diapamien uusiminen

Nyt on kuulemma tullut uudet säännöt noihin rauhoittaviin ja unilääkkeisiin. Minä kun aikoinaan lähdin psykiatrin luota, eli hoitosuhde psyk.polilla lopetettiin, sain mukaani 4 x 100 somnoria ja 4 x 100 diapamia siis iteroituna niin että sai kun oli tietty aika mennyt.
Nyt terveyskeskuksessa uusiessani reseptejä eivät anna enää niin suuria määriä kerralla kuin ennen. Eli saan noin 2 x 30 diapamia ja 2 x 20 somnoria, mutta saan kuitenkin, täytyy vain olla koko ajan uusimassa. Ja toisaalta ihan hyvä ettei saakaan niin paljoa kerralla, jos sattuu olemaan taipumuksia ottaa övereitä pahimpina masennus kausina. Itse suutuin ihan tuollaisesta lääkemäärästä kun tuntui siltä, että lääkäri olisi sanonut kuin epäsuoraan tuollaiset määrät tappavia aineita määrätessään että " vedä kaikki kerralla, että sinustakin päästään".

Jos sinulla on psykiatrin paperit paniikkihäiriöstä, saat kyllä lääkkeesi varmasti mutta vaan pienempinä satseina. Voit aikaistaa lääkärin aikaa tai mennä ihan päivystyksenä selittämään tilanteen, sillä johan tulee vieroitusoireitakin, kun yhtäkkiä lopettaa jos on tarvinnut esim. unilääkettä jatkuvasti.
Itselläni on aina pamit laukussa kun lähden jonnekkin panarin varalta ja olen jo viimeiset 15 vuotta nukahtanut lääkkeillä ja eipä nuo vielä aivojani ole pehmentäneet, eli aion jatkaa unilääkkeillä nukkumista. Jos yrittävät somnorit minulta viedä nostan sodan, mutta en usko.

Onhan se totta että mahdollisimman vähällä rauhoittavalla on hyvä opetella tulemaan toimeen, mutta pakko meillä paniikeilla on se pampula siellä takataskussa olla. Kyllä saat niitä kun kerrot asiallisesti tilanteesi. Jos ei niin käsket lähettää sinut psykiatrille.
Mielenterveyshoitajani sanoi fiksusti, että jo se että on se lääke mukana helpottaa kun tietää että saa olon paremmaksi jos alkaa ahdistaa ja siten voi jo ehkäistä panareita. Ja kannattaa jättää sen ottaminen viime tippaan, sellaiseksi viimeiseksi oljenkorreksi. Itse meinaan välillä lentää nahoistani vaikka olisin ihan kotona. Se kohtaus tulee niin yllättäen. Saattaa olla pulssi 120 15 tuntiakin yhteenmenoon vaikka sohvalla istuisi ja jos ei ole pamia niin johan pumppu poksahtaa.

Olen kuullut että unilääkkeitä ja pameja ei enää helposti määrätä jos ei ennen ole käyttänyt ja yrittävät saada niitä lopetettua, mutta mielenterveyshoitajalta kysyin asiaa niin sanoi että jos on todettu tarve niin ei niitä poiskaan voida ottaa. Ja juuri nuo uudet lääkärit yrittävät lääkkeiden vähentämistä. Silloin vain meteli pystyyn ja vaikka menet ensiapuun panikoimaan.

Setäni sairasti leukemiaa ja hän kuoli 78 v tammikuussa. Uusi venäläinen tatjaanan piru ei uusinut hänen diapamejaan enää joulukuussa vaikka mies oli niitä viimeiset 30 vuotta käyttänyt ja selvästi kuolemassa. Hän ei jaksanut siitä äläkkää enää nostaa vaan kärsi. Puhuin tätä mielenterveyshoitsulleni ja hän ihmetteli asiaa kovasti ja sanoi että pitäisi valitus tehdä. Oli kai puhunutkin eteenpäin. Mutta myöhäistä sedälleni. Tämä uusi lekurintapainen ei kai tajunnut tilannetta ja kun hoono soomikin oli.

Eli meteli pystyyn vaan jos eivät usko. Miten terve tietää miltä sairaasta tuntuu.

Bentzot on tarkoitettu _lyhyeen_ käyttöön, ei useamman vuoden ajan käyttöön. Ja lääkärin ei ole todellakaan pakko kirjoittaa reseptiä tai uusia vanhaa.

.....sanoo sellainen joka ei tiedä paniikkihäiriöstä paskaakaan. Tule sitten selittämään uudelleen kun olet 100 kertaa saanut sellaisen paniikikohtauksen, että luulet kuolevasi. Minulla ne pamit eivät ole mitään viihdettä vaan lääkettä....rkele tollaisia kommentteja.

Siis bentzoja voi käyttää vaikka 100 vuotta putkeen, ei tietenkään joka päivä nautittuna, silloinhan se olisi väärin käyttöä, jolloin ne menettävät tehonsa kun toleranssi kasvaa. Mutta tarvittaessa ahdistukseen ja paniikkihäiriöön käytettynä ne pelastavat henkiä. Jos lääkäri ei halua auttaa ihmisiä määräämällä lääkettä sairauteen niin sellainen ei ole läkäri vaan jumalaa leikkivä kiduttaja. Varsinkin jos ihminen on kuolemassa niin väliäkö sillä vaikka kuoleva olisi päivät pitkät pameissa. Joten te "terveet" älkää miinustelko siellä kun ette asioista tiedä tai perustelkaa edes kantanne.