Ei ole elämä helppoa tai ainakaan kovin hauskaa. Muutama kaveri löytyy, mutta heillä on paljon kavereita eli eivät kerkiä kovin usein näkemään. Kaikkein eniten masentaa se, jos on jo vähän alustavasti sovittu jotain esim. viikonlopulle ja sitten kaveri ei joko muista tapaamista ollenkaan tai päättääkin tehdä jotain muuta.
Normaalit ihmiset jaksavat käydä töissä, kun on jotain mitä odottaa, esim. hauska ilta terassilla kavereiden kanssa tai joku matka. Miten ne ihmiset jaksavat, kenellä tallaisia tapahtumia ei ole ollenkaan? On vain päivästä toiseen sitä samaa.
Itse viihdyn hyvin myös omissa oloissani, mutta ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin ja kaipaa sitä, että saa jakaa asioitaan muiden kanssa. Kuinka paljon piristääkään kun on viettänyt yhden hauskan illan mukavassa porukassa!
Useat tällä palstalla ovat ujoja ja hiljaisia, mutta itse en kuulu näihin ihmisiin. Silti olen yksinäinen. Kutsuja ei satele tapahtumiin eikä puhelin piippaa jatkuvasti. Joutuu koko ajan itse olemaan aktiivinen tapaamisten järjestämisessä, eikä tallaista jaksa kauaa. En koe, että minussa itsessäni olisi mitään vikaa, koska olen ihan puhelias ja hauska ihminen ja osaan myös kuunnella muita. Paikkukunnan muutokset ovat osittain johtaneet omaan yksinäisyyteeni eikä uusia kavereita ole kovin helppo saada. Ihmisillä on usein omat piirinsä, joihin he eivät kaipaa uusia ihmisiä.
Normaalit ihmiset jaksavat käydä töissä, kun on jotain mitä odottaa, esim. hauska ilta terassilla kavereiden kanssa tai joku matka. Miten ne ihmiset jaksavat, kenellä tallaisia tapahtumia ei ole ollenkaan? On vain päivästä toiseen sitä samaa.
Itse viihdyn hyvin myös omissa oloissani, mutta ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin ja kaipaa sitä, että saa jakaa asioitaan muiden kanssa. Kuinka paljon piristääkään kun on viettänyt yhden hauskan illan mukavassa porukassa!
Useat tällä palstalla ovat ujoja ja hiljaisia, mutta itse en kuulu näihin ihmisiin. Silti olen yksinäinen. Kutsuja ei satele tapahtumiin eikä puhelin piippaa jatkuvasti. Joutuu koko ajan itse olemaan aktiivinen tapaamisten järjestämisessä, eikä tallaista jaksa kauaa. En koe, että minussa itsessäni olisi mitään vikaa, koska olen ihan puhelias ja hauska ihminen ja osaan myös kuunnella muita. Paikkukunnan muutokset ovat osittain johtaneet omaan yksinäisyyteeni eikä uusia kavereita ole kovin helppo saada. Ihmisillä on usein omat piirinsä, joihin he eivät kaipaa uusia ihmisiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samanlaisia fiiliksiä, ja samanlainen tilanne. Elämä muuttuu iän myötä et ei ees ihte pysy perässä kunnes pysähtyy ja miettii et tätäkö se elämä nyt on. Itselläniki on pari kaveria mut eipä oo pihaustakaan kuulunnu. Tapaamisen yritin tehdä mutta olivat kiireisiä ja itse olen aina se aloitteleva tekijä ja en jaksa. kaippa heillä on oma elämä ja paremmat kaverit joten siten minut on helppo unohtaa. Olisi aivan sama jos mua ei olis olemassa. JOten uskon että et ole ainnut tässä maailmassa tuon asian kanssa vaikka tuntuu siltä. Jatka elämää ja hymyile, joskus joku sen huomaa.
Pystyn samaistumaan tilanteeseesi. Itse olen myös yksinäinen vaikka en ole omasta mielestäni ujokaan tai muuta. Hiljainen olen jossain määrin, johtuen ehkä siitä että en paljonkaan juttele ihmisille ellen tunne heitä tai ellei minulla ole oikeasti tärkeää asiaa.
Vaihdoin koulua aiemmin keväällä ja huomasin ettei sieltä löytynyt tilaa minulle, pienet kun ovat piirit. Kun tietyt ryhmät ovat muodostuneet, on hankalaa yrittää tunkea itseään sinne väliin. Siinä jää aina vähän ulkopuoliseksi.
Yksin oleminen on ajoittain kivaa mutta yksinäisyys on syvältä.
mun puhelimee ei ole yli vuoteen soittanut ketään muu kun joku puhelin myyjä.
Tarkoittaa sitä et en ole kovin suosittu.
Kirjoitelkaa..
[email protected]