Eläkää rauhassa

Ryhmässä katkeruuden synkistä siemenistä itää kateuden "kultainen" puu. Kateuden kellastuneen puun kaikilla oksilla istuvat nyökyttelemässä lahjattomat typerykset kollektiivista irvistystään peilaten. Kateuden puusta he aina löytävät toisensa, ainoan tukensa ja turvansa. Puun luiseen nilaan he kovertavat tunnustukset rakkaudesta Kateuteen; Sinun käsiisi Kade -jumala minä annan sieluni, todistavat tuhannet silvotut sydämet.

"- Olethan yhtä heikko kuin me, olethan?" he kuiskivat, "- Tai mieluummin, olethan vielä heikompi!" Tai mikä kaikkein parasta, he rukoilevat: epäonnistu! epäonnistu!" -Me haluamme epäonnistumisen, -Me haluamme epäonnistumisen" he lopulta huutavat kuorossa oksat kirskuen. He saavat sen. Aina. Lopulta.

Näin lahjakkuus, erilaisuus, rohkeus, uskallus, ystävällisyys, aitous, herkkyys, kaikki jalo ja hyvä karkotetaan tuomittavaksi. Tasapäisyyden demokraattiset tuomarit iskevät viimeiset naulat hänen hentoihin jänteisiin.
Kenties oikeus on voittanut taas.