mitäs meille

Ei olla menossa ylppäreille.

Ihana kauan kateissa ollut ja kaivattu ystävättäreni tulee vieraakseni ja me tytät osataan pitää hauskaa keskenämme eli koko ilta turpakäräjiä.Otetaan saunanlauteilta vauhtia, syödään jotain kivaa pientä ja lipitetään valkkista.

Vielä tässä lähteä kylille luuhaa, vitosen ruusu kainalissa, ei voi vähempää kiinnostaa

Meille, teille?
Alkaapi olla lähituttujen lapset jo yli-ikäisiä ylkkäreitä.
Eipä ole ainuttakaan kutsua juhliin.

Ihana päivä, paljon takana, vielä moninkerroin enemmän aherrusta edessä.
Yksi taival on takana, vielä monen monta erämaata kierrettävänä.
Onnea kaikille valmistuneille, mistä tahansa sitten sen ovat tehneetkin!
Ehkä ylioppilastutkinnon ylikorostaminen alkaa jo olla alkeellista?

Mansikoita ajattelin mennä poimimaan huomenna poimi-itse-farmilta. Ensimmäiset mansikat maistuvat aina makeimmilta. Nam nam...ja se tuoksu..aah.

Pikkasen outoo porukkaa :(

Ei ole enää senikäisiä , pieni suku kun on. Kolmosen ellua toisella silmällä tässä katellaan ...muistaisin et oon nähnyt aiemminkin.

Sinulle ...näinkin vois olla... kuka pyytää outojen sakkiin?

Olin eilen tyttären yo juhlissa, hesassa, tänään pitäisi jatkaa kotona.

Mulla on ihan ikiomat riemuylioppilasuhlat. On kiva nähdä entisiä luokkakavereita 50:n vuoden jälkeen. Itse olen järjestänyt ja kutsunut kokoon.

Ei olla menossa, kun kaikki on joko valmistunut aikoja sitten ja muu jälkikasvu taas on liian nuoria.

Eipä ole missään olla oltu.
Siitä alkaen kun minä synnyin, oli äitini puolen suku vahva Demarilauma.
Faija oli Kommari vuoteen 1968 ja sen jälkeen levoton.

N.30 ihmistä piti yhteyttä kuin Sammakonkutu, joka ainoa juhlapäivä mentiin porukalla, kakaroineen päivineen, sinne missä vain aihetta oli.
Sitten tuli aika jolloin porukka alkoi harventua, joko omiin hautajaisiinsa tai sitten muuten vain liikuntakykynsä menettäneenä.

Minun ramppaamiseni voileipäkakkujen perässä loppui siihen, kun viimeinenkin ikäluokkani jäsen oli täyttänyt 40v.
Joihinkin pidin yhteyttä vielä vanhempanakin, mutta laimeasti.
Ja niin, ansaitusti, en ole enää kutsuja saanut.

Vielä en ole niin vanha että kutsuja haikailisin, ja voi olla että kun alan haikailemaan, ei kutsunaiheita enää olekaan.
H.

Ei mennä mihinkään jos ei omaa OKT:n sähkösaunaa miksikään lasketa. Auton sähkötöitä teen jos sää sallii.
Olikohan viimeiset juhlat isäukon hautajaiset 2003 vai viimeisen tädin? En muista. Muita juhlia ei sitten ole koskaan ollutkaan paitsi naapurin 50- ja toisen 70-vuotiskahvit.
Ei ole kutsuttu eikä kutsuja kaivattu.

Tästä päivästä tulikin mieleen, kun kirkossa saa laulaa kauneimmat joululaulut, senlainen päivä siellä pitäisi olla Joulun alla, menen taatusti kuokkimaan.
Laulan Hoosiannaa täydellä kurkulla, murehtien niitä nuoria jotka eivät kaikkialla saa enää veisata samaa virttä kuin vanhempansa lauloivat, ja joita jotkut kaverinsa taas saavat laulaa toisaalla.
Munua ottaa pattiin tämä "vihapuhe"- termin laajentaminen joka paikkaan.
H.

Lähisuku ja -tutut on lakitettu jo. Ystävättäreni kirjoitti eläkkeelle päästyään ylioppilaaksi jokunen vuosi sitten - ja kuoli melkein heti perään. Ei siis kannata vanhoilla päivillään mokomaan ruljanssiin ryhtyä?

Minulla on yhdet ns. jälkiyojuhlat on hiukan myöhemmin, kaukaisempi sukulainen kyseessä.

Tuosta hunksin hoosiannasta tuli mieleen, että ehkä vain kerran olen käynyt laulamassa ja/tai kuuntelemassa kauneimpia joululauluja täällä kotikirkossa. Sen sijaan olen ainakin kolme-neljä kertaa osunut Inglesiin joulukuun puolivälin tienoilla, ja sielläkin suomalaisseurakunta järjestää ekumeenisessa kirkossa kauneimmat joululaulut -tapahtuman ja kirkko on (ainakin silloin) aina täynnä. Tietysti minäkin joukossa jos saarelle osun. Lasimaalaus alttarin takana ilta-auringon puolella on aivan ihastuttava ja antaa lisäarvoa muutenkin arkkitehtonisesti kauniille rakennukselle.