Promentheus

"Kokonaisuutena varsin onnistunut leffa, jossa häiritsee tietynlainen katkonaisuus menneisyyden tapahtumien suhteen, johdantojakson tuhoutuvan muukalaisen merkitystä ei sen kummemmin selitetty vaan jäi irralliseksi jaksoksi."
Itsekkään en ole ihan varma alkuepisodin merkityksestä, mutta kenties siinä kuvattiin miljööplaneettaa asuttaneiden muukalaisihmisten kohtaloa, kun näiden joukkotuhoaseiksi suunnittelemat biokemialliset kokeet karkasivat käsistä.

"Myöskin muut menneet tapahtumat olisi voitu hahmottaa paremmin, ja kuinka ihmeessä David-robotti tiesi asioita niin hyvin ja tunsi luolaston salat entuudestaan, oliko planeetalla jo käyty Maasta ennen Prometheusta?"
Itse ymmärsin, että Davidin looginen päättelykyky on niin paljon ihmistä tehokkaampi, että hän kykeni hahmottamaan muukalaisten kieliopilliset perusteet hämmästyttävän nopeasti luolista löytyneiden hieroglyfien avulla. Siksi hän myös kykeni suunnistamaan luolastossa kuin olisi tuntenut sen entuudestaan, pystyi käyttämään muukalaisihmisten tuntematonta teknologiaa ja oppi ilmeisesti jopa puhumaan näiden kieltä.

"Entä Alien-kytkennät? Niitäkin löytyi, mutta logiikka eri leffojen välillä ontui parissa kohtaa? Jos alien-laji syntyi vasta 2090-luvulla, niin kuinka nykyaikaan sijoittuvien AVP-leffojen alienit selittyvät?"
Minä ymmärsin, ettei elokuvan lopussa näkynyt alien-variaatio olisi varsinaisesti ollut kantamuoto aiemmista elokuvista tutummille alieneille, vaan jokin muukalaisihmisten kokeiden tuloksena syntynyt sukulaisrotu tälle tutummalle alien-tyypille (muukalaisethan olisivat esimerkiksi voineet käyttää alieneiden DNAta tapahtumaplaneetalla suorittamiensa kokeiden pohjana), taikka jokin tyystin erillinen laji, joka ainoastaan muistuttaa alieneja yhdenmukaistavan evoluution tuloksena.

"Kun Nostromon miehistö 100v. myöhemmin löytää rengasaluksen, on sen ruuma täynnä alienin munia, kuka ne muni? P:n lopussako esiintyvä esi-alien?"
Kuten Prometheuksen lopusta käy selvästi ilmi, Ridley Scottin ensimmäisessä Alien-elokuvassa nähty kuollut "Space Jockey" ei ollut sama hahmo kuin Prometheuksessa esiintynyt lajitoverinsa, eivätkä Prometheuksen ja Nostromon miehistöjen löytämät rengasaluksetkaan siis olleet samat. Näin ollen on varsin epätodennäköistä, että Nostromon miehistön löytämät munat olisivat Prometheuksen lopussa esiintyneen alien-hahmon aikaansaannosta.

"Alienissa aluksen ohjajanpaikalla istuu surmattu muukalainen, Prometheuksessa taas viimeinen "luojista" tuhoutuu, vai oliko heitä elossa lisää?"
Täysin mahdollista, että heitä oli elossa enemmänkin; Prometheuksessahan paljastetaan, ettei tapahtumapaikkana toimiva tuntematon planeetta oikeasti ollutkaan muukalaisihmisten koti, kuten tutkijat alunperin olettivat, vaan jonkinlainen sotilastukikohta ja/tai biologisten aseiden tutkimuskekus. Elokuvahan päättyy siihen, kun planeetalta selvinnyt tutkija Elizabeth Shaw lähtee David-androidin avustuksella etsimään muukalaisten todellista asuinplaneettaa.
On tietysti myös mahdollista, että Alienissa löytynyt muukalaisihmisen ruumis oli haaksirikkoutunut tuntemattomalle planeetalle ja maannut siellä kuolleena jo hyvin pitkän aikaa ennen Prometheuksen tapahtumia.

Niin ja lisäisin vielä sen, että en ymmärtänyt, miksi Guy Pearce esitti Peter Weylandia? Onko tähän joku syy, jota en vain hahmota? Miksei rooliin voitu valita ihan oikeasti vanhaa miestä?

Mutta juuh, pidinkö minä itse elokuvasta? Kyllä ja en. Tietyllä tapaa Prometheus oli minulle pettymys, koska se herätti enemmän kysymyksiä kuin mihin se loppujen lopuksi vastasi, vaikka sen nimenomaan piti vastata Alien-harrastajien mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. Tämä toisaalta saattaa vielä korjaantua, mikäli elokuvan kaksi jatko-osaa onnistuvat muodostamaan yhdessä Prometheuksen kanssa ymmärrettävän kokonaisuuden.

Siitäkin huolimatta Prometheus elokuvana kärsi heikohkosta käsikirjoituksesta ja visuaalista puolta lukuunottamatta heikosta toteutuksesta, joka kulminoitui ohuisiin ja epäuskottaviin henkilöhahmoihin, joita suurin osa elokuvan henkilögalleriasta edustaa. En pystynyt saamaan suurimpaan osaan hahmoista mitään emotionaalista kontaktia, koska he eivät tuntuneet oikeilta ihmisiltä vaan joiltakin kliseisiltä Hollywood-karikatyyreiltä, jotka tekevät koko ajan kaikenlaisia tyhmiä ja luonteensa kanssa ristiriidassa olevia ratkaisuja ja asioita. Näyttelijäkaarti sisälsi liian monta hahmoa, joista osa oli aivan turhia, kuten avaruuskäärmeiden uhreiksi joutuvat kaksi tyyppiä, joista en välittänyt lainkaan, ja heidät olisi voinut aivan hyvin siivota pois käsikirjoituksesta. Jos taas käärmeiden uhriksi olisi joutunut joku sellainen helposti pidettävä henkilö, josta välitin olisi se ollut jonkinlainen järkytys, mutta nykyisellään yksi hailee. Noomi Rapace olisi ollut nipin napin tällainen henkilö, mutta ongelmana oli, että hän oli ihmishahmoista ainut, josta saattoi jotenkin välittää ja hänen piti selvitä elokuvan loppuun. Karsia olisi siis saanut jonkin verran tarinalle yhdentekeviä hahmoja ja mikäli tämän jälkeen jäljelle jääneistä hahmoista olisi kaikista kirjoitettu yhtä syvällisiä kuin esimerkiksi Fassbenderin Davidista, olisi niistä voinut oppiakin pitämään, jolloin kun niille sitten sattuisi kaikenlaista kauheaa, olisi se katsojastakin kauheaa ja herättäisi tehokkaasti jonkinlaista myötätuntoa. Oikeastaan ainoat henkilöt, joita jollain tapaa kehitetään elokuvan aikana olivat juurikin Rapacen Elizabeth Shaw sekä Fassbenderin David8, muiden hahmojen jäädessä pelkäksi geneeriseksi tykinruoaksi, josta kukaan ei välitä. Kaikkein järkyttävintä roolituksen suhteen oli nähdä Charlize Theronin ja Guy Pearcen kaltaisten näyttelijöiden kykyjen menevän täysin haaskuuseen mitäänsanomattomissa pikkurooleissa. Theronilla ei oikeastaan ollut elokuvassa mitään oikeaa tekemistä ja Pearcen ei olisi lainkaan pitänyt olla mukana jonain vanhana ukkona, joka täysin epäuskottavasti uskoi jonkin muinaisen muukalaislajin a. pystyvän ja b. suostuvan antamaan hänelle ikuisen/uuden elämän vaikka c. hänellä ei ollut minkäänlaisia takeita siitä etteivät muukalaiset olisikin olleet vain Elizabeth Shawn ja hänen kollegansa villiä kuvitelmaa. Kyseinen sivujuoni myös antoi mystisen Weyland konsernin johtohahmosta tarpeettoman pikkumaisen ja hölmön kuvan. Peter Weylandin olisi pitänyt esiintyä elokuvassa varhais keski-ikäisenä miehenä kuten tässä 2023-vuoteen ajoittuvassa klipissä: http://www.youtube.com/watch?v=lpYUW0ekPSA ja Prometheus aluksella hän olisi voinut olla mukana samannäköisenä androidina, jolle oli ihmis-Weylandin kuoleman jälkeen jotenkin siirretty Peter Weylandin ihmistajunta muistoineen (mutta miehistö ei olisi tätä tiennyt ennen kuin vasta lopussa) ja tämän vuoksi Peter Weyland olisi voinut olla mukana silkasta uteliaisuudesta jonkin äärimmäisen kliseisen ''tahdon ikuisen elämän''-agendan sijasta.

Lopulta Michael Fassbenderin mainiosti esittämä David onnistui olemaan elokuvan hahmoista ainoa, jota voisi kuvailla yhtä aikaa sanoilla uskottava ja syvällinen ja huvittavasti David päätyi myös olemaan inhimmillisempi kuin kaikki muu miehistö yhteensä vaikka hän olikin vain androidi, jolla ei muka ole mitään tunteita. Ja pääasiassa Davidin vuoksi elokuvaa jaksoikin seurata loppuun saakka, sillä hänelle kirjoitetut repliikit olivat hyviä/hauskoja ja ihan oikeasti kiinnosti tietää mitkä ovat hänen salaiset motivaationsa toimia niin kuin hän toimi.

KyleKatarn.1987 kirjoitti:

Mutta juuh, pidinkö minä itse elokuvasta? Kyllä ja en. Tietyllä tapaa Prometheus oli minulle pettymys, koska se herätti enemmän kysymyksiä kuin mihin se loppujen lopuksi vastasi, vaikka sen nimenomaan piti vastata Alien-harrastajien mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. Tämä toisaalta saattaa vielä korjaantua, mikäli elokuvan kaksi jatko-osaa onnistuvat muodostamaan yhdessä Prometheuksen kanssa ymmärrettävän kokonaisuuden.

Siitäkin huolimatta Prometheus elokuvana kärsi heikohkosta käsikirjoituksesta ja visuaalista puolta lukuunottamatta heikosta toteutuksesta, joka kulminoitui ohuisiin ja epäuskottaviin henkilöhahmoihin, joita suurin osa elokuvan henkilögalleriasta edustaa. En pystynyt saamaan suurimpaan osaan hahmoista mitään emotionaalista kontaktia, koska he eivät tuntuneet oikeilta ihmisiltä vaan joiltakin kliseisiltä Hollywood-karikatyyreiltä, jotka tekevät koko ajan kaikenlaisia tyhmiä ja luonteensa kanssa ristiriidassa olevia ratkaisuja ja asioita. Näyttelijäkaarti sisälsi liian monta hahmoa, joista osa oli aivan turhia, kuten avaruuskäärmeiden uhreiksi joutuvat kaksi tyyppiä, joista en välittänyt lainkaan, ja heidät olisi voinut aivan hyvin siivota pois käsikirjoituksesta. Jos taas käärmeiden uhriksi olisi joutunut joku sellainen helposti pidettävä henkilö, josta välitin olisi se ollut jonkinlainen järkytys, mutta nykyisellään yksi hailee. Noomi Rapace olisi ollut nipin napin tällainen henkilö, mutta ongelmana oli, että hän oli ihmishahmoista ainut, josta saattoi jotenkin välittää ja hänen piti selvitä elokuvan loppuun. Karsia olisi siis saanut jonkin verran tarinalle yhdentekeviä hahmoja ja mikäli tämän jälkeen jäljelle jääneistä hahmoista olisi kaikista kirjoitettu yhtä syvällisiä kuin esimerkiksi Fassbenderin Davidista, olisi niistä voinut oppiakin pitämään, jolloin kun niille sitten sattuisi kaikenlaista kauheaa, olisi se katsojastakin kauheaa ja herättäisi tehokkaasti jonkinlaista myötätuntoa. Oikeastaan ainoat henkilöt, joita jollain tapaa kehitetään elokuvan aikana olivat juurikin Rapacen Elizabeth Shaw sekä Fassbenderin David8, muiden hahmojen jäädessä pelkäksi geneeriseksi tykinruoaksi, josta kukaan ei välitä. Kaikkein järkyttävintä roolituksen suhteen oli nähdä Charlize Theronin ja Guy Pearcen kaltaisten näyttelijöiden kykyjen menevän täysin haaskuuseen mitäänsanomattomissa pikkurooleissa. Theronilla ei oikeastaan ollut elokuvassa mitään oikeaa tekemistä ja Pearcen ei olisi lainkaan pitänyt olla mukana jonain vanhana ukkona, joka täysin epäuskottavasti uskoi jonkin muinaisen muukalaislajin a. pystyvän ja b. suostuvan antamaan hänelle ikuisen/uuden elämän vaikka c. hänellä ei ollut minkäänlaisia takeita siitä etteivät muukalaiset olisikin olleet vain Elizabeth Shawn ja hänen kollegansa villiä kuvitelmaa. Kyseinen sivujuoni myös antoi mystisen Weyland konsernin johtohahmosta tarpeettoman pikkumaisen ja hölmön kuvan. Peter Weylandin olisi pitänyt esiintyä elokuvassa varhais keski-ikäisenä miehenä kuten tässä 2023-vuoteen ajoittuvassa klipissä: http://www.youtube.com/watch?v=lpYUW0ekPSA ja Prometheus aluksella hän olisi voinut olla mukana samannäköisenä androidina, jolle oli ihmis-Weylandin kuoleman jälkeen jotenkin siirretty Peter Weylandin ihmistajunta muistoineen (mutta miehistö ei olisi tätä tiennyt ennen kuin vasta lopussa) ja tämän vuoksi Peter Weyland olisi voinut olla mukana silkasta uteliaisuudesta jonkin äärimmäisen kliseisen ''tahdon ikuisen elämän''-agendan sijasta.

Lopulta Michael Fassbenderin mainiosti esittämä David onnistui olemaan elokuvan hahmoista ainoa, jota voisi kuvailla yhtä aikaa sanoilla uskottava ja syvällinen ja huvittavasti David päätyi myös olemaan inhimmillisempi kuin kaikki muu miehistö yhteensä vaikka hän olikin vain androidi, jolla ei muka ole mitään tunteita. Ja pääasiassa Davidin vuoksi elokuvaa jaksoikin seurata loppuun saakka, sillä hänelle kirjoitetut repliikit olivat hyviä/hauskoja ja ihan oikeasti kiinnosti tietää mitkä ovat hänen salaiset motivaationsa toimia niin kuin hän toimi.

Lue lisää

Päällimmäisinä positiivisina puolina elokuvasta jäivät mieleen:
Rapace/Fassbender
Upea visuaalinen ilme
Kiinnostava tarina, jonka toteutus tosin ontui pahasti

Negatiivisia puolia olivat:
- Kaikki muut hahmot, jotka olivat joko raivostuttavuuteen asti ärsyttäviä tai eivät vain jääneet mieleen laisinkaan, koska heidät oli kirjoitettu paperinohuiksi
- Yleisesti muistiin painuvan dialogin puute ja näennäinen filosofisuus
- Elokuvan puolivillainen tieteellisyys, jonka vuoksi Prometheus oli enemmän fantasiaa kuin oikea scifi-leffa
- Slashermaiseen väkivaltaan ja tappoihin sortuminen
- Prometheuksesta puuttui alkuperäisen Alienin hitaasti rakentuva jännitys ja aavemainen tunnelma

Vaihtoehtoisesti huonot puolet voisi toki vain tiivistää muotoon: (käsikirjoitus) josta suurin osa kusi.

Ei lainkaan vuoden huonoimpia elokuvia, mutta vuoden suurin pettymys, ainakin minulle..

PS. Aiemmin mainitsemani planetoidi, jolla valtaosa Prometheuksesta tapahtuu oli virheellisesti ilmoitettu LV-233:ksi ja oikea nimi on siis LV-223. Pahoittelen.

)Kiitti selvennyksestäsi, tuollaisia aatoksia minullakin oli, eilen perehdyin aiheeseen mm. IMDB.:ssä ja samansuuntaisia juttuja oli.
Tapahtumapaikka ei ole sama kuin Alienissa ja tosiaan "luojat" tekivät kokeita naapuri"planeetalla" eli Acheronilla(LV-426) tuntemillamme xenomorpheilla, ilmeisesti kyseessä oli hallinnasta riistäytynyt koe jonka jälkeen yksi "luojista" yritti paeta aluksella - ja alien pulpahti esiin kehosta, alus syöksyi maahan ja siitä sitten Nostromon porukka sen löysi Alienissa 30v. myöhemmin.Tämä on minun teoriani.
Kiintoisaksi jää että millaisiin seikkailuihin Elizabeth ja David joutuvat "luojien" jäljillä tulevaisuudessa.

Baron Blood kirjoitti:

)Kiitti selvennyksestäsi, tuollaisia aatoksia minullakin oli, eilen perehdyin aiheeseen mm. IMDB.:ssä ja samansuuntaisia juttuja oli.
Tapahtumapaikka ei ole sama kuin Alienissa ja tosiaan "luojat" tekivät kokeita naapuri"planeetalla" eli Acheronilla(LV-426) tuntemillamme xenomorpheilla, ilmeisesti kyseessä oli hallinnasta riistäytynyt koe jonka jälkeen yksi "luojista" yritti paeta aluksella - ja alien pulpahti esiin kehosta, alus syöksyi maahan ja siitä sitten Nostromon porukka sen löysi Alienissa 30v. myöhemmin.Tämä on minun teoriani.
Kiintoisaksi jää että millaisiin seikkailuihin Elizabeth ja David joutuvat "luojien" jäljillä tulevaisuudessa.

Lue lisää

Voi hyvin olla, että tapahtumat joiden vuoksi Alien yhden avaruusalus on Acheronilla ovat jo tapahtuneet ennen Prometheus-elokuvaa, ehkä tapahtuivat jo silloin 2000-vuotta sitten kun pieleen mennyt koe pyyhkäisi suurimman osan "luojista" manan majoille. Yksi tartunnan saaneista muukalaisista yritti silloin paeta LV-223:lta, mutta chestburster repi tiensä hänen rintakehänsä läpi ja alus syöksyi alas naapuriplaneetalle Acheronille (LV-426), jossa sitten alien, joka sattui olemaan kuningatar, muni täysikasvuiseksi kehityttyään kaikki ne munat sinne aluksen ruumaan, ja jossain vaiheessa kuoli pois, mutta munat jäivät horrokseen odottamaan Nostromon porukoita. Tuota teoriaa tukisi ainakin se, että Alienissa nähty SpaceJockey tai "luoja" näyttää siltä kuin se olisi ollut kuolleena todella pitkän aikaa, sillä se todella näyttää fossiloituneen kiinni ohjaustuoliinsa.

Mutta olipa kaikki tämä jo tapahtunut tai ei, niin mikäli Scott pitää lupauksensa eikä liitä Prometheusta mitenkään yhteen ensimmäisen Alienin kanssa, niin silloin tuskin näemme lainkaan miten se alus sinne Acheronille päätyi, vaikka olisihan se mukavaa saada tuohon asiaan jokin virallinen vahvistus ihan Riddley Scottilta itseltään..

"tse asiassa planeetta ei edes ole sama kuin ensimmäisessä Alien-elokuvassa, sillä sen nimi on LV-233 ja Alien-sarjan elokuvissa planeetan nimi on LV-426. Tästä johtuen se, että viimeinen muukalainen ei elokuvan lopussa istukaan tuolissaan ei välttämättä olekaan virhe tai plot-hole, sillä aluskaan ei luultavimmin ole sama kuin Alienissa."

Tuo planeetta tosiaan oli eri planeetta. Muukalainen ei voinut olla sama, koska Alienissa muukalainen oli kivettynyt ja kuollut alienin tullessa ulos ohjaajan tuolille. Prometeuksen lopussa tuo luojaolio kuolee sen podin lattialle.

Tämä näyttäisi olevan hyvä arvio juonen eri merkityksistä. Itse haluaisin lisätä jotain arvioita sekaan:

"kyseessä oli todennäköisesti Maapallo miljoonia vuosia sitten ja musta kupliva neste, jonka tämä olio joi luultavasti oli samankaltaista ainetta, jota Prometheuksen miehistö myöhemmin löytää niistä sinetöidyistä uurnista"

Luulen, että tämä muukalainen alussa oli jonkinlainen rangaistusvanki tai toisinajattelija, joka jätettiin Maahan eristyksiin. Mahdollisuutena siis nääntyä nälkään tai kuolla oman käden kautta juomalla myrkkyä.

"Prometheuksen löytämä planeetta olisi ainoa, jolla "luojat" suorittivat geneettisiä labrakokeitaan. Itse asiassa planeetta ei edes ole sama kuin ensimmäisessä Alien-elokuvassa, sillä sen nimi on LV-233 ja Alien-sarjan elokuvissa planeetan nimi on LV-426."

Tämä luultavasti pitää paikkansa. Oma kehitelmäni on seuraava: Nämä muukalaiset olivat suorittaneet kokeiluja rangaistusvangeilla, toisinajattelijoilla tms LV-233:lla. He olivat luoneet geenisaastetta käyttämällä munivan "kuningattaren", joka muni Alienissa nähdyt munat. Munat jäädytettiin munimisen jälkeen ja kuningatar tapettiin. Yksi vangeista joka oli jo tehty kantavaksi pakeni ja otti tuon aluksen, jossa munat olivat. LV-246:n kohdalla hän tunsi alienin syntyvän ja rysäytti aluksen planeetan pintaan tappaakseen sen. Alieni syntyi ja kuljeskeli johonkin ja kuoli pois. Munat olivat syväjäädytyksessä kunnes Nostromon miehistö tuli alukseen. Isoin pulma on miten munat säilyivät melkein 60-vuotta odottamassa uudisasukkaita. Sanoisin, että aluksen ruumassa oli jonkinlainen säädetty jäähdytinjärjestelmä, joka meni pois päältä kun joku tuli alukseen ja päälle lähtiessä.

KyleKatarn.1987 kirjoitti:

Mutta juuh, pidinkö minä itse elokuvasta? Kyllä ja en. Tietyllä tapaa Prometheus oli minulle pettymys, koska se herätti enemmän kysymyksiä kuin mihin se loppujen lopuksi vastasi, vaikka sen nimenomaan piti vastata Alien-harrastajien mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. Tämä toisaalta saattaa vielä korjaantua, mikäli elokuvan kaksi jatko-osaa onnistuvat muodostamaan yhdessä Prometheuksen kanssa ymmärrettävän kokonaisuuden.

Siitäkin huolimatta Prometheus elokuvana kärsi heikohkosta käsikirjoituksesta ja visuaalista puolta lukuunottamatta heikosta toteutuksesta, joka kulminoitui ohuisiin ja epäuskottaviin henkilöhahmoihin, joita suurin osa elokuvan henkilögalleriasta edustaa. En pystynyt saamaan suurimpaan osaan hahmoista mitään emotionaalista kontaktia, koska he eivät tuntuneet oikeilta ihmisiltä vaan joiltakin kliseisiltä Hollywood-karikatyyreiltä, jotka tekevät koko ajan kaikenlaisia tyhmiä ja luonteensa kanssa ristiriidassa olevia ratkaisuja ja asioita. Näyttelijäkaarti sisälsi liian monta hahmoa, joista osa oli aivan turhia, kuten avaruuskäärmeiden uhreiksi joutuvat kaksi tyyppiä, joista en välittänyt lainkaan, ja heidät olisi voinut aivan hyvin siivota pois käsikirjoituksesta. Jos taas käärmeiden uhriksi olisi joutunut joku sellainen helposti pidettävä henkilö, josta välitin olisi se ollut jonkinlainen järkytys, mutta nykyisellään yksi hailee. Noomi Rapace olisi ollut nipin napin tällainen henkilö, mutta ongelmana oli, että hän oli ihmishahmoista ainut, josta saattoi jotenkin välittää ja hänen piti selvitä elokuvan loppuun. Karsia olisi siis saanut jonkin verran tarinalle yhdentekeviä hahmoja ja mikäli tämän jälkeen jäljelle jääneistä hahmoista olisi kaikista kirjoitettu yhtä syvällisiä kuin esimerkiksi Fassbenderin Davidista, olisi niistä voinut oppiakin pitämään, jolloin kun niille sitten sattuisi kaikenlaista kauheaa, olisi se katsojastakin kauheaa ja herättäisi tehokkaasti jonkinlaista myötätuntoa. Oikeastaan ainoat henkilöt, joita jollain tapaa kehitetään elokuvan aikana olivat juurikin Rapacen Elizabeth Shaw sekä Fassbenderin David8, muiden hahmojen jäädessä pelkäksi geneeriseksi tykinruoaksi, josta kukaan ei välitä. Kaikkein järkyttävintä roolituksen suhteen oli nähdä Charlize Theronin ja Guy Pearcen kaltaisten näyttelijöiden kykyjen menevän täysin haaskuuseen mitäänsanomattomissa pikkurooleissa. Theronilla ei oikeastaan ollut elokuvassa mitään oikeaa tekemistä ja Pearcen ei olisi lainkaan pitänyt olla mukana jonain vanhana ukkona, joka täysin epäuskottavasti uskoi jonkin muinaisen muukalaislajin a. pystyvän ja b. suostuvan antamaan hänelle ikuisen/uuden elämän vaikka c. hänellä ei ollut minkäänlaisia takeita siitä etteivät muukalaiset olisikin olleet vain Elizabeth Shawn ja hänen kollegansa villiä kuvitelmaa. Kyseinen sivujuoni myös antoi mystisen Weyland konsernin johtohahmosta tarpeettoman pikkumaisen ja hölmön kuvan. Peter Weylandin olisi pitänyt esiintyä elokuvassa varhais keski-ikäisenä miehenä kuten tässä 2023-vuoteen ajoittuvassa klipissä: http://www.youtube.com/watch?v=lpYUW0ekPSA ja Prometheus aluksella hän olisi voinut olla mukana samannäköisenä androidina, jolle oli ihmis-Weylandin kuoleman jälkeen jotenkin siirretty Peter Weylandin ihmistajunta muistoineen (mutta miehistö ei olisi tätä tiennyt ennen kuin vasta lopussa) ja tämän vuoksi Peter Weyland olisi voinut olla mukana silkasta uteliaisuudesta jonkin äärimmäisen kliseisen ''tahdon ikuisen elämän''-agendan sijasta.

Lopulta Michael Fassbenderin mainiosti esittämä David onnistui olemaan elokuvan hahmoista ainoa, jota voisi kuvailla yhtä aikaa sanoilla uskottava ja syvällinen ja huvittavasti David päätyi myös olemaan inhimmillisempi kuin kaikki muu miehistö yhteensä vaikka hän olikin vain androidi, jolla ei muka ole mitään tunteita. Ja pääasiassa Davidin vuoksi elokuvaa jaksoikin seurata loppuun saakka, sillä hänelle kirjoitetut repliikit olivat hyviä/hauskoja ja ihan oikeasti kiinnosti tietää mitkä ovat hänen salaiset motivaationsa toimia niin kuin hän toimi.

Lue lisää

Mielenkiintoinen arvio ja olen siitä osin samaa mieltä.

"kärsi heikohkosta käsikirjoituksesta ja visuaalista puolta lukuunottamatta heikosta toteutuksesta, joka kulminoitui ohuisiin ja epäuskottaviin henkilöhahmoihin, joita suurin osa elokuvan henkilögalleriasta edustaa. "

Totta, että henkilöhahmot näyttävät olevan elokuvan heikkous. Pidin itse sitä punkkarigeologia aika omituisena hahmona ja sen kaveri vaikutti olevan jokin homon yritelmä. Muuten käsikirjoitus mielestäni oli aika hyvä, mutta sitä on vielä vaikea sanoa kun ei oikein tiedä mihin tämä elokuva alien-universumissa lopulta sijoittuu. Juoni itse oli mielenkiintoinen varsinkin kun kaikkea ei selitetty vaan jätettiin arvausvaraa.

"Theronilla ei oikeastaan ollut elokuvassa mitään oikeaa tekemistä ja Pearcen ei olisi lainkaan pitänyt olla mukana jonain vanhana ukkona, joka täysin epäuskottavasti uskoi jonkin muinaisen muukalaislajin a. pystyvän ja b. suostuvan antamaan hänelle ikuisen/uuden elämän vaikka c. hänellä ei ollut minkäänlaisia takeita siitä etteivät muukalaiset olisikin olleet vain Elizabeth Shawn ja hänen kollegansa villiä kuvitelmaa."

Totta, että vähäisempikin näyttelijä kuin Theron olisi riittänyt mainiosti, kun hahmo kerran oli niin marginaalinen. Toisaalta kun Rapace oli aika tuntematon niin leffa tarvitsi kunnollisen vetonaulan ja siihen Theron epäilemättä oli tarkoitettukin. Mitä vanhaan ukkoon tulee niin hänellä ei tosin ollut takeita, mutta ei myöskään mitään menetettävää.

"Davidin vuoksi elokuvaa jaksoikin seurata loppuun saakka, sillä hänelle kirjoitetut repliikit olivat hyviä/hauskoja ja ihan oikeasti kiinnosti tietää mitkä ovat hänen salaiset motivaationsa toimia niin kuin hän toimi. "

Itse asiassa Rapace vaikutti ihan hyvältä "korvike-Ripleylta". Olkoonkin, että Theron olisi saattanut olla parempi. Rapacen roolihahmo onnistui mielestäni paremmin kuin annat krediittiä sille.

Mielenkiintoisen näkemyksen näiden vahvojen naisten merkityksestä Ridley Scottille saanee tästä seikasta. Vaihda hänen etunimeensä D:n tilalle P niin saat Alienin alkuperäisen sankarittaren nimen. Nimi "Ellen", Ripleyn etunimi muuten tarkoittaa unkarin kielessä "jtkn vastaan". Jotenkin sopii hyvin kuvaan, vaikka en tiedä tajusiko Scott tämän seikan.

Ihmiset menee varmaan kattomaan sen, koska odottavat siltä paljon, joten varmaan saakin leffalipuista tuloja. Mutta ei se siitä kyllä hyvää elokuvaa tee. No, kannattaa käydä katsomassa ja muodostaa oma mielipide. Kavereille kyllä suosittelen, että odottavat mieluummin dvd:tä ja säästävät rahojaan, jos sen haluavat nähdä.

En kiellä sitä, etteikö idea Prometheus-elokuvan takana voisi olla nerokas ja kenties monisyisempi kuin ensikatsomalla voisi kuvitellakaan, mutta elokuva on silti toteutukseltaan vahvasti puutteellinen. Todellista jännitystä ei pääse syntymään oikein missään kohtauksessa, eivätkä elokuvan hirviötkään pysty jo kaiken nähnyttä katsojaa millään tavalla pelottamaan vaikka hyvin eriskummallisia olentoja ovatkin. Jos kauhu ja-jännityskohtaukset olisivat sisältäneet jotakin todella painajaismaista ja sietokyvyn rajoja koettelevaa, olisi se ollut jännityksen ja kammottavan ilmapiirin luomisen kannalta huomattavasti tehokkaampaa kuin varsin tavanomaisten ja kliseiksi muodostuneiden kauhukikkojen käyttö. Elokuvalta olisi voinut ilman muuta odottaakin jotakin rajoja rikkovaa kauhun suhteen, sillä se tähtäsi alusta alkaen ikäluokitukseen 18 (Suomessa K-16) tai jenkkiläisittäin Restricted, eli oli siis suunnattu ilman muuta varttuneemmalle yleisölle.

Henkilöhahmot elokuvassa olivat myös muutamaa poikkeusta lukuunottamatta auttamattoman alikirjoitettuja mikä johti siihen, että ne olivat etäisiä, epätodellisen tuntuisia ja persoonattomia ja ymmärrän kyllä, että ihmislaji yritettiin ehkä näyttää jotenkin pahana, kylmänä ja itsekkäänä verrattuna heidät luoneisiin suunnittelijoihin, (joista eräs elokuvan alussa epäitsekkäästi luopuu omasta hengestään antaakseen ihmisille elämän), mutta jos käsikirjoittajat eivät yleisesti ottaen jaksa sen vertaa uhrata aikaansa ihmishahmojen kehitykselle, että ne tuntuisivat aidoilta, hengittäviltä olennoilta niin eihän niitä silloin välitä edes vihata.

Sitten hieman mietteitäni analyysistä.

Elokuvan lopussa esiintyvän suunnittelijan vihanpurkaus ihmisiä kohtaan on varsin ymmärrettävä, kun ajattelee miten suunnittelijat aikojen saatossa seurasivat luomustensa kehittymistä sotaisaksi ja itsetuhoiseksi lajiksi, joka lopulta mahdollisesti murhasi jopa yhden Maan päälle lähetetyistä suunnittelijoista, mikä muutti suunnittelijoiden mielen ihmisten suhteen ja he päättivät tuhota valtaisaksi pettymykseksi osoittautuneet ihmiset. Viimeinen niitti tälle horroksesta herätetylle suunnittelijalle oli se, että jokin androidi tulee kertomaan hänelle kuinka hän ja ihmiset ovat päästäneet valloilleen universumin tuhoisimman voiman, (joka ihmisten käsissä uhkaa kaikkea maailmankaikkeuden elämää) ja ryssineet kaiken. No tyypillä tietysti napsahti! Ja seuraukset tiedämme.

Mustaa ainetta koskien ajatus, jonka mukaan aine reagoi sen lähelle tulevien olentojen tunteisiin ja henkiseen tilaan, tuntuu erittäin loogiselta. Alussa musta aine kykenee luomaan elämää, koska se on ajatusmaailmaltaan tyynen ja epäitsekkään olennon käsissä. Ihmisen kaltaisen itsekkään ja väkivaltaisen (henkisesti kehittymättömän) olennon läheisyydessä aine taas muuttuu ennennäkemättömän tuhoisaksi voimaksi, itse kuolemaksi.

Analyysissä oli paljon hyviä pointteja (etenkin Raamatullisten viittausten ovelasta käytöstä elokuvassa), mutta eniten mieleen jäi nämä em. kohdat.

Vielä noihin ihmisten positiivisiin reaktioihin kommentoiden sanoisin, että Prometheusta tulevat todennäköisesti eniten ylistämään ihmiset, joilla ei ole mitään odotuksia elokuvan suhteen, koska he eivät joko tunne Prometheuksen Alien-kytkentöjä tai välitä sen kummemmin elokuvaan liittyvästä historiasta, jota Prometheus etenkin visuaaleissaan vahvasti hyödynsi. Eli he katsovat elokuvan täysin itsenäisenä tarinana, mitä se ei tietenkään ole.

Itselläni myönnän olleen kohtalaisen korkeat odotukset, sillä olen nähnyt alkuperäisen Alienin jatko-osineen ja myös tottunut odottamaan Riddley Scottilta ellei nyt loistavia niin vähintäänkin hyviä elokuvia, ja Prometheus oli Scott-asteikolla vähemmän kuin hyvä. Suurin moka oli mielestäni Scottin jättäytyminen täysin käsikirjoitusprosessin ulkopuolelle, mistä kaikki ongelmat alkoivat. Idea oli hänen, mutta hän ei ottanut osaa käsikirjoitukseen, mikä tuntuu perin oudolta. Kai nyt jokainen haluaisi itse käsikirjoittaa oman tarinansa, eikä antaa sitä tehtävää sellaisiin käsiin, jotka eivät välttämättä tiedä mitä idealla tekisivät..

KyleKatarn.1987 kirjoitti:

En kiellä sitä, etteikö idea Prometheus-elokuvan takana voisi olla nerokas ja kenties monisyisempi kuin ensikatsomalla voisi kuvitellakaan, mutta elokuva on silti toteutukseltaan vahvasti puutteellinen. Todellista jännitystä ei pääse syntymään oikein missään kohtauksessa, eivätkä elokuvan hirviötkään pysty jo kaiken nähnyttä katsojaa millään tavalla pelottamaan vaikka hyvin eriskummallisia olentoja ovatkin. Jos kauhu ja-jännityskohtaukset olisivat sisältäneet jotakin todella painajaismaista ja sietokyvyn rajoja koettelevaa, olisi se ollut jännityksen ja kammottavan ilmapiirin luomisen kannalta huomattavasti tehokkaampaa kuin varsin tavanomaisten ja kliseiksi muodostuneiden kauhukikkojen käyttö. Elokuvalta olisi voinut ilman muuta odottaakin jotakin rajoja rikkovaa kauhun suhteen, sillä se tähtäsi alusta alkaen ikäluokitukseen 18 (Suomessa K-16) tai jenkkiläisittäin Restricted, eli oli siis suunnattu ilman muuta varttuneemmalle yleisölle.

Henkilöhahmot elokuvassa olivat myös muutamaa poikkeusta lukuunottamatta auttamattoman alikirjoitettuja mikä johti siihen, että ne olivat etäisiä, epätodellisen tuntuisia ja persoonattomia ja ymmärrän kyllä, että ihmislaji yritettiin ehkä näyttää jotenkin pahana, kylmänä ja itsekkäänä verrattuna heidät luoneisiin suunnittelijoihin, (joista eräs elokuvan alussa epäitsekkäästi luopuu omasta hengestään antaakseen ihmisille elämän), mutta jos käsikirjoittajat eivät yleisesti ottaen jaksa sen vertaa uhrata aikaansa ihmishahmojen kehitykselle, että ne tuntuisivat aidoilta, hengittäviltä olennoilta niin eihän niitä silloin välitä edes vihata.

Sitten hieman mietteitäni analyysistä.

Elokuvan lopussa esiintyvän suunnittelijan vihanpurkaus ihmisiä kohtaan on varsin ymmärrettävä, kun ajattelee miten suunnittelijat aikojen saatossa seurasivat luomustensa kehittymistä sotaisaksi ja itsetuhoiseksi lajiksi, joka lopulta mahdollisesti murhasi jopa yhden Maan päälle lähetetyistä suunnittelijoista, mikä muutti suunnittelijoiden mielen ihmisten suhteen ja he päättivät tuhota valtaisaksi pettymykseksi osoittautuneet ihmiset. Viimeinen niitti tälle horroksesta herätetylle suunnittelijalle oli se, että jokin androidi tulee kertomaan hänelle kuinka hän ja ihmiset ovat päästäneet valloilleen universumin tuhoisimman voiman, (joka ihmisten käsissä uhkaa kaikkea maailmankaikkeuden elämää) ja ryssineet kaiken. No tyypillä tietysti napsahti! Ja seuraukset tiedämme.

Mustaa ainetta koskien ajatus, jonka mukaan aine reagoi sen lähelle tulevien olentojen tunteisiin ja henkiseen tilaan, tuntuu erittäin loogiselta. Alussa musta aine kykenee luomaan elämää, koska se on ajatusmaailmaltaan tyynen ja epäitsekkään olennon käsissä. Ihmisen kaltaisen itsekkään ja väkivaltaisen (henkisesti kehittymättömän) olennon läheisyydessä aine taas muuttuu ennennäkemättömän tuhoisaksi voimaksi, itse kuolemaksi.

Analyysissä oli paljon hyviä pointteja (etenkin Raamatullisten viittausten ovelasta käytöstä elokuvassa), mutta eniten mieleen jäi nämä em. kohdat.

Vielä noihin ihmisten positiivisiin reaktioihin kommentoiden sanoisin, että Prometheusta tulevat todennäköisesti eniten ylistämään ihmiset, joilla ei ole mitään odotuksia elokuvan suhteen, koska he eivät joko tunne Prometheuksen Alien-kytkentöjä tai välitä sen kummemmin elokuvaan liittyvästä historiasta, jota Prometheus etenkin visuaaleissaan vahvasti hyödynsi. Eli he katsovat elokuvan täysin itsenäisenä tarinana, mitä se ei tietenkään ole.

Itselläni myönnän olleen kohtalaisen korkeat odotukset, sillä olen nähnyt alkuperäisen Alienin jatko-osineen ja myös tottunut odottamaan Riddley Scottilta ellei nyt loistavia niin vähintäänkin hyviä elokuvia, ja Prometheus oli Scott-asteikolla vähemmän kuin hyvä. Suurin moka oli mielestäni Scottin jättäytyminen täysin käsikirjoitusprosessin ulkopuolelle, mistä kaikki ongelmat alkoivat. Idea oli hänen, mutta hän ei ottanut osaa käsikirjoitukseen, mikä tuntuu perin oudolta. Kai nyt jokainen haluaisi itse käsikirjoittaa oman tarinansa, eikä antaa sitä tehtävää sellaisiin käsiin, jotka eivät välttämättä tiedä mitä idealla tekisivät..

Lue lisää

Mitä ilmeisemmin,Ridley Scott teki elokuvallaan Prometheus Alien saagan täysin uusiksi alusta lähtien.Alien mytologiaan on nyt tehty alustava idea tarinan suuntautumisesta seikkailuhenkisemmäksi,vertaus alkuperäiseen Alien elokuvaan on Prometheus tunnelmaltaan tehty miedommaksi kauhu elokuvaksi.Kiintoisaa uudessa tarinassa on ihmiskunnan DNA:n löytyminen maan ulkopuolelta,idea on kuin otettu suoraan "Ancient Aliens" TV-dokumentista.

Veteranfan kirjoitti:

Mitä ilmeisemmin,Ridley Scott teki elokuvallaan Prometheus Alien saagan täysin uusiksi alusta lähtien.Alien mytologiaan on nyt tehty alustava idea tarinan suuntautumisesta seikkailuhenkisemmäksi,vertaus alkuperäiseen Alien elokuvaan on Prometheus tunnelmaltaan tehty miedommaksi kauhu elokuvaksi.Kiintoisaa uudessa tarinassa on ihmiskunnan DNA:n löytyminen maan ulkopuolelta,idea on kuin otettu suoraan "Ancient Aliens" TV-dokumentista.

Lue lisää

Olen itsekin miettinyt, josko kyseessä olisi sittenkin täydellinen re-boot Alien-saagalle, eli jonkinlainen vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuva tarina, jossa Nostromo ei kenties koskaan löydä avaruusaluksen hylkyä eikä Ellen Ripley ehkä koskaan tule syntymään. Samaten Alien-elokuvien todellisuudessa Prometheus ei ehkä koskaan tehnyt matkaansa ja löytänyt mitään mustaa mönjää ja se avaruusaluksen ohjaamossa istuva Space Jockey on tarinan kannalta todellakin vain pelkkä kuollut avaruusolento, eikä sen enempää. Lisäksi koko Alien-laji saattoi kehittyä täysin eri tavalla kuin Prometheuksessa.

Eli Prometheus on eri todellisuus eri aikajanalla, jossa historia on tapahtunut jokseenkin eri tavalla.

Siksi Prometheus-elokuvassa ei esiintynyt viittaustakaan Weyland-Yutani yhtiöön vaikka Alien-historian mukaan Weyland Industries ja Yutani Corporation yhdistyivät jo 2020-luvulla. Prometheuksen todellisuudessa tätä fuusioitumista ei vain koskaan tapahtunut. Tai sitten se on vielä tapahtuva, mutta vasta paljon myöhemmin.

Ja tosiaan Prometheus muistuttaa idealtaan jonkin verran ensimmäistä Aliens Vs Predator-leffaa kun tarkemmin ajattelen, sillä molemmissa intohimoiset arkeologit tekevät muinaisen löydön, joka johdattaa heidät tutkimusmatkalle maailman/maailmankaikkeuden pimeimpiin ääriin etsimään vihjeitä ihmislajin alkuperästä ja tietysti perillä kaikki menee päin helvettiä hirmuisin seurauksin. Ei siis tarinaltaan omaperäisimmästä päästä, vaikka Prometheuksessa yritettiinkin lähestyä ideaa jotenkin erilaisesta perspektiivistä kuin aiemmin.

Toistaiseksi odottelen ihan avoimin mielin vielä, miten tarina aukenee, ehkäpä Scott pääsee kunnolla vauhtiin vasta jatko-osissa. Toivotaan.

KyleKatarn.1987 kirjoitti:

En kiellä sitä, etteikö idea Prometheus-elokuvan takana voisi olla nerokas ja kenties monisyisempi kuin ensikatsomalla voisi kuvitellakaan, mutta elokuva on silti toteutukseltaan vahvasti puutteellinen. Todellista jännitystä ei pääse syntymään oikein missään kohtauksessa, eivätkä elokuvan hirviötkään pysty jo kaiken nähnyttä katsojaa millään tavalla pelottamaan vaikka hyvin eriskummallisia olentoja ovatkin. Jos kauhu ja-jännityskohtaukset olisivat sisältäneet jotakin todella painajaismaista ja sietokyvyn rajoja koettelevaa, olisi se ollut jännityksen ja kammottavan ilmapiirin luomisen kannalta huomattavasti tehokkaampaa kuin varsin tavanomaisten ja kliseiksi muodostuneiden kauhukikkojen käyttö. Elokuvalta olisi voinut ilman muuta odottaakin jotakin rajoja rikkovaa kauhun suhteen, sillä se tähtäsi alusta alkaen ikäluokitukseen 18 (Suomessa K-16) tai jenkkiläisittäin Restricted, eli oli siis suunnattu ilman muuta varttuneemmalle yleisölle.

Henkilöhahmot elokuvassa olivat myös muutamaa poikkeusta lukuunottamatta auttamattoman alikirjoitettuja mikä johti siihen, että ne olivat etäisiä, epätodellisen tuntuisia ja persoonattomia ja ymmärrän kyllä, että ihmislaji yritettiin ehkä näyttää jotenkin pahana, kylmänä ja itsekkäänä verrattuna heidät luoneisiin suunnittelijoihin, (joista eräs elokuvan alussa epäitsekkäästi luopuu omasta hengestään antaakseen ihmisille elämän), mutta jos käsikirjoittajat eivät yleisesti ottaen jaksa sen vertaa uhrata aikaansa ihmishahmojen kehitykselle, että ne tuntuisivat aidoilta, hengittäviltä olennoilta niin eihän niitä silloin välitä edes vihata.

Sitten hieman mietteitäni analyysistä.

Elokuvan lopussa esiintyvän suunnittelijan vihanpurkaus ihmisiä kohtaan on varsin ymmärrettävä, kun ajattelee miten suunnittelijat aikojen saatossa seurasivat luomustensa kehittymistä sotaisaksi ja itsetuhoiseksi lajiksi, joka lopulta mahdollisesti murhasi jopa yhden Maan päälle lähetetyistä suunnittelijoista, mikä muutti suunnittelijoiden mielen ihmisten suhteen ja he päättivät tuhota valtaisaksi pettymykseksi osoittautuneet ihmiset. Viimeinen niitti tälle horroksesta herätetylle suunnittelijalle oli se, että jokin androidi tulee kertomaan hänelle kuinka hän ja ihmiset ovat päästäneet valloilleen universumin tuhoisimman voiman, (joka ihmisten käsissä uhkaa kaikkea maailmankaikkeuden elämää) ja ryssineet kaiken. No tyypillä tietysti napsahti! Ja seuraukset tiedämme.

Mustaa ainetta koskien ajatus, jonka mukaan aine reagoi sen lähelle tulevien olentojen tunteisiin ja henkiseen tilaan, tuntuu erittäin loogiselta. Alussa musta aine kykenee luomaan elämää, koska se on ajatusmaailmaltaan tyynen ja epäitsekkään olennon käsissä. Ihmisen kaltaisen itsekkään ja väkivaltaisen (henkisesti kehittymättömän) olennon läheisyydessä aine taas muuttuu ennennäkemättömän tuhoisaksi voimaksi, itse kuolemaksi.

Analyysissä oli paljon hyviä pointteja (etenkin Raamatullisten viittausten ovelasta käytöstä elokuvassa), mutta eniten mieleen jäi nämä em. kohdat.

Vielä noihin ihmisten positiivisiin reaktioihin kommentoiden sanoisin, että Prometheusta tulevat todennäköisesti eniten ylistämään ihmiset, joilla ei ole mitään odotuksia elokuvan suhteen, koska he eivät joko tunne Prometheuksen Alien-kytkentöjä tai välitä sen kummemmin elokuvaan liittyvästä historiasta, jota Prometheus etenkin visuaaleissaan vahvasti hyödynsi. Eli he katsovat elokuvan täysin itsenäisenä tarinana, mitä se ei tietenkään ole.

Itselläni myönnän olleen kohtalaisen korkeat odotukset, sillä olen nähnyt alkuperäisen Alienin jatko-osineen ja myös tottunut odottamaan Riddley Scottilta ellei nyt loistavia niin vähintäänkin hyviä elokuvia, ja Prometheus oli Scott-asteikolla vähemmän kuin hyvä. Suurin moka oli mielestäni Scottin jättäytyminen täysin käsikirjoitusprosessin ulkopuolelle, mistä kaikki ongelmat alkoivat. Idea oli hänen, mutta hän ei ottanut osaa käsikirjoitukseen, mikä tuntuu perin oudolta. Kai nyt jokainen haluaisi itse käsikirjoittaa oman tarinansa, eikä antaa sitä tehtävää sellaisiin käsiin, jotka eivät välttämättä tiedä mitä idealla tekisivät..

Lue lisää

"mutta elokuva on silti toteutukseltaan vahvasti puutteellinen"

mikä nyt sitten katsotaan puutteelliseksi. elokuva on vahvasti symbolinen, eikä mielestäni se, että sitä ei väännetä rautalangasta katsojille, tee siitä vahvasti puutteellista. Olen todella iloinen, että Prometheuksesta ei tehty tusinaräiskintää AVP-malliin. Henkilökohtaisesti teeskentelen, että kyseisiä leffoja ei ole olemassa.

Ensimmäinen kohtaus esimerkiksi on erittäin oleellinen elokuvan kannalta. Siinä suoritetaan rituaali, joka on jossain määrin avoin tulkinnoille. Sillä ei ole merkitystä missä se tapahtuu, vaan miksi se tapahtuu ja miten se peilautuu itse elokuvan tapahtumissa.

"Vielä noihin ihmisten positiivisiin reaktioihin kommentoiden sanoisin, että Prometheusta tulevat todennäköisesti eniten ylistämään ihmiset, joilla ei ole mitään odotuksia elokuvan suhteen, koska he eivät joko tunne Prometheuksen Alien-kytkentöjä tai välitä sen kummemmin elokuvaan liittyvästä historiasta, jota Prometheus etenkin visuaaleissaan vahvasti hyödynsi. Eli he katsovat elokuvan täysin itsenäisenä tarinana, mitä se ei tietenkään ole."

Valitettavasti en sovi tähän määrittelyyn, olen nähnyt alienit ja AVP:t (valitettavasti jälkimmäiset), ja pidin elokuvasta. Tarinan itsenäisyys ei ole mikään ongelma, vaan sen vahvuus. Tiesin mennessäni katsomaa elokuvaa, että se ei tule olemaan alien-klooni.

Tapahtumat planeetalla antavat kyllä riittävän selityksen ensimmäisen Alien-leffan löydölle ilman tarvetta rautalangasta lähteä vääntämään mitä eri planeetalla on tapahtunut samojen luojien käsissä samanlaisella aluksella. Toki siinä on oma tarina kerrottavana, jos sen haluaa kertoa, mutta pidän sitä irrelevanttina, koska se tulee epäsuorasti aika selkeästi kerrotuksi Prometheuksessa.

"Elokuvan puolivillainen tieteellisyys, jonka vuoksi Prometheus oli enemmän fantasiaa kuin oikea scifi-leffa"

Tuota, tuota, missähän se "oikea" scifi on itse alieneissakaan? Jos pysyttäisiin vahvasti tieteellisellä pohjalla, niin tällaisia leffoja ei ensinnäkään tehtäisi.

Aika näyttää miten tätä elokuvaa tullaan arvostamaan. On hyvä muistaa, että esimerkiksi 2001 ei todellakaan saanut ilmestyttyään jakamatonta arvostusta, mutta nykyisin sitä pidetään yhtenä scifielokuvien klassikoista. Ja kyllä, tiukasti tulkittuna siinäkin on fantasiaa.

Siltä osin olen käsikirjoituksen osalta samaa mieltä, että kysymykset, joita siinä nostetaan esille alkuperästämme, eivät ole maallistuneille nykyihmisille enää mitenkään mullistavia, mikä syö alkuperäisyyden arvoa elokuvalta.

KyleKatarn.1987 kirjoitti:

En kiellä sitä, etteikö idea Prometheus-elokuvan takana voisi olla nerokas ja kenties monisyisempi kuin ensikatsomalla voisi kuvitellakaan, mutta elokuva on silti toteutukseltaan vahvasti puutteellinen. Todellista jännitystä ei pääse syntymään oikein missään kohtauksessa, eivätkä elokuvan hirviötkään pysty jo kaiken nähnyttä katsojaa millään tavalla pelottamaan vaikka hyvin eriskummallisia olentoja ovatkin. Jos kauhu ja-jännityskohtaukset olisivat sisältäneet jotakin todella painajaismaista ja sietokyvyn rajoja koettelevaa, olisi se ollut jännityksen ja kammottavan ilmapiirin luomisen kannalta huomattavasti tehokkaampaa kuin varsin tavanomaisten ja kliseiksi muodostuneiden kauhukikkojen käyttö. Elokuvalta olisi voinut ilman muuta odottaakin jotakin rajoja rikkovaa kauhun suhteen, sillä se tähtäsi alusta alkaen ikäluokitukseen 18 (Suomessa K-16) tai jenkkiläisittäin Restricted, eli oli siis suunnattu ilman muuta varttuneemmalle yleisölle.

Henkilöhahmot elokuvassa olivat myös muutamaa poikkeusta lukuunottamatta auttamattoman alikirjoitettuja mikä johti siihen, että ne olivat etäisiä, epätodellisen tuntuisia ja persoonattomia ja ymmärrän kyllä, että ihmislaji yritettiin ehkä näyttää jotenkin pahana, kylmänä ja itsekkäänä verrattuna heidät luoneisiin suunnittelijoihin, (joista eräs elokuvan alussa epäitsekkäästi luopuu omasta hengestään antaakseen ihmisille elämän), mutta jos käsikirjoittajat eivät yleisesti ottaen jaksa sen vertaa uhrata aikaansa ihmishahmojen kehitykselle, että ne tuntuisivat aidoilta, hengittäviltä olennoilta niin eihän niitä silloin välitä edes vihata.

Sitten hieman mietteitäni analyysistä.

Elokuvan lopussa esiintyvän suunnittelijan vihanpurkaus ihmisiä kohtaan on varsin ymmärrettävä, kun ajattelee miten suunnittelijat aikojen saatossa seurasivat luomustensa kehittymistä sotaisaksi ja itsetuhoiseksi lajiksi, joka lopulta mahdollisesti murhasi jopa yhden Maan päälle lähetetyistä suunnittelijoista, mikä muutti suunnittelijoiden mielen ihmisten suhteen ja he päättivät tuhota valtaisaksi pettymykseksi osoittautuneet ihmiset. Viimeinen niitti tälle horroksesta herätetylle suunnittelijalle oli se, että jokin androidi tulee kertomaan hänelle kuinka hän ja ihmiset ovat päästäneet valloilleen universumin tuhoisimman voiman, (joka ihmisten käsissä uhkaa kaikkea maailmankaikkeuden elämää) ja ryssineet kaiken. No tyypillä tietysti napsahti! Ja seuraukset tiedämme.

Mustaa ainetta koskien ajatus, jonka mukaan aine reagoi sen lähelle tulevien olentojen tunteisiin ja henkiseen tilaan, tuntuu erittäin loogiselta. Alussa musta aine kykenee luomaan elämää, koska se on ajatusmaailmaltaan tyynen ja epäitsekkään olennon käsissä. Ihmisen kaltaisen itsekkään ja väkivaltaisen (henkisesti kehittymättömän) olennon läheisyydessä aine taas muuttuu ennennäkemättömän tuhoisaksi voimaksi, itse kuolemaksi.

Analyysissä oli paljon hyviä pointteja (etenkin Raamatullisten viittausten ovelasta käytöstä elokuvassa), mutta eniten mieleen jäi nämä em. kohdat.

Vielä noihin ihmisten positiivisiin reaktioihin kommentoiden sanoisin, että Prometheusta tulevat todennäköisesti eniten ylistämään ihmiset, joilla ei ole mitään odotuksia elokuvan suhteen, koska he eivät joko tunne Prometheuksen Alien-kytkentöjä tai välitä sen kummemmin elokuvaan liittyvästä historiasta, jota Prometheus etenkin visuaaleissaan vahvasti hyödynsi. Eli he katsovat elokuvan täysin itsenäisenä tarinana, mitä se ei tietenkään ole.

Itselläni myönnän olleen kohtalaisen korkeat odotukset, sillä olen nähnyt alkuperäisen Alienin jatko-osineen ja myös tottunut odottamaan Riddley Scottilta ellei nyt loistavia niin vähintäänkin hyviä elokuvia, ja Prometheus oli Scott-asteikolla vähemmän kuin hyvä. Suurin moka oli mielestäni Scottin jättäytyminen täysin käsikirjoitusprosessin ulkopuolelle, mistä kaikki ongelmat alkoivat. Idea oli hänen, mutta hän ei ottanut osaa käsikirjoitukseen, mikä tuntuu perin oudolta. Kai nyt jokainen haluaisi itse käsikirjoittaa oman tarinansa, eikä antaa sitä tehtävää sellaisiin käsiin, jotka eivät välttämättä tiedä mitä idealla tekisivät..

Lue lisää

"Elokuvalta olisi voinut ilman muuta odottaakin jotakin rajoja rikkovaa kauhun suhteen, sillä se tähtäsi alusta alkaen ikäluokitukseen 18 (Suomessa K-16) "

Heh! Suomessa elokuva ei yleensä saa K18 merkintää ellei siinä ole seksiä tai ellei väkivalta ole sitä tasoa, että näytetään pään irrottaminen moottorisahalla.

Muuten Scott on samoilla linjoilla juonessa kuin edesmennyt Z. Sitchin kirjassaan Twelfth Planet, jota varsin odotettavasti ei ole suosittu, vaikka se onkin ollut markkinoilla -70-luvulta. Sitchinin mukaan anunnaki-nimiset ihmisen kaltaiset oliot tulivat etsimään kultaa Maasta noin 450 000 ekr ja loivat ihmisen auttelemaan kaivoksilla geneettisen muuntelun avulla luotuina orjina. Kannattaa huomata, että 70-luvulla geneettinen muokkaus ei ollut läheskään niin tunnettua kuin nykyisin.

Anunnakit perustivat kaupunkeja lähi-itään ja Afrikkaan ja perustivat ihmisten ensimmäiset kuningaskunnat. Yhdessä vaiheessa noin vuoden 11 000 paikkeilla ekr anunnakit jättivät ihmisen tuhoutumaan, kuten Raamatun vedenpaisumuskertomuksessa lyhennetyllä kaavalla kuvataan.

Tämä kaikki on luettavissa yksityiskohtaisesti Twelfth Planetista. Sitchinin kertoma verrattuna elokuvan juoneen on melko samanlainen.

Jotainnäkemyst kirjoitti:

"Elokuvalta olisi voinut ilman muuta odottaakin jotakin rajoja rikkovaa kauhun suhteen, sillä se tähtäsi alusta alkaen ikäluokitukseen 18 (Suomessa K-16) "

Heh! Suomessa elokuva ei yleensä saa K18 merkintää ellei siinä ole seksiä tai ellei väkivalta ole sitä tasoa, että näytetään pään irrottaminen moottorisahalla.

Muuten Scott on samoilla linjoilla juonessa kuin edesmennyt Z. Sitchin kirjassaan Twelfth Planet, jota varsin odotettavasti ei ole suosittu, vaikka se onkin ollut markkinoilla -70-luvulta. Sitchinin mukaan anunnaki-nimiset ihmisen kaltaiset oliot tulivat etsimään kultaa Maasta noin 450 000 ekr ja loivat ihmisen auttelemaan kaivoksilla geneettisen muuntelun avulla luotuina orjina. Kannattaa huomata, että 70-luvulla geneettinen muokkaus ei ollut läheskään niin tunnettua kuin nykyisin.

Anunnakit perustivat kaupunkeja lähi-itään ja Afrikkaan ja perustivat ihmisten ensimmäiset kuningaskunnat. Yhdessä vaiheessa noin vuoden 11 000 paikkeilla ekr anunnakit jättivät ihmisen tuhoutumaan, kuten Raamatun vedenpaisumuskertomuksessa lyhennetyllä kaavalla kuvataan.

Tämä kaikki on luettavissa yksityiskohtaisesti Twelfth Planetista. Sitchinin kertoma verrattuna elokuvan juoneen on melko samanlainen.

Lue lisää

No joo, kyllähän samankaltaisuuksia löytyy myös vaikkapa Lovecraftin vuonna 1931 julkaisemaan At the Mountains of Madnessiin (suomennettu Hulluuden vuorilla).

Se popularisoi ajatuksen muinaisista astronauteista, sekä Antarktiksen aseman tällaisissa mytologioissa. Esimerkiksi Stargate-sarjassa on ajatus muinaisesta kehittyneestä rodusta, joka kylvi tähtiportteja ja elämää eri puolilla galaksia. Heidän Atlantis-asema on rakennettu Antarktikselle, josta pääsee toiseen galaksiin.


Lovecraftin tarina kertoo tutkimusretkestä Antartikselle, jolta löytyy tuntemattomia elämänmuotoja, jotka eivät ole voineet kehittyä tällä planeetalla. Muinaiset loivat avukseen Shoggothit, jotka ovat vaahtomaista massaa. Ne kykenevät kasvattamaan uusia elimiä, omaksumaan minkä muodon tahansa ja heijastamaan ajatuksia. Lopulta Shoggothin kapinoivat Muinaisia vastaan pakottaen Muinaiset vetäytymään muualle.

http://en.wikipedia.org/wiki/At_the_Mountains_of_Madness#Plot_summary

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hulluuden_vuorilla

Toisin sanoen, yhtäläisyyksiä on varmasti löydettävissä moneen eri lähteeseen. Perusscifiä.

12945 kirjoitti:

No joo, kyllähän samankaltaisuuksia löytyy myös vaikkapa Lovecraftin vuonna 1931 julkaisemaan At the Mountains of Madnessiin (suomennettu Hulluuden vuorilla).

Se popularisoi ajatuksen muinaisista astronauteista, sekä Antarktiksen aseman tällaisissa mytologioissa. Esimerkiksi Stargate-sarjassa on ajatus muinaisesta kehittyneestä rodusta, joka kylvi tähtiportteja ja elämää eri puolilla galaksia. Heidän Atlantis-asema on rakennettu Antarktikselle, josta pääsee toiseen galaksiin.


Lovecraftin tarina kertoo tutkimusretkestä Antartikselle, jolta löytyy tuntemattomia elämänmuotoja, jotka eivät ole voineet kehittyä tällä planeetalla. Muinaiset loivat avukseen Shoggothit, jotka ovat vaahtomaista massaa. Ne kykenevät kasvattamaan uusia elimiä, omaksumaan minkä muodon tahansa ja heijastamaan ajatuksia. Lopulta Shoggothin kapinoivat Muinaisia vastaan pakottaen Muinaiset vetäytymään muualle.

http://en.wikipedia.org/wiki/At_the_Mountains_of_Madness#Plot_summary

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hulluuden_vuorilla

Toisin sanoen, yhtäläisyyksiä on varmasti löydettävissä moneen eri lähteeseen. Perusscifiä.

Lue lisää

"Toisin sanoen, yhtäläisyyksiä on varmasti löydettävissä moneen eri lähteeseen. Perusscifiä. "

Sitchinin ja Lovecraftin erona on, että Sitchin argumentoi teoriansa anunnakeista olevan faktaa eikä fiktiota. Muuten anunnakit eivät luoneet vaahtomaista massaa vaan risteyttivät Sitchinin mukaan Homo Erectus -apinaihmisiä anunnakien kanssa muokaten siten Homo Sapiensin.

Tiedä sitten mistä Ridley Scott on innoituksensa Prometheukseen saanut. Ei ole ihan lähimpiä kamuja.

Jotainnäkemyst kirjoitti:

"Toisin sanoen, yhtäläisyyksiä on varmasti löydettävissä moneen eri lähteeseen. Perusscifiä. "

Sitchinin ja Lovecraftin erona on, että Sitchin argumentoi teoriansa anunnakeista olevan faktaa eikä fiktiota. Muuten anunnakit eivät luoneet vaahtomaista massaa vaan risteyttivät Sitchinin mukaan Homo Erectus -apinaihmisiä anunnakien kanssa muokaten siten Homo Sapiensin.

Tiedä sitten mistä Ridley Scott on innoituksensa Prometheukseen saanut. Ei ole ihan lähimpiä kamuja.

Lue lisää

"Muuten anunnakit eivät luoneet vaahtomaista massaa--"

Juu, otin tuon puolen vain esille Lovecraftin kirjasta, kun pidin sitä mielenkiintoisena yhtäläisyytenä Prometheuksessa esiteltyyn mönjään. Hulluuden vuorilla on temaattisesti muutenkin mielenkiintoinen vertailukohta, eräänlaista avaruuskauhua ja hulluuteen ajautumista, kun perustavien kysymysten vastaukset eivät olekaan mieluisia.

Mutta sekä Lovecraftilla että Sithillä on ajatus muinaisista astronauteista, sittemmin Dänikenille siirtyneenä. Salaisissa kansioissa on myös mustaa mönjää, mutta se toimii toki eri tavoin kuin Prometheuksessa.

Jossain kohtauksissa mielestäni olisi voinut hieman karsia, mutta leffa mielestäni ei ollut noin huono. Itse olisin jaksanut vaivatta katsoa sitä varmaan vielä yhden tunnin lisää.