Okei, anna minun saada jotain pois tieltä ensin: Viime kuukausina olen ollut jonkinlainen uudelleenarviointi Nightwish, ja vaikka en koskaan käyttänyt pitää heistä, nykyään minun makuuni mahtuu heidän vanhemmat, ja minä korostan PAREMPI kirjaa melko hyvin. Oceanborn ja Century Child ovat aivan ihania laattoja pop-järkeviä metalli, joka ylittää rajat joko genre melko mukaansatempaava kokemus. Kuitenkin ... Tämä levy on täydellinen aasi kivesten alusta loppuun.
Näyttää olevan toistuva trendi power metal albumia aikoina, kuten upea uusimmat Edguy albumi ja polarisoivat Days of Grays Sonata Arctica, millä taajuuksilla ota jokainen ajatus heillä on ja ahtaa sen tunnin mittaisen varieteen kokemus tapaisena. Nightwish teki sen täällä, sillä jokainen kappale on erilainen kuin viime ja albumi esittelee varsin paljon erilaisia ja eklektisesti, mutta se ei yksin riitä. Jos aiot tehdä erilaista musiikkia ... ainakin tehdä se hyvä. Minun ei pitäisi edes sanoa, että, että pitäisi olla frigging selvää kenellekään. Mutta kai minun ei pitäisi koskaan olettaa, että jälleen perustuva ass-tyrmistyttävällä pitkä lista asioita väärin ja Imaginaerum.
On vaikea selittää, mitä Pahinta tässä on, koska bändi on muotoiltu niin monia erilaisia ja ainutlaatuisia tapoja ärsyttäviä alati rakastava paska pois minua, että en osaa päättää mitä edes mainita ensin. Tuomas egon vihdoin näyttää syönyt koko bändin tällä kertaa, kun kappaleet eivät virtausta tai koheesio yhdestä seuraavaan. Sen sijaan crafting ikimuistoisia hetkiä, hänen biisien päätös ilmeisesti perustuu noin kysymykseen "mitä voin ahtaa vieressä osoittaa, kuinka monipuolisen ja erilaiset voin olla?" Tällainen flip-flopping irtoaa niin uskomattoman typerä ja epäkypsä, melkein kuin musiikillinen versio todella huono fanfictionia varten suosittu tv tai sarjakuva - suorastaan irvikuva kerran kunnioitettavan bändi. Bändi levittää itseään niin eri suuntiin tällä levyllä, että ne näyttävät unohtaneen, kuinka ne hyvä aloittaa.
On hetkiä Suuruuden täällä, mutta yhtye ei koskaan rakentaa niitä koko lauluja mahtia ja majesteetti, ei tunnu koskaan yhdistä pisteet luoda jotain mieleenpainuvia tai todella voimakas. On vanhat levyt Nightwish vaivattomasti sulatettu klassista sinfonista työtä rosoinen metalli riffing ja pop-järkevä kertosäkeitä - missä on se saumattomuus täällä? Täällä me vain saada "Ghost River", joka on tyhmä laulu täynnä kauhean yapping siitä yleensä ylevän Marco Hietala - millainen suuntaan oli hänen annettiin täällä? Itse en edes halua tietää ... ja jotkut todella yli-wrought dramaattisia hetkiä, jotka irtoavat todella noloa, miten päällä he ovat. Tiedän, että tämä bändi ei ole koskaan ollut kaikkein hienoin maailmassa, mutta ainakin oli jonkinlaista pidättyvyyttä aiemmin. Tässä se on aivan kuin OOOOOH, Katso kuinka TEATTERIELÄMYS olemme! WE ARE näyttelijä jumalat! Polyesterifilamenttikankaita, no et ole, olet hack metal muusikoita maa, synnyttivät Children of Bodom. Älä tee itsestäsi pois olla mitään et ole..
Näyttää olevan toistuva trendi power metal albumia aikoina, kuten upea uusimmat Edguy albumi ja polarisoivat Days of Grays Sonata Arctica, millä taajuuksilla ota jokainen ajatus heillä on ja ahtaa sen tunnin mittaisen varieteen kokemus tapaisena. Nightwish teki sen täällä, sillä jokainen kappale on erilainen kuin viime ja albumi esittelee varsin paljon erilaisia ja eklektisesti, mutta se ei yksin riitä. Jos aiot tehdä erilaista musiikkia ... ainakin tehdä se hyvä. Minun ei pitäisi edes sanoa, että, että pitäisi olla frigging selvää kenellekään. Mutta kai minun ei pitäisi koskaan olettaa, että jälleen perustuva ass-tyrmistyttävällä pitkä lista asioita väärin ja Imaginaerum.
On vaikea selittää, mitä Pahinta tässä on, koska bändi on muotoiltu niin monia erilaisia ja ainutlaatuisia tapoja ärsyttäviä alati rakastava paska pois minua, että en osaa päättää mitä edes mainita ensin. Tuomas egon vihdoin näyttää syönyt koko bändin tällä kertaa, kun kappaleet eivät virtausta tai koheesio yhdestä seuraavaan. Sen sijaan crafting ikimuistoisia hetkiä, hänen biisien päätös ilmeisesti perustuu noin kysymykseen "mitä voin ahtaa vieressä osoittaa, kuinka monipuolisen ja erilaiset voin olla?" Tällainen flip-flopping irtoaa niin uskomattoman typerä ja epäkypsä, melkein kuin musiikillinen versio todella huono fanfictionia varten suosittu tv tai sarjakuva - suorastaan irvikuva kerran kunnioitettavan bändi. Bändi levittää itseään niin eri suuntiin tällä levyllä, että ne näyttävät unohtaneen, kuinka ne hyvä aloittaa.
On hetkiä Suuruuden täällä, mutta yhtye ei koskaan rakentaa niitä koko lauluja mahtia ja majesteetti, ei tunnu koskaan yhdistä pisteet luoda jotain mieleenpainuvia tai todella voimakas. On vanhat levyt Nightwish vaivattomasti sulatettu klassista sinfonista työtä rosoinen metalli riffing ja pop-järkevä kertosäkeitä - missä on se saumattomuus täällä? Täällä me vain saada "Ghost River", joka on tyhmä laulu täynnä kauhean yapping siitä yleensä ylevän Marco Hietala - millainen suuntaan oli hänen annettiin täällä? Itse en edes halua tietää ... ja jotkut todella yli-wrought dramaattisia hetkiä, jotka irtoavat todella noloa, miten päällä he ovat. Tiedän, että tämä bändi ei ole koskaan ollut kaikkein hienoin maailmassa, mutta ainakin oli jonkinlaista pidättyvyyttä aiemmin. Tässä se on aivan kuin OOOOOH, Katso kuinka TEATTERIELÄMYS olemme! WE ARE näyttelijä jumalat! Polyesterifilamenttikankaita, no et ole, olet hack metal muusikoita maa, synnyttivät Children of Bodom. Älä tee itsestäsi pois olla mitään et ole..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Annette laulu ovat tavallinen ja jännityksetön. Pidin häntä hyvin tarpeeksi viimeinen, mutta täällä hän kuulostaa kylmä ja tasainen, ja suurin osa hänen laulu linjat ovat vain tylsiä. Marco, kuten mainitsin, on vain heikko täällä ei ole oikeastaan suuria hetkiä kuten aiempia albumeita. Muu bändi soitetaan alas ja hillitty, niin että Tuomaksen koskettimet ja orkestraatiot voi edessä ja keskellä! Yay for ego!
Kolme välttävä biisejä täällä - "Storytime", "I Want My Tears Back" ja "Last Ride of the Day." Nyt kaikki nämä kappaleet ovat melko heikkoja itse ollut täysin pro-työstää ja muovi power metallia ilman todellinen energian tai ajaa, mutta ainakin ne ovat jokseenkin mieleenpainuva ja ovat todella tarttuvia koukkuja.
Ei voi sanoa, että paljon muuta täällä. Loput Tämän albumi on täynnä tylsää paskaa kuten "Slow, Love, Slow", joka on lounge-jazz kokeilu, joka olisi ollut hienoa, jos se kahden minuutin sijaan kuusi turhaa "Turn Loose Mermaids" directionless "Rest Calm", joka kirjaimellisesti pitkittyessä ikuisesti, ja pahimmassa laulu Tim Burtonin koskaan laittanut hänen elokuvia "Scaretale." Tämä biisi on seitsemän minuuttia naurettavan typerä teatteria, joka yrittää pelata pois kuin ne pitäisi ottaa vakavasti , jossa todella ärsyttävä laulu ja juuri mitään hyvää siitä. Kuuntelevat vain tätä hyperaktiivinen ADD kuhisevaan roskat saa silmiäni lasite yli. Missä vikaa kuin typerä mieslaulua puolivälissä? Hän kuulostaa sisäsiittoinen sirkus pelle. Hänen lauluääni worthlessly yli-emoted ja liian typerää olla muuta kuin suorastaan häpeällistä. He tekevät kuulostaa ne kuuluvat kappaleen, mutta sitten se koko ongelman.
Niin, ja en ole edes maininnut nimibiisi vielä, luultavasti koska useimmilla kertaa olin häntä albumin sain niin kyllästynyt ja vihainen muun naurettavaa paskaa täällä, että en voinut edes kerätä kestävyytensä ansiosta kuunnella sitä! Se on 13 minuuttia pitkä, mutta vain kuusi tai seitsemän ovat todellisia musiikin (vaikkakin todella tylsiä ja merkityksettömiä musiikki) - toinen puoli on kuusi tai seitsemän minuuttia pissing on Walt Whitmanin hautaan Tuomas on joukko osien "Song of Myself, "hänen kuuluisa runo, luetaan ääneen tyhmiä ääniä ja sekavia niin, paha voit tuskin edes tehdä sitä, ellet äänenvoimakkuutta aina. Olen kirjaimellisesti eivät tiedä, miten tämä voisi olla mitään pahempaa. Et voi sotkea albumin huonon sattumalta - tällainen monumentaalisen heinousness tekee todellista työtä.
Joten jos haluat kauheaa yritykset ovat dramaattisia ja teatteri ja typerä "ilmakehän" balladeja, jotka eivät tee mitään, vaan makaa siellä ja kuihtuvat, ja jos vihaat Walt Whitman, niin tämä on levy sinulle. Jos pidät Nightwish, ohita se
Jos nyt Suomi-palstalla puhuttaisiin ihan sitä suomen kieltä vai mikäs vammanen oikeen olet...??
Tuo Mikkoxxx:n teksti vaikuttaa siltä, että se on kirjoitettu alkujaan englanniksi ja sitten käännetty Google Translatorilla tai jollain suomeksi.
Suomi on vaikea kieli konekääntäjälle.
Se nyt tuli selväksi, ettei kirjoittaa Imaginaerum miellyttänyt. Tuomaksen egotrippi ja musiikillinen sekametelisoppa taisi olla Imaru hänen mielestään.
Näemme, koemme ja ymmärrämme asiat, myös musiikin, eri tavoilla. Makunsa ja mieltymyksensä kullakin.
onko karppiatrin ja hänen lukuisten alter-egojensa musiikkimaku erilainen?
Imaginaerum-levystä - - - - - ->>>>>>>>>>
TÄYTTÄ HUMPUUKIA!
ammattikriitikon näkemys levystä
http://imageshack.us/photo/my-images/607/ls171212.jpg/
Samaa mieltä.
Voi hyvinkin olla ammattikriitikon näkemys, mutta se ei tee siitä muita näkemyksiä parempia. Oikeaa ja parasta näkemystä ei taidelajeissa olekaan.
http://imageshack.us/photo/my-images/607/ls171212.jpg/
Imaginaerum Stalingrad -mittaluokan katastrofi
Asaillinen kirjoitus ja niin naulan kantaan :)
Lässyn lässyn läpäti lää. Mehtälän arvio meni kyllä ihan mehtään. Hän oli päättänyt olla tykkäämättä jo kauan ennen älppärin julkaisemista, kun diggailee ihan eri genren musiikkia ja antaa sen näkyä myös levyarvosteluissaan.
ruikuttava Tuomas-fani itkemässä kun hänen Jeesusmaestronsa ah niin surkeasta levystä ei ammattikriitikko pitänytkään vaan antoi tulla kylmän viileää analyysia maestron "neroudesta".
voivoi ja kypykypy ottaako nyt pikku fnaia lujille iujuijuijiu
"...Okei, anna minun saada jotain pois tieltä ensin:"
Lapiot reilun A4 verran paskaa sivulle, täällä sitä oli jo ennestään ilman Googlen robottikäännöstä.
rasistiatri sitä paskaa täällä levittää reilun 1000 ketjun ja 7 vuoden ajalta.
uudesta levystä. Tekotaiiteelista PASKAAAAAAAAAA