Kuinka moni täällä kirjoittava on itse asiassa pessimisti?
Voiko pessimismi olla asenne, joka itse asiassa saa aikaan sen, ettei ihminen ikinä pääse eroon ongelmistaan, koska yksinkertaisesti ei usko todellisiin mahdollisuuksiinsa?
http://www.youtube.com/watch?v=LH9JlvbDS7E
Voiko pessimismi olla asenne, joka itse asiassa saa aikaan sen, ettei ihminen ikinä pääse eroon ongelmistaan, koska yksinkertaisesti ei usko todellisiin mahdollisuuksiinsa?
http://www.youtube.com/watch?v=LH9JlvbDS7E
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kyynikko, elämän pikkuhiljaa kyynistämä.
Pessimismihän on realismia.
Optimismi on tyhmää katteetonta uskoa parempaan.
MIksi pessimismi on mukamas realismia? Entä jos tämä on itse asiassa nimenomaisesti harhainen ja epärealistinen käsitys?
Jos optimismi voi olla katteetonta, miksi pessimismi ei voi sitä olla?
Mitä, jos optimismi on puhdas asennekysymys, joka ei liity mitenkään siihen, ovatkjo asiat oikeasti hyvin tai huonosti? Realismiinhan jokaisen pitäisi pyrkiä. optimisti vain osaa huonossakin tilanteessa nähdä sen valoisat puolet ja mahdollisuuksia parempaan. Monet ihmiset ovat säilyttäneet elämänuskonsa todella äärimmäisissä olosuhteissa. Pessimisti ei hyvässäkään tilanteessa osaa nähdä muuta kuin valittamista.
Entä, jos optimismi on ihminen, joka säilyttää elämänuskonsa ja -ilonsa myös tilanteessa, missä asiat ovat realistiseseti heikommalla tolalla, missä pessimisti ruikuttaa silloinkin, kun asiat ovat hyvin?
Entä, jos kyynisyys ja pessimismi ovat pelkkää henkistä laiskuutta?
Minä pidän pessimismiä tartuntatautina, siinä missä nami-nami-positiivisuuttakin.
Jokaiselle nestepäälle toivois että sairastuisivat oikeen pahaan masennukseen,
jotta tietäisivät edes jotain hölinöistään.
Olen sairastanut pahan masennuksen ja selvinnyt hengissä.
Ihminen koostuu yllättävän paljonkin siitä "mitä uskoo olevansa" kuin siitä "mitä todellisuudessa on".
Tämän on todistettu toimivan niin työnhaussa kuin treffeilläkin.
Luin joitakin aikoja sitten sellaisesta tutkimuksesta että työnottajat olivat palkanneet heikompitasoisia työnhakijoita töihin (todistuksen ja työkokemuksen valossa) koska he olivat uskoneet enemmän omaan osaamiseensa (en nyt muista menikö ihan tarkalleen noin mutta suunnilleen tuonne päin).
Sama juttu näkyy paljolti nettideiteissäkin ja ylipäätään elämssä eli jos ihminen uskoo tarpeeksi itseensä niin sitä todennäköisemmin muutkin uskovat vaikka todellisuus olisi paljon karumpaa luettavaa.
Veikkaan että tuo johtuu yksinkertaisesti siitä tosiasiasta että ihmiset eivät pysty erottamaan kunnolla valhetta todellisuudesta. Näin ollen he uskovat eniten ns. kehon kieleen joka lähtee ihmisestä itsestään. Eniten tämä vaikuttaa varsinkin muille tahoille.
Optimismi ei yleensä perustu realistiseen maailman kuvaan vaan pelkkään unelmahöttöön joka toimii koska ihmisten kyky havannoida asioita on niin rajallinen.