Miten ihmeessä jaksan tätä kauaa? Jos olemme kylässä tai meillä on vieraita, jos oma tuttavani, vanhempani, hänen vanhempansa, minun työkaverini tai KUKA TAHANSA on läsnä, mieheni puhuu ainoastaan omasta työstään. Alkuun ehkä jotain yleispälinää, mutta ei mene kauaa kun hän muutaman kerran saattaa rykäistä ja siiitä jo tiedän että nyt se taas alkaa. Sen jälkeen kuuntelen jokaisen kohdalla samat jutut ja lopulta vierailut ym. onkin jo päättymässä :(
Itse en koskaan pääse jutustelemaan oikeastaan mitään, koska mieheni pitää huolen puheenaiheesta. Jopa siis oman tuttavuuteni kanssa. Hän puuttuu keskusteluumme ja alkaa jossain vaiheessa kääntämään aiheen hänen työhönsä ja asiakkaisiinsa. Hän on yrittäjä jonka minä alun alkaen autoin siihen, koska työt vähenivät niin oleellisesti.
Kun kerron lasten saavutuksista suurinpiirtein "otsikon" verran, hän sanoo "aijaa" ja jatkaa Youtuben tuijottamista. Videoita jotka liittyvät hänen harrastukseensa. Ei kysettäkään, että kysyisi missä, koska miten jne. saatikka että haluaisi nähdä mahdollisen kuvan. Vähän ajan kuluttua hän käskee minun tulla katsomaan kuinka hienosti siinä Youtuben videossa mennään. Minä sanon tekeväni nyt muuta, johon hän että "aha", sellaisella v****ttuuntuneella äänellä.
Mies on 36v ja olemme olleet yhdessä 12 vuotta. Täm ihana piirre on nyt esiintynyt meillä n. 5-7 vuoden ajan...
Itse en koskaan pääse jutustelemaan oikeastaan mitään, koska mieheni pitää huolen puheenaiheesta. Jopa siis oman tuttavuuteni kanssa. Hän puuttuu keskusteluumme ja alkaa jossain vaiheessa kääntämään aiheen hänen työhönsä ja asiakkaisiinsa. Hän on yrittäjä jonka minä alun alkaen autoin siihen, koska työt vähenivät niin oleellisesti.
Kun kerron lasten saavutuksista suurinpiirtein "otsikon" verran, hän sanoo "aijaa" ja jatkaa Youtuben tuijottamista. Videoita jotka liittyvät hänen harrastukseensa. Ei kysettäkään, että kysyisi missä, koska miten jne. saatikka että haluaisi nähdä mahdollisen kuvan. Vähän ajan kuluttua hän käskee minun tulla katsomaan kuinka hienosti siinä Youtuben videossa mennään. Minä sanon tekeväni nyt muuta, johon hän että "aha", sellaisella v****ttuuntuneella äänellä.
Mies on 36v ja olemme olleet yhdessä 12 vuotta. Täm ihana piirre on nyt esiintynyt meillä n. 5-7 vuoden ajan...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jotkut ihmiset vain ovat niin epäsosiaalisia, etteivät osaa puhua kuin itselle tärkeistä asioista, eivätkä osaa keskustellessa kuunnella, mitä toisilla olisi sanottavanaan.
Onkohan tässä mitään toivoa saada toinen tajuamaan? Yritetty on, mutta näyttää aika heikolta.
Mikähän siinä on, että aina menee kaikki muu edelle? Hyväksyisin sen, ettei noteraa minun juttujani, mutta miksei lasten hyvinvointi yms. kiinnosta?
Kun pyydän laittamaan itselleen muistiin vaikka kevätjuhlan, tai jotain sellaista menoa, mikä on todella tärkeää (tarkoitan siis ihan jotain yhteiskunnallisia velvotteita), hän ei ole ollenkaan muistanut. Jos sanon, että laita muistutus kännykkään, hän ei laita, koska hän laittaa sen kuulemma myöhemmin. Eli siis ei koskaan.
Välillä mietin, josko lopetan muistuttamisen. En kuitenkaan haluaisi lasten vuoksi jättää muistuttamatta, mutta mua oikeasti alkaa niin väsyttämään tällainen. Sitten kun muistutan ja hän on taas unohtanut, meille tulee riita. Arvatkaapa huviksenne kenen vika sekin on?
Mikä neuvoksi? Kyllä kai jollain on samojakin ongelmia ja ehkä jopa keksinyt hyviä ideoita. Olisin kyllä iloinen jos joku osasi neuvoa.
Meillä on tuossa keittiön seinällä sellainen koko perheen kalenteri, johon laitetaan ylös ajoissa etukäteen omat menomme ja lasten tärkeät jutut. Jos mies ei siitä huomaa katsoa, niin se on voi voi.
Siihen laitan myös esim työpaikan iltariennot yms. ja se joka ekana kalenteriin menonsa laittaa, saa myös mennä, vaikka toisella olisi päällekkäisiä menoja. Toinen jää sitten kersojen kanssa kotiin, jollei homma lapsenpiikaa.
Laitamme aina ajoissa (suorastaan kilvan) ylös kalenteriin nämä kokouksemme, kuntosalimme yms ja tietysti lasten jutut, jotka menevät aina ohi omien menojemme. Toimii todella hyvin. Mies ei ole koskaan luistanut mistään perhettä koskevista tärkeistä "tapahtumista"
Jospa lakkaisit nöyristelemästä ja ärähtäisit asiasta miehelle ihan kunnolla. Ei pidä antaa toisen päällepäsmäröidä jutuillaan.
Meillä oli samankaltainen tilanne kuin aloittajalla. Lopulta lopetin nöyrystelemisen ja aloin ärähdellä sillä seurauksella että ero tuli. Mies ei kestänyt palautetta omasta käytöksestään. No tilanne on vielä ihan sama erosta huolimatta, ei hän pysty katsomaan peiliin vaan on edelleen yhtä itsekeskeinen. Meillä menee ihan mukavasta aina kun ymmärrän pitää suuni kiinni, jos jotain sanon on se aina arvostelemista.
Minä jätin raha/työkeskeisen mieheni. Ja olen nyt köyhä, mutta vapaa ja onnellinen yh-äiti :) En arvannutkaan, että näinkin leppoisaa ja ihanaa voi olla muksun kanssa kahden. Jos et ole onnellinen, niin tee jotakin sen eteen. Korjaa parisuhde tai eroa. Älä tuhlaa ainoaa elämääsi onnettomana olemiseen.
Laitan itseni taka-alalle, mikä ei ole fiksua. En kuitenkaan osaa ajatella, että lapset saisivat kaiken sen eroperheessä kuin mitä nyt.
Tältä kulmakunnalta ei minun varoillani asuntoa hankita ja jos muuttaisi kauemmas, kaverit jäisivät ja tarhat yms. vaihtuisivat :(
En ole nöyristellyt koskaan vaan sanonut kaiken mikä mättää ja kovaa! Ei auta.
Kuitenkin haluaisin jatkaa. koska on kuitenkin saavutettu paljon, vaikkakin olen suurinpiirtein itse aina kaikki käytännön asiat hoitanut. Uskoa on, muttei toivoa?