Pohdin suhteen aloittamisen vaikeutta, tai pitäisikö edes.
Olen jo yli viiden vuoden ajan tuntenut yhden miehen jonka kanssa olemme pysyneet hyvinä ystävinä, meillä riittää kirjoitettavaa ja puhuttavaa silloin harvoin kun näemme, koska mies asuu ulkomailla mutta ihan Euroopassa. Kumpikin olemme seurustelleet, heti kun tutustuimme tilanne oli vaikea sillä minä olin seuraavana päivänä jo lähdössä ja mies halusi alkaa pitää yhteyttä. Nyt olen parikymppinen ja olin nuorempi silloin joten ajattelin ettei ystävyyden mahdollinen pilaaminen seurustelulla ole hyvä idea, etenkin kun itse niihin aikoihin seurustelin jo. Suhteita kariutui mutta mies löysi "vakikumppanin" ja on jo yli vuoden vaikuttanut onnelliselta, sain jopa mustasukkaisuuskohtauksen aiemmin hänen tyttöystävältään jolloin jouduin pistämään välit poikki mieheen, mutta hän aina etsii minut ja sitten kaikki on taas kuin ennen ja puhuttavaa riittää. Kuvissa pariskunta näyttää oikein onnelliselta mutta mies etsii vain jotain muuta, luulen ettei hän ole onnellinen elämäntilanteeseensa, asuinpaikkaansa ja kumppaniinsa. En missään tapauksessa halua viedä toisen naisen miestä, en voisi koskaan kuvitella tekeväni niin että ylittäisin toisen ihmisen, arvostan toisten suhteita, mutta samalla käy sääliksi miten onnettomalta kaverini kuulostaa. Hän vain haluaisi että saisi olla omassa kotimaassaan ja asua yhdessä, tämä ei ole ollut hänelle nyt mahdollista koska hänen tyttöystävänsä on aivan eri maailmasta kuin hän. Aikaisemmin olen vain ajatellut että ehkä tilanne muuttuu ja että kaverini tulee vielä onnelliseksi, niin ei ole käynyt.
Tietysti olen alustapitäen epäillyt ja ajatellut mitä jos mies vain pelaa, olen pelännyt jos antaisin toivonkipinän suhteelle jos mies sitten kyllästyisikin minuun, mutta miksi hän jaksaisi näinkin kauan (5 vuotta!) pitää yhteyttä jos hakee vain hauskanpitoa?
silti pelkään, olen joitakin kertoja ollut todella surkeissa suhteissa, joissa minua on petetty ja valehdeltu kaikilla mahdollisilla tavoilla, olen yrittänyt sietää mutta en halua että minun yli kävellään kerta toisensa jälkeen, en tiedä osaanko enää ikinä luottaa kehenkään.. Ystävämiehen kanssa meillä on aivan liikaa yhteistä, musiikkimaku, harrastukset ja tietyt paikat joissa viihdymme, olemme kumminkin kumpikin tuuliajolla täysin eri paikoissa joissa oikeasti haluaisimme olla..
Olen jo yli viiden vuoden ajan tuntenut yhden miehen jonka kanssa olemme pysyneet hyvinä ystävinä, meillä riittää kirjoitettavaa ja puhuttavaa silloin harvoin kun näemme, koska mies asuu ulkomailla mutta ihan Euroopassa. Kumpikin olemme seurustelleet, heti kun tutustuimme tilanne oli vaikea sillä minä olin seuraavana päivänä jo lähdössä ja mies halusi alkaa pitää yhteyttä. Nyt olen parikymppinen ja olin nuorempi silloin joten ajattelin ettei ystävyyden mahdollinen pilaaminen seurustelulla ole hyvä idea, etenkin kun itse niihin aikoihin seurustelin jo. Suhteita kariutui mutta mies löysi "vakikumppanin" ja on jo yli vuoden vaikuttanut onnelliselta, sain jopa mustasukkaisuuskohtauksen aiemmin hänen tyttöystävältään jolloin jouduin pistämään välit poikki mieheen, mutta hän aina etsii minut ja sitten kaikki on taas kuin ennen ja puhuttavaa riittää. Kuvissa pariskunta näyttää oikein onnelliselta mutta mies etsii vain jotain muuta, luulen ettei hän ole onnellinen elämäntilanteeseensa, asuinpaikkaansa ja kumppaniinsa. En missään tapauksessa halua viedä toisen naisen miestä, en voisi koskaan kuvitella tekeväni niin että ylittäisin toisen ihmisen, arvostan toisten suhteita, mutta samalla käy sääliksi miten onnettomalta kaverini kuulostaa. Hän vain haluaisi että saisi olla omassa kotimaassaan ja asua yhdessä, tämä ei ole ollut hänelle nyt mahdollista koska hänen tyttöystävänsä on aivan eri maailmasta kuin hän. Aikaisemmin olen vain ajatellut että ehkä tilanne muuttuu ja että kaverini tulee vielä onnelliseksi, niin ei ole käynyt.
Tietysti olen alustapitäen epäillyt ja ajatellut mitä jos mies vain pelaa, olen pelännyt jos antaisin toivonkipinän suhteelle jos mies sitten kyllästyisikin minuun, mutta miksi hän jaksaisi näinkin kauan (5 vuotta!) pitää yhteyttä jos hakee vain hauskanpitoa?
silti pelkään, olen joitakin kertoja ollut todella surkeissa suhteissa, joissa minua on petetty ja valehdeltu kaikilla mahdollisilla tavoilla, olen yrittänyt sietää mutta en halua että minun yli kävellään kerta toisensa jälkeen, en tiedä osaanko enää ikinä luottaa kehenkään.. Ystävämiehen kanssa meillä on aivan liikaa yhteistä, musiikkimaku, harrastukset ja tietyt paikat joissa viihdymme, olemme kumminkin kumpikin tuuliajolla täysin eri paikoissa joissa oikeasti haluaisimme olla..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.