riskin, kun ryhdyin siihen "suhteeseen" kanssasi. Avasin sydämeni ja päästin sinut sisään. Järki sanoi, ettei pitäisi. Päätin kuitenkin luottaa tunteeseen. Turhaanko sen tein?
Tiesin ottavani
siltä vaikuttaa
5159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noin on varmasti käynyt meille kaikille. Harmittaa että päästi toisen sydämeensä. Silti ei halua päästää hänestä irti. Se on rakkautta. En usko että tunteet ovat turhia tai niihin luottaminen. Kirjoitus olisi kaivannut jotain konkreettista tietoa että tavoittaisi sen oikean ihmisen.
Saman virheen tein, kun päästin erään liian lähelle.. Tunteiden mukana olen aina mennyt, järkeä tuskin koskaan omistanutkaan :( Nyt pidättäydyn. En voi vielä unohta, mutta sinne kai matka on. (joo kaikki kortit on jo käännetty, joten en häntä saa..)
Mä vaan kääntelen korttejain mitä käteeni sain.
Sua täältä hain ja ootan vain.
En itseäni kiinni saa.
Surraa surraa mikä täällä surraaa (soutaa huopaa taustoilla) Peliisi lisää kortteja.(läppäri. pätkivä muisti, kärpänen taikka kaksi, mehiläinen, naapurin koneet, hieromak, sauvasekoitin, pesukone, lentokone, mirri, känny taskussa)
Rakastan surinaa se on elämää elämää meteliä elävää. Se mut ympäröi päivin öin.
RAKKAUS ei ole mikään näistä pienistä pärinöistä.
RAKKAUS kiipeää vaikka vuorille ja sieltä tähyää savua mitä ei ole ilman tulta niin polttavaa pelottavaa mutta totta. Koskettavaa, kipuilevaa, kuohuttaa
Miksi sinusta tuntuu se olevan turhaa?
Eikö täällä ole jo joku, joka kaipaa sua?
Et mitään turhaa ole tehnyt päin vastoin.
Nyt katse huomiseen kaikki ei vain tapahdu tässä ja nyt.
Netti palstalla huhuilu on vain ja ainoastaan huhuilua.
Lähetä kirjeesi oikeaan osoitteeseen niin se voi tulla sen oikean ihmisen lukemana takaisin ja silloin varustettuna oikein vastauksin oikealle henkilölle.