Valkoinen ja musta raivo

Kiitos artikkelilöydöstäsi.

Kyllä, kaltoinkohdeltu saattaa muuttua kaltoinkohtelijaksi itsekin. Vihan (raivon) monet kasvot ja sen muodot voivat ilmetä monilla tavoilla. Ainahan se ei mene yksi yhteen niin, että kun joutuu alistetuksi, pahoinpidellyksi tai kiusatuksi, niin toistaa samaa mallia itsekin, vaan voi ilmetä toisenlaisenakin käyttäytymisenä.

Näkemässäni vihassa on ollut usein eräs yhteinen tekijä. Raivoa kantavalla puuttuu kyky käsitellä jotain asiaa tai tunnetta itsenään, vaan hän blokkaa sen syrjemmälle, jopa siirtää tilanteen itselleen suotuisemmaksi siten, että on jokin ilmiselvä syy osoittaa raivoansa. Mutta jokin tuossa vaikeassa käsittelemättömässä tunteessa, muistossa tai asiassa saa raivoefektin nousemaan. Siksi raivoaja tarvitsee jonkin selvän syyn - oikeutuksen - raivolleen.

Näin tämän lukuisia kertoja kasvattajissani, puolisossani sekä myöhemmin saapasjalassa. Sekä lukuisilla tapaamisillani ihmisillä. Heidän raivon muodot olivat vain yksilöllisiä. Ja jokaikinen heistä olivat jollain tavalla kaltoinkohdeltuja, asioita joista he vaikenivat tai eivät kyenneet käsittelemään riittävästi. Monella on myös ollut masennusta, joskaan ei kaikilla.

"hän on kertonut kuinka aikoo ottaa elämänsä takaisin."

Niin itsekin kun luin tuota artikkelia alkoi päässäni soimaan syvälle sydämeen sattuu biisin sanat..."pikkuzorrot, pikkuprinssat ne kohta aikuisiksi kasvat, ne kostaa..."

Mutta tosiaan tuo artikkeli liittyi noihin lapsena kiusatuksi tullee kokemuksiin ja mitä ne aiheuttivat ihmisen psyykelle...

Mutta jotain samaa mallia voi olla niissäkin tapauksissa joissa joku on joutunut esim. petetyksi...niin seuraavissa suhteissa sitte itsekin pettää ns. varmuuden vuoksi...katsoo sen ikäänkuin oikeudekseen...kun hän on joutunut kokemaan samaa...

En tiedä voisko tuota "mallia" soveltaa narsisti suhteisiin...että alunperin uhrina ollut sitten seuraavassa suhteessaan...alkaa mitätöimään toista, on tyytymätön kaikkeen...ja ikäänkuin oikeuttaa käytöksensä sillä, että on itse joutunut kärsimään.....

"Ja jokaikinen heistä olivat jollain tavalla kaltoinkohdeltuja, asioita joista he vaikenivat tai eivät kyenneet käsittelemään riittävästi."

Tuosta olen kanssasi samaa mieltä...että sillä ilkeällä ihmisellä on omissa taustoissaan jotain...joka saa hänet käyttätymään niin...

Välttämättä sen ei aina tarvitse olla kovin konkreettista kaltoinkohtelua...vaan siihen riittää oma tunne ...jotenkin jostain vaille jäämisestä...

Ratkaisukeinoksi otetaan malli...kunnei mulla ole hyvä olla...niin pidän siitä huolen ettei toinenkaan voi hyvin...

Jossain pohjalla saattaa olla se perisynniksikin mainittu kateus...joka toimii polttomoottorina teoille...vaikka ei mitään konkreettista kadehdittavaa olisikaan...toisella vaan on se jokin...mitä itsellä ei ole...

4+8=12 kirjoitti:

"hän on kertonut kuinka aikoo ottaa elämänsä takaisin."

Niin itsekin kun luin tuota artikkelia alkoi päässäni soimaan syvälle sydämeen sattuu biisin sanat..."pikkuzorrot, pikkuprinssat ne kohta aikuisiksi kasvat, ne kostaa..."

Mutta tosiaan tuo artikkeli liittyi noihin lapsena kiusatuksi tullee kokemuksiin ja mitä ne aiheuttivat ihmisen psyykelle...

Mutta jotain samaa mallia voi olla niissäkin tapauksissa joissa joku on joutunut esim. petetyksi...niin seuraavissa suhteissa sitte itsekin pettää ns. varmuuden vuoksi...katsoo sen ikäänkuin oikeudekseen...kun hän on joutunut kokemaan samaa...

En tiedä voisko tuota "mallia" soveltaa narsisti suhteisiin...että alunperin uhrina ollut sitten seuraavassa suhteessaan...alkaa mitätöimään toista, on tyytymätön kaikkeen...ja ikäänkuin oikeuttaa käytöksensä sillä, että on itse joutunut kärsimään.....

"Ja jokaikinen heistä olivat jollain tavalla kaltoinkohdeltuja, asioita joista he vaikenivat tai eivät kyenneet käsittelemään riittävästi."

Tuosta olen kanssasi samaa mieltä...että sillä ilkeällä ihmisellä on omissa taustoissaan jotain...joka saa hänet käyttätymään niin...

Välttämättä sen ei aina tarvitse olla kovin konkreettista kaltoinkohtelua...vaan siihen riittää oma tunne ...jotenkin jostain vaille jäämisestä...

Ratkaisukeinoksi otetaan malli...kunnei mulla ole hyvä olla...niin pidän siitä huolen ettei toinenkaan voi hyvin...

Jossain pohjalla saattaa olla se perisynniksikin mainittu kateus...joka toimii polttomoottorina teoille...vaikka ei mitään konkreettista kadehdittavaa olisikaan...toisella vaan on se jokin...mitä itsellä ei ole...

Lue lisää

Valkoisen raivon esimerkissä minä puhuin kostosta. Enkä voi todellakaan sanoa onko kyseessä narsisti, vaikka vahvoja piirteitä omanneekin. Uskoisin että raivokin ilmenee aina yksilöllisellä tasolla, oli vihan aiheuttaja, vihaajan persoonallisuus ym seikat millaisia hyvänsä. Enkä usko että kyseinen henkilö olisi ollut koulukiusattu. Yhteneviä taustoja artikkelin henkilöön ei juurikaan. Silmiinpisti tuo valkoinen raivo, mistä Lauri mainitsi.

Tuo esimerkkini valkoisesta raivosta; kokijan suunnitelmallisuus ja strateginen ajattelu. Hän itse sanoi, että suunnitelma pitää olla aina valmiina, sekä varasuunnitelma. Ajalla ei ole väliä, vaan tavoitteella. Ja jos jokin menee pieleen, niin muutetaan suunnitelmaa tai luovutaan siitä kunnes tilalle saadaan uusi. Toteutuksen keinoina voi olla mitä hyvänsä.

Kauhistuttavinta tässä oli se, että koston motiivin pohjalla ei tarvinnut olla esim Laurin kiusaamiskokemuksiin verrattavaa; siihen riitti l u u l o tai vakaa uskomus että joku Ulkopuolinen oli aiheuttanut jonkin menetyksen, rikkeen hänelle. Oikeutuksen nimiin hän vannoi kostoa. Ajallakaan ei ollut väliä. Tai jääkö hän kiinni toteutuksesta; hän olisi valmis koska muu kuin kosto (=tämä tarkoitti ottaa jotain takaisin) oli merkityksetöntä. Rajaton ja valmis uhraamaan. Motiivi: kärsiköön, koska minäkin sain kärsiä.

elisakettu kirjoitti:

Valkoisen raivon esimerkissä minä puhuin kostosta. Enkä voi todellakaan sanoa onko kyseessä narsisti, vaikka vahvoja piirteitä omanneekin. Uskoisin että raivokin ilmenee aina yksilöllisellä tasolla, oli vihan aiheuttaja, vihaajan persoonallisuus ym seikat millaisia hyvänsä. Enkä usko että kyseinen henkilö olisi ollut koulukiusattu. Yhteneviä taustoja artikkelin henkilöön ei juurikaan. Silmiinpisti tuo valkoinen raivo, mistä Lauri mainitsi.

Tuo esimerkkini valkoisesta raivosta; kokijan suunnitelmallisuus ja strateginen ajattelu. Hän itse sanoi, että suunnitelma pitää olla aina valmiina, sekä varasuunnitelma. Ajalla ei ole väliä, vaan tavoitteella. Ja jos jokin menee pieleen, niin muutetaan suunnitelmaa tai luovutaan siitä kunnes tilalle saadaan uusi. Toteutuksen keinoina voi olla mitä hyvänsä.

Kauhistuttavinta tässä oli se, että koston motiivin pohjalla ei tarvinnut olla esim Laurin kiusaamiskokemuksiin verrattavaa; siihen riitti l u u l o tai vakaa uskomus että joku Ulkopuolinen oli aiheuttanut jonkin menetyksen, rikkeen hänelle. Oikeutuksen nimiin hän vannoi kostoa. Ajallakaan ei ollut väliä. Tai jääkö hän kiinni toteutuksesta; hän olisi valmis koska muu kuin kosto (=tämä tarkoitti ottaa jotain takaisin) oli merkityksetöntä. Rajaton ja valmis uhraamaan. Motiivi: kärsiköön, koska minäkin sain kärsiä.

Lue lisää

"Valkoinen raivo" vaatii kantajaltaan siis pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja vahvaa uskoa omiin kykyihinsä ja asiaansa, ehkä pikkuisen keskitasoa korkeampaa älykkyyttäkin ja paljon AIKAA.

Eivätkö monet psykopaatit toimikin juuri noin vakaan vankkumattomasti ja harkiten? Suunnittelevat huolella, keräävät taustatietoja ja valmistelevat tarkasti ja huolella tekonsa. Varmistavat vielä tarkoin, että heitä on vaikea saada kiikkiin.

Sairas mieli, joka elää omassa harhaisessa maailmassaan ja jossa todellisuus ja harhat sekoittuvat...pelottavaa. Luulo, joka muuttuu todeksi sairaan mielessä on aika pelottava ajatus ja se voi johtaa aika kammottaviinkin tekoihin kuten ollaan nähty.

lottamari<3 kirjoitti:

"Valkoinen raivo" vaatii kantajaltaan siis pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja vahvaa uskoa omiin kykyihinsä ja asiaansa, ehkä pikkuisen keskitasoa korkeampaa älykkyyttäkin ja paljon AIKAA.

Eivätkö monet psykopaatit toimikin juuri noin vakaan vankkumattomasti ja harkiten? Suunnittelevat huolella, keräävät taustatietoja ja valmistelevat tarkasti ja huolella tekonsa. Varmistavat vielä tarkoin, että heitä on vaikea saada kiikkiin.

Sairas mieli, joka elää omassa harhaisessa maailmassaan ja jossa todellisuus ja harhat sekoittuvat...pelottavaa. Luulo, joka muuttuu todeksi sairaan mielessä on aika pelottava ajatus ja se voi johtaa aika kammottaviinkin tekoihin kuten ollaan nähty.

Lue lisää

Olen samoilla linjoilla kommenttisi kanssa.

*huokaus ja hymähdys omalle sinisilmäisyydelle*

Vaikeinta tälläisen ihmisen kohdattuaan on antaa itselleen anteeksi omaa uskoaan, että tuntemansa ihminen voisi koskaan tehdä pahaa. Vaikka ilmiselvät tosiasiat olisivat edessäsi. Minun on aina ollut vaikea uskoa ihmisistä pahaa, vaikka sitä olen heissä nähnytkin. Jokaisessa kun on myös jotain hyvää ja arvokasta.

Eläminen sen tiedon kanssa, että jos omat epäilykset tai päätelmät pitävät paikkansa... se ei ole helppoa. Jos jotain sattuu.. olenko syyllinen? Mitä vaihtoehtoja on? Jos annan henkilön "ilmi", niin miten elän sen tosiasian kanssa jos olen erehtynyt ja antanut virheellisen todistuksen ihmistä vastaan?

Lopputulos on kuitenkin sama. Pelottavaa? Kyllä. Ainoa mahdollisuus on vain hyväksyä ja tehdä se minkä voi tehdä niin kauan kuin aikaa on. Eli elää ja käyttää jäljellä olevat voimat sovitukseen ja nauttia siitä hyvästä minkä elämä on luonut.

Joihinkin asioihin voi vaikuttaa ja joihinkin ei voi. Joihinkin asioihin tarttuu sattuma tai kolmas osapuoli.

"Miksi tämä on täällä? Ei nämä tappajat ole narsisteja! "

Noh..tässä ny tavallaan puhutaankin ns. uhreista, eikä narsisteista ,joita toki narsistikin jättää jälkeensä...

nuo poimimasi määreet sopivat kyllä ns. uhreihin...
ja monenkin tappajan taustalta löytyy myös uhrin rooli...ja narsismin taustallakin on noita vaille jäämisen tunteita...ymmärtääkseni narsistitkin ovat hyvin kateellisia...

Aihealueen nimi on henkinen hyvinvointi ja mielenterveys, ala otsikkona narsismi...mutta kai täällä ny voi jonkin verran keskustella muustakin kuin siitä, että narsisti sitä ja narsisti tätä...jos pitäydytään vaan siinä niin mielestäni keskustelu käy kovin yksipuolisena ja kapeana...

Toki luen myös mieluusti järkeviä kirjoituksia yksinomaan narsististakin...mutta valitettavan usein ne liikkuvat tasolla roskien vienti ja hammastahnatuubit...

Mutta kukin tyylillään tekee keskustelun avauksia/kommentoi itselleen tärkeistä/kiinnostavista asioista...

Ymmärsin tästä, että sinä pitäisit palstan keskustelun aihealueen mieluusti vain narsistissa...kun taas joku muu on kiinnostunut niistä taustalla vaikuttavista tekijöistäkin...

Mutta annetaan ny vaan kaikkien kukkien kukkia, tilaa on toki narsisseillekkin...

Mitä ihmettä? Mistä voit tietää, ettei kaikki ole vain suurta teatteria ja näytelmää? Eivät kaikki narsistit toitota torvea edellään. Narsisti on taitava vedättämään ihmisiä ja hän voi antaa itsestään millaisen kuvan kulloinkin hän haluaa. Tänään sitä, huomenna toista ja kaikki tämä tehdään suurella taidolla ja innolla, sillä narsisti elää epätodellisuuden maailmassa, jossa mikään hänelle ei ole todella todellista. Hän nauttii ihmisten vedättämisestä ja leikkii heillä kuin kissa hiirellä, hän saa suurta nautintoa siitä, että muut ovat hänen vallassaan ja hänellä on valta pitää muita pilkkanaan. Tämänkin ajatuksen takana voi toimia raivo ja kosto kaikkea ja kaikkia kohtaan.

"ei ole kaikki miltä näyttää"

edelleen omia spekulaatioitani.

Ei olekaan, vaan todennäköisesti jotain "vakavampaa lajia..."

Ei tällaiset tyypit keiku tuolla parrasvaloissa, vaan elävät hämärässä hautoen omia kostosuunnitelmiaan.

On hyvä tehdä eroa esimerkin ja narsistisuuden välillä. Mutta tietyt ominaisuudet kuten oikeutuksen tunne saavat mahdollisen suunnitelman tai teon näyttämään narsistiselle.

Ehkä juuri siksi on hyvä että kun käymme keskusteluja jostain ilmiöstä, on hyvä tuoda esille sen taustalla vaikuttavia seikkoja. Moneen pahaan ulkoistetaan liikaakin narsismi. Kaikkinainen itsekkyys on normi, mutta kaikki eivät ole luonnehäiriöisiä, eikä kaikki luonnehäiriöiset NPH:siä.

Aloituksessa on tolkkua koska raivo aiheuttaa niin usein kysymyksiä. Mitä se on? Mistä se tulee? Onko raivo aina itsestä vai ulkopuolelta lähtöisin? Tämä ilmiö on kuitenkin sellainen, jonka etten me jokainen törmäämme joskus.

"Lapsena kaikkia kiusataan,"

Niin on syytä erottaa toisistaan ns. tilannekohtainen normaali riitely/kiusaaminen ja jopa vuosia jatkuva systemaattinen/lähes joka päiväinen kiusaaminen...

Oman tyttäreni kohdalla tuo tuli hyvin ilmi siten, kun hän oli kirjoittanut vihkoon kaikki saamansa tekstiviestit päivämäärineen ja kellonaikoineen...

niitä oli tullut useita jopa jouluaatto iltana...

"Hän voi myöskin olla taitava manipulaattori ja narsisti, joka peilaa, poimii sieltä täältä muiden kokemuksia ja liittää niitä itseensä."

Niin mene ja tiedä mikä tuo Lauri on...kirjoitus on jo vuosien takaa...mutta oli kuinka oli...totta tai ei...

niin ajatukset taustalla mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä ja niiden vaikutuksesta ihmiseen itseensä kuullostivat mielestäni järkeenkäyviltä...

ja kuten jo aiemmin viittasin...samaa ajatusta on biisin syvälle sydämeen sattuu biisin sanoituksessakin...pikkuzorrot, pikku prinsessat kohta aikuisiksi kasvavat, ne kostaa...

Että joku muukin on ajatellut/ajattelee niin...

itse ny yritin liittää tuota kosto/kateus ajatusmallia meidän aikuistenkin suhteisiin...mutta en tarkoittanut kertoa sitä minään totuutena mistään sen kummemmin kuin narsististakaan...

ihan pelkkää omaa spekulaatiota vain...

"Uhrin "kypsyydestä" riippuu, kuinka hyvin hän osaa tuohon kiusaamiseensa puuttua, "

Niin vaikea sanoa miten "kypsiä" lapset sitten ovat esim. ala-aste ikäisinä...ja oma roolinsa on silläkin...mistä syystä kiusataan...

Tuosta omasta kokemuksestani voin kertoa...että kiusaamisen aihe löytyi...alkoholisoituneesta isästä...ja hänen tempauksistaan...ei niinkään tyttäreni omasta persoonasta...

Että vaikea mieltää...miten hän olisi kyennyt puolustamaan isäänsä...asiassa jota tuskin ymmärsi siinä iässä ...vaan suri asiaa miksi piti olla niin...

Mutta ns. päätekijällä oli myös päihdeongelmainen isä...jota tuskin myönsi itselleen...että omaa pahaa oloaan hän purki tyttäreeni...vaikka oikeampi osoite oli omassa perheessä...

Asia erosi vain sillä, että siinä kun minun tyttäreni arkeen ei alkoholisoitunut isä enää kuulunut konkrettisesti...niin kiusaajalla kuului...

mutta noh...minulle tuo asia tietoon vanhemman sisaren kautta...jolle nuorempi oli avautunut, toki vannottaen, älä kerro äidille...

ja kun hän sai selville että tiesin ja aion ottaa yhteyttä koululle...niin porua ja kyyneleitähän siitä tuli...tyyliin älä pilaa mun elämää, mä en kehtaa ikinä mennä enää kouluun

että ikävä kyllä, lapsetkin joutuvat monesti syyttä suotta kantamaan vanhempiensa ongelmia ja häpeätaakkaa...

"Yksi "syyllinen", mitä voisi myös etsiä on nämä SSRI-eli mielialalääkkeet..."

Niin totta tuokin...lähipiirissäni on kyllä henkilöitä jotka käyttävät niitä lähinnä paniikkihäiriöön...

ja käyttäjäkokemuksista tiedän sen verran, että ainakin alussa ongelmat/paniikki /masennus saattavat jopa pahentua...

jo lääkeoheistuksessa tuo mainitaan...että voi tulla vihamielisyttä, agressioita jopa itsemurha ajatuksia, että jos ilmenee tuonkaltaisia oireita pitäisi ottaa yhteys lääkäriin...

Mutta tosiaan kaikki psyykepuolen lääkkeet vaativat useiden viikon käyttöjakson, että niillä syntyy vaste ja ns. sivuoireet häviävät...aluksihan aloitetaankin pienemmällä annoksella...jota lisätään...

mutta nuo tuntemani käyttäjät alun hankaluudesta huolimatta ovat nykyisin hyvin tyytyväisiä lääkkeeseensä...useat syöneet jo vuosia...ja ovat ihan ns. normaaleja työssäkäyviä yhteiskuntakelpoisia aikuisia ihmisiä...

toinen juttu joka liittyy myös kaikkiin psyykepuolen lääkkeisiin...jos haluaa lopettaa niiden käyttämisen...niin lopetus pitäisi tehdä myös asteittain alenivin annoksin...kuten aloituskin viikkojen kuluessa...

En tiedä esim. Jokelan ampujasta muuta noihin lääkkeisiin liittyen kuin mitä mediassa on kerrottu...

mutta voisin ajatella, että hyvin nuori henkilö ei ehkä tarkasti tutustu aiheeseen, pettyykin kunnei ne heti auta, lopettaa kerralla yms.

mutta tosiaan, ensin kait kuitenkin on se ongelma...johon SSRI lääkkeitä syödään...tuskin kukaan niitä huvikseen...mutta monet ovat kyllä saaneet niistä ns. pitkässä juoksussa...

"Lamaantuneisuus helpottaa. Vähän huono yhdistelmä muttei vissiin parempaankaan pystytä."

Noh, samaa "cibramiilia" käytetään nykyään myös tosi paljon, ns, jännitys, paniikki, sosiaalisten tilanteiden yms.pelkoon vaikka alkuperäisesti kait masennuslääkkeeksi on kehitettykin...

hankalaksi sen aloituksen tekee, että nuokin oireet voivat lisääntyä, tavallaan elimistö/psyyke jo käy ylikierroksilla ja lääke lisää sitä...ei ihminen välttämättä niin lamaantunut ole...

joitain jopa lääke rauhoittaa...sydän ei tykytä...kädet vapise...

5+12=17 kirjoitti:

"Lamaantuneisuus helpottaa. Vähän huono yhdistelmä muttei vissiin parempaankaan pystytä."

Noh, samaa "cibramiilia" käytetään nykyään myös tosi paljon, ns, jännitys, paniikki, sosiaalisten tilanteiden yms.pelkoon vaikka alkuperäisesti kait masennuslääkkeeksi on kehitettykin...

hankalaksi sen aloituksen tekee, että nuokin oireet voivat lisääntyä, tavallaan elimistö/psyyke jo käy ylikierroksilla ja lääke lisää sitä...ei ihminen välttämättä niin lamaantunut ole...

joitain jopa lääke rauhoittaa...sydän ei tykytä...kädet vapise...

Lue lisää

Paniikkihäiriöt on joo vähän eri juttu. Lähinnä masennukseen tarkoitin tuon kirjoituksen.

Paniikkihäiriöitten hoidossa esim. beetasalpaaja voisi olla poikaa.

LK kirjoitti:

Paniikkihäiriöt on joo vähän eri juttu. Lähinnä masennukseen tarkoitin tuon kirjoituksen.

Paniikkihäiriöitten hoidossa esim. beetasalpaaja voisi olla poikaa.

"Paniikkihäiriöitten hoidossa esim. beetasalpaaja voisi olla poikaa"

Niin sitäkin käytetään, mutta sekään käy kaikille esim astmaatikoille...ja esim. nuorilla on usein matala verenpaine, jota lääke laskisi entisestään ja siitä tulis oireita...samoin nuorilla on monesti ns. kylmät kädet/jalat, joka saattaa olla myös sivuoireena betasalpaajia käyettäessä...