Miehen työ on kaikki

Jotkut ihmiset vain ovat niin epäsosiaalisia, etteivät osaa puhua kuin itselle tärkeistä asioista, eivätkä osaa keskustellessa kuunnella, mitä toisilla olisi sanottavanaan.

Onkohan tässä mitään toivoa saada toinen tajuamaan? Yritetty on, mutta näyttää aika heikolta.
Mikähän siinä on, että aina menee kaikki muu edelle? Hyväksyisin sen, ettei noteraa minun juttujani, mutta miksei lasten hyvinvointi yms. kiinnosta?

Kun pyydän laittamaan itselleen muistiin vaikka kevätjuhlan, tai jotain sellaista menoa, mikä on todella tärkeää (tarkoitan siis ihan jotain yhteiskunnallisia velvotteita), hän ei ole ollenkaan muistanut. Jos sanon, että laita muistutus kännykkään, hän ei laita, koska hän laittaa sen kuulemma myöhemmin. Eli siis ei koskaan.

Välillä mietin, josko lopetan muistuttamisen. En kuitenkaan haluaisi lasten vuoksi jättää muistuttamatta, mutta mua oikeasti alkaa niin väsyttämään tällainen. Sitten kun muistutan ja hän on taas unohtanut, meille tulee riita. Arvatkaapa huviksenne kenen vika sekin on?

Mikä neuvoksi? Kyllä kai jollain on samojakin ongelmia ja ehkä jopa keksinyt hyviä ideoita. Olisin kyllä iloinen jos joku osasi neuvoa.

Jospa lakkaisit nöyristelemästä ja ärähtäisit asiasta miehelle ihan kunnolla. Ei pidä antaa toisen päällepäsmäröidä jutuillaan.

Meillä oli samankaltainen tilanne kuin aloittajalla. Lopulta lopetin nöyrystelemisen ja aloin ärähdellä sillä seurauksella että ero tuli. Mies ei kestänyt palautetta omasta käytöksestään. No tilanne on vielä ihan sama erosta huolimatta, ei hän pysty katsomaan peiliin vaan on edelleen yhtä itsekeskeinen. Meillä menee ihan mukavasta aina kun ymmärrän pitää suuni kiinni, jos jotain sanon on se aina arvostelemista.

Minä jätin raha/työkeskeisen mieheni. Ja olen nyt köyhä, mutta vapaa ja onnellinen yh-äiti :) En arvannutkaan, että näinkin leppoisaa ja ihanaa voi olla muksun kanssa kahden. Jos et ole onnellinen, niin tee jotakin sen eteen. Korjaa parisuhde tai eroa. Älä tuhlaa ainoaa elämääsi onnettomana olemiseen.