Muutama vuosi sitten ryhdyin käymään koulupsykologilla. Erityisen paljon puhuimme isäsuhteestani, jota olen myöhemmin kyllä paikannut.
No vähän myöhemmin terveydenhoitaja oli mennyt vahingossa möläyttämään isälle minun käyvän psykologilla ja olin asiasta todella vihainen. Koska terkkari oli kuitenkin selvästi pahoillaan annoin asian olla. Terkkari oli pyytänyt isääni keskustelemaan kanssani asiasta, mutta mitään ei kuulunut. Asia hämmensi minua erittäin paljon.
No kun vajaat kaksi vuotta sitten siirryin lukioon toiseen kouluun, aloitin uuden psykologin kanssa. Tämä tapaus oli täysin erilainen ja kyseenalaistin ensimmäisen kaverin ammattitaidon jo tässä vaiheessa. Keväällä koulupsykologi laittoi minulle lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle, ja tässä vaiheessa asia piti tietenkin ottaa puheeksi taas vanhempien kanssa.
No isäni viimein avautui peruskouluaikaisista asioista. Kävi ilmi, että koulupsykologi oli soittanut isälleni vastoin tiukkaa kieltoani ja mikä pahinta haukkunut isäni huonoksi vanhemmaksi jne. Psykologi oli laittanut suuhuni paljon sellaista, mitä sieltä ei koskaan ole tullut, eikä tule tulemaankaan.
Tapaus kummittelee edelleen mielessäni. Joudun suhtautumaan varauksella kaikkiin psykologeihin ja uuden kanssa aloittaminen vie paljon aikaa. Minulla on myös ristiriitaisia tunteita asian käsittelyn suhteen. Tavallaan haluaisin ilmiantaa kyseisen psykologin ja varmistaa, että hänen uransa puoskarina olisi ohi. Toisaalta mieleni tekee käpertyä nurkkaan itkemään ja inistä kuinka minä olen uhri. Mietin usein, mitä tekisin jos tämä tapaus tulisi kadulla vastaan. Toisinaan haluan vääntää hänen kiveksensä irti, toisinaan vetää kunnolla turpaan ja järjestää sellaisen kohtauksen, ettei kenellekään jäisi epäselväksi mitä minä hänestä ajattelen. Toisinaan mieleni tekee sännätä vanhalle koululleni hakkaamaan psykologin ovea ja huutamaan "oletko nyt onnellinen kun pilasit elämäni?!"
Isäsuhteeni ei koskaan tule olemaan sellainen kuin ennen, vaikka olemme käsitelleet asiaa ja kumpikin viimein tietää mikä aiheutti toisen hämmentävän käytöksen.
Toivon hartaasti, ettei enää kukaan joudu puoskaripsykiatrin uhriksi. En kuitenkaan tiedä uskallanko minä itse tehdä asian eteen mitään. EHKÄ voisin kertoa asian nykyisen kouluni terveydenhoitajalle, joka voisi välittää terveiset tälle kusipäälle...
Kun psykologi rikkoo luottamuksen
12
909
Vastaukset 12
- vikateko julki
Tuo asia olisi saatava koulun johtajan ja alan ammtikunnan tietoon.
Sinä voit täydellisen hyvin tehdä ilmoituksen ammattisalaisuuden rikkomisesta. Sekä psykologi että terveydenhoitaja ovat toimineet täysin vasten säätojä ja lakeja.
Ellei heitä ilmoiteta, he tekevät saman tempun uudelleen ja uudelleen, saaden aikaan enemmän tuhoa kuin parannusta.
Ja se ei ole oikein. - Sirpaleina
Mielestäni terveydenhoitaja ei ole toiminut rangaistavasti, hän pyyteli anteeksi ja kertoi tapahtuneesta. Eikä missään tapauksessa ollut haukkumassa vanhempiani, yritti oikeasti auttaa. Mutta tuo psykologi oli kyllä selvästi tahallaan kiusaamassa minua ja perhettäni...
- ,
Koulussa ei toimi psykiatreja, eli siis erikoislääkäreitä, psykologeja sen sijaan toimii, kaksi täysin eri asiaa, vähän OT, mutta kuitenkin....
- Sirpaleina
Lukaisin tekstini uudestaan ja olen kyllä puhunut kaiken aikaa psykologista. Sen kerran kun psykiatriasta edes puhuttiin mainitsin saaneeni lähetteen nuorisopsykiatriaan.
- ??
Sirpaleina kirjoitti:
Lukaisin tekstini uudestaan ja olen kyllä puhunut kaiken aikaa psykologista. Sen kerran kun psykiatriasta edes puhuttiin mainitsin saaneeni lähetteen nuorisopsykiatriaan.
"Toivon hartaasti, ettei enää kukaan joudu puoskaripsykiatrin uhriksi" ????
- Sirpaleina
?? kirjoitti:
"Toivon hartaasti, ettei enää kukaan joudu puoskaripsykiatrin uhriksi" ????
Oho, tunnustan tappioni :D
Mutta tosiaan oikaistaan nyt, että tarkoitin tietenkin psykologia.
Ei sillä, kyllä psykiatrinkin olisi syytä osata asiansa, vaikken sellaisen uhri (ainakaan tietääkseni) ole.
Haluan kuitenkin sanoa, että turhan haloon vedit yhdestä typosta, kun kyllä teksitstä ymmärtää, mitä sillä on haettu.
- Oikeusvoittakoon..
Jos mitenkään jaksat viedä asiaa eteenpäin, se voisi auttaa sinua tunteiden kanssa ja ajatusten myös. Psykologi toimi ehdottoman väärin: hän rikkoinpsykologin ammattieettisiä sääntöjä useammalla tavalla ja rikkoi terveydenhoitohenkilökunnalle annettuja ohjeita.
Psykologiliittoon voit olla yhteydessä vaikka sähköpostilla, mikäli se auttaa sinua jaksamaan (ei siis tarvitse soittaa eikä menneä minnekään kertomaan asiasta). Laita liiton puheenjohtajalle suoraan viesti. Hän vastaa varmasti!!
Ajatukset ja tunteet, joista kirjoitit kuulostavat ymmärrettäviltä. Jos olisit oma lapseni, olisin raivon vallassa. Toivotan sinulle ja perheellesi jaksamista.- Sirpaleina
Kiitos tästä viestistä.
Psykologiliitto ei ole tullut mieleenikään, mutta voisin toki tiedustella asiaa sieltä. Haluaisin kuitenkin hoitaa asian mahdollisimman hiljaa, jotteivät ongelmani olisi kohta koko kansan tiedossa, mutta ehkä tuolla osataan neuvoa parhaan menettelytavan suhteen.
Asia on viimeaikoina jostain syystä noussut taas pintaan, ehkä kun mopoilukauden alettua olen päivittäin joutunut ajamaan edellisen kouluni ohitse. Siitä paikasta minulla ei pahemmin hyviä muistoja ole.
Minua muuten ihmetyttää, kun vanhempani eivät ole tehnee asialle mitään. Isän kanssa kävimme sen yhden keskustelun, eikä hän sitten ilmeisesti halunnut puolustaa miehistä kunniaansa, jota tämä idiootti oli loukannut. Pakko ihmetellä, mitä ihmettä hän oli puhelimessa oikein sanonut.
- Oikeusvoittakoon...
Voiko olla, että isän on vaikeaa puolustaa omia oikeuksiaan, kun kyseessä on kuitenkin sinusta lähtenyt asia; sinuun ja hyvinvointiisi kiinteästi liittyvä asia? Henkilökohtainen ja herkkä asia, joka sai sinut alunperin apua hakemaan. Jos asia olisi vaikka autokaupassa tehty ja ilmi tullut vääryys, olisi isän aivan erilaista lähteä asiaa puimaan ja oikeuksiaan peräämään. Tämä on vaikeampaa potenssiin 100.
Isäänkin on todennäköisesti sattunut ja ehkä sellaiseen kohtaan, joka on hänelle henkilökohtainen ja arka. Siis tarkoitan sitä, että sellainen kohta, jota sinun kanssasi on vaikea jakaa. Näin vanhempana (minulla on kaksi murrosikäistä poikaa) sitä joutuu joskus tiukoille: olenko ollut sellainen vanhempi, kuin mitä lapseni on ansainnut? Mikä on osuuteni lapseni ongelmissa (meidän toisella pojalla vaikeuksia ja käy nuorisopsykiatrian poliklinikalla) ja miten jaksan olla tukena, kun itsekin joskus ryven väsymyksessä, epätoivossa, omassa syyllisyydessä jne.
Toivon, että ajan myötä asia jotenkin teillä laukeaa. Jos saat asiallista vastausta Psykologiliitosta, voi olla, että ajatuksesi ja tunteesi nytkähtävät taas vähän eteenpäin. Jokainen pienikin "nytkähdys" voi rohkaista teitä käsittelemään asiaa myös kotona.
Tsemppiä sulle ja oikein kaunista kesää (nyt sataa tosin vettä)... - gekåhåkåekjå
Psykologeilla on joissai tilanteissa lupa tai jopa velvollisuus puhua asioista eteenpäin. Etenkään alaikäisiä koskevissa asioissa. En sitten tiedä mikä sinun tlanteesi on ollut ja mistä kyse. Mutta näin on kuitenkin asiat.
- Sirpaleina
Tässä tapauksessa psykologilla ei missään tapauksessa ole ollut lupaa, eikä silloinkaan olisi saanut mennä haukkumaan vanhempiani. Lastensuojelurikoksesta ei ollut kyse, en ollut itsetuhoinen tai vaaraksi muille, eikä alaikäisen tietoja saa luovuttaa vanhemmille, varsinkaan kertomatta siitä lapselle ja ilman tämän suostumusta.
- Oikeusvoittakoon...
Ei se oikeasti ihan noinkaan mene.
Aina (!) on kunnioitettava asiakasta. Mitään ei pidä mennä puhumaan eteenpäin ilman, että siitä on asiakkaan kanssa sovittu ja ainakin keskusteltu. Asiakas ei mitenkään voi luottaa hoitavaan ihmiseen, joka ei näin toimi. Aikuisen kohdalla tilanne on aina ihan selvä: kaikki on vaitiolon alaista ellei asiakas erikseen pyydä ja anna lupaa olla yhteydessä muihin virnaomaisiin/omiin läheisiinsä/muihin tahoihin. Silloinkin on huolellisesti sovittava, mistä asioista hoitava henkilö saa kertoa ja mistä ei ole syytä puhua. Puhutaan siis vain siitä, mikä on tarpeen asiakkaan mielestä.
Vain lastensuojelulliset seikat ohittavat vaitiolon; silloin hoitavan viranomiaisen tulee siltä osin rikkoa vaitiolovelvollisuutensa, joka auttaa todennäköisessä vaarassa olevaa lasta.
Tiedonsaantioikeus eli hoidossa käsitetyjen ja kirjattujen asioiden tarkastusoikeus koskee paitsi henkilöä itseään, niin alaikäisen osalta myös hänen huoltajaansa. Terveydenhuollossa tästä voidaan kuitenkin poiketa seuraavin perustein. Potilaslain 9 pykälässä "Tiedonsaantioikeus ja toimivalta" säädetään:
Jos alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen tai muulle lailliselle edustajalleen."
Alaikäisen itsemääräämisoikeudelle terveydenhuollossa ei siis ole asetettu mitään ikärajaa, vaan alaikäisen kypsyys arvioidaan tilannekohtaisesti.
Ei ole mitenkään asiallista tai perusteltua kertoa mitään nuoren ihmisen asioita hänen vanhemmilleen ellei nuori ole tilassa, jossa hän on vakavassa vaarassa (esimerkiksi ei realiteetteissa ja itsetuhoinen). Aivan asiatonta ja ammattieettinen virhe on nuoren vanhempien haukkuminen ja valheelliset puheet siitä, mitä nuori on vastaanotolla puhunut.
Jos siis ollaan yhteydessä, vain sovitusti tai jos nuori on tulkinnan mukaan esimerkiksi hengenvaarassa, niin kerrotaan vain sen verran, kuin tämän asian hoitaminen vaatii (eli että nuoren elämä tulee turvattua). Mitään muuta hoitosuhteessakäsiteltyä ei ole syytä levitellä vanhemmillekaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen nainen pahoillani, että tykkään sinusta niin paljon, että
Haluaisin panna sua. Tuntuu vaan siltä, että olet sen suhteen ihan haluton. Ei minulle riitä pelkkä ystävyyssuhde.951541Puukotus Kajaanissa
Kuka puukotti ja ketä? https://yle.fi/a/74-20247765 Vähemmän yllättäen päihteet mainittu471043- 15906
Mieti oikeasti
Ollaan lähes tuntemattomia, mutta samalla on tämä erityinen vuosien tilanne takana, joka on ollut monella tapaa väärin.40848Pahin tapa satuttaa toista
On jättää toinen vaille mitään vastausta. Erityisen kipeää se tekee sillon jos toinen ghostaa.82768- 93746
kene ajoi "kolarin"?
"Punkaharjulla Luston ja Tuppuranmäen välillä sattui tiistaina aamupäivällä liikenneonnettomuus. Poliisin mukaan Savonl17737- 46728
- 14703
Minulla on joskus ikävä sinua ja ajattelen sinua joskus.. edelleen
Olin joskus niin rakastunut sinuun. Olin onnellinen, että kohdattiin ja kun vain tiesin sinun olevan olemassa. Täytit aj27697- 68682
- 47674
- 59672
Alkaa jotenkin nyt kuvio hahmottuu täällä
Sellainen vaikutelma tästä alkaa tulla, että täällä on joku pieni porukka, joka tuntee toisensa tai ainakin pelaa samaan97651Nainen, tässä olen kahden vaiheilla
Toinen pitäisi valita ja kummassakin on hyvät ja huonot puolensa. Toinen olisi sellainen pysyvä mutta työläs. Toinen taa56595- 46579
Jos kaivattusi on
Varattu niin miksi et antaisi asian olla hänen suhteen. Miksi ylipäätään vielä jatkat?47576Hyvä on sitten, jos et sitä s*ksiä halua kanssani.
Rakastetaan vaan toisiamme, voin käydä muualla tyydyttämässä fyysisenpuolen tarpeet. Puhumalla tämäkin olisi selvinnyt.129557Suloinen ja herkkä
Toiset huomioiva, räväkkä, yllättävä. Ei sellaisesta voi olla pitämättä.31535Oliko virhe palkata näykkelis johtoon?
Kunnan asiat sekaisin eikä mikään homma toimi. Ilmeisesti samaa sekoilua muillekin suunnille. Johtaja asuu itse muualla149534