Entä Deep Purple?
Luulisin ettei 1970 vielä ollut paljon faneja.
Ensimmäinen Black Sabbathin albumi oli listoilla ainakin näissä:
UK 8. (maaliskuu 1970)[2]
Saksa 8. (1970)[3]
Ranska 10. (1970)[4]
Yhdysvallat 23. (1970)[5]
Entä listat Suomessa?
Milloin Black Sabbath tuli tunnetuksi Suomessa?
BlackS Suomessa?
24
1425
Vastaukset
- Anonyymi
Ei tainnut olla fanneja
En osaa sanoa, mutta veikkaisin ehkä että 1970-luvun lopupuolella tai kasarina. Kasari ehkä parempi veikkaus, koska silloin Suomessakin alettiin perustaa hevibändejä kuten esim. 1982 perustettu Tarot ja muutenkin tuli enemmän erilaisia rockbändejä. 1970-luvulla Suomessa oli vielä aika paljon iskelmävetoista tuo musiikki ja täällä ei tainnut olla omasta takaa rockbändejä (joku paremmin tietävä voi korjata). Toki ulkomaalaisia artistejakin kuunneltiin, myös rockartisteja- ja bändejä.
Rockmusiikki on varmaan tullut Pohjoismaihin ja etenkin Suomeen vähän jälkijunassa niin kuin monet asiat ennen vähän tuli. Kun esim. Usassa ja Briteissä rockmusiikki oli suosittua jo 1960-luvulla, niin Suomessa ehkä varmaan vasta 1970-luvulla ja kasarina. Varmaan täällä on kuunneltu Elvistä, Beatlesia yms. jo 1960-luvulla, mutta iskelmä ja tangomusiikki oli se mitä täällä vielä pitkään tehtiin omasta takaa ja monet maailmalla hiteiksi nousseet kappaleet tulivat täällä alunperin tunnetuiksi käännöskappaleina kuten vaikka Danny "Kesäkatu" (alunperin usalaisen bändin Loving spoonfulin kappale "Summer in the city") tai Dannyn "Kauan" (alunperin englantilaisen laulajan Petula Clarkin "Downtown") tai Dannyn "Tuulensuojaan" (alunperin englantilaisen bändin Christiesin "Yellow river").
Itselläni on hallussani isosiskon omistamat vinyylit Black Sabbathin toinen, vuonna 1970 julkistettu "Paranoid" sekä vuonna 1971 julkistettu Uriah Heepin kolmas "Look at Yourself". Isosiskollani ei ollut silloin yhteyksiä ulkomaille, joten ihan paikallista raskaampaa meininkiä seurasi. Pirun hyviä levyjä kyllä nykyäänkin.
Hevin ja hard rockin kuuntelu on Suomessa vanhempaa perua kuin nykynuoriso kuvitteleekaan. ; )Kyllä täällä on kuunneltu hardrockia ja ylipäätään rockia jo ainakin 1970-luvulla. Edesmennyt äitini kuunteli nuorena 1970-luvulla ainakin Rollareita ja taisi ehkä Uriah Heepiakin ja varmaan joitain muitakin sen aikuisia rockbändejä (itse joskus kertoi mitä nuorena kuunteli). Isällä on vieläkin (ainakin vielä joitain vuosia sitten oli) tallella äidin nuorena omistama Rollareitten levy.
Norppa83 kirjoitti:
Kyllä täällä on kuunneltu hardrockia ja ylipäätään rockia jo ainakin 1970-luvulla. Edesmennyt äitini kuunteli nuorena 1970-luvulla ainakin Rollareita ja taisi ehkä Uriah Heepiakin ja varmaan joitain muitakin sen aikuisia rockbändejä (itse joskus kertoi mitä nuorena kuunteli). Isällä on vieläkin (ainakin vielä joitain vuosia sitten oli) tallella äidin nuorena omistama Rollareitten levy.
Rollareiden levyjä on tosiaan montakin tallella. Isosiskoni ylpeilivät sillä, että yhtäkään Beatlesin levyä ei löydy, vaan kaikki on "raskaampaa". ; )
Ei tosin pidä paikkaansa, sillä kokoelmassa on myös mm. Cat Stevensiä ja Holliesia.Kollimaattori kirjoitti:
Rollareiden levyjä on tosiaan montakin tallella. Isosiskoni ylpeilivät sillä, että yhtäkään Beatlesin levyä ei löydy, vaan kaikki on "raskaampaa". ; )
Ei tosin pidä paikkaansa, sillä kokoelmassa on myös mm. Cat Stevensiä ja Holliesia.Hollies on yks mun suosikeista.
Norppa83 kirjoitti:
Hollies on yks mun suosikeista.
The Holliesista oli tulossa jotain todella isoa.
Mutta sitten tuli Beatles...Kollimaattori kirjoitti:
The Holliesista oli tulossa jotain todella isoa.
Mutta sitten tuli Beatles...Beatles vähän söi joidenkin bändien suosiota, mutta Hollies oli silti tosi suosittu 1960-luvulla samoin kuin Kinks ja merkittäviä bändejä. Hollies taitaa olla ollu kasassa melkein näihin päiviin asti ja Kinkskin oli vuoteen 1995. Molemmat ovat päässeet myös Rock n roll hall of fameen kuten myös Beatles (tai ainakin Paul McCartney).
- Anonyymi
Minulla on hyllyssä neljä ensimmäistä albumia. Ja viereisessä hyllyssä samat kiekot CD muodossa;) Paranoid albumi oli ensimmäinen ostos (1971) ja vähän sen jälkeen ykkösalbumi.
Vol.4 albumin jälkeinen tuotanto ei enää maistunut. - Anonyymi
Kollimaattori kirjoitti:
The Holliesista oli tulossa jotain todella isoa.
Mutta sitten tuli Beatles...Mitä tulee ketjun varsinaiseen aiheeseen niin nuo ajat eläneenä muistelen että Se oli Led Zeppelin jonka biisejä sitä eniten yritettiin silloin akustisilla kitaroilla rämpyttää. Myös Uriah Heep oli silloin varsin suosittu.
Black Sabbathilta toki tunnettiin ainakin biisi Paranoid, joten BS oli tunnettu ja osin tunnustettu siitä alkaen kuin kyseinen biisi singlenä julkaistiin, mutta yleensä sitä bändiä ei niin paljon arvostettu kuin LZ:iä tai UH:iä tuolloin arvostettiin.
Myös Deep Purple oli niitä bändejä joista jotkut pitivät ja jotkut eivät. Muita bändejä joita silloin kuunneltiin oli Mountain ja Steppenwolf nyt ainakin. Myös The Spirit vaivaa mieltä tosin sen moni oli pannut merkille kai siksi että bändin rumpali taisi olla ainakin kaksikertaa niin vanha kuin muut jäsenet, ja taisi sillä joku hittikin toki olla.
Ja tietenkin Beatlesin, Creamin ja Rolling Stonesin ja Kinksien levyjä oli melkein jokaisella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tulee ketjun varsinaiseen aiheeseen niin nuo ajat eläneenä muistelen että Se oli Led Zeppelin jonka biisejä sitä eniten yritettiin silloin akustisilla kitaroilla rämpyttää. Myös Uriah Heep oli silloin varsin suosittu.
Black Sabbathilta toki tunnettiin ainakin biisi Paranoid, joten BS oli tunnettu ja osin tunnustettu siitä alkaen kuin kyseinen biisi singlenä julkaistiin, mutta yleensä sitä bändiä ei niin paljon arvostettu kuin LZ:iä tai UH:iä tuolloin arvostettiin.
Myös Deep Purple oli niitä bändejä joista jotkut pitivät ja jotkut eivät. Muita bändejä joita silloin kuunneltiin oli Mountain ja Steppenwolf nyt ainakin. Myös The Spirit vaivaa mieltä tosin sen moni oli pannut merkille kai siksi että bändin rumpali taisi olla ainakin kaksikertaa niin vanha kuin muut jäsenet, ja taisi sillä joku hittikin toki olla.
Ja tietenkin Beatlesin, Creamin ja Rolling Stonesin ja Kinksien levyjä oli melkein jokaisella.''...bändin rumpali taisi olla ainakin kaksikertaa niin vanha...''
Ed Cassidy (1923 - 2021) oli The Spirit yhtyeen perustaneen Randy Californian (Randy Wolfe, 1951 - 1997) isäpuoli. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tulee ketjun varsinaiseen aiheeseen niin nuo ajat eläneenä muistelen että Se oli Led Zeppelin jonka biisejä sitä eniten yritettiin silloin akustisilla kitaroilla rämpyttää. Myös Uriah Heep oli silloin varsin suosittu.
Black Sabbathilta toki tunnettiin ainakin biisi Paranoid, joten BS oli tunnettu ja osin tunnustettu siitä alkaen kuin kyseinen biisi singlenä julkaistiin, mutta yleensä sitä bändiä ei niin paljon arvostettu kuin LZ:iä tai UH:iä tuolloin arvostettiin.
Myös Deep Purple oli niitä bändejä joista jotkut pitivät ja jotkut eivät. Muita bändejä joita silloin kuunneltiin oli Mountain ja Steppenwolf nyt ainakin. Myös The Spirit vaivaa mieltä tosin sen moni oli pannut merkille kai siksi että bändin rumpali taisi olla ainakin kaksikertaa niin vanha kuin muut jäsenet, ja taisi sillä joku hittikin toki olla.
Ja tietenkin Beatlesin, Creamin ja Rolling Stonesin ja Kinksien levyjä oli melkein jokaisella.''Myös Deep Purple oli niitä bändejä...''
Onkohan maailmassa yhtään kitaransoittoa harrastanut joka ei olisi treenanut ''Smoke on the water'' riffiä:)) Ja kuten Ritchie Blackmore totesi ''kaikki soittaa sen väärin'' Anonyymi kirjoitti:
''Myös Deep Purple oli niitä bändejä...''
Onkohan maailmassa yhtään kitaransoittoa harrastanut joka ei olisi treenanut ''Smoke on the water'' riffiä:)) Ja kuten Ritchie Blackmore totesi ''kaikki soittaa sen väärin''Mikähän soitinkauppa sen aloitti, että sähkökitaroiden koesoittopaikalla on lappu, jossa ehdottomasti kielletään soittamasta Smoke on the Wateria, Stairway to Heavenia ja...
...oliko se kolmas Paranoid? En muista.- Anonyymi
Kollimaattori kirjoitti:
The Holliesista oli tulossa jotain todella isoa.
Mutta sitten tuli Beatles..."The Holliesista oli tulossa jotain todella isoa. Mutta sitten tuli Beatles..."
Käsittääkseni oli että ensin tuli Beatles ja Hollies ja monia muita sitten vähän myöhemmin. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin ensin tuli The Shadows ja sitten The Beatles ja vasta sitten kaikki muut.
Joten kun Beatles aloitti levytysuraansa niin yhtyeen jäsenten mielestä pääkilpailija oli The Shadows.
Sitä tukee se jossain esiintynyt väite että pääsyy siihen miksi Beatleista kumpikaan kitaristi ei julkisuudessa nähty Fender kitaran kanssa ennen kuin kuin vasta vuonna 1967 kun Harrison sellaista MMT filmillä soitti, oli se että Shadowsien soolokitaristi Hank Marvin oli 1960-luvun alkupuolella käytännössä Iso-Britannian Mr. Fender-kitara, ja silloin alkuvuosina 62-66 Beatlet eivät halunneet muistuttaa yleisöään mitenkään eikä millään joka voisi johtaa yleisönsä mietteet The Shadowsiin. Mutta vuonna 1967 asiasta ei enää tarvinnut välittää sillä The Shadows oli jo käytännössä mennyttä mutta Beatles senkuin porskutti.
Silti sikäli kuin tiedetään niin Harrison varsinkin kuin Lennon ehkä harvemmin soittivat Fenderin stratoja monillakin levytyksillä jo vuosia ennen vuotta 1967, mutta keikoilla, tv-ohjelmissa, promofilmeissä, elokuvissa tai promovalokuvissa ei Fendereitä yhtyeen jäsenillä nähty.
Jostain syystä britti-bändit tuolloin 1963-64 suosivat Mr. Moonlight kappaletta. Beatles teki siitä coverin joka jossain Beatles fan-klubin jäsenten äänestyksessä äänestettiin kaikkein huonoimmaksi cover biisiksi minkä Beatles levytti.
Saman biisin suurin piirtein samoihin aikoihin levytti myös Hollies, niinpä ytuubin avulla voi verrata kumpi olisi laulanut toisen vuonna 1964 suohon J.Lennon vaiko G.Nash jotka toimivat pääsolisteina noissa levytyksissä.
Myös mainittujen bändien soitantoa tuolla biisillä voi verrata, ja väittäisin että The B oli siinäkin osa-alueessa tuolloin kovempi kuin The H. Mutta se ehkä voisi osin selittyä sillä että G.Martin oli äänityspöydän puikoissa kun Beatles oli studiossa, mutta ei silloin ehkä ollut edes paikalla kun Hollies sen oman versionsa levytti.
Niinpä muuan Holliesin ongelmista taisi olla se että se oli samassa levy-yhtiössä kuin Beatles, jolloin levy-yhtiön äänitystekninen yber-guru G.Martin ei tuottanut eikä osallistunut Holliesin levyjen tekoon koska Beatles piti Holliesia bändinä yhtenä pääkilpailijanaan mitä se tietenkin myös oli. Siksipä tavallaan 5. beatle eli G.Martin ei voinut olla Holliesille apuna levytyksissä. Anonyymi kirjoitti:
"The Holliesista oli tulossa jotain todella isoa. Mutta sitten tuli Beatles..."
Käsittääkseni oli että ensin tuli Beatles ja Hollies ja monia muita sitten vähän myöhemmin. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin ensin tuli The Shadows ja sitten The Beatles ja vasta sitten kaikki muut.
Joten kun Beatles aloitti levytysuraansa niin yhtyeen jäsenten mielestä pääkilpailija oli The Shadows.
Sitä tukee se jossain esiintynyt väite että pääsyy siihen miksi Beatleista kumpikaan kitaristi ei julkisuudessa nähty Fender kitaran kanssa ennen kuin kuin vasta vuonna 1967 kun Harrison sellaista MMT filmillä soitti, oli se että Shadowsien soolokitaristi Hank Marvin oli 1960-luvun alkupuolella käytännössä Iso-Britannian Mr. Fender-kitara, ja silloin alkuvuosina 62-66 Beatlet eivät halunneet muistuttaa yleisöään mitenkään eikä millään joka voisi johtaa yleisönsä mietteet The Shadowsiin. Mutta vuonna 1967 asiasta ei enää tarvinnut välittää sillä The Shadows oli jo käytännössä mennyttä mutta Beatles senkuin porskutti.
Silti sikäli kuin tiedetään niin Harrison varsinkin kuin Lennon ehkä harvemmin soittivat Fenderin stratoja monillakin levytyksillä jo vuosia ennen vuotta 1967, mutta keikoilla, tv-ohjelmissa, promofilmeissä, elokuvissa tai promovalokuvissa ei Fendereitä yhtyeen jäsenillä nähty.
Jostain syystä britti-bändit tuolloin 1963-64 suosivat Mr. Moonlight kappaletta. Beatles teki siitä coverin joka jossain Beatles fan-klubin jäsenten äänestyksessä äänestettiin kaikkein huonoimmaksi cover biisiksi minkä Beatles levytti.
Saman biisin suurin piirtein samoihin aikoihin levytti myös Hollies, niinpä ytuubin avulla voi verrata kumpi olisi laulanut toisen vuonna 1964 suohon J.Lennon vaiko G.Nash jotka toimivat pääsolisteina noissa levytyksissä.
Myös mainittujen bändien soitantoa tuolla biisillä voi verrata, ja väittäisin että The B oli siinäkin osa-alueessa tuolloin kovempi kuin The H. Mutta se ehkä voisi osin selittyä sillä että G.Martin oli äänityspöydän puikoissa kun Beatles oli studiossa, mutta ei silloin ehkä ollut edes paikalla kun Hollies sen oman versionsa levytti.
Niinpä muuan Holliesin ongelmista taisi olla se että se oli samassa levy-yhtiössä kuin Beatles, jolloin levy-yhtiön äänitystekninen yber-guru G.Martin ei tuottanut eikä osallistunut Holliesin levyjen tekoon koska Beatles piti Holliesia bändinä yhtenä pääkilpailijanaan mitä se tietenkin myös oli. Siksipä tavallaan 5. beatle eli G.Martin ei voinut olla Holliesille apuna levytyksissä.Sen ajan "suuri yleisö" eli etenkin teinit kuitenkin jakautuivat pääasiassa rollareihin ja beatleseihin, sillä näiden kahden suuren musiikki oli niin toisistaan poikkeavaa, että jakautuminen "koviksiin" ja softempiin oli luonnollinen.
Varsinainen raskas rock ja metalli olivat kuitenkin aika marginaalissa, paitsi sitten paljon myöhemmin etenkin Pohjoismaissa. Raskaan rokin bändien biiseistä suuri yleisö muistaa etupäässä näiden näille epätyypilliset hitaat balladit...- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"The Holliesista oli tulossa jotain todella isoa. Mutta sitten tuli Beatles..."
Käsittääkseni oli että ensin tuli Beatles ja Hollies ja monia muita sitten vähän myöhemmin. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin ensin tuli The Shadows ja sitten The Beatles ja vasta sitten kaikki muut.
Joten kun Beatles aloitti levytysuraansa niin yhtyeen jäsenten mielestä pääkilpailija oli The Shadows.
Sitä tukee se jossain esiintynyt väite että pääsyy siihen miksi Beatleista kumpikaan kitaristi ei julkisuudessa nähty Fender kitaran kanssa ennen kuin kuin vasta vuonna 1967 kun Harrison sellaista MMT filmillä soitti, oli se että Shadowsien soolokitaristi Hank Marvin oli 1960-luvun alkupuolella käytännössä Iso-Britannian Mr. Fender-kitara, ja silloin alkuvuosina 62-66 Beatlet eivät halunneet muistuttaa yleisöään mitenkään eikä millään joka voisi johtaa yleisönsä mietteet The Shadowsiin. Mutta vuonna 1967 asiasta ei enää tarvinnut välittää sillä The Shadows oli jo käytännössä mennyttä mutta Beatles senkuin porskutti.
Silti sikäli kuin tiedetään niin Harrison varsinkin kuin Lennon ehkä harvemmin soittivat Fenderin stratoja monillakin levytyksillä jo vuosia ennen vuotta 1967, mutta keikoilla, tv-ohjelmissa, promofilmeissä, elokuvissa tai promovalokuvissa ei Fendereitä yhtyeen jäsenillä nähty.
Jostain syystä britti-bändit tuolloin 1963-64 suosivat Mr. Moonlight kappaletta. Beatles teki siitä coverin joka jossain Beatles fan-klubin jäsenten äänestyksessä äänestettiin kaikkein huonoimmaksi cover biisiksi minkä Beatles levytti.
Saman biisin suurin piirtein samoihin aikoihin levytti myös Hollies, niinpä ytuubin avulla voi verrata kumpi olisi laulanut toisen vuonna 1964 suohon J.Lennon vaiko G.Nash jotka toimivat pääsolisteina noissa levytyksissä.
Myös mainittujen bändien soitantoa tuolla biisillä voi verrata, ja väittäisin että The B oli siinäkin osa-alueessa tuolloin kovempi kuin The H. Mutta se ehkä voisi osin selittyä sillä että G.Martin oli äänityspöydän puikoissa kun Beatles oli studiossa, mutta ei silloin ehkä ollut edes paikalla kun Hollies sen oman versionsa levytti.
Niinpä muuan Holliesin ongelmista taisi olla se että se oli samassa levy-yhtiössä kuin Beatles, jolloin levy-yhtiön äänitystekninen yber-guru G.Martin ei tuottanut eikä osallistunut Holliesin levyjen tekoon koska Beatles piti Holliesia bändinä yhtenä pääkilpailijanaan mitä se tietenkin myös oli. Siksipä tavallaan 5. beatle eli G.Martin ei voinut olla Holliesille apuna levytyksissä.George Harrison soitti Stratocasteria kappaleissa:
Ticket To Ride
You're Going To Lose That Girl
Drive My Car
Nowhere Man (Lennon soitti myös stratoa)
Taxman
Lucy In The Sky With Diamonds
I Am The Walrus
All You Need Is Love - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"The Holliesista oli tulossa jotain todella isoa. Mutta sitten tuli Beatles..."
Käsittääkseni oli että ensin tuli Beatles ja Hollies ja monia muita sitten vähän myöhemmin. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin ensin tuli The Shadows ja sitten The Beatles ja vasta sitten kaikki muut.
Joten kun Beatles aloitti levytysuraansa niin yhtyeen jäsenten mielestä pääkilpailija oli The Shadows.
Sitä tukee se jossain esiintynyt väite että pääsyy siihen miksi Beatleista kumpikaan kitaristi ei julkisuudessa nähty Fender kitaran kanssa ennen kuin kuin vasta vuonna 1967 kun Harrison sellaista MMT filmillä soitti, oli se että Shadowsien soolokitaristi Hank Marvin oli 1960-luvun alkupuolella käytännössä Iso-Britannian Mr. Fender-kitara, ja silloin alkuvuosina 62-66 Beatlet eivät halunneet muistuttaa yleisöään mitenkään eikä millään joka voisi johtaa yleisönsä mietteet The Shadowsiin. Mutta vuonna 1967 asiasta ei enää tarvinnut välittää sillä The Shadows oli jo käytännössä mennyttä mutta Beatles senkuin porskutti.
Silti sikäli kuin tiedetään niin Harrison varsinkin kuin Lennon ehkä harvemmin soittivat Fenderin stratoja monillakin levytyksillä jo vuosia ennen vuotta 1967, mutta keikoilla, tv-ohjelmissa, promofilmeissä, elokuvissa tai promovalokuvissa ei Fendereitä yhtyeen jäsenillä nähty.
Jostain syystä britti-bändit tuolloin 1963-64 suosivat Mr. Moonlight kappaletta. Beatles teki siitä coverin joka jossain Beatles fan-klubin jäsenten äänestyksessä äänestettiin kaikkein huonoimmaksi cover biisiksi minkä Beatles levytti.
Saman biisin suurin piirtein samoihin aikoihin levytti myös Hollies, niinpä ytuubin avulla voi verrata kumpi olisi laulanut toisen vuonna 1964 suohon J.Lennon vaiko G.Nash jotka toimivat pääsolisteina noissa levytyksissä.
Myös mainittujen bändien soitantoa tuolla biisillä voi verrata, ja väittäisin että The B oli siinäkin osa-alueessa tuolloin kovempi kuin The H. Mutta se ehkä voisi osin selittyä sillä että G.Martin oli äänityspöydän puikoissa kun Beatles oli studiossa, mutta ei silloin ehkä ollut edes paikalla kun Hollies sen oman versionsa levytti.
Niinpä muuan Holliesin ongelmista taisi olla se että se oli samassa levy-yhtiössä kuin Beatles, jolloin levy-yhtiön äänitystekninen yber-guru G.Martin ei tuottanut eikä osallistunut Holliesin levyjen tekoon koska Beatles piti Holliesia bändinä yhtenä pääkilpailijanaan mitä se tietenkin myös oli. Siksipä tavallaan 5. beatle eli G.Martin ei voinut olla Holliesille apuna levytyksissä.''...G.Martin ei tuottanut eikä osallistunut Holliesin levyjen tekoon...''
Enimmän osan The Hollies levyista tuotti Ron Richards. George Martinin entinen apulainen;) - Anonyymi
Kollimaattori kirjoitti:
Sen ajan "suuri yleisö" eli etenkin teinit kuitenkin jakautuivat pääasiassa rollareihin ja beatleseihin, sillä näiden kahden suuren musiikki oli niin toisistaan poikkeavaa, että jakautuminen "koviksiin" ja softempiin oli luonnollinen.
Varsinainen raskas rock ja metalli olivat kuitenkin aika marginaalissa, paitsi sitten paljon myöhemmin etenkin Pohjoismaissa. Raskaan rokin bändien biiseistä suuri yleisö muistaa etupäässä näiden näille epätyypilliset hitaat balladit...Ite diggaan heeppiä. Jne
- Anonyymi
Suomen ensimmäinen tunnettu raskas bändi oli lahtelainen Charlies jo 60-luvun lopulla. Raskasmieliset kuuntelivat varmasti kaikki mahdolliset ulkomaanihmeet suunnilleen saman tien, kun niitä ilmestyi.
- Anonyymi
Kyllä Black Sabbath iski jo toisella albumillaan Paranoid täysillä rockia kuuntelevissa piireissä. Silloin vain oli tapana että yksi ostaa LP:n ja 25 ottaa sen siitä kasetille, siksi moni uusi nouseva bändi ei näkynyt listoilla 70-luvun alussa.
- Anonyymi
Pitänee vielä lisätä että sen varsinaisen soundivallankumouksen raskaampaan rockiin tehtiin jo vuonna 1967 Jimi Hendrixin, Creamin ja Vanilla Fudgen avulla. Kaikki nuo bändit oli tuttuja jo silloin rockia kuuntelevien suomalaisten keskuudessa.
- Anonyymi
''Kaikki nuo bändit oli tuttuja jo silloin rockia kuuntelevien suomalaisten keskuudessa.''
Taisi olla aika vähän em. bändeistä edes kuulleita. 1967 Suomessa radio (YLE vain ja ainoastaan) ei soittanut rock musiikka käytännössä lainkaan. 1967 suomalaiset kuuntelivat tangoa, lavalla tai levyiltä:)
- Anonyymi
Näillä bändeillä ei ollut sellaisia isoja hittejä, jotka olis saavuttaneet massojen suosion. Purple tais olla liian kitarapainotteista tilutusta, jota tuohon aikaan ei niin ymmärretty, soolot olivat lähinnä pakkopullaa, ja joka biisissä piti sellainen kuitenkin olla, jos sitä kitaraa oli vähän liikaakin, niin ei oikein ihmiset osanneet sitä silloin vielä arvostaa. Biisien piti olla aika lyhyitä ja tarttuvia, radiosoittoon sopivia. Tuo aika ei ollut vielä aivan kypsä näitä uusia bändejä varten, jotka soittivat raskaampaa, kitarapainotteista matskua.
Näin sen näkisin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1155965Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324067- 823352
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182986Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2522054Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882004- 1431795
Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui431787Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81696Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881569