Jotkut sanoo että alkoholisti pystyy olla monta kuukauttakin juomatta, mutta sitten kun juo niin homma lähtee käsistä. Tai että ei pysty kontrolloimaan omaa juomista. Minä en tajua että miten sitä on sitten alkoholisti jos pystyy olla juomatta? Jos itte oon ollu juomatta vaikka viikon niin pidän sitä ihan super suorituksena ja olokin tuntuu paljon selvemmältä ja normaalilta. Tosin kerran oli kuukauden ja palasin sen jälkeen takas tähän paskaan. Eli melkee joka pv juomiseeen. Tuo homma mulla kyllä sopii alkoholistin kriteeriin että yleensä en pysty kontrolloimaan juomista. Mut jos on ollut vaikka vuoden juomatta, niin voiko sen jälkeen vielä sortua vanhoihin tapoihin?
Mikä oikeastaan on alkoholisti?
jenniepk
21618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Alkoholisti on se joka voi pelastua ainoastaan AA-kerhossa.
Jos olet alkoholisti ja vuoden juomatta, olet alkoholisti silloinkin kun aloitat uudelleen sen vuoden pituisen paussin jälkeen.
Pistä bänksit
appiukkoni oli 15 vuotta juomatta otti meidän häissä lasin viiniä vaimonsa sitä tyrkytti nyt täysijuoppo jo 4 vuotta vaimo otti eron ja appi asuu teltassa lasolpullon kanssa.
Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.
Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla toipumassa, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.
Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!
http://www.youtube.com/watch?v=RdEZLfueE5k
http://m.youtube.com/index?desktop_uri=/&gl=US#/watch?v=6nE8hYZzimM
Toverit wq ja lauantain tauottomat todistivat viisaasti.
Alkoholisti jatkaa tauon jälkeen aina siitä pisteestä johon on juomisessaan jäänyt, oli aikaa kulunut päivä, viikko, kuukausi, vuosi tai kaksikymmentäviisi vuotta.
"Alkoholisti jatkaa tauon jälkeen aina siitä pisteestä johon on juomisessaan jäänyt, oli aikaa kulunut päivä, viikko, kuukausi, vuosi tai kaksikymmentäviisi vuotta."
Tuota väittämää ei nyt kannata ottaa ihan tosissaan.
- sanoi poika jonka teki mieli ryyppämään
Eipä tee mieli ryypätä, ei ole tehnyt koko 5 vuoden raittiuden aikana. Kuitenkin voin ottaa ilman mielitekoakin vaikkapa 3 keskiolutta hallitusti, pelkäämättä sen johtavan kuukauden ryyppyputkeen, joita juopotteluaikoina tuli harrastettua ihan liiankin kanssa. Kysymys on oman mielen kontrolloimisesta, jota harjoittamalla pystyy pitämään kurissa niin alkoholi, kuin muutkin haitalliset riippuvuudet.
Me ollaan erilaisia, mukavaa että sulla on elämä reilassa
Kummallista miten paljon tällä palstalla on henkilöitä, joille alkoholi ei ole ongelma.
Tuo kyse oman mielen kontrolloimisesta on kyllä ihan totta. Ongelmahan alkoholistilla on siinä(ainakin allekirjoittaneella), että ei tee mieli ottaa yhtä, kahta tai kolmea olutta. Koska a) olut maistuu niin paskalle, että mieluummin juo vettä ja b) kännäyksestä menee kaikki hauskuus, jos sitä pitää kontrolloida. Ja vielä voisin lisätä omasta puolestani c) periaatteesta en halua laittaa suuhuni pisaraakaan alkoholia. Koska voin paremmin ilman sitä. En tykkää minkään alkoholijuoman mausta enkä halua humaltua. Jos haluaisin humaltua, menisin hankkimaan ison pullon votkaa ja ehkä voisin ottaa siinä parit bisukat palan painikkeena.
Nyt aamukahveeta. Nami nam.
Mutta ihmiset on tosiaan erilaisia. Jos jollain toimii se, että ottaa esim. 3 bisseä joskus, niin mikä ettei. Mutta jos ottaa sen takia, että pitää tositella itselleen, että pystyy ns. kohtuuteen, niin silloin ollaan heikolla pohjalla.
Alkoholismin ja alkoholiongelman raja on häilyvä. Ongelma se on silloin, jos henkilö ei pysty kontrolloimaan juomistaan. Tarkoittaa mm. sitä, että pitää sovitella seuraavan päivän menoja, jos edellisenä iltana piti ottaa vain pari kaljaa. Alkoholismi on sairaus, joka tarkoittaa pakonomaista juomista ja kontrolli on vallan kadoksissa. Alkoholismi on parantumaton. Juomatta voi olla, mutta tauti on ja pysyy. Ne alkoholistit, jotka tiedostavat tämän pystyvät olemaan juomatta vuosikymmeniä. Tunnen pari kovaa "entistä" juoppoa eivät ota pisaraakaan.
Alkoholismi vaan kun ei ole parantumaton sairus. Onko se oikeastaan edes sairaus?
Varmasti alkoholismi on sairaus mutta voiko siitä parantua, sitä ei varmasti yksilön kohdalla voi sanoa, toiset ehkä oppii ottamaan kohtuudella ja useimmat eivät.
Jonkinmoisen kontrollikyvyn voi alkoholiongelmainenkin jossain tapauksissa saavuttaa.
Kokeilemalla sen tietää, alkoholin käyttöä voi myös opetella, jokainen voi löytää oman "sietorajan".
Kaikista varminta alkoholistille on olla käyttämättä pisaraakaan, jättää koko aine pois elämästä täysin silloin ainakin onnistuu.
Mitä pahempi ongelma niin sitä varmemmin pitää lopettaa.
"Jonkinmoisen kontrollikyvyn voi alkoholiongelmainenkin jossain tapauksissa saavuttaa."
Paljon on niitä entisiä juoppoja jotka pystyvät pitkän raittiuden jälkeen ottamaan kohtuudella ja moni ottaakin vain huomatakseen ettei siinä kohtuukäytössäkään ole mitään järkeä ja lopettaa muutaman kokeilukerran jälkeen kokonaan. Voi olla, että vuosien raittiina olo tuo mukanaan jonkunlaisen aivokemian muutoksen, joka saa humalan tuntumaan enemmän vastenmieliseltä kuin nautinnolliselta tunteelta.
Olen pitäny pari kertaa lähes vuoden tauon viinalla läträilyssä. Kummallakin kerralla homma on jatkunnu välittömästi tauon siitä, mihin vuosi taaksepäin on jääny.
Eräs tuttu alkoholisti oli myllyhoidon jälkeen kymmenen vuotta juomatta. Kymmenen vuoden tauon jälkeen meni parisen vuotta kohtuukäytöllä, kuitenkin nousujohteisesti. Hän jo luuli että klaaraa alkoholin käytön. Nyt on terveys (psyykkinen sekä fyysinen) lopullisesti mennyt. Luottotiedot sekä omaisuus on muistoja vain. Nippanappa on hengissä.
No ääh kiitti vastauksista! Sitä minä tässä mietinki että ehkä se riippuu ihmisestä, ehkä se ei ookkaan niissä "geeneissä" vika vaan tavoissa ja miten on tottunu elämää käsitteleen. No ehkä oon naivi mut aattelen että voisin tästä kuiville päästä tai kohtuukäyttäjäksi. Ainaki siinä vaiheessa kun haluan äidiksi. Sillon ku ei voi enää aatella pelkästään itteensä. Olen kuullut siitä alkoholisteista sellastakin että ei voi edes yskänlääkettä(sisältää jotai alkoholii) ottaa, kun saattaa ratketa. Niin voisko se olla että mitä pitempään on juonu niin sitä enemmän alkoholismi kasvaa?
Alkoholisti jatkaa juomista siitä pisteestä mihin se on ennen taukoa jäänyt, oli tauko sitten päivä, viikko, kuukausi, vuosi tai kaksikymmentäviisi vuotta.
Sanotaan nyt vielä kerran, että alkoholistista ei voi koskaan, ei ikinä, milloinkaan, tulla kohtuukäyttäjää.
Mä en usko tuohon yskänlääkejuttuun. Koska yskänlääkettä juodaan normaalisti yskän takia ja yleensä jos alkkis haluaa olla kuivilla, niin hän kokee ajatuksenkin humaltumisesta vastenmielisenä. Näin siis itselläni ainakin. Voin ottaa erilaisia lääkkeitä kuten ne on tarkoitettu. En kammoa esim. bentsoja, koska en ole koskaan ollut niistä riippuvainen. Mulle ei tosin lääkäri niitä suostu kirjoittamaan, koska olettavat automaattisesti että päihdeongelmainen käyttää niitä huvikseen. Vaan eipä tuo haittaa. En ole bentsoja koskaan tarvinnutkaan muuta kun krapuloissa, ja silloinkin vain tosi pahoissa refloissa.
Yleensähän nuo bentsot onkin alkkiksilla juuri vieroitusoireiden hoitoon. Ja sen takiahan lääkäri ei niitä suostu kirjoittamaan, koska nehän tavallaan kannustaa jatkamaan dokaamista. Kun on helppo niillä krapuloita parannella.
Kyllä nämä asiat on niin helppo ymmärtää kun on selvinpäin. Kännissä olet ääliö. Se on kyllä totta. Jokainen on kännissä täysi dorka, vaikka selvinpäin olisi miten fiksu ihminen.