Oisikohan täällä muita, joille Voxran 150mg aloitus on tuonut kauhean ahdistuksen päälle? Olen ottanut pian kaksi viikkoa tuota annosta, sitä ennen Efexoria muutaman vuotta, mutta kun masennus vaan jatkui ja jatkui niin ajattelin että voisin kokeilla jotain toista lääkettä. Masennusta on takana 15 vuotta (vaikka en ole vielä edes 30...) ja onhan sitä kaikenlaista nähty, mutta tämän lääkkeen kanssa paukahti päälle ihan karsea ahdistus. Pelkään ihan kaikkea ja manaan ties mitä pahoja tapahtumia. Oksettaakin koko ajan ja painoa on tippunut 4 kiloa kun ei huvita syödä.
Pahimmat on kuitenkin nämä epätoivoiset kauhufiilikset. Onko muilla ollut tälläistä? Menikö ohi? Miten selvisit? Olisi kiva kuulla muiden fiiliksiä
Pahimmat on kuitenkin nämä epätoivoiset kauhufiilikset. Onko muilla ollut tälläistä? Menikö ohi? Miten selvisit? Olisi kiva kuulla muiden fiiliksiä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jep, itselleni kävi juuri samalla tavalla, se kesti muutaman viikon. Benzoja olisi hyvä olla tuohon ahdistukseen tueksi. Itselleni tuli allerginen reaktio Voxrasta ja se vaihdettiin Venlafaxiiniin. Tässä vaiheessa osasin pyytää opamoxia alkuahdistusta varten. Lisäksi mulle laitettiin iltaan 10 mg Levozinia niin se tasoitti sopivasti.
Luota siihen että tuo ahdistus kyllä helpotaa ja syö voxran ottamisen kanssa kunnon tukeva ruoka niin kuvotus vähenee. Maitohappobakteerikapselit voivat myös auttaa vatsaoireisiin..
Voxra ajoi minut itsemurhan partaalle. En ole koskaan ollut niin pohjalla kuin silloin, kun olin vain kaksi viikkoa syönyt tätä tappolääkettä. Lääkäri määräsi sitä minulle hyvin löyhin perustein, ja kerrottuani oireistani käski lopettamaan käytön. Kyseinen lääkäri tapasi minut toista kertaa, täysin uusi ihminen siis, silloin kun määräsi voxraa minulle. Aivan karseaa myrkkyä. Pakkausselosteessakin lukee tuhat ja yksi mahdollista haittavaikutusta. Yksi näistä on "selittämätön äkkikuolema". Kysyn vain... mitä helvettiä tämä on.
T: voxran uhri
Minä söin Voxraa 3 kuukautta ennenkuin iski nämä kuvaamasi oireet.
Päivittäin toivon kuolemaani, maailma ei hyväksyä minua. Ajatukseni ovat täysin nyrjähtäneitä..
Mieleen tulevat kaikki ikävät tapahtumat vuosien takaa jotka muuttuvat pääsäni hyvin selkeiksi kuviksi. Vaikka nuo asiat olisivat tapahtuneet 20 vuotta sitten ne tuntuvat ahdistavina selkeinä tapahtumina aivan kuin ne olisivat sattuneet tunti sitten.
Oloni on aivan kauhea. Tämä ei voi jatkua enää tai teen itselleni kohta jotain.
Olen ollut kaikenlaisten lääkkeiden koekaniini ja nyt se loppuu. Huomiseta alkaen en enää suuni laita lääkkeitä.
Oletteko te joilla on tullut Voxrasta psykoottisia tai itsetuhoisia ajatuksia olleet ennen lääkkeen syöntiä psykoottisia tai itsetuhosia? Entä oletteko syöneet aiemmin jotain muuta mielialalääkettä?
Minulla oli taustalla psykoottinen masennus, johon sain trendikkään lääkkeen nimeltä Seroquel Prolong joka ampaisi minut kiertämään ulkoavaruutta. Jessus että olin sekaisin ne kuukaudet kun tota lääkettä söin.
Meni tunteet, meni muisti ja järki. Olin aivan imbesilli ja kuolasin vuoteella.
Lopetin Seron syömisen, mutta olin todella vakavasti masentunut. Sain pian Voxra lääkkeen joka tosiaan alkuun auttoi poistumaan vakavan masennuksen syövereistä. Sain voimani takaisin ja päässäni olevan sekasotku katosi, ajatukset selkiintyi ja olo tuntui hienolle.
Mutta.. nyt kolme kuukautta lääkkettä syöneenä voisin sanoa sen kääntyneen minua vastaan. Kuten mainitsin ovat kaikki vanhat ikävät asiat nousseet muistiin hyvin selkeinä kuvina ja muistoina. Liiankin elävinä. Tunnen eläväni kaikki kauheudet läpi uudelleen ja uudelleen. En pääse irti ikävistä asioista, kierrän kehää näiden ajatusteni kanssa.
Oikeastaan eivät ole enää tunteita vaan oikea sana olisi psykoottinen maailma jossa ei koe kuin kauhua kauhun perään.
Tänäkin aamuna oli oloni ennen lääkkeenottoa aivan rauhallinen ja tunsin olevani oma itseni, mutta jo parin kolmen tunnin päästä lääkkeen ottamisen jälkeen olin jossain niin ahdistavassa maailmassa jonne ei todellisuus yllä.
Iltaa kohti olo taas rauhoittuu.
Huomenna en Voxraa ota, vaikka on työpäivä edessä.
Minulle on kokeiltu aivan koko lääkkeiden kirjo. Nyt kokeilen rohkeasti miltä elämä tuntuu ilman kemikaaleja.
Päätäni ei sotketa enää.
Itselläni vastaavia kokemuksia. Useita lääkkeitä "läpikäyneenä" syön tällä hetkellä sertralinia ja voxraa masennukseen ja ahmimishäiriöön. Yksikään lääke ei ole vaivoihini apua tuonut, mutta huomattavasti olotilaa pahentanut. Voxran aloitin 2,5 kk sitten.. Aluksi kaikki meni yllättävän hyvin. Elämä tuntui jopa ihan elämisen arvoiselta parisen viikkoa, kunnes alkoi hirveät raivo- ja itkukohtaukset. Kaikki ahdistaa ja se raivo, joka tulee jonkin ajan kuluttua lääkkeen ottamisesta. Onkohan kellään muulla vastaavaa kokemusta? Ja tuleeko voxran lopettamisesta vieroitusoireita? Aion jättää tuon lääkkeen pikkuhiljaa pois, sillä jatkaminen sen kanssa tuntuu mahdottomalta...