Kokemuksianne avun hakemisesta

invisible...

Hain apua ja oon nyt käynyt terkkarilla, koulupsykologilla ja koululääkärillä. Kaikki he ottivat mut vakavissaan, eivätkä tuominneet tai kyseenalaistaneet mua. Koululääkäri teki lähetteen verikokeisiin, ekg:hen ja HUSin syömishäiriöyksikköön, mutta koko ajan pelkään ettei mua oteta tosissaan siellä, koska BMI on 18.6... Pelkään ettei ne ota mitään muuta huomioon kuin painon ja sen muutokset. No mulla se ei oo ainakaan laskenut, vaan jopa noussut 4kg ahmimisen takii.

Hain apua, koska tuntu ettei mun elämä pyöri enää minkään muun ympärillä ja oksentelu ja ahmiminenkin on vaan lisääntynyt viime kuukausina. Mua ahdistaa nähä oma peilikuva ja vihaan omaa ulkonäköäni. Ongelma ei oo niinkän siinä, etten pystyisi syömään vaan siinä, että mun syömistottumukset on ihan pielessä ja mun ajattelutapa on kaukana normaalista. Oon kuitenkin kuullu niin paljon juttuu siitä, ettei apua saa kun vasta sitten kun BMI on alle 16 ja asiat on oikeesti tosi huonosti. Onks tää oikeesti totta, koska mä oikeesti en kestäis sitä, et mulle sanottais et oon liian "läski" saadakseni apua.

En haluu saada mitään anoreksian tai bulimian diagnoosia, siihen en siis todellakaan pyri, vaan siihen että pääsisin tästä ahdistuksesta eroon ja oppisin syömään normaalisti. Ruoka ja paino on ollu mulle ongelma monta vuotta ja laihtunut oon n. 12kg, joista on nyt tullu takasin se 4kg. Onko teillä kokemuksia avun saannista normaalipainosena. Mä tarviin apua, mutta tuntuu aika typerältä jos en sitä saa liian korkeen BMIn takia... Koko ajan pyörii ajatus siitä, et kieltäisinkin lääkäriä lähettämästä sitä lähetettä, koska en haluu pettyy. Oon niin huono kestämään vastoinkäymisiä....

3

98

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 1+10

      Jos lähete on jo laitettu, niin epäilen, että bmi tuossa vaiheessa vaikuttaisi. Lähinnä varmaankin se, että asiat laitetaan alunperinkään eteenpäin voi jossain terveyskeskuksessa tökkiä, kun yritetään säätellä ja pistetään vasta sitten ihmisiä eteenpäin, kun alkaa olla jo kiire. Ja kun rehellisesti kerrot tilanteesi, niin kyllä syömishäiriöön erikoistuneet ammattilaiset varmasti ottavat sinut tosissaan!

      Itselläni bmi taisi olla samaa luokkaa kun hain apua (sairastuin toistamiseen anoreksiaan ja kyllähän sitä itsellä hälytyskellot soi jo varhain) ja nyt tässä on vaan odoteltu pian vuoden verran, jonka takia paino on sitten tippunut vähän liiankin alas taas. Se on niin hölmöä, että syömishäiriöisenä sitä apua pitää odottaa näinkin kauan. Tää kun voi viedä nopeetakin tosi huonoon kuntoon. Ei siinä oo mitään järkeä. Sitä apua pitäis saada heti, eikä vuoden päästä, millon on luultavasti jo paljon pahemmassa kunnossa ja paraneminen vaikeutuu kokoajan, mitä pidenpään pitää odotella.. Syömishäiriöiden hoito on kyllä edelleen niin retuperällä, että huhhuh!

      Mutta hienoa, että olet nyt saamassa apua ja tsemppiä paranemisen tiellä :)

    • invisible...

      Kiitos vastauksestasi, se helpotti vähän oloa :) aluks tää oli pelkkää laihduttamista ja normaalia syömistä. En tuntenut itteeni sairaaksi, vaikka olin alipainoinen ja halusin kuitenkin vain jatkaa lahduttamista. Sitten tuli mukaan oksentaminen ja sen jälkeen ahmiminen, joka on viime aikoina ollu melkeen päivittäistä. Sen jälkeen tajusin vasta, että nyt ei oo asiat hyvin ja tälle on pakko tehä jotain, koska ahdistaa jatkuva lihominen ja ahmiminen, kun oksentamisestakin haluaisin vihdoin jo eroon... Joka päivä on sellanen olo että haluais jo lopettaa tän touhun, mutta eihän siitä tuu yhtään mitään yksin.. Pelottaa vaan että sitä apua saa vasta liian myöhään, jolloin asiat on jo mennyt pahempaan, koska mulla kaikki en mennyt vaan niin paljon huonompaan suuntaan muutamassa kuukaudessa ja jos tää jatkuu vaan, niin en tiiä missä kunnossa oon esim. vuoden päästä..

      Yleensä ne kiireellisimmät ja vakavimmat tapaukset hoidetaan just ekana ja sit ns. "lievemmät" tapaukset saa odottaa välillä turhankin kauan, jollon niidenkin tila on saattanu huonontuu tosi paljon. Ei kukaan hae apua, ellei sitä oikeesti tarvii :/ Sunkin tilanteessa ois mun mielestä pitänyt ehdottomasti antaa sitä apua heti kun sitä hait, koska itekkin tiedostit sen, ettei asiat oo hyvin ja varsinkin, jos olit kokenut saman jo kertaalleen...

      Paljon tsemppiä sulle! :)

    • 1+10

      Yks syömishäiriön oirehan on se, ettei sitä pitkään aikaan pysty myöntämään itselleen, että on sairas, vaikka järjellä ne merkit on ihan selviä. Enhän mäkään oikeasti ole vaatimalla vaatinut apua, koska toisaalta sen saaminen on hirveen pelottavaa. Pelottavaa luopua siitä arjesta, josta on tullut liian normaalia. Mä myös aloin oksennella välillä. Se on jo sellanen asia, että ei oikeen voi itsellensäkään enää vakuuttaa, että asiat olis ok. Mulla on nykyään kans jo enemmän sellanen olo, että haluan tehä asialle jotain, mut samalla se pelottaa ihan hirveesti. Aikaisemmin hain sitä apua lähinnä senkin takia, että läheiset joutuu aika koville tän mun touhun takia. Vaikee niillekin vaan katsoa vierestä :/

      Muttaniin, mulla luultavasti lähtee nyt tää hoitorumba käyntiin ja jessus että pelottaa ja inhottaa, vaikka samalla oon kyllä valmis lähtemään siihen mukaan. Pakko se on jossain vaiheessa kuitenkin..

      Tuli vaan mieleen, kun jos sullakin nyt on toi paranemisprosessi lähdössä käyntiin, että jos haluaisit täältä suunnalta vertaistukea, niin voitas vaihtaa vaikka meiliosotteita? :) Ihan vaan, jos susta tuntuu, että se vois olla hyvä idea.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1947
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      891
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      855
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      732
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      717
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      696
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      673
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      649
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      648
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      201
      640
    Aihe