minua vaivaa omituinen ahdistus siittä mitä mahdollisesti seuraa meille kuoleman jälkeen... jos meidät tullaankin jollain tavalla arvioimaan elämämme päätyttyä? entäs jos en olekkaan suoriutunut tästä elämästä tarpeeksi hyvin tai jos meidän ihmisten pitäisi palvoa jotain jumal olentoa täällä eläessämme??? miten minun oikeen pitäisi elää???
lapsuuteni oli todella ankee, uskonnollinen koti jossa oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa... ei ihme, että tämä ahdistus vaivaa. olen hakenut apua, mutta haluaisin kuulla miten muut ovat tällaisen ahdistuksen kanssa pärjänneet, tai muita hyödyllisiä neuvoja.
lapsuuteni oli todella ankee, uskonnollinen koti jossa oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa... ei ihme, että tämä ahdistus vaivaa. olen hakenut apua, mutta haluaisin kuulla miten muut ovat tällaisen ahdistuksen kanssa pärjänneet, tai muita hyödyllisiä neuvoja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuule ei Taivaallinen Isä vaadi sinulta suoritusta. Armosta olemme pelastettuja: jos uskot Jeesukseen Kristukseen ja sanot Hänelle rukouksessa esim. näin pelasta minut, anna kaikki syntitni anteeksi, vie minut kuoleman jälkeen taivaaseen, ota pelko pois ym. niin sinä olet turvassa. Pelastus on kuin lahja joka otetaan vastaan.
Rukoile mysö että Vapahtaja ottaisi sinulta pois kuolemanpelon ja saisit voiman iloita elämästä.
minulta se taivaalinen isä tuntuu vaativan paljon enemmän, aikani sitä yritin uskoa, mutta ei se oloa helpottanut. ei ollut voimia elää sitä sääntojen ja lakien elämää. en minä koskaan kokenut mitään anteeksiantoa jumalan suunalta, itse voin itselleni anteeksi nyt antaa, mutta siihen en sitten jumalaa tarvi.
muutenkin koko uskonto tuntuu olevan melkoinen piilopaikka pahoille ihmisille, jukisesti esitetään täydellistä ja tuomitaan muita, salassa sitten tehdää kaikkea pahaa. (niinkuin on viimeaikoina tullut ilmi) kauniita puheita-pahoja tekoja :/
Hei !
Kuolema ahdistaa minuakin.Ei sellainen arviointi kuitenkaan vaan mitä neille tapahtuu silloin.Joskus kun oikein ajattelen asiaa niin saan itseni hirveään pelkotilaan ja kestää kauan ennen kuin "palaudun" normiolooni.
Varmasti lapsuudellasi on vaikutusta kohdallasi ...voisitko päästä puhumaan siitä ammatti-ihmiselle ?? Olisi hyvä saada se kaikki purettua mielestäsi ja käsitellä se .
Uskalla hakea apua! Olen itsekin ajatellut mennä juttelemaan vaikka papin kanssa jos se auttais.Tai jonnekin muualle sitten.
joo käyn psykoterapiassa ja paljon olen siittä saanut apua. halusinkin vain kuulla miten muut ovat tätä asiaa käsitelleet... omien kokemusteni jälkeen en kyllä papin puoleen kääntyis, en kestä sitä ahdistavaa helvetin mainostusta nyt yhtään.
se auttaa että älä usko tollaseen,älä mieti tollasta,luultavasti kasvatuksesi on saanut aikaan sinulle tuollaisen ongelman puhu jollekin ammatti ihmiselle ja elä miten itse haluat se on paras lääke=)