Perheeni ongelma

Olen 15-vuotias tyttö ja isäni menetti työpaikan noin vuosi sitten. Hän on aina juonut. Kovassa kännissä ollut ennen vain esim. Satunnaisina viikonloppuina tai juhlapyhinä kuten uutena vuotena. Nyt juominen on lisääntynyt. Äiti tekee meillä kaiken työn eli siivoaa, käy töissä huolehtii veljestäni ja minusta. Isäni istuu kaiket päivät nojatuolissa ja katsoo TV:tä. Päivässä menee ainakin 3 elokuvaa ja loput onkin ohjelmia. Nykyään hän juo joka päivä ja on viikossa ainakin 2 kertaa selvässä humalassa ja välillä pienemmässä. Hän ei ole väkivaltainen, mutta hän ei ole oma itsenäs hän raivostuttaa minua, surettaa, pelottaa. Tiedän hänen olevan alkoholisti. Tiedän jo lukemastani ettei häntä voi auttaa kuin hän itse. Äitini kärsii eniten ja sitten minä ja veljeni. Minusta kuitenkin tuntuu, että veljeni on sulkenut asian pois ja keskittyy vaan pelaamiseen. Äiti nalkuttaa, mutta kyllästyy aina jossain välissä ja uskoo isäni ehkä muuttavan tapojaan. Minä kuitenkin tiedän, ettei hän enää voi tehdä yllätys nousua ja raitistua ja saada uuden työpaikan, ilman apua tai pohjalla käyntiä. En uskalla tehdä mitään. Minusta tuntuu, että vain minä tajuan tilanteen oikeasti. Kuitenkin tuntuu ettei minulta voi odottaa, että hommaan isäni hoitoon! Rakastan isääni, mutta minusta äitini pitäisi erota hänestä. Tällä lailla isäni ei voi sulkea ongelmaa niin helposti pois kun hänellä ei ole omia tuloja. Lopulta hän on pohjalla josta voi alkaa nousta ylös. Mutta miten minä voin alkaa tuollaisia ehdotella äidilleni? Tunnen itseni niin pelkuriksi. Välillä kuvittelen soittavani jonnekkin ja pyytävän apua, mutta ei minulla kuitenkaan ole mitään järkevää ideaa mitä tehdä! Auttakaa minua, mitä voisin tilanteessa tehdä? Tiedän että on 2 ratkaisua. 1: saada isäni tajuamaan tilanteen ja saamaan hänet hoitoon tai 2: saada äitini tajuamaan tilanteen, joka on se, että hän ei saisi enää sallia tätä vaan erota isästäni, jotta tämä tajuaisi, ettei voi elää tuollaista elämää toisten kustannuksella!