asia selvisi. Tulit kylään ja kiertelit lapsuudenkotini kaikki huoneet. Halusit nähdä vanhempani. Katselit hetken kasvojani ihaillen ja sitten tunteesi kääntyi vihaan. Kammotin sinua. Halusit nopeasti pois ja häivyt ovea paukauttaen. Kai siinä oli sit liikaa, kun näit millaisesta perheestä olin. Olin erittäin häpeissäni. Mitä olinkaan kuvitellut ja salaa tuntenut, se kaikki oli mitätöity. Olin kuolla kosketuksesi puutteeseen ja hylkäämisestäsi seuranneeseen itseinhoon.
Uni merkitis minulle paljon. Se kertoi minulle sisäisistä huonommuudentunteista ja näytti mihin ne pohjautuvat. Naiseuteni toteuttaminen ei ole kunnolla alkanut, koska se puoli sisältää minulla paljon häpeää ja noloja tunteita. Sinäkin hylkäsit minut nähdessäsi keskeneräisyyteni ja omituisuuteni.
Uni merkitis minulle paljon. Se kertoi minulle sisäisistä huonommuudentunteista ja näytti mihin ne pohjautuvat. Naiseuteni toteuttaminen ei ole kunnolla alkanut, koska se puoli sisältää minulla paljon häpeää ja noloja tunteita. Sinäkin hylkäsit minut nähdessäsi keskeneräisyyteni ja omituisuuteni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
näin unta sinusta.Katsoin siinä kasvojasi, katsoit minua hymyillen.Uni oli
kyllä pitkä ja sekava, mutta vain tuon kohdan muistin.En hylkää...
Oikeesti? Mitä muuta unessasi oli? Tuskin olet hän sentään. Tunsin ansainneenikin sen hylkäyksen ja jollain tavoin koin saman oikeassa elämässäkin joku vuosi sitten. Nyt ymmärrän tilanteeni paremmin.
Heräsin aamulla unesta jossa kiihkeästi suutelimme ja pelehdimme sängyssä.
En muista unestani paljoakaan mutta siinä oli hän. Oli lämmin tunne aamulla kun heräsin.
Unessani kiertelin niityllä näin niin paljon kauniita kukkivia kukkia, että olin pakahtua onnesta. Se tuoksujen meri oli jotain aivan huumaavaa ja ajatukseni sinkoilivat sinne tänne. Tunsin pakonomaista tarvetta kerätä sieltä kimppu vietäväksi hänelle, kuka oli sydämmeni vallannut jo aikojen alusta.
Käteni eivät totelleet kun yritin alkaa poimia upeinta kimppua koskaan.
Jokin taianomainen voima kuin riiteli kanssani ja pani hanttiin.
Pitkään yritettyäni turhaan uuvuin. Jäin siihen lämmintä kiveä vasten lepäilemään.
Uni valtasi minut ja torkahdin.
Kun heräsin vihdoin oli päivä ohi. Viileässä höyryävässä säässä laiton käteni puuskaan ja tähyilin hermostuneen oloisena ympärilleni missä olivat kukat onko joku jo ehtinyt ne poimia. Nousin ja vapisevin painavin askelein lähdin etsimään, mihin upeat kukat olivat hävinneet. Ei enää näkynyt vastaavia iloisia nupuillaan nuokkuvia ja täydessä kukassaan ja loisteessaan ilosesti huojuvia
herkkiä kukkia. Siellä täällä vain harvakseltaan pieniä värittömämpiä, joita ei tehnyt mieli alkaa kerätä mukaansa. Otin lopulta tavallisen mitäänsanomattoman päivänkakkaran käteeni nyhtäisin sen ja istahdin sitten viereiselle kannolle. Aloin poistaa terälehtiä yksi kerrallaan ja hokea rakastaa ei rakasta rakastaa...RAKASTAA. Mielialani kohosi kerralla. Poimin vielä pari kakkaraa kotia kohti iloisena juostessani. Jälleen poistin terälehdet yksitellen ja sain mieltäni kohottavan lopputuloksen. Rakastaa, rkastaa, rakastaa.