n->m

Ilma rätisi käsivarsiemme välissä,
olisin tahtonut tarttua käteesi,
se olisi varmasti tuntunut luontevalle,
sille, että niin pitäisi olla aina….

Miksi tuntuu siltä, että toisen on tuntenut koko elämänsä,
vaikka hetkemme ovat olleet palasia arjen keskellä?
Pelkään katsoa silmiisi, mutta silti en tahtoisi tehdä mitään muuta.
Tunnetko samoin? Jos olenkin vain hukkunut ajatuspyörteisiini ja
etsin sinua pelastusrenkaakseni, johonkin mihin voin turvautua jos tämä purjevene uppoaa.
En voi kertoa sinulle tunteistani, sillä se voisi olla tasapainoa järkyttävä teko.
Siitä seuraisi hyvää tai pahaa, mutta sivulliset saisivat kummassakin tapauksessa kärsiä.

Olen liian usein haaveillut, että veisit minut piiloon työpaikan loputtomien hyllyjen väliin, laittaisit selkäni seinää vasten ja suutelisit. Ei mitään sanoja, vain yksi suudelma. Eläisimme hetken euforiassa, silmäillen toisiamme, mutta ei sen enempää. En usko jumalaan, mutta kovasti olen rukoillut, että saisin edes sen yhden suudelman, jotta tietäisin että sinäkin välität minusta.
Välillä osaan olla välinpitämätön sinua kohtaan, mutta nyt on taas hetki jolloin kaipaan sinua liikaa.

Tämä on tunteideni jäähyväiskirje, enempää en enää sano. Hautautukoon tämäkin tänne anonyymien massojen alle, josta sitä kukaan ei tunnista.