Miksi

Nyt en ihan ymmärtänyt kysymystä. Perustelisitko tarkemmin väitteesi, niin olisi helpompaa vastata.

Kas kun lieväkin autismi kuten As merkitsee synnynnäistä kehityshäiriötä aivoissa. Tarvittais ihanteellisia kasvatus- ja koulutusolosuhteita, että he menestyisivät.
Näin myös ihmissuhteiden osalta.

Itse en antanut koskaan anteeksi pikkuveljen syntymistä 'täydellisenä' muksuna. Vasta 60v. sain tietää, etten ollut toivottu lapsi.
Vielä nykyäänkin maalaan itteni nurkkaan ihmissuhteissani jatkuvasti. Henkisesti olen n. 11v tasolla. Ei ole harmi lähtä tällasesta maailmasta pilven päälle!

Eihän merkitse. Kehityksellinen poikkeama välittäjäainetasolla/aivojen rakenteessa verrattuna "neurotyypilliseen" - miten se sitten määritelläänkin - ei ole häiriö eikä sairaus.
Tuosta kasvatus- ja kouluolosuhteista olen samaa mieltä.

Tsemppiä sinulle, jokainen ihminen on arvokas omana itsenään.

Kyllä he pystyvät kasvamaan aikuisiksi, jos vain oppisivat käyttäytymään. -_-'

Miksi pitäisi kasvaa tylsäksi, ikäväksi, tosikkomaiseksi aikuiseksi jos toisena vaihtoehtona on pysytellä lapsenmielisenä, leikkisänä, huumorintajuisena, mukavana omana itsenään? Tuo etteivät assit osaa käyttäytyä on bullshittiä ja turhaa yleistystä, kyllä he osaavat jos vain tahtovat.

On tyhmää olettaa ettei assi osaa käyttäytyä. Keneltä tahansa menee hermot jos provosoidaan tarpeeksi tai ei noudateta yhteisesti sovittuja pelisääntöjä/Suomen lakia. Provosoida voi monella tavalla, yksi salakavalimmista on jättää uhri täysin huomiotta ristiriitatilanteissa tai yllyttää tätä toimimaan hiljaisen kiusaamisen keinoin vastoin tahtoaan itselleen epätyypillisellä tavalla.

Aikuiseksi tuleminen - eli vastuun ottamista itsestään ja toisistaan - on hieman kinkkisempää aspergereilla:

"Normaalin" ihmisen näkökulmasta vastuun ottaminen tarkoittaa jokapäiväisiä rutiineja, kuten työssäkäyntiä, kaupassakäyntiä, ruoanlaittoa, pyykinpesua ja sosiaalista elämää. Aspergerilaisen näkökulmasta tämä on tarkasti priorisoitua ja ohjelmoitua elämää, missä omat rutiinit ja mielenkiinnonkohteet jätetään viimeiseksi. Tuo saattaa kuulostaa itsekkäälle, mutta aspergerilainen ei yleensä mahda mitään hänen "perhostutkija"-luonteelleen, missä sosiaalisuus ja ympäristön asettamat tavoitteet eivät ole niin olennaisia seikkoja.

"Aikuistumiseen" ei todellakaan auta se, että yhteiskunta vaatii nykyään liikaa verkostoitumista ja tehokkuutta. Pirstaleisuutta ja helisevää small-talkkia on kaikkialla ja harvoin on missään enää vakaata ja rauhallista työilmapiiriä. "Yksinäisiä puurtajia" ei arvosteta, vaikka he tekisivät työnsä moitteettomasti tai jopa paremmin kuin muut.

Kun ei halua juuria 'assimaisia' piirteitään tykkänään mäkeen - kylähullun statuksenhan siinä itselleen tulee saaneeksi pienellä paikkakunnalla.
Kun kerroin as-ominaisuudestani paikkakunnan lehdessä, sain hienoilta ja älykkäiltä ihmisiltä paljon myönteistä palautetta; 'on oikein olla se mitä on'.

Suomalaiset ovat hienovaistoista väkeä pohjimmiltaan. Tosin tässäkin jotkut tapauskovaiset elävät omilla raamatun sääntelemillä vuosisadoillaan.
Eräs kuntamme arvostettu (kok) kaupungin valtuuston jäsen evästi eläkkeelle jäätyään uusia kuntapäättäjiä: "Älkää nyt silti kehittäkö persoonallisuuttanne kylähullun tasolle"

Tämä myöskin paikallisessa lehdessä, mutta toki omalla nimellään ja arvovallallaan, toisin kuin mustimmat 'uskisfundamentalistit' netissä, aina nimettöminä.