Toisen lapsen vaikutukset perheen harmoniaan

pian burn out-isukki

Mitä tapahtui teillä joilla oli ensin vain yksi lapsi, ja sitten tuli toinen jne? Kaduitteko? Miten konkreettisesti asiat muuttui, menikö hankalammaksi/villimmäksi meno vai päinvastoin? Itse aion pysyä yhdessä. Ei sitten mitään väittelyä tyyliin yksi lapsi vs. useampi, vaan pelkkiä elämänmuutoskokemuksia.

Mammatkin saa vastata, kun kumminkin te pääasiassa tälläkin ketjulla luuhaatte :)

Kiitos vastauksista, itse en aio enempää kommentoida mutta luen kyllä kaikki mahdoliset vastaukset.

21

251

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ihanat tenavat

      Meille tuli toinen, kun eka oli jo liki kuuden vanha. Kaikki meni todella hyvin. Varmaankin auttoi paljon tuo, että ensimäinen oli jo noinkin iso. Vauva oli koko perheelle niin suuri ja iloinen asia. Isovelikin sai olla kaikessa mukana , niin ei tullut mitään mustasukkaisuuskohtauksiakaan. Tietystihän se muuttui, että piti hoidella kahta, mutta mitään suurta ongelmaa ei tullut missään vaiheessa. Molemmat sai aikaa ja muistot niiltä ajoilta on todella ihania. Nyt muksut on jo aika isoja.

    • Kaksi lasta

      Kyllä lapsella sisarus pitää olla. Siinä se menee toinen missä yksikin. Kolme on jo liikaa. Ajattele lastasi!

      • ap

        Tämä on joko provo, tai sitten et osaa lukea. En kaivannut tällaisia viestejä. En myöskään usko tuohon että siinä se menee toinen missä yksikin. Asia nyt on vaan ihan eri silloin. Nyt ei puhuta kissanpennuista.


      • ap
        Kaksi lasta kirjoitti:

        Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

        Aha, siis provo. Kuulenko katkeruuden äänen, kun itse menit onnesi pilaamaan? Aika törkeää kielenkäyttöä muuten sinulta, tällaista tasoa en myöskään kaipaa. Odotin parempaa. Turha luulo ilmeisesti.


      • ap
        Kaksi lasta kirjoitti:

        Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

        Ajattelen sitäpaitsi myös lastani, olen kuullut paljon hyvää yksilapsisuuden eduista lapsenkin kannalta. Hän saa myös jakamattoman huomioni.


    • Sisaruksista voimaa

      Luulen, että enemmistö yksin kasvaneista kaipaa jossain elämänsä vaiheessa sitä, että hänellä olisi ollut sisarus. Viimeistään yleensä silloin, kun ainokainen joutuu kantamaan yksin vastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan.

      En myöskään tunne yhtään aikuista ihmistä, joka on kasvanut sisarusparvessa, mutta olisi halunnut olla ainoa lapsi.

      • keskimmäinen

        Meillä ainakin on ollut monilapsisessa perheessä oma lapsuus yhtä helvettiä ja helvetilliset on sisarusuhteet vielä näin aikuisiällä. Kukaan ei ole kenenkään kanssa väleissä. Että näitäkin sattuu.

        Itselläni on vain yksi lapsi ja ainoa tulee olemaankin mutta ei ole silti pilalle hemmoteltu eikä meillä vedota siihen että kun on vain yksi lapsi niin se saisi kaiken. Lapsi oppii aivan yhtä sosiaaliseksi ja muita kunnioittavaksi vaikka olisikin ainokainen. Se on vain vanhempien kasvatuksesta kiinni millainen siitä lapsesta tulee,oli niitä lapsia yksi tai kymmenen..


      • ap
        keskimmäinen kirjoitti:

        Meillä ainakin on ollut monilapsisessa perheessä oma lapsuus yhtä helvettiä ja helvetilliset on sisarusuhteet vielä näin aikuisiällä. Kukaan ei ole kenenkään kanssa väleissä. Että näitäkin sattuu.

        Itselläni on vain yksi lapsi ja ainoa tulee olemaankin mutta ei ole silti pilalle hemmoteltu eikä meillä vedota siihen että kun on vain yksi lapsi niin se saisi kaiken. Lapsi oppii aivan yhtä sosiaaliseksi ja muita kunnioittavaksi vaikka olisikin ainokainen. Se on vain vanhempien kasvatuksesta kiinni millainen siitä lapsesta tulee,oli niitä lapsia yksi tai kymmenen..

        Kiitos. Tosiaankin noin voi helposti olla, ja tulla jopa haittaa loppuelämälleen jos joutuu sisaruksien sortamaksi tms. Kokemusta itselläkin. Ainokainen saattaa monesti kasvaa monin verroin tasapainoisemmaksi aikuiseksi. Juuri tämän harmonian ajattelen monessa tapauksessa rikkoutuvan lisälapsien myötä.

        Ja mitä meihin vanhempiin tulee, molemmat olimme alle 30v kun saimme lapsemme, ja olemme todella hyväkuntoisia (harrastamme juoksemista). Emme myöskään juo ja syömme terveellisesti, joten lapsemme ei näillä näkymin aivan pian joudu meistä huolehtimaan :)

        Mutta oikeastaan tämä keskustelu tosiaan riittää, kun te monilapsiset ette näköjään pysty vastaamaan kysymykseeni eli mitä konkreettisia vaikutuksia lisälapsilla oli, vaan usutatte minua hankkimaan lisää lapsia. Ihan vaan ajankulukseni olisin halunnut tällaista keskustelua virittää, ja vahvistaakseni omia käsityksiäni/mutu-tuntumaani aiheesta, mutta anti olla. Kiitos vaan asiallisesti vastanneille, sikäli kun heitä löytyy.


      • Sisaruksista voimaa
        keskimmäinen kirjoitti:

        Meillä ainakin on ollut monilapsisessa perheessä oma lapsuus yhtä helvettiä ja helvetilliset on sisarusuhteet vielä näin aikuisiällä. Kukaan ei ole kenenkään kanssa väleissä. Että näitäkin sattuu.

        Itselläni on vain yksi lapsi ja ainoa tulee olemaankin mutta ei ole silti pilalle hemmoteltu eikä meillä vedota siihen että kun on vain yksi lapsi niin se saisi kaiken. Lapsi oppii aivan yhtä sosiaaliseksi ja muita kunnioittavaksi vaikka olisikin ainokainen. Se on vain vanhempien kasvatuksesta kiinni millainen siitä lapsesta tulee,oli niitä lapsia yksi tai kymmenen..

        Tiedän, että on sisarusparvia, joissa yksi "mätä omena" pystyy myrkyttämään kaikkien siarusten välit. Nämä ovat kuitenkin melko harvinaisia ja tälläistä ikävä kyllä esiintyy suvuittain.

        Itse ole kasvanut viisilapsisessa perheessä ja olen kaikkien (vielä elossa olevien) sisarusteni kanssa todella hyvissä väleissä. Minulla on paljon ystäviä, mutta sisarukseni ovat minulle rakkaimpia ja rakastan myös sisarusteni lapsia kuin omiani.

        Ikävä kyllä mieheni sisarusparvessa on tälläinen keskimmäisenä kasvanut narsisti, josta kaikki muut siaruksekset pysyttelevät etäällä. Välit ovat viileän kohteliaat, mutta tapaamme tätä riidankylväjää niin harvoin kuin mahdollista.

        Hän todennäköisesti luulee, että kaikilla sisaruksilla on yhtä huonot välit, eikä raukka vain ymmärrä, että muut pitävät matalalla profiililla keskenään yhteyttä ja välit ovat heidän kesken lämpimät. Vain tähän yhteen pidetään etäisyyttä ihan vain säästääksemme omia hermojamme.


      • Isät ja synnytys.
        Sisaruksista voimaa kirjoitti:

        Tiedän, että on sisarusparvia, joissa yksi "mätä omena" pystyy myrkyttämään kaikkien siarusten välit. Nämä ovat kuitenkin melko harvinaisia ja tälläistä ikävä kyllä esiintyy suvuittain.

        Itse ole kasvanut viisilapsisessa perheessä ja olen kaikkien (vielä elossa olevien) sisarusteni kanssa todella hyvissä väleissä. Minulla on paljon ystäviä, mutta sisarukseni ovat minulle rakkaimpia ja rakastan myös sisarusteni lapsia kuin omiani.

        Ikävä kyllä mieheni sisarusparvessa on tälläinen keskimmäisenä kasvanut narsisti, josta kaikki muut siaruksekset pysyttelevät etäällä. Välit ovat viileän kohteliaat, mutta tapaamme tätä riidankylväjää niin harvoin kuin mahdollista.

        Hän todennäköisesti luulee, että kaikilla sisaruksilla on yhtä huonot välit, eikä raukka vain ymmärrä, että muut pitävät matalalla profiililla keskenään yhteyttä ja välit ovat heidän kesken lämpimät. Vain tähän yhteen pidetään etäisyyttä ihan vain säästääksemme omia hermojamme.

        ISIEN SYNNYTYSMASENNUS,

        Isien syynntysmasennus ona noussut vasta viimevuosina keskusteluun.
        Myös neuvoloissa iseihin suhatudutaan aivan toisin kuin aikaisemmin.

        Duodecim Lääkärikirjastossa löytyy lisää tietoa, sekä äiteien raskaus-, synnytysmasennuksiin, että isien synnytysmasennukseen.

        http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lok00028
        -----------


      • äly hoi.
        ap kirjoitti:

        Kiitos. Tosiaankin noin voi helposti olla, ja tulla jopa haittaa loppuelämälleen jos joutuu sisaruksien sortamaksi tms. Kokemusta itselläkin. Ainokainen saattaa monesti kasvaa monin verroin tasapainoisemmaksi aikuiseksi. Juuri tämän harmonian ajattelen monessa tapauksessa rikkoutuvan lisälapsien myötä.

        Ja mitä meihin vanhempiin tulee, molemmat olimme alle 30v kun saimme lapsemme, ja olemme todella hyväkuntoisia (harrastamme juoksemista). Emme myöskään juo ja syömme terveellisesti, joten lapsemme ei näillä näkymin aivan pian joudu meistä huolehtimaan :)

        Mutta oikeastaan tämä keskustelu tosiaan riittää, kun te monilapsiset ette näköjään pysty vastaamaan kysymykseeni eli mitä konkreettisia vaikutuksia lisälapsilla oli, vaan usutatte minua hankkimaan lisää lapsia. Ihan vaan ajankulukseni olisin halunnut tällaista keskustelua virittää, ja vahvistaakseni omia käsityksiäni/mutu-tuntumaani aiheesta, mutta anti olla. Kiitos vaan asiallisesti vastanneille, sikäli kun heitä löytyy.

        Kehtaakko moittia ihmisten vastauksia ?


      • ½½½½½½½½½
        keskimmäinen kirjoitti:

        Meillä ainakin on ollut monilapsisessa perheessä oma lapsuus yhtä helvettiä ja helvetilliset on sisarusuhteet vielä näin aikuisiällä. Kukaan ei ole kenenkään kanssa väleissä. Että näitäkin sattuu.

        Itselläni on vain yksi lapsi ja ainoa tulee olemaankin mutta ei ole silti pilalle hemmoteltu eikä meillä vedota siihen että kun on vain yksi lapsi niin se saisi kaiken. Lapsi oppii aivan yhtä sosiaaliseksi ja muita kunnioittavaksi vaikka olisikin ainokainen. Se on vain vanhempien kasvatuksesta kiinni millainen siitä lapsesta tulee,oli niitä lapsia yksi tai kymmenen..

        Kannattaa pysyä kaukana ihmisistä, jotka eivät tule toimeen edes omien sisarustensa kanssa.
        Tälläiset tyypit eivät huomaa itsessään mitään vikaa ja ovat mm. työpaikoilla pahimpia selkäänpuukottajia.


    • Kolme lasta

      Emme ole katuneet.
      Meno ei heti alkuun mennyt villimmäksi, koska esikoinen oli hyvin rauhallinen lapsi.

      Meille tuli toinen lapsi, kun vanhin oli tasan 3-vuotias. Toinen lapsemmen, keskimmäinen siis, oli vilkkaampi ja toi perheeseemme pienen pikantin lisän. Oli hienoa huomata, että samoista vanhemmista voi tulla kaksi luonteeltaan aivan erilaista lasta.

      Kolmas lapsemme syntyi, kun keskimmäinen oli kaksivuotias ja onneksi tämä kolmas oli esikoisen tapaan rauhallinen, mutta tosin aivan mahdottoman itsepäinen.

      Jees, siinä se sitten oli meidän perhe valmis. Lapsilla on aina kotona kaveri, joten ikinä ei ole tarvinnut kuunnella itkua, että "kukaan ei leiki mun kanssa, byääh". Fiksuja ja hiukan kilpailuhenkisiä noista näyttäisi kasvavan, mikä ei nyt varsinaisesti ole huono asia. Ihan selvää pomoainesta jokaisessa.

    • Minävaintässänäin

      Meille tuli toinen, oli esikoinen "jo" 4vuotias. Olemme nuoria molemmat vieläkin. Nyt kun ajattelee sitä aikaa kun saimme esikoisen, niin voi pyhä sylvi sentään kuinka kakara silloin on ollut. Silloin tosin minulle tuli raskauden jälkeen masennus, eikä mikään tuntunut miltää. Sumussa sitä elettiin puolen vuoden verran, kun ei apuakaan osannut hakea, ajattelin vain, tälläistä tämän kuuluu olla. Mitään en tuntenut lasta kohtaan, tein vain sen mikä oli pakko ja usein soitin miehellekkin töihin, etten jaksa hoitaa lasta, se itkee vaan (todellisuudessa ei edes itkenyt paljoa) milloin tulet kotiin. Sitten tuli stoppi, kun neuvolassa kysyttiin kuinka minä jaksan. Voi sitä tunteiden purkauksen määrää.. Siitä lähti asiat sutvaantumaan.. Nyt kun toinen lapsi on 6kk, en voisi onnellisempi olla. Molemmat lapset ovat olleet hyvinkin rauhallisia ja kilttejä, ei turhia itkeskele. Usein miehellenikin sanonut, että en olisi voinut kuvitella, että vauva ajasta näin paljon nauttisin.. Ehkä siksi kerron tämän tarinan, koska en osannut esikoisen vauva-aikana kuvitella, että elämä voisi olla myös tälläistä. Ei jatkuvaa hampaiden kiristystä, itkua ja omaa ahdistusta. Onneksi siitä selvittiin. Siksi lapsilla osittain myös tuo päälle 4v ikäero, koska en halunnut lisää lapsia IKINÄ.

      Esikoinen on ottanut vauvan hyvin vastaan, pientä mustasukkaisuutta tietysti on ollut, kun ei enää ole ainut silmäterä. Mutta en tätä aikaa mihinkään vaihtaisi. Rahahuolia on, kun pienemmät on tulot, mutta hyvin sitä on tähän päivään selvitty ja selvitään jatkossakin. En usko, että lapsista toisilleen kauheasti teini-iässä on seuraa, mutta alle 10vuotiaina varmastikkin. Ja isoveli nyt jo ottanut sellaisen "hoivaajan" roolin. Minä tykkään meidän tilanteesta ja kahdesta lapsesta, enempää tuskin tulemme tekemään :)

    • asmgankajga

      Toinen lapsi menee pienellä ikäerolla, jos lapset on terveitä ja hyväunisia meillä ei ollut ja ollaan oltu lähes avioeron partaalla väsymyksestä ja samaan aikaan sattuneista muista (esim. työt) ongelmista. Näin jälkikäteen mietittynä en enää hommaisi toista lasta ainakaan kolmen vuoden ikäerolla enkä nelikymppisen juttuihinsa urautuneen miehen kanssa.

    • hyrhyr

      Kun ensimmäinen lapsi syntyi, niin oli ihan makeeta.
      Toisen lapsen syntymä ei tuntunut ihan yhtä suurelta tapahtumalta, vaikka todellisuudessa oli sitä. Ikäeroa ensimmäisellä ja toisella sen verran, että toisen kasvattaminen oli tavallaan helpompaa. kun ensimmäinen näytti mallia ja toinen seurasi perässä. Sitten syntyi kolmas ja neljäs lapsi.
      Lasten syntymä ainakin lähensi minua ja vaimoa. Se että vanhimman lapsen harrastus oli koko perheen harrastus ja nuoremmat lapset saivat harrastuksen piiristä myös hyviä kahereita, joilla oli vastuulliset vanhemmat teki kaikesta helppoa ja nautti siitä lasten kanssa yhdessäolosta.
      Vanhimman lapsen harrastusten loppuessa nuoremmatkin olisivat halunneet harrastaa, mutta sattuneesta syystä ei vaan tulluty enää sitä harrastettua ja se lasten välinen yhteenhiileen puhaltaminen ei ollutkaan enää niin itsestään selvää, vaan sisarusten välisiä erimielisyyksiä ja tavallaan minä jäin isänä tytärten kasvatuksesta hieman syrjään. Tällä hetkellä olen vanhimman tyttären "taksinkuljettaja". Omia mielekkäitä rakentavia harrastuksia ei ole, eikä vaimon kanssa olla juurikaan tekemisissä, kuin että vaimo soittaa mitä tarvii kaupasta ja joskus nähdään keittiössä. Ei se ole kyllä lasten syy, vaan jotenkin asiat vaan menee niin pieleen.

    • VäsyIsi

      On ihan selvä fakta että kahden lapsen kanssa vaikeuksienkin määrän todennäköisyyskin kaksinkertaistuu. Koetaan kahteen kartaan kaikki sairastelut, uhmaiät, nukkumisvaikeudet, koulun ongelmat jne.
      Joskus kun toinen lapsi on muualla (leirillä tms.) niin ihmettelee miten helppoa ja rauhallista on vain yhden kanssa. Aikaa riittää itselle ja parisuhteelle ihan toisella tavalla.
      Rakkaitahan ne molemmat ovat mutta ihan elämänlaadun ja jaksamisen kannalta yhden kanssa pääsee paljon helpomalla...

      • Uskotko?

        Ilman yhtään on vielä letkeämpää ;)


      • ap

        Kiitos kantani vahvistamisesta.


    • fisutt

      Arki muuttui yllättävän vähän. Suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyyttä vaatii enemmän, että saa homman sujumaan, mutta loppujen lopuksi ei hirveästi ole elämä muuttunut siitä kuin oli vain yksi lapsi. Vielä kun saa vanhemman pois vaipoista ja omatoimisemmaksi niin helpottaa paljon. Toivottavasti saadaan tulevaisuudessa vielä kolmas lapsi elämää rikastuttamaan. Itse ainakin elän juuri nyt elämäni parasta aikaa mieheni ja kahden pienen lapsen kanssa.

    • Totaaanoin

      Ennen lapsihommia, opettelisitte edes kirjoittamaan. Voin vain kuvitella, millaisen rääpäleen opettajien kiusaksi kasvattaa sellaiset vanhemmat, joilla perustaidot ihan hukassa.

      Suurin osa lienee hommannut jälkikasvua sen takia, kun olitte koulusta pois kun käytiin läpi ehkäisykeinot?

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2016
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1065
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      880
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      768
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      759
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      739
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      689
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      676
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      672
    Aihe