Justiin kun kaikki oli hyvin..

Muistan, kun pari vuotta sitten kesällä pidin synttäreitäni sedän maatilalla ja koko tila oli koko päivän yksin minun, setäni ja vieraideni käytössä. Odottelin siis että vieraat tulivat ja myös ihastukseni Henri tuli myös. Ohjasin kaikki sisälle ja sinne he vetäytyivät omiin oloihinsa juttelemaan, kuten aina. Kuljeskelin ympäriinsä, välillä kiittelin onnitteluista ja juttelin muutaman kerran jonkun kanssa, kunnes Henri tuli ja halusi viedä mut ulos kävelylle. Menimme sitten läheiselle pellolle ja aloimme juttelemaan ja nauroimme välillä. Pian Henri otti hiuskoristeeni pois päästäni ja lähti se kädessä juoksemaan ympäri peltoa. Lähdin Henrin perään nauraen. Oikeastaan me molemmat nauroimme. Pian Henri johdatti minut pieneen heinälatoon. Hän istui heinäkasan päälle ja käski minunkin istua. Istuin siihen sitten ja Henri laittoi hiuskoristeeni takaisin päähäni. Hymyilimme ja olimme hiljaa. Kumpikaan meistä ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Siinä me vain olimme hiljaa, kunnes Henri kysyi, saisko hän suudella minua. Vastasin myöntävästi ja tunsin, kuinka Henri painoi pehmeät huulensa vasten huuliani. Olin taivaassa. Pian se eteni siihen, että kaaduimme heinien päälle ja jotenkin käteni oli eksynyt Henrin haarojen väliin. Tunsin Henrin kalun jäykistyvän. Silloin siirsin käteni tuon farkkujen ylä osaan ja aloin avaamaan housujen nappeja. Henri ei vastustellut vaan tajusi, mitä halusin. Hän alkoi samalla riisumaan minua. Siinä sitten naimme ja hyväilimme toisiamme. Lopetimme, kun kuulimme vieraiden lähtevän ja Henrinkin oli sitten lähdettävä. Puimme ja Henri lupasi soittaa minulle huomenna heti aamusta. Seuraavana päivänä odotin iltaan asti, että Henri soittaisi minulle, mutta ei soittanut. Aloin huolestua ja päätin soittaa Henrin äidille, joka vastasi minulle itkien. Kysyin mitä oli tapahtunut ja hän selitti, että eilen, kun Henri oli aivan kotipihassa, joku juovuksissa ollut mies oli vahingossa ajanut Henrin päälle ja Henri oli kuollut heti.