäljellä.

Happy! Paljon voimia loppuodotukseen. En osaa ees kuvitella kuinka raskasta aikaa tää mahtaa olla sulle!

Heippa kaikille. Olen kirjoitellut joskus alkuraskaus aikoina, mutta sitten kirjoittelu vähän jäi ja olen vaan käynyt lueskelemassa välillä. itse olen nyt viikolla 35 5 eli loppu kohta häämöttää. Oltiin alkuviikosta sairaalan tutustumiskäynillä ja siitä asti on alkanu vähän jännittää että koska alkaa tapahtuu. Kun siellä kätilö sanoi että viikosta 36 voi alkaa jo odottelee pikkusen tuloa. No nyt tietenkin kun kuumeisesti odotan niin yli menee. Täytyy myöntää että kovasti jo odotellaan pikkusen tuloa ja hirveesti olen uniakin nähnyt. Oletteko laittaneet sairaalakassin jo valmiiksi?mitä meinaatte mukaan ottaa? itse tuossa pähkäilin kovasti mitä oikein tarvitsisin. Onko teillä tullut tuntemuksi/fiiliksiä synnytyksestä? itseäni rupesi hiukan jännittämään....lähinnä se kestänkö kaiken kivun, meneekö kaikki hyvin ja auttaako kipulääkitys. Sen sairaalakäynnin jälkeen tuli mieleen kun siellä sanottiin että kun minut ja pikkuinen kotiutetaan pitäisi olla jos lähtee autolla niin turvakaukalo sen tiesinkin, mutta rupesin miettimään kun meillä ei ole edes autoa ja aateltiin taksilla mennä kotiin jos ei saada anopilta kyytiä niin pitäiskö mun silti ostaa yhden reissun takia tuo kaukalo??? vähän tuntuu turhalta rahanmenolta kun ei sitä muuten sitten tule käytettyä,mutta kuulemma taxit ei nykyään ota kyytiin jos ei sitä ole eikä taxissa ole niitä valmiiksikaan, sen kyllä tiesinkin.

Oho, ei ole koneella tullu istuttua ja huomasin että tää ketju on aikas lailla hiljentyny..

Odottaja 85 Meillä on ollut sairaalakassi valmiina jo tammikuulta asti, mulla ei siellä ole kun kotiintulovaatteet, mies on luvannu tuoda sitten muuta kun nyytti on syntynyt (jos siltä tuntuu). Tuosta turvakaukalo jutusta, voi olla että on teillä jo tilanne ratkennutkin kun sulla on la mun laskujen mukaan jo mennyt :) Mutta ainakin meillä päin niitä saa vuokrattua, olisiko ollut joku n.20e yhdellä kirpputorilla josta sai muitakin vauvan tavaroita lainattua.

Mutta, onko kaikki helmimammat vielä "yhtenä kappaleena" ?

Meillä on nyt rv.38 4 ja olot alkaa olemaan sen mukaset :) Kävely on todella hidasta, eikä nukkuminenkaan oikeen enään onnistu oikein kummalka kyljellä. Painoaki on alkanu tulee tässä viimisten viikkojen aikana reilusti (muuten painon nousu ollut tosi vähäistä) neuvolasta jopa sanottiin viime viikolla ettei paranis hirvesti nousta ku oli tullu 2kg viikos ;)

Lauantaina oltiin Tyksissä käymässä kun luulin että joku oli vinossa kun maha sattu ihan kauheasti, mutta kuulemma johtui vaan siitä että mun mahassa on sen verta ahdasta. Poitsulla oli kaikki kuitenkin hyvin ja ylpeänä hän esitteli taas sukupuoltaan (on varmaan kuullu kun äiti on miettinyt että mitä jos sieltä tuleekin tyttö ja kaikki on "pojan väristä" ). Niin ja kertoipa tosi ihana lääkäri senkin että aika valmiit on mun paikat, 2cm auki ja vauvelin pää on tosi alhaalla, tuntuu kuulemma hyvin.

Noh, nyt sitten vaan odotellaan. Tässä vaiheessa alkaa jo olemaan hiukan malttamaton ja toivoo että pikkuinen tulisi jo.. Te jotka olette aikaisemmin synnyttäneet, oletteko huomanneet että vauva olisi jotenkin vilkastunut kun synnytys lähestyy? Kun olen huomannut että myllerys mahassa on entistäkin kiivaampaa, ehkä vaan toivon että se enteilisi jotain :)

37 6 täällä ja aika kypsä olo :).

Vauvan liikkeet sattuu tuonne alas todella paljon eli taitaa pikkuinen aika alhaalla olla. Öisin heräillään täällä useamman kerran vessaan ja liitoskivut ovat kamalat :/

Onnea Tuulia ja Brroklynmani :)

Tuulian juttua lukiessa tuli kyllä sellanen olo että suhtaudunkohan hiukan liiankin levollisesti tulevaan synnytykseen kun ajattelen että kyllä se menee sitten omalla painollaan..

No en viitsi stressata sitä etukäteen, luotan että kaikki menee hyvin. Tuntuu että suhtaudun muutenkin kaikkeen nyt tuolla asenteella. Veikkaan et johtuu jotenki hormooneista.

Ainut mikä mua nyt on harmittanut on se että öisin ei saa nukuttua, vaikka tietää että se on ihan normaalia, mutta tylsää valvoa ja pyöriä sängyssä kun ei halua häiritä muita jotka nukkuu :)

Moikka kaikki ja onnea vaavin saanneille helmimammoille :) täällä vielä porskutellaan yhtenä kappaleena,laskettu aika ollu ja menny nyt viikolla 41 3 ja odotus on alkanut tuntua sietämättömältä. Päivät tuntuu pitkiltä kun oon paljon yksin,enkä uskalla tässä vaiheessa paljon lähtee mihinkään. Pikkunen on laskeutunut alas ja pää ollu jo pitkään tiukasti valmiustilassa mutta mitään ei tapahdu. Lääkäritkin povasivat vaavin tulevan ennen aikaisesti ja siihen valmistauduttiin,mutta täällä sitä edelleen odotellaan. Kaikki on valmista mutta ei vaan tunnu tapahtuvan mitään. Eniten pelkään nyt sitä että joutuvat käynnistämään synnytyksen. Limatulppaa en ole huomannut, on saattanut mennä huomaamattani ohi ja supistuksia tulee tasaisesti muttei tarpeeksi eikä riittävän kovia. Myös kaikki kotikonstit ollaan kokeiltu,mut ei oo tehonnu. Ei haluu vaavi tulla ulos,sillä on liian hyvät oltavat masussa.

Mulla tänään 40 0 ja kuinka ollakaan, viime yönä alkoi supistella ja nyt koko päivän ollu menkkamaisia kipuja, tässä odottelen että josko sitä tänään joutais jo lähtemään synnärille.
Mieheni kuolemasta on nyt tasan 9 viikkoa ja synnytyksen käynnistymisen suhteen sekavat fiilikset, tarkoitus oli että mies tulee mukaan, mutta toisin kävi. Tietysti iloitsen vauvasta, mutta tunteet ovat ajoittain katkeranonnelliset.
Ihanaa kuulla että monilla helmikuun odottajilla on synnytykset mennyt hyvin, onnea perheenlisäyksistä!

Meille syntyi pieni poika 3435g ja 52,5cm 23.2 eli rv oli 40 1. Poika oli siis aika täsmällinen, ei mennyt kuin kuudella tunnilla yli lasketunajan :)

Hienosti on vauva arki lähtenyt käyntiin, poika herää 1-2 kertaa yössä (ainakin vielä) ja on melkoisen "helppo" vauva.