Abortti vai yh-äidiksi?

Mitä pahaa asiassa on? Nykyään yksinhuoltajuus ei ole mitenkään harvinaista, eikä ikuinen olotila, ja tukijoukkojakin löytyy.
Eikö tämä lapsi olekin tarkoitettu tulemaan kun noin kovasti haluaa tulla luoksesi juuri nyt? Mistä voit tietää saisitko enää myöhemmin lapsia kun kaikki muu olisi "valmista"? Miltä abortti tuntuisi silloin jos et saisikaan enää koskaan lasta?
Tuskin koskaan katuisit lapsesi elämää. Aborttia varmaan kadutaan aika paljon useammin. Kun jatkat raskautta, on vielä sekin vaihtoehto, että lapsi saisi jatkaa elämäänsä jossain häntä kauan odottaneessa perheessä. Eikä tämäkin olisi parempi kuin kuolema?

Elämä ei todellakaan aina mene suunnitelmien mukaan. Joskus on parempi ottaa sen lahjat ja varsinkin ne suurimmat vastaan silloin kun se niitä tarjoaa. Muut, maallisemmat asiat kyllä on järjesteltävissä sen mukaan.

Noh, yhden lapsen kanssa voisin sanoa, että aika varmasti rahallisesti pärjäisit. Ellet ole tottunut kunnon luksukseen ja leveään elämään?
Tietenkin lapsi vie rahaa ja aikaa. Mutta kuitenkin, ei lapsi tarvitse kaikkea luksusta kuten jotkut väittävät. Lapsi osaa kyllä olla vähäänkin tyytyväinen, nykyään vain on ns. muotia, että kaikki on hienoa yms. Vähän halvemmallakin pääsee jos ei ole ranttu.

Ja tuosta ettei ole valmiiksi äidiksi.
Voisin veikata, että jopa osalla äideistä jotka ovat suunnitellusti tulleet raskaaksi, alkuun voi tulla hetkiä jolloin miettii tekikö oikein. Oliko sittenkään valmis yms. Se on täysin normaalia alkuraskaudessa. Jopa minä kuulun niihin joita on sitten vähän epäilyttänyt kun asiasta onkin tullut totta ja olenkin raskaana. Kolmannenkin lapsen kohdalla vielä ajatukset heittivät kuperkeikkaa ja mietin, että mitä ihmettä sitä tuli tehtyä. :D


Mutta taas, jos sinusta oikeasti tuntuu ettet halua lasta, abortti on vaihtoehto.
Jos yhtään epäröit, voi sitten myöhemmin iskeä katumus. Eihän se varmaa ole.
Kannattaa olla oikeasti varma asiasta ennen sinne menoa.

Vanhempasi ilmeisesti olisivat valmiita auttamaankin tarvittaessa? Tukiverkosto on hyvä olla olemassa, ettei polta itseään loppuun.
Lapsi kun voi olla hyvin vaativakin. Tai oikein helppo tapaus :)

Minä veikkaan, että pärjäisit vallan mainiosti lapsenkin kanssa :)
Mutta sehän on sinusta itsestäsi kiinni kokonaan :)

Tiedäppä sitten oliko minusta apua :) Sinä tunnet itsesi parhaiten. Jos oikeasti tuntuu siltä, ettet halua äidiksi, siihen on keinonsa keskeyttää raskaus.
Ei vain kannata hätiköiden tehdä ratkaisua :)

Hyvä ystävä, olet parhaassa iässä lapsen saamiseen (tai jo 5 vuotta sen yli). Lapsi on mitä luonnollisin asia nuorelle naiselle. Lapsi on Sinun lapsesi. Lapsi on yleensä eri asteinen yllätys, sillä me kaikki olemme pääsääntöisesti "vahinkoja". Tähän ajatukseen tottuu sillä ei tässä ole mitään poikkeavaa.

Lapsi on yleensä parasta mitä ihmiselle tapahtuu elämän aikana. Ei kukaan luopuisi lapsestaan, kun on hänet kohdannut ja hänen kanssaan elänyt. Miksi siis epäilisit?

Eivät ihmiset pala loppuu lapsen kanssa vaan lapsi tuo elämään uuden sisällön, joka on parempi kuin edeltä osaa kuvitella. Lapsi tuo onnen.

Nykyisin on sosiaaliturva, terveydenhoito, käyttäjälle ilmainen koulutus, turvallinen ja hyvä yhteiskunta. Juuri täällä on lapsen hyvä kasvaa. Juuri täällä on hyvä lapsen kanssa elää.

Onnea lapsestasi ja äitiydestäsi. Olen iloinen puolestasi.

Aloittajalle kehottaisin lukemaan myös yksinhuoltaja-palstaa, jolloin saat paremman käsityksen yksinhuoltajan elämästä ja voit kysellä sieltä muilta kokemuksia erilaisista asioista. Jos kerran päätät olla tekemättä aborttia.

Tämä palsta on ehkä epäinformatiivinen siihen tarkoitukseen.

Niin no, periaatteessa ainoo kysymys mikä vaatii vastauksen on 'Haluatko tämän lapsen?' Jos vastaus on kyllä, muut asiat kyllä hoituu.

Itse olen lapseton ja jo iäkkäämpi. Ihan rehellisesti haluaisin onnitetlla sinua. Ole juuri sopivassa iässä saamaan terveitä lapsia ja et enää tytönhupakkokaan. Ei lapsi nyt ketään konkurrssiin vie: päinvastoin se antaa pontta elämääsi. Tuo on erittäin kannustavaa, että omat vanhempasikin ovat ottamassa vastaan vauvaa ja kannustavat.
Elämä ei mene aina niin kuin itse suunnittelemme. Kun toivut äkkisokista niin luulen että ajatuksesi saavat sijaa jo tulevassa palleroisessa. Kyllä nykyään elämä yksinhuoltajanakin onnistuu: voit opiskella ja käydä töissä. Kyllä siinä odotusken myötä luonto tekee tehtäväänsä ja valmistaa sinua äidiksi. Äidiksi kasvetaan ja olet ihan sopivassa iässäkin.
Kun koet vielä että ei ole oikeinkaan olla ottamatta vastaan lasta niin lapsen synnyttämien on sinulle paras ratkaisu.

Sama tarina hieman erilailla kerrottuna löytyy toiselta palstalta. Miksi joku vaivautuu kirjoittaa näitä höpöhöpö-juttuja?

Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille. Olen edelleen hyvin epävarma mille kannalle kallistun, tarvittavat paperit keskeytystä varten on nyt käyty täyttämässä, mutta kehoittivat viikon verran pohtimaan ja kuulemma sen jälkeen ehdin vielä hyvin varata ajan toimenpiteeseen jos valitsen keskeytyksen.

Harmi ettei noita asiallisia viestejä kuitenkaan kovinkaan paljon näytä olevan. Jos joku on löytänyt "samankaltaisen 'höpöhöpö'-tarinan" yhteis- ja yksinhuoltajuuspalstalta, minä olen sen kirjoittanut, kun täältä joku ohjeisti että sieltä ehkä kannattaisi mieluummin kysellä. Eipä tänne Suomi24:seen taida voida minnekään kirjoitella, sairaita ihmisiä koko paikka täynnä. Kuvottavia ihmisiä. Mutta kuten sanottu, kiitos kovasti kaikille asiallisesti vastanneille, jokainen näkökulma auttaa minua pohtimaan asiaa eri kannoilta.

Olo on kuin eläisi keskellä synkintä painajaisunta... Tällä hetkellä koen etten pysty jatkamaan raskautta, en kykene enkä vain ole valmis pienen lapsen vanhemmaksi YKSIN, mutta abortti pelottaa aivan yhtä paljon... Mielessä pyörii se, onko parempi saattaa maailmaan lapsi jolle en voi tarjota välttämättä tarpeeksi hyvää elämää, vai keskeyttää raskaus.. Kuin sumussa olisin, tuntuu etten vain _kykene_ tekemään päätöstä suuntaan tai toiseen...

Kannattaa pohtia tilanne läpi realistisesti, eikä tehdä aborttia/pitää lasta, jos se on jonkun muun mielipide asiasta. Ota kuitenkin huomioon, että vanhempasi vaikuttavat olevan valmiita antamaan tukea ja apua sinulle. Uskon, että tulisit hyvin toimeen lapsen kanssa. Varmasti he ottaisivat lapsen joskus hoitoon, että saisit joskus vapaapäivän lapsen hoidosta. Ehkä joskus voisit lähteä jopa lomamatkalle.
Aborttia ei kannata tehdä, jos se vähääkään epäilyttää.
Oletko kysynyt, haluaako tämä mies, että pitäisit lapsen/ olla tekemisissä lapsen kanssa, jos päätät pitää sen? Voihan olla, ettei hän edes halua olla mukana lapsen elämässä. Silloin voisi järjestää vaikka niin, että lapsi voi kasvettuaan olla häneen yhteydessä, jos haluaa. Miehen varmasti löytää, vaikka yh olisikin.
Entä jos kaikki meneekin hyvin?:)

Joskus selailin Hesaria ja kun pääsin perhetapahtumia palstalle,
Isä-Jumala totesi aika hyväntuulisesti:
"Täällä on monta vahinkoa!"
Niin varmaan on, ei vahinko aina tule kello kaulassa, mutta pikkuinen nytti
on kutenkin aina lahja vanhemmille ja suvullekin. Monen pikkunyytin elämää olen vieressä seurannut, iloinnut, kun lapsi kasvaa ja iloinnut, kun äitikin sitten aikanaan
löytää toisen rinnalleen vastuuta kantamaan.
Omassa suvussani on ollut pari tällaista yksinäistä lasta, joiden kasvatuksessa
lapsettomat sedät ja tädit ovat olleet avuksi. Kaiken kaikkiaan nämä tytöt, nyt jo
eläkeikäiset mummot, ovat saaneet koko suvun keskellä kasvaa hyvää kasvua.
Ei ihminen raskaaksi tullessaan kaikkia tulevaisuudesta tiedä, mutta Jumala auttaa, lähimmäiset auttavat ja kerran aikanaan tämä kerran pikkuinenkin auttaa
meitä, jotka olemme sukupolvien ketjussa ennen heitä. Siunauksen ketju suku
on. Eräs ystävä sanoi kerran saatuaan juuri joulun alla tietää, että tytär odottaa
lasta vaikessa tilanteessa: "Tulipa joululahja mustissa kääreissä." Lahja tuo
pieni kuitenkin oli, isoksi iloksi isovanhemmilleen ja muille.
Siunausta ja rohkeutta sinulle!

Ole iloinen tulevasta lapsestasi !
Sinulla on tukiverkosto ympärilläsi, et ole yksin.

Tulisit varmasti katumaan aborttia, se on naiselle kaikista pahinta mitä voi tapahtua. Olet vielä nuori, jaksat pikkuisen kanssa. Vielä et tiedä miten paljon iloa saat lapsestasi.
Toivon että ymmärrät miten onnekas olet, jotkut haluavat lapsia ja eivät saa niitä koskaan.
Onnea ja iloa elämääsi !

Tjaa, kun halusit monenlaisia mielipiteitä ja kokemuksia asiasta, niin kannattaa meittiä sitäkin, että myös kahden huoltajan perheessä tulee hetkiä, jolloin mietit, että olisit mielumin vaikka yksinhuoltaja. Esim. kun lapsi tekee hampaita ja kiukkuaa viidettä yötä putkeen, niin mielumin kuuntelisit vain sitä yhtä kiukkuavaa äksyäjää kuin kahta, niinä yön herkkinä tunteina...

Eli ei kai sekään sen hullumpaa voi olla, jos omat tavoitteet ei ole esim. rahallisen tilanteen kannalta erilaiset.