Synnytyksestäni on 5kk. Yhä vieläkin, kun ajattelen asiaa, minua alkaa itkettää. Ehkä en ole puhunut asiasta tarpeeksi, ei ole ollut ketään kelle jakaa tuo asia. Tuntuu, että kaikille muille synnytys on ollut paljon helpompi, ja se tuntuu pahalta. En ole mikään erityisen kipuherkkä ollut koskaan, enkä muutenkaan herkkä. Mutta synnytys oli kauheaa, supistuskivut aivan _kammottavia_. Huusin koko 12tuntia suoraa huutoa. Kaikki tutut ovat sanoneet, etteivät huutaneet lainkaan 'kun sattui niin etten pystynyt'. Minuunko ei sattunut kun huusin? En voi kuvitella, että minuun olisi voinut sattua enää yhtään enempää! Olenko surkimus?
Synnytyksestä traumat
dlkfpet43
2203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosi SURKIMUS. Itse huusin 20 tuntia, ja hoitajat tulivat sanomaan että ole hiljaa, kun naapurihuoneissa jo pelätään.
Ja että jos et ole hiljaa, hän=kätilö lähtee synnytyksestä, ja jättää minut oman onneni nojaan. (johon sanoin että tervemenoa vaan, EEVK.)
Kaikki nää sovittiin synnytyksen jälkeen kun kätilö tuli pyytämään anteeks, (ihan turhaan, -en ollu katkera)
Sinulle haluaisin sanoa: että kasva aikuiseksi. Jokainen synnyttää omalla tavallaan. Millään et voi mitata jonkun muun henkilön tuntemaa kipua, joten jokainen on ihan yhtä hyvä/huono synnyttäjä kuin toinenkin. Kipu tai kivun kestäminen tai kestämättömyys ei surkimukseksi tee.
Muu hölmöys/valitus/heikkoitsetunto sitten jo saattaa tehdä, jos antaa muiden ihmisten juttujen vaikuttaa negatiivisesti omiin asenteisiin/valintoihin pitkässä juoksussa.
tökerö viesti edelliseltä! kasva aikuiseksi ym..! ALOITTAJALLE: sun teksti oli kuin suoraan mun kirjottama,mä tiedän miltä susta tuntuu! mulla on VUOSI synnytyksestä, enkä vieläkää halua muistella koko asiaa. ja kun muistelen, alkaan ahdistua. mulla oli hankala synnytys muutenkin, palkästään supistuskivuista ei jääny kammo. en tiedä pääsekö tästä kammosta ikinä..:((