Olen lukenut koirakirjoja, joissa kerrotaan että pentu voi säikähtää pahasti torumista ja vaikkei säikähtäisikään, niin yrittää omistajansa kireyden vaistotessaan rauhoitella tätä esim. alistumiseleitä osoittamalla. Mutta en ole ikinä havainnut tällaista oman pentuni kanssa, en ihan parikuukautisena vauvana, enkä nyt noin puolivuotiaanakaan. Tämä terrierimix ei näytä mitään nöyrtymisen merkkejä vaikka miten komentaa, tulee kyllä esim. sohvalta alas mutta enemminkin palkkion ehdollistamana kuin kuuliaisuuttaan, saattaa hetken päästä taas sännätä sinne kun selän kääntää. Eikä niskasta nostaminenkaan mitenkään säväytä. On herkästi "komentamassa" haukulla ruokaa, jos sen tulo kestää, tähän ei ole reagoitu muuten kuin ajamalla pois ja muutenkin koetetaan olla lellimättä koiraa. Onko meillä kasvamassa ongelmakoira vai onko pennuissa ihan normaalistikin tällaisia "hätkähtämättömiä" tapauksia?
Miten "kova" pennun on normaalia olla?
aihetta huoleenko
11535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On normaalia, että koirat ovat pennusta alkaen eriluonteisia. Luonne pitää ottaa huomioon, ja sovittaa omat toimensa sen mukaisiksi. Ongelmakoira voi kasvaa aivan hyvin arastakin pennusta, jos ei osata oikealla tavalla huomioida luonnetta. Kovasta pennusta kasvaa hieno aikuinen, niillä hermot pitää hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Kunhan ihminen pitää ohjat käsissään, eikä päästä koiraa isännäksi taloon. Ei kaikkia kirjojen juttuja kannata niin jumalan sanana ottaa, ovat vähän sellaisia yleistyksiä.
Jep. Sun pitää hyväksyä asia, että sun koira ei myötäile. Pidä se mielessä. Mulla on koira, joka ei alistu. Kasvattaja kertoi ennen kuin otin pennun, että se ei alistunut edes sen omalle emolle... ja koira on nyt aikuisena hieno koira, joka tietää arvonsa eikä pienestä hätkädä. Vaikka se ei alistu, se on erittäin kohtelias. Eli pikkukoirille se menee maahan ja tekeytyy tosi pieneksi ja on tositosi varovainen, eikä se mahtaile eikä provosoi, ottaa vastaan paljon provoomista ennen kuin rähähtää takaisin. Mutta ei alistu eikä mielistele siinä mielessä kuin tarkoitat. Muille koirille osottaa mieleisteleviä eleitä ja leikkipyllistyksiä välttääkseen turhat tappelut. Mielestäni tosi fiksu koira.
Luulin jossain vaiheessa, että mulla on huono luontainen auktoriteetti tms kun tuo ei mua mielistele komentaessa, siis silloin kun koira tekee jotain mielestään ihan oikein, mutta mun mielestä kiellettyä. Jos koira taas tietää varsin hyvin, ettei jotain saa tehdä ja tekee silti, ni kyllä se sitten esittää pahoillaanolevaa. Noh, toisten koirien kanssa on tullut todettua, että kyllä mulla on ihan hyvä luontainen autoriteetti :) Tuo on vain tommonen yksilö.
Henk koht enemmän tykkään, ettei koira ole hirveen herkkis.
Kiitos molemmille vastanneille. Sehän tässä nyt vähän huolestuttaa, kun pentu ei tosiaan "kadu" edes kun tekee juttuja, jotka tietää kielletyiksi, kuten purtuaan kenkää. Livahtaa rysän päältä, kun tulee yllätetyksi, mutta ei osoita nöyryyttä, vaan palaa salaa tihutöihin kun silmä välttää. Kun tietäisi onko tämä vain ohimenevä vaihe vai pysyvä luonteenpiirre, jälkimmäisessä tapauksessa tilanne voi pitkän päälle olla liian stressaava että oppisimme kiintymään koiraan kuten toivoimme.
Hip-sukka tuossa puhuu asiaa. "katuminen" tuli munkin koiran käytökseen vasta aikuisiällä. En kylläkään osannut täyttää sen kaikkia tarpeita riittävän hyvin pentuaikaan ja mun piti tehdä jos jonkinmoista kikkailua sen kanssa. Niin sitä viisastuu aina vaan ja nyt tekisin täntapasen pennun kanssa monta asiaa toisin :) tietysti seuraava koira on taaaaas erilainen ja taaaaaaas teen sata virhettä sen kanssa :D
Toisaalta pikkupennutkin reagoivat esim murahdukseen yleensä asian ymmärtäen, mutta tämä mun haukku hyökkäsi päälle että jaa nyt leikitään...
Tsot, tsot! Minulla on koirat olleet sellaisia keskivertoluonteita, ei julmetun kovaa yhtäkään. Mutta tuossa kuvailemasi ei kyllä todista mitään muuta kuin pennun nuoruutta. Pureksiminen kun kuuluu pennun ensimmäisiin kuukausiin ilman muuta, eikä niin pienen päässä vielä ne säännöt pitkään istu. En muista että kukaan pennuistani olisi mitään nöyristellyt, sellainen on aikuisen koiran opittua käytöstä. Et sinä ihmislastakaan saa kerran sanomalla omaksumaan aikuisia tapoja. Ethän vaadi nyt liikaa?
Paljon parempi on, että pentu on tuollainen, kuin aina alistuva vellihousu.
Ehkä vähän haastavampi omistajalle, mutta tulevaisuudessa nautit tuollaisen itsevarman koiran kanssa elämisestä paljon enemmän.
Arka ja aina alistuva koira on erittäin hankala. Sellaisen kanssa elämisestä ei nauti millään tapaa.
Kuulostaa hyvin terrierimäiseltä luonteelta, suotta huolestut. Tuttu kasvattaa ärriereitä ja ovat juuri tuollaisia, eivät häpeä varsinkaan nuorina tekemiään ei-toivottuja asioita vaikka kuinka kieltäisit.
Mulla pennut eivät näytä mielisteleviä eleitä yhtä hyvin, kuin aikuiset koirani. Tosin omat koirat eivät ole terrierejä. Jos murahdan pennulle niin pentu kyllä lopettaa ei toivotun toiminnon, mutta ei tule mielistelemään, mutta aikuiset koirani kyllä tulevat heti mielistelemään, jos komennan pentua. Toinen näistä aikuisista ei itsekään pentuna osoittanut mielisteleviä eleitä olenkaan tai yhtä selkeästi kuin nyt aikuisena.
Kouluta pentusi nykyaikaisilla positiivisilla menetelmillä eli kehumalla, kun se tekee jotain oikein. Jätä kiellot ja torumiset kokonaan pois. Kannattaisi varmastikin mennä johonkin pentukouluun, että opit kouluttamaan pentusi oikein. Ihan kauhistuttaa tuollaiset koulutusmenetelmät. Koska koirasi on terrieri, pitäisi olla todella huolelllinen, ettei omalla taitamattomuudellaan tee siitä liian ärhäkkää.
http://www.kelpokoira.fi/artikkelit/140-rankaiseminen.html
http://www.kelpokoira.fi/artikkelit/157-pennun-koulutus.html
.
En suoraan sanottuna ole kehdannut viedä koiraani pentukouluun, koska sillä ei myöskään ole mitään estoja mennä riehumaan kaikkien muiden koirien kanssa, piittaamatta pahemmin onko se sallittua tai mitä mieltä ne muut olisivat siitä. Koulunkäynnistä tuskin tulisi mitään.
Voi tosiaan olla, että pentusi on jo luovuttanut sinun suhteen siinä, että on lopettanut "puhumasta" koiraa kun et sen mielestä kuitenkaan ymmärrä. Itse tosiaan kiellän todella harvoin ja vain, kun pentu todella tekee jotain oikeasti tuhmaa kuten syö seinää tai kenkää. En koskaan käytä fyysisiä otteita pentuun, koska se tie ei johda kuin ihmisen häviöön vaan otan mieluummin henkisen yliotteen koirasta ja senkin teen oikeuden ja johdonmukaisesti. Olen huomannut, että ne koirat joita kuritetaan ruumiillisesti esim. ottamalla niskasta kiinni tai joille huudetaan, kasvaa niistä pahimpia ongelmatapauksia, koska ne eivät enää yritä kommunikoida ihmisen kanssa. Pentujen omat emot ovat kasvattaneet pennut kuitenkin yleensä erittäin kärsivällisesti ja sitten pentu saattaakin joutua sellaisen ihmisen hoiviin joka huutaa ja selättää ja retuuttaa niskasta.