Haluaisin kuulla mielipiteitä, että viittaisiko käytökseni mahdollisesti Aspergerin oireyhtymään. Olin lapsena ihan normaalin oloinen, leikin muiden kanssa enkä mitenkään eritäytynyt jne. mutta vasta myöhemmin tajusin, että jouduin kiusaamisen uhriksi ja kaikki pahat muistot tulevat mieleen. En osannut koskaan puolustaa itseäni, koska en luultavasti osannut lukea rivien välistä asioita... en pitänyt kaveriporukasta eristämistä mitenkään pahana asiana, mutta nyt se tuntuukin pahalta kun muistelee tilannetta.
Nykyään tunnen suurta ärsytystä kun joudun edes hetkeksi muiden kanssa tekemisiin, enimmäkseen olen pitkästyneen ja väsyneen oloinen muiden kanssa ja tuntuu että sosiaaliset tilanteet vievät hirveästi energiaa. Kun sosiaalisiin normeihin kuuluu tietynlainen esittäminen, mutten osaa esittää sosiaalista muutenkuin pakolla. Ja samalla tuo roolin vetäminen tuntuu rankalta. Olisi painajainen, jos joutuisin olemaan ihmisten kanssa tekemisissä kokonaisen päivän.. välttelenkin sitä mahdollisimman paljon.
Ystäviä minulla on muutama, mutta otan heihin yhteyttä vain kun sille on hyvä syy. Koskaan en kuitenkaan soittele välttämättä edes onnitellakseni, koska saatan vain unohtaa sen. Olen täydellisesti eristäytynyt muista, enkä halua jakaa itsestäni kenellekään mitään. Asiaa pahentaa vielä se, etten luota toisiin ollenkaan ja pelkään että kaikki on vain minua vastaan jne.
Omaan tosi huonot sosiaaliset taidotkin kaikenlisäksi, vaikutan aika tylsältä ja vähäsanaiselta ja olemuksenikin kertoo heti, etten halua olla muiden kanssa. Olen usein väsynyt ja passiivinen ja on paljon asioita joita jää tekemättä. Mitä mieltä olette?
Nykyään tunnen suurta ärsytystä kun joudun edes hetkeksi muiden kanssa tekemisiin, enimmäkseen olen pitkästyneen ja väsyneen oloinen muiden kanssa ja tuntuu että sosiaaliset tilanteet vievät hirveästi energiaa. Kun sosiaalisiin normeihin kuuluu tietynlainen esittäminen, mutten osaa esittää sosiaalista muutenkuin pakolla. Ja samalla tuo roolin vetäminen tuntuu rankalta. Olisi painajainen, jos joutuisin olemaan ihmisten kanssa tekemisissä kokonaisen päivän.. välttelenkin sitä mahdollisimman paljon.
Ystäviä minulla on muutama, mutta otan heihin yhteyttä vain kun sille on hyvä syy. Koskaan en kuitenkaan soittele välttämättä edes onnitellakseni, koska saatan vain unohtaa sen. Olen täydellisesti eristäytynyt muista, enkä halua jakaa itsestäni kenellekään mitään. Asiaa pahentaa vielä se, etten luota toisiin ollenkaan ja pelkään että kaikki on vain minua vastaan jne.
Omaan tosi huonot sosiaaliset taidotkin kaikenlisäksi, vaikutan aika tylsältä ja vähäsanaiselta ja olemuksenikin kertoo heti, etten halua olla muiden kanssa. Olen usein väsynyt ja passiivinen ja on paljon asioita joita jää tekemättä. Mitä mieltä olette?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.