Onko kellekkään käynyt niin, että on joskus omistanut koiran, eikä sen jälkeen ole enää toista ostanut? Ennen pidin koirista, mutta nyt kun koirien omistajat ovat niin täynnä omiaan ja jaksavat puhua niistä, en voi käytännössä sietää koiria.. Pahinta on se, että kun joku puhuu lapsistaan, niin alkaa koiran omistaja kertoa omasta Mörristään, SAIRASTA!!
En siedä koiria..
fghthfghg
20199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
wau. no eipä ole käynyt. Aika jännä...
jälkeiseen masennukseen saa pyytäessään lääkityksen :)
no voi voi sua parkaa!!
Mitä teet sitten täällä koirapalstalla jos kerran "sairas puhe" sua hermostuttaa?? Voi voi...sairasko olet?
Minulla oli nuorempana aina koira, mutta kun menin naimisiin ja sain lapsia, ei aikaa enää riittänyt koiran pidolle.
Nyt lapset ovat jo lentäneet pesästä ja olen alkanut harkitsemaan koiran ottamista. Tosin asia tulee ajankohtaiseksi vasta, kun jään eläkkeelle, koska en halua, että koira joutuu olemaan kotona yksin 8-9 tuntia eli sen ajan, jonka olemme töissä.
Varmaan se on aika luonnollista, että lemmikistään puhuu, etenkin jos ei ole muita läheisiä, kuten lapsia tai puolisoa. Itse puhun kyllä yhä enemmän lapsistani ja miehestäni, kuin esim. kissastani, joka onkin jo 18-vuotias vanhus.
Niin siitä puhuu mikä koskettaa milloinkin ketäkin. Itse harrastan koirani kanssa ja puhun enemmän koirastani ja luonnon suojelusta yleensäkin mitä harrastan kuin miehestäni tai ees lapsistani koska ovat jo omien perheiden kera. :)
Ei liene vakavaa. Minä tykkään jutella koirista niistä oppii aina. Eikä se tarkoita ettei muutakin elämää ole itse kullakin oli lapsia tai ei. :)
Minusta on upeaa mennä aamulla ressun kanssa lintuja kuvaamaan. ja sitten palata takaisin miehen luo laittamaan yhteistä ateriaa ja turisemaan aamuretkestä..ja kyllä siinä usein ressumme mainitaan että mitä se siellä touhusi myös ja löysikö jotain. :)
Ei se ole koiran vika, jos omistaja siitä puhuu.
En minäkään jaksaisi kuunnella kuinka ison "lahjan" Sylvi Oskari väänsi pottaan, mutta en silti vihaa lapsia.
"Joka härillä aja, se häristä puhuu".
Te rakin omistajat haluatte todellakin unohtaa lahjanne sinne minne rakkinne ne vääntää. Parempi vaan alkaa kiinnostua ainakin niistä rakkinne väännöistä.
Toiset puhuvat autoista, urheilusta, lapsista jne. riippuen mikä ketäkin kiinnostaa.
Ja sinä puhut paskasta...
ei paljon muuta puhuttavaa ole puremisten, räkyttämisen ja muiden haittojen lisäksi.
Autoille on ihan omat palstansa...
Hittoako täällä sitten rähjäät?
Taidat olla näitä tyhjänpuhujia...
Kun keskustelet koiraihmisen kanssa ja sinä kerrot hänelle lapsistasi, koiraihminen taitavasti kääntää keskustelun hänelle mieluisampaan aiheeseen. Tee sinä samoin, jos osaat?
Vanhukset puhuvat sairauksistaan, koska heidän elämässään ei tapahdu muuta, kuin ilmestyy uusia kolotuksia. No, jotkut vanhukset ovat kyllä vielä kiinnostuneet myös oman "navan" ulkopuolisesta elämästä.
Äidit hiekkalaatokollaan puhuvat pikku-riiviöistään, koska se on sillä hetkellä heidän elämänsä keskeinen juttu.
Jos ajattelet, että joku osaa puhua vain koirastaan, niin minkä johtopäätöksen siitä vedät?
Ei se minua ainakaan mitenkään ärsytä - ehkä pikemminkin säälittää - joskus.
Jos ihminen puhuu paljon lemmikistään, se on hänen elämänsä keskipiste ja todennäköisesti myös hyvin hoidettu, mikä on aina hyvä asia.
Ja miksi koiraimmeinen ei saisi puhua koiristaan siinä missä joku yltiömamma mukuloistaan. Eihän muiden mukulatkaan toisia kiinnosta kunhan nyt kaikki teeskentelee voiii osasiko pikkuisesi jo istua potalla ja huutaa mamia oo söpöä..höpö höpö ketä kiinnostaa mutta sosiaalisuuden ja työpaikan ilmapiirin takia pakko teeskennellä että söpöä... se on nyt vain pakollinen kuvio varsinkin naiselle :)
Siitä puhuu mistä tykkää. Minä pidän koiristani ja puhun niistä PALJON ja miksi en ne on ihania. ;)
ja myönnän jos jollain on lapsi näytillä niin ei kiinnosta mutta jos joku tuo koiranpennun niin söpöä. :)
Kun lapset ovart pieniä, puhutaan lapsista. Kun on oma koira, varsinkin ensimmäinen, puhutaan koirista. Eli ihminen yleensä puhuu hänelle tärkeistä asioista.
Kaikki eivät jaksa kuunnella lapsista ja kaikki eivät koirista tai muista ihmisten harrastuksista. Itse kunkin kannattaa miettiä, ettei juttele LIIKAA toisia kiinnostamattomista asioista, ettei saa rasittavan ihmisen mainetta! ;) Mutta ihmisten vuorovaikutukseen kuuluu kertoa omista asioista ja kiinnostuksen kohteista. Olisi varsin omituista, jos ei saisi ollenkaan puhua asioista, joita toiset inhoavat.
Suvaitsevaisuutta!
Ja kyllä ne ystäväpiirit valikoituu sen mukaan kuka kenestäkin ja kenen jutuista tykkää..minulle on siunaantunut kulttuuri, politiikka ja luontoimmeisiä ja räväköitä immeisiä kun taas small talk teeskentelijät ja vaippaihottumapuhetta ja ikuisesta huushollin siivoomisesta ja ikkunapesusta paasaavat arkiset harmaasiepot mennöö muualle. Ja win win situation minulle ja muille. Koiraimmeiset ihania. :)
Ne ossoo nauttia elämästä. :)
Ei todellakaan ole moista sattunut!! Nyt tuli semmonen aihe tämän aloittajalta, etten ymmärrä kyllä yhtään. En mitenkään usko, että voisi olla mahdollista tuommoinen. Kaikki vaan hullaantuu koiriin entistä enemmän kun vihdoin ovat oman karvaturrin saaneet.
Olet kyllä aikamoinen outolintu. Toivottavasti koirallasi oli kunnollinen, hyvä elämä, vaikka tuollainen kummajainen oli omistajana...
Minä ainakin nautin koirakeskusteluista äärettömästi! Puhun vaikka tuntikausia jonkun samanlaisen koirafanin kanssa karvaturreistamme, ellei joku tule "erottamaan" meitä :DDDDD
Heh sama täällä..mukavaa kun voi jakaa yhteisen mielenkiinnon muiden samanhenkisten kanssa..ja usein jään suustani kiinni muiden samankaltaistenikanssa ja mikä sen mukavampaa.
Kyllä sen huomaa jos jotain kiinnostaa samat asiat ja sen kanssa sitten höpäjää kauemmin. Ja toki sitä muutakin sitten höpöttää mutta ei sitä kaikkia kiinnosta edes politiikka saati taide sun muut. Ihmiset on erilaisia ja aiheet muotoutuu aina "kuulijakunnan" mukaan. :)
Koiraihmisten kanssa juttelen koirista, muiden en juurikaan, koska ei heitä kiinnosta. En minä koiraihmistenkään kanssa jaksa koirista kovin kauan keskustella, vaan kyllä minua kiinnostaa jutella muistakin asioista.
ei ole käyny kyll niin:) Olisko pitäny? Sen sijaan on nykyään myös lapsia mukana koirien lisäksi kun ikää on tullut lisää:)
Ainahan ihmiset keskustelee asioista: lapsista, autoista, hevosista, koirista jne jne jne.. Jos ei keskustelut Mörreistä ym miellytä niin sittenhän aina voi lähteä veke paikalta tai kääntää keskustelua mieluisampaan suuntaan?
Mä myönnän että mä puhun mun koirasta aika paljon. Mutta en kuitenkaan mee jonkun luo ja avaa keskustelua että: hei mun koira sitä ja tätä... "Osaan" puhua muustakin, mutta se surullinen totuus on että me asutaan koiran kaa yksin, kukaan ei täällä käy kun ei mulla ole edes paljoo ystäviä (mikä mulle on itselleni ihan OK, koska viihdyn mielummin yksin tai koiran kanssa) ja mun elämässä ei tapahu mitään. Käyn töissä, maksan laskut. Siinäpä se. Ja vapaa-aika menee sitten siinä kun kotona kattoo vaikka leffaa tai laittaa ruokaa ja siivoo ja touhuu kaikkee koiran kaa. Hankala repiä mitään jutun aihetta jostain muusta kun koirasta kun muuten ei tapahu mitään, mutta mä oon kyllä perussuomalainen tuppisuu muutenkin. Koira on mitä mainioin kumppani ja sen kanssa kun "seurustelee" ei tarvii koko ajan aattella että apua mitä mä nyt sanon, mistä me nyt puhuttas tää keskustelu tästä aiheesta loppuu kohta.