Olen pitkään kaivanut omaa hautaani ja ilmeisesti nyt olen sinne tippunut. Enkä ihmettel ollenkaan, olen sen ansainnutkin.
Olen n.10vuoden ajan rakentannut itselleni kuorta millainen en oikeasti ole. Olen keksinyt ihmeellisiä tarinoita, joilla olen vahingoittanut vain itseäni. Olen ollut erittäin masentunut, enkä itsekään tiedä miksi. Kun sitä on minulta kysytty olen kehittänyt mitä kummallisempia tarinoita syyksi.. tuntuu että ei ihminen voi olla masentunut ilman syytä.
Olen myös loukannut ihmisiä erittäin syvästi. Asialle en voi nyt jälkeenpäin tehdä mitään. Anteeksi olen pyytänyt ja he ongelmistani tietää. Toivon että heillä menee nyt paremmin.
Tuntuu että kaikki vihaavat minua, tai vihaavat tätä "kuorta" minkä olen luonut. Ihmisten puhuessa asioita eteenpäin ovat asiatkin muuttuneet.. en enään tiedä mitä minusta puhutaan. Minulla oli upea ura, jonka olen myös tuhonnut. Osa näistä vihaavista ihmisistä on työpiirissä, tuntuu etten voi enään koskaan mennä töihin.
Tuntuu että olen menettänyt kaiken. Ja olen sen ansainnutkin. elän vieläkin syvän masennuksen kanssa, vielä enemmän itseäni masentaa se miten olen tuhonnut itseni ja miten muut ovat siitä saaneet kärsiä. Olen pilannut mahdollisuuteni menestyä. Jos muuttaisin, aina jostain tulisi joku joka tietää menneisyydestäni..
Jos tämä masennus loppuu tulee minulla olemaan aina huono omatunto. En tiedä pystynkö koskaan olemaan enään vapaa. En tiedä miten pystyn elämään tuon kaiken kanssa. Toivoisin niin että voisin siirtää aikaa kymmenen vuotta taaksepäin, tekisin kaiken toisin.
Psykologin luokse on turha mennä.. olen yrittänyt. Sieläkin turvaudun sen "kuoren" taakse. Ainut miten tunteitani pystyn tulkitsemaan on kirjoittainen. Ehkä sen kanssa vaan täytyy oppia elämään. Ainut syy elää on vanhempani. En halua tuottaa niille ainoille ihmisille jotka minusta välittävät sitä tuskaa, että lähtisin pois.
Olen n.10vuoden ajan rakentannut itselleni kuorta millainen en oikeasti ole. Olen keksinyt ihmeellisiä tarinoita, joilla olen vahingoittanut vain itseäni. Olen ollut erittäin masentunut, enkä itsekään tiedä miksi. Kun sitä on minulta kysytty olen kehittänyt mitä kummallisempia tarinoita syyksi.. tuntuu että ei ihminen voi olla masentunut ilman syytä.
Olen myös loukannut ihmisiä erittäin syvästi. Asialle en voi nyt jälkeenpäin tehdä mitään. Anteeksi olen pyytänyt ja he ongelmistani tietää. Toivon että heillä menee nyt paremmin.
Tuntuu että kaikki vihaavat minua, tai vihaavat tätä "kuorta" minkä olen luonut. Ihmisten puhuessa asioita eteenpäin ovat asiatkin muuttuneet.. en enään tiedä mitä minusta puhutaan. Minulla oli upea ura, jonka olen myös tuhonnut. Osa näistä vihaavista ihmisistä on työpiirissä, tuntuu etten voi enään koskaan mennä töihin.
Tuntuu että olen menettänyt kaiken. Ja olen sen ansainnutkin. elän vieläkin syvän masennuksen kanssa, vielä enemmän itseäni masentaa se miten olen tuhonnut itseni ja miten muut ovat siitä saaneet kärsiä. Olen pilannut mahdollisuuteni menestyä. Jos muuttaisin, aina jostain tulisi joku joka tietää menneisyydestäni..
Jos tämä masennus loppuu tulee minulla olemaan aina huono omatunto. En tiedä pystynkö koskaan olemaan enään vapaa. En tiedä miten pystyn elämään tuon kaiken kanssa. Toivoisin niin että voisin siirtää aikaa kymmenen vuotta taaksepäin, tekisin kaiken toisin.
Psykologin luokse on turha mennä.. olen yrittänyt. Sieläkin turvaudun sen "kuoren" taakse. Ainut miten tunteitani pystyn tulkitsemaan on kirjoittainen. Ehkä sen kanssa vaan täytyy oppia elämään. Ainut syy elää on vanhempani. En halua tuottaa niille ainoille ihmisille jotka minusta välittävät sitä tuskaa, että lähtisin pois.
Vastaukset 1
Vanhimmat
luuseri, ei masennuksessa ole mitään hävettävää. Meistä parhaatkin voi masentua.
Olisiko sun vaikea olla oma itsesi, kosket hyväksy itseäsi? Kenestäkään ei tykätä aina ja kaikkialla, ja kaikilla on silti arvoa. Sullakin on hyviä ominaisuuksia. Et vain ole huomannut niitä. Sun ei ole helppoa tulla itsevarmaksi, mutta ehkä sun vanhemmat vois auttaa sua näkemään niitä.
Hyvä, että olet pyytänyt anteeksi niiltä, joita olet loukannut! Kaikki ei olis pystynyt siihen. Et ole loukannut muita siksi, että olisit halunnut tehdä niin vaan siksi, että sulla on ollut vaikeaa. Älä sure liikaa sitä, mitä olet tehnyt aikaisemmin! Et voi muuttaa menneisyyttä, mutta sun tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa.
Ansaitset ja tarvitset tukea. Avun pyytäminen ei ole raukkamaista. Meillä kaikilla on joskus niin vaikeaa, ettei yksin jakseta. Kun sun vanhemmat rakastaa sua, mikset antais niidenkin olla sun tukena? Sulla on nyt varmasti vaikeaa, mutta ei sun tilanne ole toivoton. Toivoa on niin kauan kuin et tapa itseäsi! Paljon voimia sulle!