En tie mistä aloittaisin.oon 20 nainen ja seurustelen itseäni viis vuotta vanhemman miehen kanssa.ollaan nyt seurusteltu kaks vuotta!!
mieheni on niin sairaalloisen mustasukkanen johtuen siitä et sitä on sen nuoruudes paljon petetty ym..oon tienny et se on masentunu ja ahdistunu aina välillä ja eilen se tajus se itekkin!!
Se on niin mustasukkanen et se alkaa kuvitella päässään kaikenlaista ja sit se ahdistuu ja tekee ties mitää.on sanonu ettei se edes tunne itteäs siin tilas ja mun mielest se on tosi pelottavaa!!
No kuitenkin se asetti mul ehdot et joko jään kotiin eli "en saa enää" liikkua kavereitten kaa tai sit erotaan, koska hän ei enää kestä omaa päätään sit ku alkaa kuvittelemaan kaikkee..
Tää tilanne on ihan älyttömän vaikee..enhän mä oo mikään kotieläin joka odottaa et se tulee töistä kotiin ja menee nukkumaan,en mä voi aina kotiin jäädä pitämään sen kädestä kiinni ja vahtimaan et se selvii mut tottakai haluun pysyy sen tukena.
Ei se vaan osaa elää edes hetkee yksinään..ei se oo koskaan eläny.. aina vaan juossu karkuun omia ajatuksiaan!!pelottaa kun joku on niin riippuvainen musta..tuntuu et se on mun vastuulla ja sit pitäis viel omastaki elämästä selvitä!!
Se on niin vaikeet ku hän on omast mielestään jo koko nuoruutes eläny ja haluis asettua aloilleen..ja enhän mä taas on ehtiny mitään tehdä.. ei se vaan ymmärrä et kaverit on mulle tosi tärkeitä ja niitten seuras tunnen itteni ehjäks!!
mitä ihmettä siis voin tehdä?!? en haluu sitä tietenkään yksin jättää murehtimaan, mut en voi oman mielenterveyteni takia kotiinkaan jäädä, pakko munkin on joskus saada purkaa itteäni ja puhuu jollekkin!!
joskus tuntuu et tääki on vaan sen konsti saada mut pysymään kotona ja tuneee huonoo omatuntoo jos lähden!!
kertokaa siis omii mielipiteitänne jotta olo edes vähän helpoittuis!!
mieheni on niin sairaalloisen mustasukkanen johtuen siitä et sitä on sen nuoruudes paljon petetty ym..oon tienny et se on masentunu ja ahdistunu aina välillä ja eilen se tajus se itekkin!!
Se on niin mustasukkanen et se alkaa kuvitella päässään kaikenlaista ja sit se ahdistuu ja tekee ties mitää.on sanonu ettei se edes tunne itteäs siin tilas ja mun mielest se on tosi pelottavaa!!
No kuitenkin se asetti mul ehdot et joko jään kotiin eli "en saa enää" liikkua kavereitten kaa tai sit erotaan, koska hän ei enää kestä omaa päätään sit ku alkaa kuvittelemaan kaikkee..
Tää tilanne on ihan älyttömän vaikee..enhän mä oo mikään kotieläin joka odottaa et se tulee töistä kotiin ja menee nukkumaan,en mä voi aina kotiin jäädä pitämään sen kädestä kiinni ja vahtimaan et se selvii mut tottakai haluun pysyy sen tukena.
Ei se vaan osaa elää edes hetkee yksinään..ei se oo koskaan eläny.. aina vaan juossu karkuun omia ajatuksiaan!!pelottaa kun joku on niin riippuvainen musta..tuntuu et se on mun vastuulla ja sit pitäis viel omastaki elämästä selvitä!!
Se on niin vaikeet ku hän on omast mielestään jo koko nuoruutes eläny ja haluis asettua aloilleen..ja enhän mä taas on ehtiny mitään tehdä.. ei se vaan ymmärrä et kaverit on mulle tosi tärkeitä ja niitten seuras tunnen itteni ehjäks!!
mitä ihmettä siis voin tehdä?!? en haluu sitä tietenkään yksin jättää murehtimaan, mut en voi oman mielenterveyteni takia kotiinkaan jäädä, pakko munkin on joskus saada purkaa itteäni ja puhuu jollekkin!!
joskus tuntuu et tääki on vaan sen konsti saada mut pysymään kotona ja tuneee huonoo omatuntoo jos lähden!!
kertokaa siis omii mielipiteitänne jotta olo edes vähän helpoittuis!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moi !
Olin naimisissa miehen kanssa, joka oli aivan samanlainen kuin oma miehesi. Vahti kaikkia puheluitani, ettei vaan kukaan mies soita. Jos lähdin kauppaan, piti ottaa poika mukaan, etten varmana mene muualle kuin sanoin. Ilman häntä en "saanut" lähteä kaverideni kanssa minnekkään. Lopulta minulla meni hermot ! Halusin avioeron, ja senkin jälkeen mies soittaa joka päivä, kyselee missä olen, mitä teen jne... Nyt vihdoin parin vuoden piinaamisen jälkeen mies alkaa rauhoittua. Olisikohan löytänyt itselleen uuden uhrin ? voi sitä naisparkaa... Mutta, suosittelen sinulle, että eroat miehestä. Paremmaksi tuo mustasukkaisuus ei muutu. Pahemmaksi kyllä varmasti. Itsekkin jätin kaikki kaverini, kun hän tarpeeksi vaati, ja nyt olen heistä muutamaan saanut uudelleen yhteyttä. Onneksi on ystäviä !!! Tsemppiä !
Noin nuorena kannattaisi pitää huolta omasta itsestäsi ja jättää noin mustasukkainen mies.
Lue kirjoituksesi ja ajattele, että olet ammattiauttaja, minkä neuvon antaisit. Ihan oikeasti, nämä läheisriippuvaiset ihmiset vain pahenevat vanhetessaan. Kunpa sinulla olisi rohkeutta tehdä ratkaisu ennen lapsia ja pahoinpitelyjä. Jossain vaiheessa tällaisen ihmisen pitää käydä läpi kipeitä asioita ja muuttua, jos haluaa tasapainoisen elämän. Joskus koetut pettämiset eivät selitä älytöntä omistamisenhalua. Et todella ole kotieläin, lähde.
Kannattaisiko alkaa raportoimaan? Enkä neuvoisi tekstarilla vaan väliajoin ihan soittamalla kundille. Samalla hän todennäköisesti kuuntelee mitä taustalta kuuluu.
tiedän tilanteen. mustasukkaisuutta on vaikea piilotella ja kaipa se on jonkin luokan sairaus. päähän tulee älyttömiä ajatuksia, mitkä tuntuu aluksi naurettavilta, mutta muuttuvat kokoajan todellisemmiksi. vaikea tilanne. mun ex-oli sen verran vahva että heivas mut pihalle. syy ei ollut mitenkään mustasukkaisuudesta. näitä ajatuksia tuli vasta eron jälkeen. mutta onneksi ne ajat on ohi. mustasukkaisuus ei ole kummallekkaan helppoa. mitä enemmän yrität siitä eroon sen pahemmin se kalvaa sisältä.
joka päiväisessä elämässä mustasukkaisuus ajaa kummatkin osapuolet loppuun. kai siitäkin voisi yrittää keskustella ja ottaa poikafrendi mukaan kun menet tapaamaan kavereitasi.näkis ettei siinä ole mitään. sen tiedän että mustasukkaisuutta ei voi lopettaa sormia napsauttamalla. ei muutakuin ztemppiä, puhukaa ja antakaa aikaa.
kaverisi ei voi vaihtaa päätään joten jos haluat elämässäsi olla onnellinen niin vaihda miestä. Kovaa, mutta vielä kovempaa on jos luulet voivasi muuttaa toista.
kiitos kaikille ku ootte jaksanu vastata!!
Ollaan yritetty jutella asiasta ja tiedän ettei se ittekkään haluais olla mustasukkanen ja se on varmaan tosi vaikeeta!!
Se on ollu mukana monta kertaa ku ollaan oltu kavereitten kanssa jossain, mut ei se siinä viihdy..tyttöjen jutut on tyttöjen juttuja, Tietenkin aina pyydän mut yleensä tulee kielteinen vastaus enkä sitä yleensä edes kaipaa mukaan näyttämään nyrpeet naamaaa siin menee ittelläki koko ilta..ja kaipaan kuitenki omaa aikaa kavereitteni kanssa..se on vaan nii vaikeeta ku toinen on jo "nuoruutes" elänyt ja mä en on viel sitä tehnyt..
Ja mitä terapiaa se onkaan ku pääsen asioitani kertomaan kavereille ja pitämään hauskaa omassa porukassa, johon se ei vaan yksinkertaisesti sovi mukaan eikä se edes haluais sopia siihen..johtuen ehkä ikäerostakin!!
oon koittanu jutella ja antaa aikaa..
Mut ku sanoin pari päivää sitten et oon ajatellu mennä pori jazzeille ym..niin sit alko tää kauhee masennus,ahdistus juttu ja oon kysyny et mitä voin tehdä niin vastaus on et jää kotiin edes pariks viikonlopuks niin kaikki vois olla taas hyvin,joten jotenki tuntuu ihmeelliselt et miks just sen jälkeee ku olin sanonu et lähden sinne niin tuli taas kaikki maailman pahimmat ongelmat esiin!!kaikki on kuitenki muuten hyvin ja tullaan toimeen aina ku ollaan selvinpäin!!
mut kyl aikuisen ihmisen pitää oppii olemaan ittes kans joskus..ei aina voi olla joku vierellä!!
Se on vaan niin vaikee saada tajuamaan et mullakin on elämä!! en kuitenkaan enää oo niin heikko eli en aijo kotiin jäädä!!mä käyn ulkona kavereiiten kans jos silt tuntuu ja sen täytyy se hyväksyä..ei se mua omista!!
jos se ei sitä kestä niin eläkööt ilman mua!!
eli pakko vaan kattoo miten tää jatkuu täst eteenpäin ja sit harkita uudelleen, mut en aijo jättää elämääni elämättä!!
huh jos joku kirjoittaa tänne (esim.) että rakas ihminen on masentunut tai hänellä on joku (pieni tai iso) ongelma eikä hän enää pysty mihinkään jne niin kaikki heti huutaa et jätä se ...
monet sanoi että joo jätä se nyt heti muttei se ole helppoa, jos haluat auttaa niin mene ulos kavereiden kanssa, ole poissa kotoa 3 krt/vko (miltä kuulostais esim. viikon vierailu jossain?) ja elä ihan normaalisti, mutta samalla yritä tukea häntä. Kerro hänelle miksi teet näin. Jos tää jatkuu niin kerro hänelle ettet kestä enää ja aiot lähteä pois (mut älä lähde ihan heti). Älä ole lapsenvahti! Hänen pitää oppia olla yksin! mutta kerro hänelle usein että rakastat häntä eikä ketään muuta ;) Jos rakastat häntä oikeasti yritä auttaa!
Hänellä on 2 vaihtoehtoa: joko hankkia elämää tai sitten olla kotona yksin, jos eka ei mielytä niin ero tulee nopeasti.
Valitettavasti mustasukkainen mies ei niin vain muutu. Olen katsellut koko lapsuuteni mustasukkaista isääni, ja siinä on helpommin sanottu kuin tehty kun sanoo naiselle että "anna sen ymmärtää ettei voi tehdä niin" tai mitään muutakaan. Mustasukkaisuus on sairaus, joka vain pahenee pahenemistaan. Siihen tarvitaan melkein ammattiauttajaa. Tai sitten avioero, kuten meilläkin kävi.
Oikeasti, älä saman tien lähde, se murtaa hänet täysin. Selitä, ymmärrä ja kuuntele, anna hänen ymmärtää ettet enää jaksa. Äläkä todellakaan pysy suhteessa jos se jatkuu tuollaisena. Et ehkä näe sitä itse, mutta olet jo aivan liian alistettu, ja olet vasta 20!
hmm.. jos mies sua todella rakastaa, voiko se laittaa sulle tollasia ehtoja.. vaikka ei itse kavereita tai muita tapailisikaan? Jos toista rakastaa, antaa sille vähän tilaa ja omaa aikaa. Tiedän tilanteen omastakin kokemuksesta.. ja itse ei auttanut muuta kuin erota. Mutta uskon, että joskus tuosta tilanteesta voi päästä eroon muutenkin kuin eroamalla.
Jos se sua rakstaa, joskus se suhun oppii myös luottaan niin että antaa sun mennä! Tsemppiä!