Mikä saa minut juomaan ja miten ongelma hallintaan?

Voi ressukkaa..
Juo, jos siltä tuntuu tai älä juo, se on ihan siusta ittestä kiinni. Toisilla se on rahasta kiinni, voiko juoda vai ei. Hyvää kesää..

Uskallatko hakea apua? Luulisin että sulla on ongelma, jos miellät sen itse ongelmaksi.

Olen seurannut vierestä parin alkoholisti ystävän kamppailua. Kyseessä on totaaliset alkoholistit. Joskus aikanaan kultaiset ihmiset jotka jostenkin vain joutui siihen suohon. Joskus heikkoina hetkinä ne yrittää hakeutua hoitoon, mutta riippuvuus vie voiton.

Kamppailen itse parhaillaan tupakkanhimoa vastaan. Enkä ole mikään teinityttö, joka olisi tupakoinut muutaman savun viikossa. Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nollatoleranssi.

Monissa Euroopan maissa sun alkoholinkäyttöä ei pidettäisi ongelmana. Siellä se olisi normaalia juomakäyttäytymistä. He eivät koe olevansa "riippuvaisia" alkoholista, mutta näkisitpä sen tärinän jos joutuvat viettämään yhden päivän ilman ainuttakaan olutta tai viinilasia! Olen huvittuneena seurannut sitä vierestä. Minä olen epänormaali vieras siellä, kun tilaan pubissa ulkomaalaisten ystävieni seurassa - kahvia! Tosin, jos juomakäyttätymistä ei mielletä ongelmaksi niissä maissa, niin eivät he puhu myöskään nelikymppisten miesten potenssi ongelmsita... Mistä ihmeestä ne sitten johtuneekaan...?

Eihän muuten tupakointikaan ole tupakoitsijalle ongelma, ennen kuin siihen turtuu itse ja sanoo että se on minulle ongelma. Siinä vaiheessa kun yrittää lopettaa, tajuaakin olevansa riippuvainen. Eikä sen jälkeen olekaan enää kivaa...

Kukaties se auttais löytämään oman ratkaisun, jos keskustelisit jonkun tukihenkilön kanssa? Toivottavasti löydät ratkaisun. Voimia sille tielle.

Olen itse yrittänyt ajatella kaikkea mahdollista "järkevää", että eihän ihminen synny tupakka suussa, eläähän ne muutkin tupakatta, ei sitä tarvitse pysyäkseen hengissä... Alkoholin kanssa on sama juttu. Ei me kuolla vaikkei sitä saataiskaan. Ei se ole mikään elinehto. On muitakin keinoja piristyä tai rentoutua.

ellet hae apua itsellesi niin ongelma pahenee aivan varmasti....kyllä sitä sitten kehtaa/haluaa hakea apua kun kulissit rupeaa kaatumaan..yhteiskunnallisessa asemassasi ei ole mitään vikaa mutta kuningas alkoholi ei sitä katso...se ottaa kenet tahtoo ja sitä ei omin voimin voita...minulla oli/on kans oma koti , vaimo yms. mutta ei sillä ole mitään merkitystä...Alkoholismi on krooninen sairaus joka hoitamattomana johtaa ennen aikaiseen kuolemaan...'Alkoholismi ei ole seuraus juomisesta vaan juominen on seuraus alkoholismista' AA-sta saat parhaimman hoidon..kukaan ei kysy kuka olet , mitä teet,miksi juot ja jne.olemme kaikki siellä saman arvoisia ihmisiä. T:AA-lainen 7v. raittiutta.

Taisit juuri kuvata aika tyypillisen suomalaisen akateemisen miehen tilanteen. Itse olen samanikainen ja kulutukseni aika lailla samankaltainen, tosin viikkokulutus ei jaa 20 annokseen. En tosin pida sita ongelmana, tilanne on ollut sama vuosikausia. Joskus tulee toki ylilyonteja, jonka jalkeen mietityttaa, mutta niista selviaa. En myoskaan ole koskaan ollut kankkusen takia toista poissa, kankkusessa toissa toki. Tiedan toki terveysriskit, mutta en niista valita, mikapa olisi terveellista.

Kirjoituksestasi ei selvia, mika on oikeastaan ongelmasi? Pelkaatko lipsahtavasi tayspaivaiseksi juopoksi vai onko terveysriskit mielessa?

Tiedän että kun on edustustilaisuuksia, niin sitä tulee juotua paljon enemmän kun normaalisti. Ja sit jos on juomatta, kaikki kysyvät että miksi et juo. Mutta tiedän hyviä vinkkejä juomisen lopettamiseen ilman mitään kyselyjä.
1. snapsi lasin voi täyttää vedellä huomaamatta ja kaataa viino vaikka tyhjään lasiin tai jopa lattialle
2. tilaa baaritiskiltä vaikka vichy jossa on sitruuna ni se näyttää drinkiltä
3. voi teeskennellä että juo lasista vaikka ei ota ollenkaan...kukaan ei huomaa...
Että tässä olis tällaisia vinkkejä...Itse teen samalla tavalla, vain siksi että en kestä niin paljon viinaa...Ja sinun täytyisi vain vähentää juomista pikku hiljaa...Absolutistiksi ei tarvitse alkaa....

hyviä kysymyksiä sinulla. "Mikä saa minut juomaan"..sen asian kun saisi selvitettyä itselleen niin hyvä olisi. Itse juon lähestulkoon joka päivä ja humalahakuisesti. En edes pysty ottamaan esim. paria lasia viiniä vaan kyllä se pullo pitää vähintään olla. Olen vähän päälle kolmikymppinen nainen, hyvässä työpaikassa, onnellisesti avioliitossa ja kolmen lapsen äiti. En minäkään ole koskaan ollut pois työstä krapulan takia, mutta pelkäämpä, että sekin päivä tulee vielä olemaan edessä jos tätä rataa jatkan. En koe tämän olevan ongelma, mutta tiedosta myös sen, että siitä voi tulla ongelma. Olen niin monen läheiseni nähnyt menevän pohjalle etten sitä itselleni tule sallimaan!!! Minäkin olen joskus juonut mieheltäni salaa. Kyllä hänkin ottaa muutaman oluen tai vähän viiniä kanssani, mutta huomattavasti vähemmän kuin minä ja siksi pitää juoda "salaa", että näyttäisi että juomme saman verran!! Totaalisen idioottimaista käytöstä, josta ei hyvä seuraa. Tiedostan kaikki alkoholin vaarat, mutta silti pitää juoda. Ei muuta kuin voimia sinulle ja yritystä päästä tästä "kuninkaasta" eroon!!

Ole väkisin ottamatta muutama viikko ja mieti sitten asiaa uudestaan.

Olet vasta 30 ja koet alkoholin ongelmaksi. Neuvoni on, että heität käytön kokonaan. Itse olen tajunnut vasta lopettamisen jälkeen, että jo 40-vuotiaana olen käyttänyt liikaa alkoholipitoisia juomia ja ongelmaksi sen koin jo 45-vuotiaana. Ihan alas ei tarvinnut mennä, heitin pois kokonaan. Sukulaisia "kaatui" ihan läheltä viinan avustamana. Fiksustihan nekin väitti ottavansa, mutta...toisin se oli. Itse sen tietää parhaiten ja päätös löytyy itsestä. Jos lapsiakin joskus haluaa, elämä on varmemmalla´, turvallisella pohjalla ilman a:ta, jos sen jo tässä vaiheessa ymmärtää ongelmaksi. Juomisen kanssa ei kannate leikkiä. Elämä on paljon mukavampaa, aurinko paistaa, päätä ei särje, henki ei haise, ajaa voit milloin vain, ei tarvi suunnitella juomista ja muun elämän sovittamista siihen. Riitaa ottamisesta ei tule. Mutta: jos ystäväpiiri käyttää laajasti alkoholia, heistä voi osittain joutua luopumaan. Näin kävi minulle. Ei ne minun seurasta kuulema enää välitä: "suhtautuu niin kriittisesti alk..."sanovat, mutta minun on pakko. Jossain vaiheessa yritin olla paukun vartija ja mukamas vähentää käyttöä, mutta alkoholi siitä sääteli minulla, eli lisää niin kauan kuin piti laittaa nukkumaan ja jaksoi vielä työhön mennä. Kun lopetin käytön, alussa yritin kulkea ystävieni kanssa ja kuskata heitä baareihin, mutta parin vuoden sisällä kyllästyin odottelemaan ja katsomaan örvellystä. Nyt ne ei sukulaisetkaan arvosta minua samalla tavalla hauskan pitäjänä, mutta mitäpä tuosta. Hyvin pärjään ilman heitäkin.

samaan tahtiin. Ehkä vähän kiihdytellen.

Kyllä se pohja sieltä tulee vastaan, tai kuolema korjaa.

Jos meinaat lopettaa niin sekin on hyvin helppoa: Elä ota ekaa huikkaa; ei tule enää ikuna kankkunen.
sano

Minä olen 25 vuotta sanonut kavereille ainoastaan etten tänään välitä ottaa, katsotaan huomenna.
Huomenna ne ei enää edes muista; jos muistavat mitään.

Tosin ei ole enää vuosiin ollut kavereita jotka kysyis: Otetaaks pienet?
Minä vastasin aina: Eiku otetaan kunnolla, perseet olalle ja 2 viikkoo kontallaan. Lakkasivat kyselemästä.

Asiahan on sillä lailla että, jos se lipsuu niinkuin sinulla niin käytön vähentäminen on itsensä kidutusta,joten suosittelen kerrasta poikki linjaa.

Sanoisin että, elämästä nauttii 100% enemmän sen jälkeen.

Olen ollut mielestäni melko samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Käytin alkoholia runsaasti, mutta pystyin myös kohtuukäyttöön enkä aina örveltänyt. Itseasiassa örvelsin aika harvoin: pidin ihmisten edessä julkisivua pystyssä. Olin huolissani käytöstäni, join salaa mieheltäni, mutta en koskaan ollut pois töistä tai jättänyt mitään asioita hoitamatta juomisen/krapulan takia. Julkisivuni oli mainio. Ajattelin, etten halua hakea apua enkä tuntenut olevani niin juoppo, että olisin kehdannut avunhakutilanteessa esiintyä "oikeana" alkoholistina. Join noin viitenä päivänä viikossa ja ainakin neljä niistä suhteellisen kohtuullisesti eli 2-6 annosta. Viikossa join 16-30 annosta keskimääräisen ollessa hieman reilut 20 annosta.

Kävin sitten kuitenkin A-klinikalla keskustelemassa ja vakuutuin siitä, ettei ongelmani ole niin paha, että minun olisi täysin luovuttava alkoholista. Mutta varovaisuutta pitää noudattaa. Jos huomaan vielä alkoholin käytön lipsuvan käsistäni, on harkittava täydellistä juomattomuutta. Mutta niin kauan kuin homma on jotenkuten hanskassa, en pidä absolutismia vielä ajankohtaisena. (Tupakoinnin lopetin ja siinä minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla kokonaan ilman.)

Minusta runsaan alkoholin käytön aiheuttaa riippuvuus ja se on pitkälle myös paha tapa. Alkoholin käyttöön kehittyy psyykkinen riippuvuus paljon ennen fyysistä. Tuntuu, että tämän tilanteen kruunaa paukku, että ravintolaillallinen ei maistu miltään ilman viiniä tai pitsan kanssa on pakko juoda kalja. Alkoholi antoi minulle luvan rentoutua "rasittavan" päivän jälkeen. Siitä tulee hyvä olo hetkeksi ja sitä kaipaa senkin jälkeen, kun tietää, ettei (lisä)juominen sitä enää tuo.

Olen toiminut seuraavasti: kirjoitan tarkasti ylös alkoholin kulutukseni. Päätän etukäteen katon viikottaiselle juomiselle ja sen, minä päivinä ja kuinka monta annosta kyseisenä päivänä käytän. Perustelen itselleni rajoitukset. Muutenkin pohdin käyttöäni ja sitä, minkä haluaisin sen olevan sekä alkoholin käyttöön liittyviä ongelmiani.

Ensimmäiset illat tai ravintolaillalliset täysin juomatta tuntuivat pitkiltä ja tuskallisilta. Mutta jo aika lyhyen ajan jälkeen olo helpotti eikä alkoholi ollut enää yhtä usein mielessä. Mieleen tallettuu kokemus, että ilman alkoholiakin voi olla, että selviää tilanteista ilman alkoholia, vaikka ennen se tuntui mahdottomalta.

Viikon katto on hyvä, sillä jos en pysynyt jonkin iltana lupauksessa, pystyin tinkimään loppuviikolla. Tai säästämään alkuviikosta jotakin myöhemmälle, mitä kyllä tapahtui aika harvoin. Systeemissäni tuli aluksi suurempiakin lipsahduksia, mutta sen, minkä join liikaa, vähensin seuraavan viikon juomisista.

Kun olin päättänyt juoda illan aikana vaikka 4 tai 6 annosta, pyrin aloittamaan juomisen sellaiseen aikaan, etten voinut enää lopussa perua esimerkiksi, koska muuten en olisi aamulla täysin selvä työhön mennessäni. Valmistauduin myös henkisesti pitämään lupaukseni. Toistin itselleni: tämän jälkeen enää yksi, tämä on sitten viimeinen. Jos teki mieli sen viimeisen jälkeen yhtä ylimääräistä, muistelin selvänä tekemiäni lupauksia ja perusteluja, miksi juominen olisi lopetattava juuri siihen määrään. (En ollut tietenkään kovin humalassa siinä vaiheessa, promillelaskurin mukaan olin yleisesti noin 0,5 promillen humalassa.)

Jos ilta tuntui mahdottomalta olla selvin päin, hoin itselleni, että huomiseen kyllä jaksat. Tai ainakin tunnin vielä. Siirsin ottamisen aloittamista ja taistelin itseni kanssa: vaadin itseltäni syvää pohdintaa ja perusteluja, miksi rikkoa lupaukseni. Yksi hyvä perustelu lopettaa juominen oli se, että sitten saisin loppuviikolla juoda sen, mitä olin suunnitellut. Jos taas rikkoisin lupaukseni, joutuisin loppuviikolla kituuttamaan kuivin suin tilanteessa, jossa alkoholista kieltäytyminen olisi tuskallisempaa. Aika harvoin loppujen lopuksi join, jos olin suunnitellut olevani juomatta, tai join ylimääräistä, kun olin päättänyt tietyn määrän. Sen sijaan jos jätin päättämättä annosten määrän, join sitten kuin se olisi viimeinen mahdollisuuteni.

Yksi hyvä konsti oli tietenkin se, etten varannut kotiin alkoholia kuin sen, minkä olin päättänyt. Tapanani oli ennen juoda vielä lasi tai pari kotona, kun tulin juhlista. Saatoin juuttua siten juomaan paljon enemmän kuin toivoin. Nyt varaan kotiin esimerkiksi yhden oluen. Juhlissa ajattelen, että kotona on se yksi ennen nukkumaan menoa. Jos kotona sitten sen yhden jälkeen alkaa tehdä mieli vielä toista, siihen ei ole mahdollisuutta. Tai mahdollisuus on liian hankala: en jaksa lähteä muutenkin ällöttävään lähikuppilaan.

Kirjoitin tämän pitkän viestin siksi, että tämä systeemi on toiminut kohdallani toistaiseksi niin hyvin, että olen vähentänyt juomiseni 1-2 iltaan viikossa ja juon nykyään korkeintaa 8 annosta alkoholia viikossa.

Jos arkisin tekee mieli, jaksan kannustaa itseni odottamaan perjantaihin. Tosin sitten perjantaina on pakko saada se, minkä lupasin itselleni, vaikka lauantaina olisi mitä. Riippuvainen siis olen edelleen.

Minusta ei kuitenkaan tarvitse nähdä alkoholismia täysin mustavalkoisesti, sillä kohtuukäyttäjän ja rappioalkoholistin väliin mahtuu pitkä siirtymäkausi. Tiedän, etten ole turvallisilla vesillä ja minusta voi tulla vielä täysi juoppo. Kun alkoholin käytöstä ei kuitenkaan ollut minulle niin selkeitä ja pahoja haittoja, tuntuu mahdottomalta kieltää se täysin.

Tietenkin tämä vaatii itsekuria, mutta niin vaatisi absolutismikin. Joka tapauksessa runsaaseen ja varsinkin itseä häiritsevään juomiseen kannattaa puuttua. Mielellään paljon ennen kuin on "liian myöhäistä". Jos minun keinostani ei ole apua (minullekaan pidemmän päälle), on löydettävä toinen tie. On tarkkailtava ja rajoitettava juomistaan jollakin tavalla.

On hyvä myös ymmärtää, ettei ole helppoa olla juomatta, kun siihen on tottunut. Sillon juomattomuus vaatii voimia ja taistelua itsensä kanssa. On muistettava, että lopulta ehkä joutuu valitsemaan alkoholismin tai raittiuden väliltä. Viimeisenä vielä, että minun mallini voi toimia vain, jos pystyy (suunnitelmallisuuteen ja) kohtuukäyttöön, eli lopettamaan juomisen "kesken" illan.

Lopeta ennen kuin hankitte lapsia. Ettei lapsen tarvitse hävetä ja pelätä.

Kiitokset kommenteista ja neuvoista.

Juominen on jatkunut, onneksi kohta alkaa työt. Hieman jurrissa olen nytkin.

Luulen, että koetan vielä omin avuin selvitä tästä suosta. Aluksi parin viikon absolutismi ja sen jälkeen katsotaan missä mennään.

Luulen, että alan pitkästä aikaa harrastamaan liikuntaa vapaa-aikanani. Urheilu on suhteellisen mielekästä ja mikä tärkeintä yleensä ei tee mieli juoda, lenkin tai salin jälkeen.

Mutta jos nämä kotinkonstit eivät tepsi, niin sitten ei kai auta muu kuin hakea apua tai täysi kieltäytyminen kuningas A:sta.