Onko muitakin siinä tilanteessa, että korkeakouluopintojen keskenjättäminen tuntuis parhaimmalta vaihtoehdolta? Ja esim. kiinnostais hakeutua johonkin alempi asteiseen, mutta käytännönläheisempään koulutukseen?
Opintojen keskenjättämisestä
Älkää teilatko
61319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse opiskelin (opiskelen) yliopistossa. Hain amk:hon ja nyt tuloksia odottelen...
Ei jaksanu kiinnostaa semmonen jaarittelu.
Niinhän se on että yliopistojen tehtävänä on tieteellinen tutkimus, sekä valmentaa siellä opiskelevat sellaista tekemään tutustuttamalla ko. alan teoreettiseen perustaan. Jaarittelulta se varmaankin vaikuttaa, jos ei ole aiheesta aidosti kiinnostunut. Toki on myös aloja, joilla opetus on enemmän myös muuhun työelämään valmentavaa, mutta pääsääntöisesti ei. Vahvana oletuksena on, että henkilö hankkii työelämätaidot muulla tavoin, ts. on kykenevä hyödyntämään teoreettista osaamistaan käytännön elämässä.
Koulutus ei sinällään takaa työpaikkaa, mutta yliopistotutkinnon perään lähes kaikki kuitenkin haikailee. Se johtunee Suomessa siitä, että kun 70- ja 80-luvuilla yliopistopohjaa tuntuvasti laajennettiin, niin myös ns. keski- ja alemmille sosiaaliluokille tuli mahdolliseksi päästä korkeakouluopintoihin. Valtava paine työntyä yliopistoon periytyy meidän sukupolvellemme (70- ja 80-luvulla syntyneet) matalan koulutustason vanhemmilta, jotka sokeasti uskovat korkeakoulutuksen kaikkivoipaisuuteen koska itse ovat jääneet siitä paitsi.
Hyvä artikkeli aiheesta:
http://www.bisnes.fi/pages/index.asp?id=300&active=10
Vuosikausia yliopistolla vietettyäni olen vakaasti sitä mieltä, että noin 40-50% opiskelijoille oikea paikka olisi hieman käytännönläheisimmässä koulutuksessa. Tällöin heillä olisi myös realistisemmat mahdollisuudet työllistyä kykyjään ja taitojaan vastaaviin tehtäviin.
...jos vaihto tuntuu mielekkäältä ajatukselta, onnea valitsemallasi tiellä! Akateeminen koulutus ei ole mikään ainoa tie hyvään työpaikkaan, varsinkaan nykyisten julkisen sektorin pätkätöiden aikana. Pääseehän yliopistolle takaisin, jos vaihto kaduttaa.
Itse valmistuin, mutta vasta vaihdettuani ensin toiseen tiedekuntaan. Olen päätökseeni tosi tyytyväinen.
Mulla on kohta gradu valmis nanofysiikasta, ja sen jälkeen pitäisi suorittaa vielä reilut 10 ov kursseja. Nyt on herännyt ajatus, että olis kiva sittenkin tehdä jotain isompaa. Esim. kone- tai rakennustekniikka kiinnostaisi. Jos jättäis ne 10 ov suorittamatta ja menis AMK:hon rakennus tai konetekmiikkaa opiskelemaan.
jatkuva teoria puuduttaa kovimmankin toukan. viime vuonna olin jo niin kyllästynyt, että alkoi tulla aika tavalla hylättyjä. täytyisi olla jokin vastapaino, mutta kun sivukylien amk:en arvostus on mitä on ja puolet opintotuesta kulutettu, on nyt vielä harkittava. voi olla etten jaksa aloittaa mitään alusta.
Yliopistoa kulutin useamman vuoden. Eri tiedekunnissa. 'Tieteen tekeminen' ei kuitenkaan pidemmän päälle ollutkaan minun hommiani. Ei sillä, että nuo vuodet olisi hukkaan menneet. Kokemuksena hienoa aikaa ja kyllä sieltä jotain pään sisällekin tarttui, vaikka papereita ei olekaan näyttää.
Nyt opiskelen AMK:ssa ja olen vaihtooni ollut tyytyväinen. Homma tuntuu enemmän omalta ja tuloksia syntyy ihan eri tahdilla kuin aikaisemmin. Motivaatiolla on ainakin minulle todella suuri merkitys.
Eli kannustaisin kyllä etsimään sitä omaa lokeroa, mikäli nyt tunnet olevasi väärässä paikassa. Yliopisto-opintojahan ei edes tarvitse lopettaa kokonaan. Esim. Ilmoittaudut poissaolevaksi, keskeytät määrä-ajaksi, ilmoittaudut paikalla olevaksi ja maksat maksut, mutta opiskeletkin muualla... Pääsee sitten takaisinkin, jos huomaakin, että vaihto tuli tehtyä liian hätäisesti.