Vaihto ihan muulle alalle?

Ihminen on sopeutuvainen eläin. Jos rahakkaammassa hommassa ei ole onnellinen ja vaimo tukee ratkaisua, niin mitäpä sitä enempää miettimään. Jossain vaiheessa vaihto on kuitenkin edessä, kun yt-ala ajetaan suomesta pois.

Kuulostaa hyvin tutulta, mitta tuli tuli täyteen luokattoman huonoon keskijohtoon, vain ruskeakielisiä yees yees miehiä, ei tahtoa, ei halua, ei kompetenssia korjata vallitsevia ongelmia jotka olisivat parantaneet laatua ja tehostaneet toimintaa, kasvattaneet koko ryhmän motivaatiota mutta olisi vaatinut askeleen eteenpäin. Pääsykokeet on ensiviikolla toiselle alalle, jota ei voi ulkoistaa Kiinaan, hommia ei nääs tehdä etänä. Ely-keskus tukee opiskelua työttömyystuella jos on työllistymisen mahdollisuus uudelle alalle, kannattaa keskustella asiasta heidän kanssa. Jos vain peppu tulotason laskun (~60%) kestää niin kannattaa harkita, mielestäni on aina parempi mennä eturintamassa kuin tulla massan mukana perässä. IT-ala on käytännössä muuttunut YT.alaksi, about 5000 työpaikkaa on tänäkin vuonna suomesta jo häipynyt nousevan auringon maihin, kuinka monta parin seuraavan vuoden aikana nurkan takana kolkuttelevan maailman laman seurauksena? Kreikka, Espanja, työttömyys mutta erityisesti nuorisotyöttömyys näissä maissa...

Et ole yksin ajatuksiesi kanssa.

Itsellänikin ajatukset pyörii usein alan vaihdossa, toisinaan taas on aikoja jolloin nykyinenkin työ menettelee. Kypsyttelen vielä rauhassa ajatusta, ehkä vuoden parin päästä. Olen kuitenkin varma, että lähtö IT alalta on edessä joko omasta aloitteesta tai sitten myöhemmin jonkun YT:n seurauksena.
Ei tässä mieli ainakaan tee ottaa suurta asuntolainaa IT alalla ollessa.

Tukimuotoja aikuisopiskeluun on monenlaisia, kannattaa selvittää. Ylitsepääsemätöntä ei pitäisi olla vuoden - parin opiskelurupeama täyspäiväisesti, jos elintasoa laskee jo enakkoon ja esim. puoliso on työelämässä.

IT alalla on lähes pakotettu asumaan kalliilla seuduilla, muissa ammateissa on enemmän valinnanvaraa asumisen suhteen. Elintaso ei siten välttämättä tipu pienemmästä palkasta huolimatta.

Ja mitä ihminen tekee uudella autolla tai ylihintaisella talolla, jos työ vie elämänilon ja kyvyn nauttia yhtään mistään? Työn pitäisi olla elämää varten, eikä elämä työtä varten.

Mieti missä haluat olla (okei, tää on klisee) 1-5vuoden päästä ja pyri siihen sitten.

Jossain vaiheessa voit väsyä niin paljon, että menetät työkykysi kuukausiksi ja et vain kykene tekemään työtäsi. Keskustele vaimosi kanssa tilanteesta, tämän tason päätöksissä hyvä yhdessä miettiä sopivaa ratkaisua.

Sinulla on vastuu ensisijaisesti itsestäsi ja perheestäsi. Kyllä löydät oikean ratkaisun.

Jos stressi ja kypsyyntyminen kasvaa liian suureksi, niin sitten olet kuitenkin pakkotilanteessa.

ps.
IT-alalta häipymistä mietin itsekin ja osittain samoista syistä kuin aloittaja.
Olisi pitänyt mennä ammattikouluun suoraan peruskoulusta eikä miihailla it-alalla. IT-ala on tosiaan YT-ala.

Olethan keskustellut vaimosi kanssa halustasi muuttaa alaa.
Älä nyt ensimmäiseksi ainakaan mene sanomaan itseäsi irti. Sevittele asioita, vaikka opintomahdollisuuksia.
Testaa kiinnostustasi toimia nuoriso-ohjaajana vaikka jossakin vapaaehtoistyössä. Mene mukaan ryhmään, joka pelastelee nuoria juhlien aikoihin puistoista ja pöpeliköistä. On varmaan muitakin mahdollisuuksia. Kokin hommaa voisit kokeilla tekemällä iltavuoroja joskus apuhenkilönä. Kokin homma on nyt niin muodissa, että riittääköhän kaikille töitä paremman luokan rafloissa ja aina iltatyötä. Merikapteeniksi joutuu opiskelemaan tosi kauan, se ei taida olla ihan helppo rahoittaa.
Hierojienkin taitaa olla vähän hankalaa löytää täysipäiväistä työtä kaikille.
Laajennapa repertuaariasi, voi löytyä vielä parempaa...

Itse en ole tehnyt muuta kuin vaihdellut toimittja- ja tilaajaroolin välillä. Tuttavapiiristä löytyy kuitenkin sellaisia jotka ovat tehneet jokinlaisen siirtymän: hr-päällikkö, kouluttaja, ammatillinen opettaja, business controlleri.

Joo-o tämä kolahtaa ja kuulostaa juurikin samalle kuin oma tilanteeni.Myöskin yli 10vuotta it-alan töitä, lähinnä tukipuolella takana ja enemmän vain kypsänä koko ajan omaan työhön ja alaan kaikkinesta. Alan vaihtoa pohtinyt jo pidemmän aikaa, mutta kun pitäisi vain uskaltautua sanoista/ajtuksista > tekoihin. Ei se niin helppoa ole ja mietityttää juurikin taloudellinen pärjääminen jne. asunto ja autolainaa on ja samat laskut ne kolahtaa joka kuukausi. Tulojen tippunen on varmasti edessä, jos opiskelemaan aikoo, omalla kohdalla täysipäiväinen opiskelu tuskin paras mahdollinen ratkaisu. siksi pohtinutkin aikuisopiskelua jota järjestetään ilta/moninuoto opiskeluna. mutta siltikin uskon että nykyistä työpäivää olisi pakko lyhentää että riittäisi paukkuja opiskeluun. Pitää vain ottaa asioista selvä, siitä se lähtee ja tehdä laskelmia ja pohtia vaihtoehtoja. Kun sitä lottovoittoakaan tuskin kannattaa odottaa ja haaveilla, sittenhän kaikki oliskin helvetin helppoa kun olisi ylimääräistä rahaa ja voisi tehdä irtioton välittämättä rahasta. Vuorotteluvapaa / opintovapaa ja/tai lyhennetty työpäivä kaiketi lienevät ne vaihtoehdot joita nyt pohdittava omalla kohdalla. Kesälomakin tulossa, tuntuu että ei sitäkään osaa arvostaa kun miettii että taas loman jälkeen joutuu palaamaan takasin eikä hommat ole muuttuneet miksikään, sama pask jatkuu. Tsemiä vain alan vaihtajille ja kiva olis kuulla miten mennyt uusille urille suuntaamisen jälkeen ja miten se tapahtui.