Minulla on koko raskauden ajan ollut runsas valkovuoto, kuten oli ensimmäistäkin oottaessa. Nyt tässä tämän viikon aikana olen huomannut sen lisääntyneen entisestään. Pakko pitää suojia ja vaihtaa usein. Raskausviikkoja menossa 34 5, ja nyt mietin, kun on viikon ajan ollut jo noita kivuttomia supistuksia aika usein, että voiko tämä lisäännys johtua esim. juuri tuosta limatulpasta? Voisiko se "vuotaa"? Tai onko mahdollista, että tihuuttaa jo lapsivettä?
Teimme mieheni kanssa jo tohtorille retken, kun viikko sitten huomasin vessassa käydessäni, että paperiin jäi verta, joka näytti olevan jonkin liman seassa. Muuta ei tullut, mutta soitettuani halusivat varmistaa, että kaikki on OK.
Sydänäänet katsottiin, ja sitten tehtiin kohdunsuun tutkimus (kiinni, mutta pehmeä kohdunsuu, ei ruennut kokeilemaan aukiaako), ultran mukaan kaikki kunnossa, istukka ei ollut revennyt (kuten ensin epäiltiin), muutenkin toimivan oloinen, napanuoran virtaus normaali. Nyt kuitenkin viikon ajan on ollut sellainen epävarma olo ja pelko sydämessä koko ajan, että kohta pitää lähteä.
Esikoisen odotus oli niin tyystin erilainen, raskausaika oli helppo ja silloin supistukset alkoivat heti kivuliaina ja poika näkikin päivän valon reipas vuorokausi sen jälkeen kun ekat supistukset alkoivat. Kalvotkin jouduttiin puhkaisemaan sairaalassa. Eikä haisuakaan koko limatulpasta milloinka irtosi.
Nyt näitä ennakoivia on ollut sen viikon ja nivus/häpyseudun kivut ovat olleet todella kovat. Huonoimpina päivinä en ole pystynyt edes kunnolla kävelemään.
Auttakaa joku epätietoista. Seuraava neuvola onneksi jo ensi viikon alussa, mutta rassaa tämä epätietoisuus.
P.s Supistuksia muuten tosi usein, en ole kellosta aikoja tosin katsellut, koska koko ajan toitotettu, että jos olisivat oikeita supistuksia, koskisi taatusti. Kyllä minä ne tunnen ja huomaan, jos en mitään tee, mutta ei kyllä kivuksi voi sanoa.
Teimme mieheni kanssa jo tohtorille retken, kun viikko sitten huomasin vessassa käydessäni, että paperiin jäi verta, joka näytti olevan jonkin liman seassa. Muuta ei tullut, mutta soitettuani halusivat varmistaa, että kaikki on OK.
Sydänäänet katsottiin, ja sitten tehtiin kohdunsuun tutkimus (kiinni, mutta pehmeä kohdunsuu, ei ruennut kokeilemaan aukiaako), ultran mukaan kaikki kunnossa, istukka ei ollut revennyt (kuten ensin epäiltiin), muutenkin toimivan oloinen, napanuoran virtaus normaali. Nyt kuitenkin viikon ajan on ollut sellainen epävarma olo ja pelko sydämessä koko ajan, että kohta pitää lähteä.
Esikoisen odotus oli niin tyystin erilainen, raskausaika oli helppo ja silloin supistukset alkoivat heti kivuliaina ja poika näkikin päivän valon reipas vuorokausi sen jälkeen kun ekat supistukset alkoivat. Kalvotkin jouduttiin puhkaisemaan sairaalassa. Eikä haisuakaan koko limatulpasta milloinka irtosi.
Nyt näitä ennakoivia on ollut sen viikon ja nivus/häpyseudun kivut ovat olleet todella kovat. Huonoimpina päivinä en ole pystynyt edes kunnolla kävelemään.
Auttakaa joku epätietoista. Seuraava neuvola onneksi jo ensi viikon alussa, mutta rassaa tämä epätietoisuus.
P.s Supistuksia muuten tosi usein, en ole kellosta aikoja tosin katsellut, koska koko ajan toitotettu, että jos olisivat oikeita supistuksia, koskisi taatusti. Kyllä minä ne tunnen ja huomaan, jos en mitään tee, mutta ei kyllä kivuksi voi sanoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No en tiedä vastausta sen paremmin, mutta mulla on ollut noita harjoitussupistuksia jo noin rv17 lähtien ja tänään täyttyy rv41 5, joten eivät ainakaan minulla ole viitaneet ennenaikaiseen synnytykseen. Valkovuotoa mulla on myös ollut jonkin verran enemmän jo useamman viikon, mitä yleensä on ollut, mutta vasta eilen se muuttui ihan venyväksi limaksi eli veikkaanpa, että tuo tilanteesi on normaali, jos on vielä lääkärissäkin tilanne tarkistettu, niin uskoisin, että kaikki on hyvin. :)