Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    J**** (mies)

    Heräsin aamulla ikävään uneen:
    Oltiin luokassa ja tuli yllättäen puhe jostain runokirjasta. H**** puhui siitä jotain ja sinä kehotit häntä tulemaan tuntien jälkeen huoneeseesi katsomaan tuota kirjaa..mukamas. Minä nousin paikaltani pakahtuen mustasukkaisuudesta ja taisinpa tuhahtaa sinulle, että "pidä tunkkis" ja läksin paikalta.

    Tuolta minusta tuntuu ihan oikeessa elämässäkin usein. Tykkäät puhua sille H:lle (naiselle) ja mut suunnilleen sivuutat aina. Olen huomannut iloisen sävyn, jota käytät puhuessasi hänelle. Nyt tuo asia piinaa minua jopa unissanikin. Onkos minulle oikeasti vaikeaa puhua, ilmeisesti minussa on jotain vikaa? Varmaan olet huomannut minun muuttuneen hiljaisemmaksi, enkä enää heitä vitsiä samoin kuin ennen.

    Pitikin avata suuri suuni, että tykkään... Tähän se taas meni, alkaa lyhyellä moikkailulla ja vaihtuu vähitellen välttelyksi varmaan. Toistan varmaan tietämättäni jotain kaavaa näiden ihastuksieni kanssa, argh!
    1227
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    No voihan... Ei kai vaan Hän olis käyny täällä lukemassa tämän aloitukseni, kun oli ihan erilainen mua kohtaan tänään. Nyt ei minua sivuuttanut, katsoi minuun jopa puhuessaan, vaikkakaan en oikein antanut mahdollisuuttakaan sivuuttamiseen, kun olin oma iloinen itseni ;) Ihana päivä oli kerrassaan. Hänkin on oppinut vähän rentoutumaan, ei sitä aina tarvitse olla niin asiallinen.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Tervepä terve kirjoitti:

    Heräsin aamulla ikävään uneen:
    Oltiin luokassa ja tuli yllättäen puhe jostain runokirjasta. H**** puhui siitä jotain ja sinä kehotit häntä tulemaan tuntien jälkeen huoneeseesi katsomaan tuota kirjaa..mukamas. Minä nousin paikaltani pakahtuen mustasukkaisuudesta ja taisinpa tuhahtaa sinulle, että "pidä tunkkis" ja läksin paikalta.

    Tuolta minusta tuntuu ihan oikeessa elämässäkin usein. Tykkäät puhua sille H:lle (naiselle) ja mut suunnilleen sivuutat aina. Olen huomannut iloisen sävyn, jota käytät puhuessasi hänelle. Nyt tuo asia piinaa minua jopa unissanikin. Onkos minulle oikeasti vaikeaa puhua, ilmeisesti minussa on jotain vikaa? Varmaan olet huomannut minun muuttuneen hiljaisemmaksi, enkä enää heitä vitsiä samoin kuin ennen.

    Pitikin avata suuri suuni, että tykkään... Tähän se taas meni, alkaa lyhyellä moikkailulla ja vaihtuu vähitellen välttelyksi varmaan. Toistan varmaan tietämättäni jotain kaavaa näiden ihastuksieni kanssa, argh!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu