Olenko outo?

Jep, meille on jo vauva syntynyt, mutta aivan samoja ajatuksia kävin läpi raskausaikana ja samaa mieltä olen edelleen. Mammaksi en halua missään nimessä itseäni tituleerattavan, raskausaikana ällötti kaikki masuasukkilässytykset ja hankinnat teimme vasta rv 30 jälkeen. Sairaalakassinkin pakkasin loppuun samana yönä, kun synnärille lähdettiin...

Ei kaikkien siis tarvitse muuttua vaaleanpunaisiksi lässyttäjiksi sillä sekunnilla, kun tulee raskaaksi. Jokainen tekee ja toimii, niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Minäkin rakastan valtavasti tuota pientä ihmistä, mutta lässytykset hoidetaan kotona kolmestaan minun, miehen ja vauvan kesken, muille ei tarvitse lässyttää. Lisäksi minusta on ihanaa olla taas NAINEN, eikä vain raskaana oleva tuleva mamma. Raskauskilot lähtivät nopeasti pois ja on ihanaa olla taas normaalivartaloinen ja pukeutua ihaniin vaatteisiin. Ei sillä, raskausvatsakin oli kaunis, mutta olen ihan tyytyväinen, ettei se ole mikään pysyvä osa elämää.

On selvää, että seuraavat kuukaudet menevät todella tiiviisti vauvan kanssa, mutta niin sen pitää ollakin. Silti tässä ehtii vähän muutakin, kuin pelkästään olla tissinä ja vaipanvaihdossa. Mies käy välillä vaunulenkeillä vauvan kanssa ja minä saan tehdä rauhassa kotona jotain itsekseni. Haluan siis vain kannustaa, äitiyden voi kokea ja toteuttaa niin monella tavalla!

Onneksi olkoon; onhan sentään vielä järkeviäkin nuoria äitejä! Lapselle ehtii hankkia tavaraa sikäli kun hän niitä tarvitsee; aikalailla tulee niitää "rotinoitakin", joten turha haalia rojua nurkat täyteen.
Lapsen persoona ja luonne vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, millaisen ympäristön ja harrastukset hänelle haluaa tarjota; usko pois, hyvin pienellä vauvalla on ihan oma vahva persoona:-D
Ja samaa mieltä noista lässytyksistä, saa suorastaan voimaan pahoin...
olen neljän lapsen äiti ja olen onnistunut välttymään noilta lässyttäjiltä!

Jos et tiennyt, ns. pesänrakennusvietti tulee useimmille odottaville äideille, mikä on ihan normaalia ja luonnollista.. En nyt siis väitä, etteikö se olisi normaalia, ettei sitä tule niin vahvana esiin.
Siksi useimmat odottavat myös "hössöttävät" vauvan tavaroista.

Ja vauvoille pitääkin "lässyttää" ja puhua erilaisilla äänensävyillä.
Jotkut tykkäävät puhua vauvalle pyöreän vatsasi läpi.
Muista, että he eivät tarkoita mitään pahaa lässytyksellä, vaikka se ärsyttäisi.

Njaah, kuulostat myös vähän siltä ettet tiedä mitä vauvan syntymä tuo tullessaan. Kokemattomalta. Moni luulee jopa ettei mikään muutu kun lapsi syntyy :D No muuttuu, toivottavasti ihminen itsekin kun synnyttää lapsen. Ei hyvä elää nk lapsetonta elämää lapsellisena. Toivottavasti asenteesi/asenteenne muuttuu edes hieman. Kuulostatte hieman pinnallisilta.

oletko lukenut blogeja:
www.projectmama.info
www.salamatkustaja.com
valeaiti.blogspot.com

Kaikilla kolmella hyvin samanlaisia ajatuksia kuin sinulla :))

En ole hössöttänyt vauvasta silloin kun ensimmäinen syntyi enkä ole hössöttänyt nyt kun odotan toista. Ekan lapsen kohdalla tuli tehtyä viimeiset pakolliset hankinnat rv 35 jälkeen.. suku kyllä muisti tavaroilla jo heti alusta lähtien. Anoppi toi potan kun olin rv 18 :D :D :D :D Minulla ei ole edes koskaan ollut minkäänlaista vauvakuumetta vaan lapsen yrittäminen oli puolison kanssa yhteinen päätös (8 vuotta ollaan oltu yhdessä).

Tänä keväänä vasta rempattiin vierashuone lapsen huoneeksi ja lapsi on vuoden ikäinen. Mitäpä tuo omalla huoneella olisi aikaisemmin tehnyt kun vasta tänä kesänä siirretään sinne nukkumaan unensa..

Vasta vauvan syntymän jälkeen ymmärsin miten kivaa on ostella vauvan vaatteita.. suku tosin kyllä piti huolen, ettei vaatteet ole loppuneet ekan vuoden aikana. Tosin en kyllä ole tälle uudelle tulokkaalle edes ajatellut vielä mitään hankintoja tehdä.. ehkä jos sukupuoli paljastuu toiseksi, niin jotain tulee ostettua, mutta eipä niitäkään paljoa. Ainut pakollinen hankinta ennen toisen lapsen syntymää on tuplarattaat.. eipä oikeastaan muuta.

En ole meidän lapselle juurikaan leperrellyt tai lässyttänyt vauva-aikana.. not my thing.. puhunut olen kyllä senkin edestä ja selitän paljon mitä tehdään ja miksi.. ja tietysti kiitän ja kehun aina kun asiat menee oikein. Nyt huomaa, että vuoden ikäinen taapero ymmärtää puhetta todella paljon.. istuu kun pyydän istumaan, hakee vaipan kun on vaipan vaihdon aika, jouksee vessan ovelle kun sanon, että pitää pestä hampaat jne jne. Ikäisekseen on hyvin kehittynyt.

Se mitä vauvat tarvitsevat on tutut rutiinit, vanhemman/vanhempien läsnäolo, hyväksyvä kosketus ja rakkaus.

Kulunut vuosi on muuttanut minua paljon, mutta edelleenkin olen samanlainen loogis-rationaalinen ajattelija ja toimija.. jos ei osaa hössöttää, niin ei sitä vaan osaa (eikä halua edes osata). Kun osaa hyväksyä itsensä vanhempana omana itsenään ja omine hyvine puolineen ja virheineen, niin silloin pääsee jo pitkälle.. :)

Kukin tyylillään. Itse kiertelin kirppareita tosi mielellään loppupuolella raskautta kun vointi oli vielä hyvä. Ja käytin nettihuutokauppoja.. Eihän sitä koskaan tiedä, että miten helppoa tai vaikeaa on sitten tavarat hankkia kun kotiutuu synnytyksestä väsyneenä/kipeänä.. Ja tulihan sitä vähän jotakin vaaleanpunaista tulevalle tytölle hankittuakin ihan fiilistelypohjaltakin. Ja mua ärsytti suunnattomasti kun mies koko ajan toppuutteli minua. Halusin vain nauttia vauvasta. Mutta järki käteen kaikki tulevat äidit. Hankintoja ehtii tehdä sitten tarpeen mukaan lapsen synnyttyäkin. Eikä koskaan tiedä että mikä tulee todella tarpeeseen ja mihin kannattaa satsata. Itse esim. ostin pinniksen ihan turhaan (käytettynä tosin). Kun nyytti tuli kotiin olikin ihan itsestäänselvää, että perhepetiin. Eikä ole tuossa sängyssä kertaakaan nukkunut :) Ja ne kaikkein tarpeellisimmaksi osottautuneet ostokset tein jälkeenpäin..