Peruskoulun opettajat ja lahjonta

Miten ihmeessä vie lahjan pakosta? Kyllä on älytön väittämä! Kuka pakottaa, äiti vai?
Isoja tuloja? Eiväkö muut kuin suurituloiset koskaan anna mitään lahjoja? Kyllä on älytön väittämä! Eräs oma oppilaani keräsi pulloja ja tyhjiä tölkkejä voidakseen ostaa enkunopelleen kukan. Sujui vallan loistavasti. Ja hänen perheensä ei kylläkään elä missään niukkuudessa. Minulle tuotiin kotipihalta kerätty erinomaisen kaunis kukkakimppu.

Ei lahjan antaminen mitään eriarvoisuutta tai epäoikeudenmukaisuutta luo. Äläkä nyt ihan päättömiä puhu, arvostelukriteerit ovat kyllä ihan toiset kuin mahdollinen kevätkukan antaminen opelle. Sitä paitsi arvosanat on kyllä annettu ennen kevätjuhlaa, jolloin oppilaat ja vanhemmat yleensä opelle lahjoja antavat.

Emme todellakaan kuvittele, että lapsilta tai vanhemmilta saatavat lahjat olisivat meille jokin automaattinen palkanlisä. Naurettavaa ajatellakaan niin. Onko oma taloutesi todellakin niin tiukilla, että jos saat parin euron hintaisen kesäkukan tai leikkoruusun, näet sen rahallisena saavutuksena?

Olen kyllä vähän huolissani mielenterveydestäsi ja sitä myötä myös siitä, millaisissa oloissa yksi koululainen kasvaa. Opetatko lapsellesi ihan oikeasti tällaista ajatusmaailmaa?

Valitettavan tosi asia on, että opettajalle lahjan vieminen vaikuttaa seuraavan lukuvuoden arvosteluun. Olen tämän useana vuonna havainnut.

Ilmeisesti Erkkaopetar ei osaa lukea tai ei halunnut lukea koko tekstiä sillä ensinmäisessä tekstissä oli "Opettaja, joka saa lahjan jonkun lapsen vanhemmilta varmasti muistaa lasta taas kun on sen aika" eli seuraavana lukuvuonna.

Tällainen kielteinen reaktio on oletettavaa tässä tapauksessa, koska lahjojen saajia ärsyttää moiset väitteet. Tämä sillä kun tottuu tietynlaiseen tapaan niin ei siitä pääse pois vaikka näkee, että se on väärä. Lahjojen saamiseen tottuu ja siihen tietynlaiseen "valtaan" myös tottuu.

Olen opettanut aikaisemmin ja sanoisin, että huh huh, millä asenteella opettajat touhuavat.

Ex-ope ei ole opettaja, on saattanut olla sijaisena muutaman tunnin.

Oppilaan ei tarvitse antaa opettajalle mitään päättäjäispäivänä. Se ei vaikuta arvosteluun. Saavat oppilaat toki opettajaa muistaa pienellä lahjalla jouluna ja/tai keväällä. Niitäkin oppilaita ja vanhempia on, joiden mielestä opettajat ovat hoitaneet hommansa kunnialla. Eivät kaikki vanhemmat ola katkeroituneita siitä, ettei heidän väärinymmärrettyjä lapsineroja ole ymmärretty oikein vaan istumisia ja huomautuksia on tullut,kun niihin on ollut aihetta. Osa vanhemmista ymmärtää sen, ettei kuutosen tasoiselle oppilaalle voi antaa numeroksi yhdeksää, vaikka kuinka oppilas/vanhemmat haluaisivat.

Lahjoja ei ole pakko antaa. Pienet suklaarasiat tai kukat eivät ole lahjuksia tai palkanlisää, joita opettajat vaativat ja laittavat muistikirjaan ylös, kuka tuo ja kuka ei.

Valitettavasti ne lapset, jotka olisivat kympin oppilaita saavat vain ysin. Miksi näin? Siksi, että naamavärkki ei miellytä ja ei ole niitä lahjoja tuotu.

Tässä ei ole kyse siitä, että oppilas olisi huono tai vanhempien mielestä opettaja ei olisi hoitanut hommaansa hyvin. Lahjojen antamisen seuraukset näkyvät valitettavasti seuraavana lukuvuonna.

Huonot oppilaat ovat asia erikseen ja niitä valitettavasti on, mutta huonojen oppilaiden osalla ei lahjat vaikuta mitenkään. Kyse on siis hyvistä oppilaista joiden kaikki vanhemmat eivät pysty tuomaan lahjaa kun taas toiset tuovat. Tämä mielistely näkyy se on varmaa.

Miksei opettaja vain voi olla kuten muutkin ilman lahjoja sillä ei muilla aloilla lahjoja saada. Tähän on syynä se, että muilla aloilla ei kukaan ole arvostelemassa sitä omaa pientä opiskelijaa eli parantamassa lapsensa asemaa.

Opettajan ei tarvitse käyttää muistikirjaa kirjatakseen keneltä on saanut lahjan ja keneltä ei. Ihminen kun on mielenkiintoinen kokonaisuus ja jos ei tietoisesti niin sitten alitajuisesti tällaiset asiat painuvat mieleen mikä näkyy ja tuntuu myöhemmin.

Jonkinlainen laki tähän pitäisi saada jotta lahjonta loppuisi.

Paras lahja jonka tänä vuonna sain, oli erään äidin kiitokset ja kostuneet silmänurkat, kun hän sureksi sitä etten opeta hänen lastaan enää ensi vuonna. Homma on toiminut, lapsi edennyt ja yhteistyö vanhempien kanssa sujunut. Muistin kiitellä myös tätä äitiä yhteistyöstä :)

Kyllä sanallinen kiitos on kaikkein paras kiitos, mutta sitä on vain aika vaikea antaa ja samoin vastaanottaa. On ihan yleisesti tunnustettua, että kultturissamme myös kiitosten vastaanottaminen on hankalaa, ei ainoastaan kiitosten jakaminen. Kyllä silti mieltä lämmittää myös se, jos vaikkapa ylioppilas (jonka arvosanat on jo annettu) osoittaa kiitollisuuttaan opettajalle esim. tuomalla ruusun tai kortin tai vaikkapa kuohuviinipullon. Itse ainakin olen saanut hyvän mielen.

Älkää kerätkö lahjakortteihin rahaa lastan vanhemmilta.
Jokainen muistaa henkilökohtaisesti, pienesti.

Miksi kohdistat järjettömät epäluulosi nimenomaan peruskoulun opettajiin?

Lukioiden ja muiden toisen asteen koulujen opettajat ovat tällaisen kuvittelemasi alhaisen puuhastelun ja pimeiden palkkioiden ulko- ja yläpuolella? Niinkö?

Aloituksen täytyy olla provo. Itse en perke-e antaisi oppilaalle hänen ansaitsemaansa numeroa parempaa, vaikka hänen äitinsä ostaisi sen kahvikupin (joita on kaapissa jo noin 30) sijasta Ferrarin. Itse asiassa saattaisin siinä tapauksessa antaa piruuttani huonomman.