Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kyllä vl-piireissäkin juodaan.
Perheeni ei ole uskovainen, mutta isovanhempien vaikutuksesta kävin vl-rippikoulun, jossa tutustuin helsinkiläisiin vl-nuoriin.
Hivenen myöhemmin muutimme kolmeksi vuodeksi Helsingin alueelle ja tapasin näitä samoja vl-nuoria ja heidän ystäviään (tunsin muutamia kymmeniä) Helsingin RY:llä (kävivät ainakin silloin säännöllisesti seuroissa ja kaikki pitivät heitä vl-nuorina).
Koska ryyppääminen ei kuulu tapoihini, niin olin hyvin pettynyt silloisten vl-ystävieni juopottelusta (ml. suviseuroissa). Jossain vaiheessa en enää halunnut jatkaa ystävyyttäni heidän kanssaan, koska en jaksanut heidän kaksinaismoraaliaan (erityisesti tytöt joivat!!!). Toisaalta juopottelua ja toisaalta ylemmyydentuntoa muihin ("uskottomiin") nähden. Havaintojeni mukaan vanhemmat pitivät lapsiaan koko ajan hyvinä lapsuudenuskossa olevina uskovaisina.
Ehkä he sitä olivatkin? Ehkä lestadiolaoseen kotiin syntyneiden vl-nuorten uskoon kuuluu synninteko viikolla ja syntien anteeksisaaminen viikonloppuna.
Edellä kirjoittamaani voi joku yltiönaivi täti-ihminen pitää provokaationa, mutta kirjoitus on valitettavan totta - ainakin Helsingin RY:n ja minun silloisen ystäväpiirini osalta.
Vanhemmat, olkaa rehellisiä! Tunnetteko todella niin hyvin lapsenne, että uskallatte vannoa käsi Raamatulla: Ei minun lapseni!
PS. Tämä on anonyymi keskustelupalsta...
Perheeni ei ole uskovainen, mutta isovanhempien vaikutuksesta kävin vl-rippikoulun, jossa tutustuin helsinkiläisiin vl-nuoriin.
Hivenen myöhemmin muutimme kolmeksi vuodeksi Helsingin alueelle ja tapasin näitä samoja vl-nuoria ja heidän ystäviään (tunsin muutamia kymmeniä) Helsingin RY:llä (kävivät ainakin silloin säännöllisesti seuroissa ja kaikki pitivät heitä vl-nuorina).
Koska ryyppääminen ei kuulu tapoihini, niin olin hyvin pettynyt silloisten vl-ystävieni juopottelusta (ml. suviseuroissa). Jossain vaiheessa en enää halunnut jatkaa ystävyyttäni heidän kanssaan, koska en jaksanut heidän kaksinaismoraaliaan (erityisesti tytöt joivat!!!). Toisaalta juopottelua ja toisaalta ylemmyydentuntoa muihin ("uskottomiin") nähden. Havaintojeni mukaan vanhemmat pitivät lapsiaan koko ajan hyvinä lapsuudenuskossa olevina uskovaisina.
Ehkä he sitä olivatkin? Ehkä lestadiolaoseen kotiin syntyneiden vl-nuorten uskoon kuuluu synninteko viikolla ja syntien anteeksisaaminen viikonloppuna.
Edellä kirjoittamaani voi joku yltiönaivi täti-ihminen pitää provokaationa, mutta kirjoitus on valitettavan totta - ainakin Helsingin RY:n ja minun silloisen ystäväpiirini osalta.
Vanhemmat, olkaa rehellisiä! Tunnetteko todella niin hyvin lapsenne, että uskallatte vannoa käsi Raamatulla: Ei minun lapseni!
PS. Tämä on anonyymi keskustelupalsta...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ihminen voi esittää vaikka kuinka uskovaista ja käydä seuroissa, mutta jos teoillaan kieltää uskonsa niin ihminen ei ole silloin Jumalan lapsi.
Ihmettelen kuitenkin, että tällaista kulissia voidaan pitää yllä ilmeisesti pitkän aikaa, ja vielä siten että kulissiin osallistuu paljon ihmisiä.
Vanhoillis-lestadiolaisuus on tietyllä tapaa perhekeskeinen usko. Siinä perheellä on suuri merkitys. Uskoon usein synnytään jo vauvana, ja harvemmin ulkoa päin kukaan tulee mukaan.
Perhekeskeisyydessä on hyvätkin puolensa, mutta myös huonoja puolia on. On vaara, että mukana säilyy paljon porukkaa, jotka eivät ole uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä. Ollaan vain mukana, koska kaikki kaverit ja sukulaiset ovat mukana.
Koska Pyhä Henki ei ole murtanut ihmisen vanhaa aatamia, niin tilalle astuu ylpeys ja hengellinen korska. Omia syntejä ei kenties huomata, mutta muiden synnit sitäkin paremmin. Jossakin vaiheessa ylpeys kasvaa niin suureksi, että annetaan itselle lupa juopotella viikolla, viikonloppuna pyydetään synnit anteeksi ja samalla tuomitaan muut uskovaiset helvettiin.
Ei näin.
Minusta VL-liikkeen pitäisi nykyistä enemmän painottaa henkilökohtaisen uudestisyntymisen merkitystä. Liian monesti vain oletetaan, että lapsuuden usko kulkee mukana koko loppuiän. Nuoruudessa ja aikuisena kuitenkin pikkuhiljaa alkaa luopumus, eikä ihminen sitä välttämättä edes itse havaitse, ellei Jumala armossaan herätä ihmisen omaatuntoa huomaamaan, että enää ei kuljeta kaitaa taivastietä.
Esikoislestadiolaisena minulle on täysin tuntematon käsite uskon kieltäminen teoilla. En pidä sitä edes teoriassa mahdollisena. Jopa Luther on pitänyt mahdollisena että voi päivässä tehdä 1000 murhaa ja silti uskoa synnit anteeksi. Vl-opetuksen mukaan usko menisi jo yhdestä murhasta poikki ?
El-saarnaajat saarnaavat niin, että uskoaan ei pidä koskaan kieltää, vaikka olisi joutunut mihinkä syntiin tahansa.
"Jopa Luther on pitänyt mahdollisena että voi päivässä tehdä 1000 murhaa ja silti uskoa synnit anteeksi."
tosiaankin sanonut jotakin noin ääliömäistä ja ylitseampuvaa - vai pelkästään Eliza?
Sorry, en tiedä mistä kirjoituksesta se on. Viittaan nyt kuitenkin vielä kun Jeesus sanoi 7 x 7 ja 70 x 7 kun rikkoo veljeä vastaan. Johan siitäkin tulee 490 rikettä.
Juuri noin se menee myös vl-opetuksessa, miten kerrot.
Vl:ssä "uskonsa kieltäminen teoilla" tarkoittaa sitä, että elämällään osoittaa ei-kuuluvansa tähän joukkoon. Hedelmistään puu tunnetaan.
Lankeemukset eivät vie keneltäkään uskoa. Se, joka ei koe uskossa langenneensa, ei ole koskaan uskomassa ollutkaan. Sen sijaan niiden jättäminen hoitamatta tai paremminkin tästä seuraava maailmalliseen elämään mieltyminen usein vievät. (Huomaathan kuitenkin että ei meillä silti ole ripin vaatimusta, vaan ennemmin koemme mahdollisuuden taakkojen purkamiseen olevan armoetu).
Paradoksina mainittakoon kauan sitten tuntemani vl-uskovainen alkoholisti. Parannuksen armon saaminen ei sairautta (alkoholismi) parantanut, ja niin hän lankeili tähän. Syntiä pois pannen, tämänkin terveydellisen ongelman kanssa kamppaillen, hän teki matkaa.
voi kieltää uskon. Ja mitä tulee ihmisen näkemiseen, niin se ei ole mitään verrattuna Jumalan näkemiseen. Jumala tutkii sydämet, näkee meidän tekomme. Emme voi tehdä salassa syntiäkään. Mitä ne olikaan ne epäjumalanpalvelukseen kuuluvat teot, juopumus, eriseura, huoruus... kuuluikohan nuo. Ainakin eriseura kuuluu siihen, sen muistan. Juopumus ei ole kuitenkaan Jumalalle mieluinen teko. Ihminen ei voi myöskään alkaa ajatella, että minä teen vähä syntiä, se ei haittaa. Toki sielunvihollinen saattaa saarnata, että synti on niin pieni ettei kannata pyytää anteeksi tai että niin iso, ettei sitä edes saa anteeksi.
On kuinkin niin, että Jumalanvaltakunta on viimeisenä aikana kymmenen neitseen kaltainen.
"Jopa Luther on pitänyt mahdollisena että voi päivässä tehdä 1000 murhaa ja silti uskoa synnit anteeksi."
sitten laitat Lutherin suuhun tuollaista tekstiä?!
Kai tiedät, että kyseistä menettelyä kutsutaan VALEHTELUKSI.
Jos toisin opetetaan on lahkolaisajattelun vaara kuten Luther tähdentää:
Toisaalta saattaa ilmaantua lahkolaisia - kukaties niitä jokunen jo onkin, talonpoikaissodan aikana minäkin niitä tapasin - jotka ovat sitä mieltä, että jos Hengen tai syntien anteeksiantamuksen saaneet, uskoon tulleet ihmiset sittemmin tekevät syntiä, he pysyvät yhtä kaikki uskossa eikä synnistä ole heille mitään vahinkoa. Tähän tapaan he rääkyvät: "Tee mitä lystäät. Kun uskot, se on poissa. Usko pyyhkii kaiken synnin pois!"
----
Siksi on tärkeätä tietää ja opettaa, että jos pyhät ihmiset, joissa tosin on perisynti, jotka sitä tuntevat ja sitä vastaan parannusta tehden taistelevat, jos he sitten kuitenkin lankeavat julkiseen syntiin, niin kuin Daavid lankesi (2. Sam. 11) aviorikokseen, murhaan ja jumalanpilkkaan, he sillä kertaa ovat vailla uskoa ja Henkeä. Sillä Pyhä Henki ei anna synnin hallita eikä päästä voitolle, niin että se toteutuisi, vaan Henki pitää sen kurissa ja estää sitä toteuttamasta tahtoaan.
Oma mielipiteeni on, että päivässä voi tehdä 1000000000 murhaa ja silti uskoa synnit anteeksi. Näin paljon murhia pystyy tekemään vaikkapa Ameriikan Presidentti, kunhan painelee nappeja. Jos hän sitten hieman katuu ja ottaa puhelinyhteyden elävään kristityyn joka julistaa hänelle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, ei mikään voi olla esteenä sille, että hänkin uskoo synnit anteeksi. Jos Presidentti taas jatkaa nappien painelua, hän voi edelleenkin uskoa nämäkin synnit anteeksi, onhan hän katkeamattomassa armon virrassa ja putipuhdas.
Sinä saat täällä esitellä ja kirjoitella OMIA ajatuksiasi, mutta älä enää jatkossa VALEHTELE mitään Lutherin piikkiin.
Ethän.
Tutustu ensin tarkasti Raamattuun.
Kuoleman synti kuolettaa uskon vaikka kuinka haluaisi uskoa.
Mutta jos kuolemansynnistä(samalla myös epäuskosta) saa parannuksen armon(se tapahtuu ripissä) palaa elävä usko sydämeen.
Jos kysymyksessä on joku yhteiskunnallinen rikos, esim. murha, varkaus tai pedofilia, täytyy välittömästi tehdä myös yhteiskunnallinen parannus(viranomaisille voi ilmoittaa myös rippi-isä/äiti), ettei viranomaisilta salaaminen tulisi kuolemansynniksi ja kuolettaisi uskoa jälleen.
Tavallisen synnin saa anteeksi etulahjanakin/yleinen evankeliumi. Ripittäytyminen ei ole siis tavallisen synnin kohdalla välttämätöntä. Ei myöskään nimellisen tavallisen synnin kohdalla, mikäli säilyy uskomassa "tunkion päällä".
Mutta Kuolemannin ollessa kyseessä, täytyy Jumalan armossaan johdattaa rippi-isän/äidin luokse, jotta palaamisen armo olisi mahdollinen.
Poikkeuksena olisi vain sellainen tapaus, joka ei olisi aiemmin ollut täyden ymmärryksen tilassa uskomassa(vain pikkulapsena uskomassa).
Sellaiselle riittää yleinen evankeliumi poistamaan epäuskon kaikkien kuolemansyntien kanssa.
Tällaisessakin tapauksessa, jos henkilö kauemman eläisi ja salaisi(jättäisi kertomatta) kuolemansynnin viranomaisilta(jos yhteiskunnallinen synti esim. tappo) tai jättäisi ripittäytymättä asiasta tahallaan, tulisi tahallinen salaaminen hänelle kuolemansynniksi ja kuolettaisi hänen uskonsa jälleen.
Palaaminen ei ole ihmisen käsissä, vaan Jumalan.
Me emme siis voi leikitellä synnillä
mutta jos kaikki toteutuisi, mitä sanotaa(tai kirjoitetaan) jos-sanan jälkeen, niin lehmätkin lentäisivät.
Takavuosina Hesarin maailman ihmisiä palstalla
oli tarinalla amerikkalaisesta rahtikoneesta joka
lensi japaninmerenen yläpuolella. Merellä oli troolari kalastuspuuhissa kun ykskaks jotain jysähti kannen läpi ja kohta alus upposi ja hölmistyneet kalastajat joutuivat veden varaan.
Jälkeenpäin kävi ilmi, että rahtikoneesta oli
kesken matkan avautunut takaportti ja koneessa
ollut lehmälauma sitten tipahtanut sieltä viimeiselle matkalle.
se, mitä kerroit tuppaa pitämään paikkansa pieni-
muotoisesti. Uskosta ja Jumalan valtakunnasta e-
tääntyneet nuoret joutuvat välillä sivuraiteille.
Maailma vetää, siksi on tärkeä pitää rsillä seura
kunnan hyviä kaitsemiskeinoja.Asioihin on jo Helsingissä puututtu ja uusia keinoja on mietitty myös Oulussa. Kukaan meistä ei ole pyhimys, mutta armo kuuluu jokaiselle syntinsä tunnustavalle!
Suuremmissa rauhanyhdistyksissä on jo kauan varoiteltu porukoitumisesta. Tämä johtaa helposti juuri noihin ääri-ilmiöihin. On hyvä muistaa, että vaikka joltakin paikkakunnalta voikin löytyä maailmaan ajautumassa oleva nuorisoporukka, niin kyllä löytyy sitten myöskin raittiisti uskomassa olevien nuorten porukka tai porukoita.
Itsekin olen tämän kokenut, aikanani ajautumalla vl-uskovaisten keskellä olevaan "huonoon seuraan" alkoholinkäyttöineen ja muineen. Monikaan muu tuosta kaveriporukasta ei nykyään uskoa tunnusta. Muutamien "selvinneiden" kanssa olemme myöhemmin keskustelleet, kuinka omatunto oli koko ajan kipeänä.
Koskaan ei usko ole kaikille sopinut ja kelvannut.
Itselläni on sellainen "kutina", että jos nämä nuoret jotka ovat sortuneet väärille raiteille ovat kasvaneet turvallisessa ja rakastavassa kodissa jossa on oikea henki, niin he ennemmin tai myöhemmin, aikansa hilluttuaan tulevat järkiinsä. Kun ikää tulee enemmän, niin alkaa kaiholla muistelemaan sitä entistä turvallista piiriä ja maallinen meno ei tunnukkaan enää niin kivalta.
Olen aivan varma, että kun tälläinen eksynyt lammas palaa takaisin hän on entistä jämerämpi uskovainen. Opissa on variksenpoika tuulessa niin kun sanotaan.
vl-liike on kuin tauti ja kaikkialla missä sitä esiintyykin on se vain maan rasitteeksi.
Harhaopit ovat eksyttäviä pois sinäkin vl-liikkeestä.
Huonosti sitä lapsiaan tuntee jos ne varkain pystyy juopottelemaan, minusta perheen sisäinen yhteys on niin voimakas että ainakin minä huomaan lapsissani muutokset..esim, huonon omantunnon...
Jospa lapsesi ei tunnekkaan huonoa omaatuntoa juomisesta? Jospa se on hänen mielestään yhtä sallittua kuin vanhempien lievän humeen käyttö (=tupakka).
kylläpä tuntee, tunnen lapseni ja nään heidän liikkeistään ja ilmeistään jos on erikoista ja jos lapsistaan pitäähuolta , tietää missä liikkuu .
Toinen asia on luottamus!
Kun uskonasiat on kohdallaan pysyy oikealla tiellä.
Kotiintuloajat ovat myös tärkeät ja että aina saa kiinni ja kertoo mihin menee, on monia asioita miten voi valvoa lapsiaan,. Ja taivaanisä käsivarsillaan omiaan kantaa, häneen uskallamme luottaa.
Ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän. Näin sanoo Raamattu. Herättäköön Jumala omattunnot ajoissa.
ja tyhmiä neitsyitä he ovat, nuo juomarit.
Kautta aikain on siinä viinipuussa ollut seassa myös niitä kuivuneita oksia, jotka eivät hyvää hedelmää kanna, vaan ainoastansa pahaa.
Heidän uskonsa on kuollut kuolemansyntein kautta.
Heihin ei enään elämänneste kuolemansyntein tähden ole rungosta virrannut ja ne ovat kuolleet oksat.
Jollei ne oksat itsestänsä kuolemansa vuoksi puusta putoa, niin viimeisenä päivänä se suuri Puutarhuri ikäväkseen huomaa tällaiset kuolleet oksat, se leikkaa ne irti ja viskaa tuleen joka ei sammu.
vat. Täytyyhän sitä valtion viinaveroa kartuttaa.