Yh-äidiksi vai abortti?

Pidä lapsi. Pärjäät hienosti. Älä tee aborttia.

"Eipä täällä näitä asioita ratkota, mutta olisi kiva kuulla yhden lapsen yh-äitien kokemuksia..."

Aivan noin! Toisinsanoen et halua kuulla kuin sitä mitä haluatkin kuulla koska pyydät vastauksia niiltä joilta tiedät saavasi ne haluamasi vastaukset.... S Ä Ä Ä Ä L I T T T T Ä V Ä Ä Ä Ä ! ! !

No pidä ihmeessä lapsesi, ei se elämä siihen lapsensaantiin lopu!
Ja taloudellisesti kyllä pärjää jos ei hyvin niin ainakin jotenkuten :) :)

Pidä lapsi mutta muista että yksin kasvattaminen on rankkaa. Mulla nyt 3v poika ja ollaan selvitty ihan ok myös taloudellisestikkin vaikka en töissä ole ollutkaan. Nyt opiskelen ja rahatilanne tiukkaa mutta kyllä selviää. Mulla tuli jossai vaiheessa kun tän lapsen sain tunne että oma elämä on mennyt ja olen kodin vanki. Mihkään ei pääse ilman lasta. Ei edes roskia voinu viedä yksin tai käydä suihkussa. Selvisin tästä kuitenki ajattelemalla ettei tää ikuista ole. Lapsi kasvaa kokoajan ja sitä mukaa helpommaksi kaikki tulee. Nyt kun poika aloitti päiväkodin ni omaa aikaa tuli vaikka se tarkoittikin vain lähinnä opiskelua mutta silti. Joskus saan lapsenhoitoapua mutta todella harvoin mihin vähän petyikin ku luulin saavani useemmin apua läheisiltäni. En silti kadu että pidin lapseni. Siitä on ollut todella paljon iloa ja tätä myötä tutustunu myös muihin yh-äiteihin. He ovat olleet suurin tukeni ja auttanu selviytymään. Vain toiset yh:t ymmärtävät oikeesti mitä tälllane elämä on.

Ehdottomasti pidä lapsesi. Luulen, että tulet muuten myöhemmin sitä katumaan. Yh-äitinä oleminen ei ole niin rankkaa kuin puhutaan, jos edes vähän kasvaa äidin rooliin. Ja yleensä luonto opettaa. Pari enimmäista vuotta ovat rankkoja, mutta sitten kun lapsi saa jalat alleen ja osaa puhua niin huomaat kuinka nautit äitinä olemisesta. Ja tiedä vaikka isäkin innostuu olemaan lapsesi kanssa..

Tee abortti, jos lapsi kerran oli vahinko. Lapsesta pitää iloita, jotta siitä kasvaisi tasapainoinen. Ehdit vielä saada monta lasta kun löydät heille sopivan isän aikanaan. Tiedän kyllä että saan monta peukkua alaspäin, mutta tääl kun suurin osa vaan on noita yh-äitejä..niin kannattaa pitää oikeustaan kiinni olla eri mieltä asioista..

Komppaan edellistä... paljon ihanampaa on saada lapsi jonkun kanssa ketä rakastaa ja antaa lapselle isä. On vaikea tavata ketään jos olet, tässä tapauksessa vielä, täysin yh. Maailmassa on paljon koettavaa mitä et voi tehdä jos sinulla on lapsia...höpönhöpön kaikki "oit tehä ihan samoja asioita lasten kanssa" koska ei se nyt vaan ole niin...
Itse olen tullut vahingossa raskaaksi 20-vuotiaana, tosin parisuhteessa elin ja pidimme lapsen ja olimmekin yhdessä 8 vuotta, saimme toisenkin lapsen. Vaikka rakastan lapsiani enemmän kuin elämää, niin silti olen välillä katunut sitä että lapsi tuli niin aikaisin ja ettemme pariskuntana tai minä yksin, kerennyt kokemaan mitään.. en ole kerennyt edes matkustelemaan ..mitä haluisin...ei paljoa matkustella kun kolmen ihmisen reissut maksaa niin paljon...
No, yritän ottaa menetettyä aikaa takaisin silloin kun lapset on isällään joten sinänsä en valita..
mutta mieti nyt vielä...kyllä sinä lapsen kanssa pärjäät, mutta mieti kuinka ihanaa se elämä olisi kun et voisi tarjota lapsellesi ehjä perhettä tai edes sitä että tuntisi isänsä... jos päätät lapsen pitää niin ehkäpä yrittäisin ainakin itse löytää lapsen isän...

Itse pari vuotta nuorempi ja olin n. 1,5 vuotta sitten samassa tilanteessa ja alkuun ajattelin, ettei muuta vaihtoehtoa kuin abortti. Todellisuudessa en olisi sitä kuitenkaan koskaan pystynyt tekemään. Enkä tehnyt, ja todella kauheaa nyt lapsen ollessa melkein vuoden ajatella, että minä olisin päättänyt, ettei häntä olisi tullutkaan. Itse hyvin harvoin saan apua lapsenhoitoon, eli kaikki ajat olen yksin lapsen kanssa. Eli tosiaan lapsi on mukana joka paikassa, kaikkialla.. Itse myös aiemmin harrastin hyvin paljon liikuntaa yms. mikä ei nyt ole mahdollista kun lapsi on pieni, mutta se on vain väliaikaista. Ajattelen niin, että vaikka tällä hetkellä välillä on rankkojakin aikoja, jos vaikka lapsi sirastaa tms. niin ei se ole ikuista. Eli nyt on tämän pari vuotta väliaikainen tilanne, jossa lapsi on ykkönen ja lapsen ehdoilla elän ja nautin siitä, ja omat jutut unohdan suosiolla. Niitä kerkeää myöhemmin. Ja ei tämä niin rankkaa ole, ainakaan minun mielestäni, saa elää elämää oman ja lapsen aikataulun mukaisesti eikä tarvitse muista välittää. Ja taloudellisesti suomen maassa pärjää kyllä, yh:t saa kyllä tarpeeksi tukia, että niillä pärjää. Ainakin itse pärjään oikein hyvin ja jää säästöönkin, vaikken mikään pihistelijä olekaan, jos en sitten tuhlarikaan.. Lapsesta saa niin paljon iloa, vaikka toki on vaikeitakin aikoja, mutta niihinkin saa yllättävästi voimaa. Äitiys on hieno asia, johon kannustan täysillä. Varmasti pärjäät hienosti!!

Hei, oletko tehnyt päätöstä? Itselläni oli sama tilanne puoli vuotta sitten, tosin raskaus oli jo pidemmällä ja se vaikutti siihen että aborttia en halunnut tehdä vaikka se vielä olisi ollutkin mahdollista viikon ajan. Nyt siis odottelen yksin, mies ei edes vastaa viesteihin, Olen sinua muutaman vuoden vanhempi ja taloudellinen tilanne hyvä, mikä sekin vaikutti valintaan. Jos haluat keskustella enemmän niin laita sähköpostiosoitteesi tai esim, Kaksplus- nimimerkkisi jos siellä keskustelet niin voin laittaa viestiä :) Asun Helsingissä

Piti vielä lisätä, että miehellä on kuitenkin siinä tapauksessa, jos lapsen pidät, niin oikeus tietää lapsestaan yhtä lailla kuin lapsella isästäänkin. On paljon myös miehiä, joille lapsi on erittäin tärkeä asia, vaikkei se syntyisi normi parisuhteeseen.

Itse olen myös 25-vuotias yksinhuoltaja.Minulla on vuoden ikäinen lapsi.Lapseni ei ole koskaan tavannut isäänsä,koska erosimme jo ihan raskauden alkuvaiheissa.Isän piti kyllä tulla katsomaan vauvaa mutta ei sitten koskaan ilmestynyt paikalle.Hyvin ollaan pärjätty lapsen kanssa kahdestaan,ja olen sitä mieltä että kyllä sitä pärjää jos haluaa pärjätä ! :) toki rankkojakin aikoja väistämättä tulee eteen,mutta ne ovat vain ohimeneviä.Äitinä oleminen on ihanaa.

Itse olen kokenut molemmat. Tehnyt abortin kun lapsi ei ollut suunniteltu ja pitänyt lapsen kun lapsi ei ollut suunniteltu. Siis eri kerroilla tietenkin.. Ja molemmista olen selvinnyt. Oikeastaan elät sitä kaikkein vaikeinta aikaa nyt kun mietit mitä tekisit. Kun olet päättänyt tai aika on hoitanut tehtävänsä niin ettei aborttia enää voi tehdä, helpottaa.

Abortti on raskas asia. Mutta niin on yksin odottaminen ja äitiyskin. Mutta molemmista selviää.

Abortista nyt ei voi sanoa iloa ja onnenhetkiä saavansa kuten oman lapsen kanssa elämisestä mutta jos kokee arvostavansa elämäänsä enemmän ilman lasta ja että on vielä vaikka mitä kokematta ilman lasta niin ehkä voi ajatella että abortin tekemällä pääsee sitten nauttimana niistä vielä. Itsekäs tekohan se on mutta ihan yhtä lailla on itsekästä pitää lapsi. Ylipäänsä lapsen saaminen on itsekästä, kenen muun vuoksi lapsia teemme kuin itsemme?

Ja yksin lapsen kanssa pärjää. Ja enemmänkin. Rankkaa on välillä mutta niin tuntuu olevan niilläkin äideillä joilla on isät arkea jakamassa. Suhde omaan lapseen on yksin kasvattavalla kiinteämpi kuin 2 vanhemman perheessä. Kontrolli on kokonaan sillä yhdellä vanhemmalla, ei tarvi odotella isää kotiin kuria pitämään. Kasvatuksen periaatteista ei tarvi riidellä. Päivittäin sydämeni meinaa haljeta rakkaudesta ja ylpeydestä omaa lastani kohtaan. Päivääkään en ole katunut etten sitä aborttia tehnyt. Mutta jos olisin niin en tietäisi mitä minulla ei olisi. Ja ehkä minulla olisi sitten jotain muuta, vaikkapa ydinperhe tilalla. Tai sitten olisin yksin.

Tulevaa et voi tietää. Menneistä on ihan turha itseään piiskata. Vahinkoja sattuu muillekin, aborteista ei vaan niin kamalasti puhuta eikä kaikki muutkaan lapset ole suunniteltuja. Yhden vanhemman perheet eivät enää ole kummajaisia, on harmi että tälläkin palstalla vierailee säännöllisesti ihmisiä jotka purkavat pahaa oloaan nimittelemällä yksin lapsistaan huolehtivia ihmisiä yhäriruikuttajiksi. Muttei niistä viesteistä voi päätellä muuta kuin että joku on sitten ilmeisesti meillekin kateellinen. Ja syystäkin toki. Eivät kaikki saa lapsia ikinä.

Valitsen kumman vaihtoehdon takana, siihen on sinulla syysi ja pärjäät valitsit mitä vaan. Molempiin löytyy arvostelijoita mutta jokainen elää oman elämänsä itse ja siten tekee valintansakin itse. Elämä ei lopu lapseen muttei aborttiinkaan. Voimia.

Ehdottomasti pidä se. Et sinä niin hirveän nuori ole. Tiedän, että tulet myöhemmin katumaan, jos teet abortin, ja koko elämäsi ajan muistelemaan, että nyt hän olisi jo sen-ja-sen ikäinen, nyt hän menisi jo yläasteelle, lukioon, ylioppilaaksi ja niin edelleen. Abortti ei tavallaan kuitenkaan hävitä lasta mielestäsi ja sielustasi. Se(kään) ei ole mikään kevyt toimenpide.
Lasten saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, oikeasti. Ethän halua nähdä itseäsi epätoivoisena 38-vuotiaana etsimässä miestä, joka suostuisi tekemään lapsen kanssasi, kun vielä niukin naukin on aikaa. Näitä "nuoruuttaan eläneitä" naisia on nyky-Suomessa todella paljon.
Ja, ei sun "oma elämä" kokonaan lapsen saamiseen pääty. Sen sijaan tilalle tulee jotakin paljon merkityksellisempää. On tietysti syytä tehdä välillä muutakin.
Katkeria sinkkuäitien parjaajia on ihan hirveästi. Ne ovat tosi onnetonta porukkaa. Muista sulkea niiltä silmäsi. Onneksi harvempi uskaltaa päin naamaa mitään sanoa. Ja onneksi ei se siviilisääty sentään tuolla kaupungilla lapsen kanssa kulkiessa mihinkään näy.
Ja vielä: kannattaa hankkia apuja omilta vanhemmilta. Alkuvaiheessa luonnollisesti omalta äidiltä.

Älä tee mikään mikä sinusta ei tunnu oikealta. Olen itse yh-äiti, jonka lapsen isä ei ole kuvioissa omasta tahdostaan. Enkä kadu valintaa päivääkään ja lapseni täytti juuri 5-vuotta. Elämäsi kyllä muuttuu mutta ei lopu. :) Jotkut asiat jäävät tekemättä mutta se on sen arvoista. Sitten kun lapsesi oppii puhumaan ja tulee ihan omasta tahdosta spontaanisti sanomaan ''äiti, rakastan sinua'' niin huomaat sydämessäsi kuinka se lämmittää. Ja silloin viimeistään tiedät että se kaikki on ollut sen arvoista. Itse olen työtön äiti vailla ammattia mutta kyllä sitä tulee aina jollain toimeen. Ja sitä pystyy lähtemään opiskelemaan tai töihin sitten kun lapsi menee päiväkotiin ja jos sinulla on muuta apua tarjolla niin pystyt varmasti joitakin unelmiasi toteuttamaan. Minä kannustaisin sinua pitämään lapsen, koska kun hoidat suhdettanne hyvin, niin siinä on sinulle suhde joka kestää! :) Rohkeasti vaan eteenpäin!!

Moiks! :) Mä oon sun kanssa melkein samassa tilanteessa, tapailin yhtä idioottia n. 3 kk ja tulinkin sitten aika pian raskaaksi. Kys. miestä ei kiinnosta tulla isäksi, jonka tiesinkin jo heti kättelyssä. Kun vahinko oli tapahtunut ja plussasin, olin heti sitä mieltä että tekisin abortin. Viikkoja ollessa 10 6, mulla oli varattuna se aborttia edeltävä keskustelu ja ultra. Lääkäri kysyi haluatko nähdä sikiön ruudulta ja vaistomaisesti sanoin kyllä. No en tietenkään tän jälkeen enää pystynyt aborttia tekemään. Alkushokin jälkeen olen sopeutunut hyvin ajatukseen, että saan tämän lapsen yksin. Jatkan odotusta oikein luottavaisin mielin, tällä hetkellä olen 13. viikolla. Muista,että elämä kantaa! :)
Olen 22-vuotias naisenalku Helsingistä myöskin, olisi kivaa vaihtaa enemmänkin ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa ja vaikka tavata joskus. :)

Olin 22 kun sain lapseni, tänä vuonna hän täyttää 6 ja aloittaa eskarin. Olin osa-aikatöissä raskausaikana ja pari vuotta töihin paluun jälkeenkin, nykyään kokopäivätöissä. Meillä on mennyt hienosti, rahallisesti on pärjätty hyvin. Itse en ainakaan koe että olisin joutunut lapsen takia luopumaan mistään vaikka olenkin alusta asti ollut yksin. Lapseni sai alkunsa seurustelusuhteessa joka päättyi positiiviseen raskaustestiin, mies ei ollut valmis isäksi.
Mieti tarkkaan mitä halutat ennen kuin teet aboritn, uskon että pärjäisit kuitenkin lapsen kanssa ihan hyvin!

Rahallisesti yh-äidit pärjäävät usein huonommin. mutta mikä on elämässä tärkeää lapsi vai raha? Ruokaa teillä pöydässä on, en tiedä onko muuta.
VAikea ratkaisu sinulla , lasta tuskin pystyy katumaan, aborttia kyllä. (??) Kaikki on niin henkilöstä kiinni , miten asiat kokee ja mitä kokee tärkeäksi.

Jos sinulla on apua ympärilläsi, ihmisiä jotka sinua tukisivat, olet jo onnekas. Se on myös sinun lapsesi, ei vain "jonkun". Älä kuuntele täällä ketään, älä tätäkään viestiä. Et kadu silloin , kun teet itse ratkaisusi.

Ehkä kannattaisi selvittää lapsen isä, lapsenkin kannalta. (jos päätät lapsen tehdä)
Kysyy kuitenkin joskus...

Hei!
Itse tulin 23-vuotiaana (nyt 25) yhden illan jutusta raskaaksi ja pidin lapsen. Hyvin meillä on mennyt :) Valmistuin raskausaikana ammattiin, nyt mulla on vakityö. Älä tee aborttia jos vähääkään tuntuu siltä ettei se ole sinulle hyvä vaihtoehto. Lapsen kanssa kyllä pärjää yksinkin.

Mun lähipiiri oli aluksi ihan kauhistunut, mutta kaikki sopeutuivat ajan kanssa asiaan ja nyt lapsi on koko suvun keskipiste :D

Sanot olevasi 25v ilman ammattia (ilman aikaisempaa koulutusta siis), Osa-aikatöissä ja nyt vasta koulussa. Miten olet lorvinu nämä peruskoulun jälkeiset 9 vuotta?
Kyllä yhtesikunta antaa apuja yh-äidille, ei siihen siittäjän rahoja tarvii sotkea. Veromaksajat elättää teidät.

Abortti voi johtaa myös lapsettomuuteen.

http://www.om.fi/omju20072.htm
Tue nuo sivut.

2012 elatustuki on 148 e/kk ja Yh-lisä lapsilisään 48 €/kk lapsilisä 104€/kk. = 300 €/kk
Asumistuki on tulosidonnainen samoin päivähoitomaksut.

Elatusvelvollinen voi myös jättää maksamatta heitä on 150 000 vuosittain.

Tee abortti, kun on vahinko lapsi! Saat joku päivä sitten suunnitellun ja halutun lapsen sellaisen miehen kanssa jonka kanssa tahdot lapsen.

Toki silti vaikea päätös! Kumpaakin valintaa voit katua aina!

Sen kaksin halutunkin lapsen kanssa voi päätyä yksinhuoltajaksi. Vaikka se/ne lpaset on rakkaudella tehdyt ei se sitten eronhetkellä mitään meinaa....useimilla meillä on parisuhde takana ja lapsi/set tehty avio/avoliitossa siinä uskossa että tämä olisi ikuista. Mutta elämä heittelee ja tilanteet vaihtuu. Se mikä ennen oli rakkauden kohde onkin yhtäkkiä vihan kohde .Mutta ne lapset pysyy ja niitä rakastaa ikuisesti......Mieti tarkkaan, abortti on peruuttamaton.....

Hei.. Pidä vaan vauvasi..
Olen kerran tehnyt abortin ja kadun päätöstäni todella paljon, mutta olis silloon 16v tyhmä ja nuori..
Nyt olen 20v ja olen yh äiti, kun miestäni kiinnosti enemmän juominen kun perhe..
On aivan ihana katsoa miten pieni ihminen voi kasvaa noin nopeesti ja oppia koko ajan uusia juttuja :)
Nyt mun vauva (7kk) osaa ryömiä, kääntyillä, nousta tukea vasten seisomaan jne.. Mutta on tää rankkaa.. Olet raskaana ja sua pelottaa vastuu?
Eipä noissa pikkusissa tarvi olla peloissaan vastuusta, meet vaan eteenpäin ja ainahan niitä miehiä on maailmassa ;)

Tukiverkko on kaikkein tärkeintä, vaikkei jostain syystä siitä tällä puhuta mitään. Taloudellisesti voi toki olla tiukkaa, mutta tukiverkkoa ilman on erittäin raskasta. Mieti tarkkaan, kuka sinua tukee ainakin henkisesti ja toki fyysisestikin, jos esim sairastut tms.